Sinkki on hieman suhteettoman kallista lisäravinteena. Koirien kohdalla ongelmaksi tulee se, että järkeviä ns. suurtaloustuotteita ei löydy markkinoilta. Joten heti kun koiran paino ylittää 25 kiloa, niin sinkin kulutus alkaa lisääntymään.
Ruokavirasto on suurin hidaste markkinoilla. Ihan siksi, että EU:n sisällä Ruokavirasto on ollut ehkä se aktiivisin toimija koirien lisäravinteita vastaan. Tai oikeammin — Ruokavirastossa on ollut aktiivista vastustusta sinkkiä ja D-vitamiinia vastaan.
Vastustus on kummunnut siitä, että Ruokaviraston tulkinnan mukaan rehulisät saavat kattaa vain noin 20% päiväsaannista. Ihan siksi, että ne ovat… lisiä. Se, että laki ei tunne mitään muuta termiä kuin rehulisä, ei kiinnosta ketään. Samalla sitten on ollut käytäntö, että kuivamuonissa saa lisätä ihan miten paljon haluaa, kunhan pysytään maksimin alapuolella. Raakatuotteissa sitten suhtautuminen on ollut kovempaa. Ja siksi meillä ei ole aitoja täysravintoja raakaruuissa, ellei valmistaja ole valmis haastamaan Ruokavirastossa yhden henkilön mielipiteen, joka on on tehty viranomaisvaltuuksilla — jota ei voi kyseenalaistaa esim. hallinto-oikeuden kautta, ainakaan ilman riskiä tolkuttoman kalliista takainvedosta.
Lisissä tilanne on vielä sairaampi. Tuo ”annos saa kattaa 20% päivätarpeesta” on täysin keinotekoinen tulkinta, eikä perustu mihinkään. Ihmisillä sitä ei noudateta. Mikä hassuinta, niin sitä ei eläimilläkään noudateta kuin sinkin ja D-vitamiinin kanssa. Koska jos noudatettaisiin, niin markkinoilta häviäisi ADE-vitamiinit, E-vitamiinit, BE-vitamiinit, rehukalkki, rauta, kalium (okei, tuossa sitten apteekkilaitos on ollut portinvartijana) jne.
Eikä se tuohonkaan jää. Ruokavirasto on ollut pro-aktiivinen tulkinnassaan, että jokainen yhdiste on erikseen hyväksytettävä EU:ssa eläinten rehulisäksi. Siksi esimerkiksi sinkki glukonaatti lensi ulos EU-markkinoilta koirille tarkoitettuna rehulisänä, eli lisäravinteena.
Kaikki edelläoleva oli vaan selitys sille, miksi suomalaiset koiratarvikeliikkeet lakkasivat yhdessä vaiheessa myymästä markkinoiden toimivinta sinkkilisää suurtalouksille — määritellään se sitten koiramäärällä tai koiran koolla, mutta koko ajan ollaan samassa: kuinka paljon on ruokittavia koirakiloja.
Kyseessä on kanadalaisen Howling Dog myymä Nutrazinc. Puhdasta sinkkiglukonaattia.
Minä olen muuten lähes totaalisen varma, että Nutrazinc oli aiemmin sinkkisulfaattia. Mutta omaa purkkia ei enää ole, joten en pysty tarkistamaan. Ai miksikä tuolla on merkitystä? Koska sinkkisulfaatissa on lähes kolme kertaa enemmän sinkkiä.
Tuolla on merkitystä myös annostuksen suhteen. Nutrazincin on syytä olla halvempaa kuin Suomessa myynnissä olevat.
Howling Dog Nutrazinciä voi tilata netistä. Siihen tulee päälle ALV ja muistaakseni myös jonkin kokoinen tulli päälle, joten selvitä kokonaishinta ja mieti sitten ostoa uudestaan. Rahaa joutuu käyttämään enemmän kuin kertaostoksessa suomalaisesta ruokakaupasta, mutta silloin ostaa esimerkiksi noin kilon purkin, joka kestää melkoisen pitkään.
Kannattaa muistaa, että ”voi tilata netistä” on hieman suhteellinen kysymys. Sitä saa tilata ns. lisäravinteena. Mutta jos sitä käytetään lääkinnällisesti, niin sitten ei saakaan tilata. Toisin sanoen jos koiralla on vaikka jotain iho-oireita, johon halutaan sinkkiä, niin netistä tilaaminen muuttuukin laittomaksi.
Siksi pidän hieman ongelmallisena sitä, että Howling Dog käyttää terveysväitteitä mainostuksessaan, koska silloin he antavat ymmärtää, että sinkkiä käytetään lääkkeenomaisesti, johon sen pitoisuudet riittävät, ja huhhei sen tilaaminen muuttui välittömästi laittomaksi.
Kaikista ongelmallisimpana pidän kuitenkin sitä, että samaan aikaan esimerkiksi Ruohonjuuri, Chia de Gracia, Neu — pelkästään noihin rajautumatta, sillä lista on loputon — saavat käyttää ihan mitä tahansa terveysväitteitä, eikä Ruokavirastoa kiinnosta. Kuten ei kiinnosta myöskään ”funktionaalisten eläinlääkinnällisten kuivamuonien” terveysväitteet.
Olisi kiva, että lain perusteella viranomaisena toimiva ei nyppisi rusinoita pullista ja valitsisi milloin lakia noudatetaan ja milloin ei (vedä foliohattu päähän: mitä yhteistä on rehujen terveysväitteitä vahtivalla eläinlääkärillä ja niitä myyvällä ja lääkkeenomaisesti käyttävällä eläinlääkärillä?)
Se siitä.
Koska kyseessä on sinkki glukonaatti, C<sub>12</sub>H<sub>22</sub>O<sub>14</sub>Zn, niin saamme laskettua suoraan paljonko siinä on sinkkiä grammatasolla (AI saattaa tuurilla laskea oikein, mutta käyttäkää www.wolframalpha.com sivustoa tämäntyyppisiin asioihin; prompti voisi olla how much is zinc in zinc gluconate). Vastaus on 14,35 %. Joka on sama kuin 143,5 mg/g.
Ja nyt päästään siihen miksi Nutrazinc on niin houkutteleva vaihtoehto.
Jos ostat sinkkipurkin, jossa on 15 mg sinkkiä tabletissa (ne halpatuotteet) ja pillereitä on 120, niin saat sinkkiä 1800 mg. Teelusikallinen Nutrazinciä painaa jotakuinkin 4,5 grammaa, ja siinä on sinkkiä 645,75 mg, joten hieman yli 2,5 tl antaa saman kuin se sinkkipurkki — ~2,7 tl hieman tarkemmin sanottuna.
Leikitään, että 25 mg sinkkiä @ 120 pilleriä maksaa noin 7 euroa, joka on sinkin määrässä 3000 mg eli 3 grammaa
Howling Dog Nutrazinc painaa isossa purkissa 32 unssia, eli 904 grammaa (ikkiriikkisen yli). Siinä on silloin 129,7 grammaa sinkkiä, 129700 mg. Hinta on 45,95 €. Rahti maksaa 55,95, jos haluaa purkin viikossa kotiin, ja noin vitosen vähemmän, jos on valmis odottamaa 1-3 viikkoa. Koska Howling Dog ei ilmoita kuuluvansa EU:n one stop shop järjestelmään, jossa ALV veloitetaan verkkokaupassa, niin sen joutuu maksamaan paketin saapuessa. Koska ALV maksetaan niin tuotteesta kuin rahdistakin, niin tulli tulee pyytämään lisää rahaa 25,98. Lopullinen hinta (edellytyksellä, että EU:lla ei ole tuolle tullia; en vaivautunut tarkistamaan) on silloin 127,88 €.
Joten onko tuo kallis? 900 gramman purkki hintaan vajaa 130 euroa… Mietitään näin. Tuo vastaa 43 purkkia, hieman yli, Vidan sinkkiä. Jos oletetaan hinnaksi 7 euroa purkki, niin sama sinkkimäärä Vidaa maksaisi 301 euroa.
Joten Nutrazinc maksaa ~43 % Vidan hinnasta.
Isoille koirakiloille säästö on minusta merkityksellinen. Muutoin… ei oikeastaan, minusta. Ollaan hieman samoissa tilanteissa kuin että kannattaako jokaisen ostaa 40 kilon rehukalkkisäkki vain siksi, että se on halpaa. Minusta myös mukavuudelle kannattaa antaa hintaa.
Joten kahdelle russelille en ostaisi Nutrazinciä. Mutta tusinalle greyhoundeja kylläkin, ja olen ostanutkin.
Annostus vaatii hieman ynnäilyä. Joten jos esimerkiksi Kennelpakasteen 800 gramman pötkön jakaminen pienempiin annoksiin on liian vaikeaa ja vaivaalloista, niin pysy kaukana Nutrazincistä.
Koska Nutrazincissä on sinkkiä 143,5 mg/g, niin se tarkoittaa myös, että tarpeella 2 mg/kgEP gramma kattaa 71,75 koirakiloa. Se tarkoittaa samalla sitä, että yksi maustemitallinen tai 1/4 tl on riittävä määrä kahdelle 30-35 kiloiselle koiralle — eli puolikas maustemitallinen per kuono.
Joten… jos leikitään, että annetaan 0,5 grammaa, noin, niin yksi iso purkki Nutrazinciä riittää 30-35 kg kokoluokassa lähes viideksi vuodeksi.
Jos yritän summata keille Nutrazinc on aika selvä valinta, niin toki jätit ovat selvä valinta, mutta parhaimmillaan se toimii isoissa koiralaumoissa, joissa osa ruuasta sekoitetaan kaikille yhteiseksi, ja sitten sitä annetaan eri määriä per koiran koko tai muu syy. Silloin sekoitettava määrä Nutrazinciä lasketaan esim. keskimääräisen koon mukaan, jolloin isommat saavat enemmän ja pienet vähemmän. Kyllä, kun aikuisia ruokitaan kuin pikkupentulaumaa.
—
Valmistuttajan sivut:
https://howlingdogalaska.com/collections/nutrition
Nutrazinc
0.00
Pros
- Edullinen
- Ei jatkeaineita
- Isoille laumoille
Cons
- Myydään Kanadasta
- Vaikeahko annostella
- Ei pienemmille koirille
Aloita keskustelu aiheesta foorumilla