Osalla leluina on kaksi lego-palikkaa, eivätkä ne sovi toisiinsa. Toisilla taasen high-tech-super-hyper-muumio-robotti, jonka käyttö vaatii DI:n tutkintoa. Leluista voi maksaa, tai sitten niitä voi kehittää tarpeeseen. Koiraa ei kiinnosta paketit (tai siis nimenomaan paketit kiinnostavat) tai lelun brändi, vaan että se on yksinkertaisesti kiva.
Ovatko Lidlin Freeway -nimellä myydyt vadelma- ja ananaslimut tuttuja? Jos ananasesanssista pitää, niin Freeway on ehdoton vaihtoehto. Siinä ananasta ei ole käytetty peittämään karseiden keinomakeutusaineiden jälkimakua. Eikä maksa paljon – 6-päkki taisi pantteineen olla jossain kolmen euron paikkeilla.
Toki nuo ovat palautuspulloja (Lidl-only), mutta niitä voi käyttää myös koirille leluina. Ovat kohtuullisen kestäviä, mutta silti pehmeitä. Ja pitävät mukavaa rätisevän ritisevää ääntä kun niitä pureskelee – vie hermot omistajalta. Paiskataan pihalle tai tarhaan, ja annetaan koiran hoitaa loput.
Aloitan halvimmalla mahdollisella: munakenno.
Haitta on selviö. Se roskaa. Toisaalta, yllyttääpähän imuroimaan.
Pet-pullot ovat näppäriä. Toki hukkaa pantin, mutta harvemmin on ihan ilmaisia lounaita.
Osalle toki riittää pelkkä pullokin, mutta usein niiden pitäisi pitää jotain ääntäkin. Kivet toimivat, mutta kuivamuona on turvallisempaa, jos koira kuitenkin puree pullon rikki.
Lidlin pikkupullot ovat (surkean) pehmeitä. Joskus saattaa puristaa liian lujaa korkkia aukaistessa ja vissyt on rintamuksilla. Mutta samasta syystä ne pitävät ääntä pureskeltaessa.
Olen tehnyt aiheesta joskus jutun Katiskaan:
https://www.katiska.eu/tieto/koira-tarvikkeet/koira-tarvike-lelut/vinkki-halvat-lelut/
Solmuun vedetyt isännän entiset sukat tai teepaita ovat kohtuullisen yleisestikin käytettyjä ns. riepuleluja.
Tässä muutama ilman kuvia:
Lämmityskausi kun alkaa, on koiralla lupa hakea puupussukasta koivupalikka mistä kuorii tuohet irti. Tekee tätä myös ulkona paljun vieressä päivystäessä.
Puuilosta metritavarana köyttä vetoleikkeihin
Pahvilaatikkoon sanomalehtisuikaletta ja ruokaa / nameja. Saa etsiä sieltä suikaleiden joukosta herkut.
Meillä suolistetaan kaikki pehmolelut aikavälillä 5min-2päivää. Aloin keräämää pumpulia talteen ja ajttelin itse ommella uusia pehmoleluja vanhoista vaatteista. Laiskuus iski, jätin ompelukoneen kaappiin ja solmin uusia leluja leggingseistä ja paksuista sukkahousuista. Seuraavaksi lähtee käyttöön pitkähihaisten paitojen hihat.
Namipiilopötkylöitä pystyy solmimaan itse monestakin eri materiaalista. Kankaiset kestää meillä pidempään kuin narusta/köydestä tehdyt, koska köysiä on niin hirmu kiva silputa, vaikka välissä ei olisikaan nameja.
Kookospähkinä. Puutarhaletkun pätkä.
Letkun pätkiä on mennyt metreittäin (joo, tuppaan ostamaan turhan halpoja letkuja).
Kookospähkinää on ennenkin kehuttu, mutta koskaan en ole kokeillut.
Meillä ehdoton lempilelu on pehmolelujen vinkuva muovinpalanen. Sen äänekäs elinaika saattaa joskus olla jopa muutaman päivän ja viihdytysarvokin säilyy, vaikka ääntä ei enää tulisi.
Koska sillä vinkuvan osan ympärillä olevalla tuotteella ei ole merkitystä, sain vihdoinkin aikaiseksi tilattua näitä netistä. Nyt tulee kokonaiselle vinkuvalle pehmolelulle hintaa enää 0,65e, kun itse sullon pumpulit ja vingun vaikka sukkaan
Tilasin kerralla 15kpl, ajatuksena, että kyllä ne riittää ainakin kesään asti, koska ihmiset tarvitsee välillä taukoa vinkuleluista. Jää nähtäväksi, onko niitä jäljellä enää edes jouluna
Meillä nieltäisiin nuo. Mutta itseasiassa hyvä vinkki, koska noilla saisi tosiaan tyydytettyä russelien tappohimoa. Ei ole jostain syystä tullut mielenkään, että noita voisi ostaa erikseenkin
Vitosen kumirenkula Tokmannilta ei ole enää sarjassa puoli-ilmainen, mutta on ehdottomasti hintansa väärti. Materiaali on joustavaa, pehmeää ja äärimmäisen sitkeää. Terminaattori-Terttu rikkoo yleensä kaikki lelut minuuteissa, mutta tämä kesti.
Riippuu halpuuden määritelmästä, mutta ainakin Prismasta saatava Pöhmelö on yllättänyt kestävyydellä. Koira oikein tarkoituksella hajottaa leluja, mutta tuo on kestänyt yllättävän hyvin. Eikä irtoa helposti osia, koira kun myös tykkää syödä kaikkea huonoa.
Jos sattuu liikkumaan tennishallin/kentän lähettyvillä, kannattaa käydä kysymässä kerätäänkö siellä käytöstä poistuneita palloja ja onko niitä mahdollista saada. Aktiivipelaajat käsittääkseni uusii pallojaan useahkosti.
Käyn itse läiskimässä palloa läheisellä ulkokentällä, jossa on saavi käytetyille palloille. En tiedä mitä seura niille tekee, mutta tiedän, että saan ottaa niitä.
Meillä palloja suuremassa suosiossa on nuo muovipurtilot, joissa palloja säilytetään. Niitä saan onneksi yhdeltä tutulta aktiivipelaajalta niin omat pysyy ehjinä
Meillä on tennispallon elinikäennuste on noin vartti. Russeli pistää heti paskaksi. Greyhoundilla taasen lähellä ikuisuutta, koska se pyöräyttää pallon sohvan alle, toteaa tilanteen ja unohtaa sen.
Tosin russeli yrittää saada pallon kaivettua esille, mutta ei ole onneksi vielä tajunnut kaivautua sohvan läpi.
Olen ennenkin kuullut tuosta mahdollisuudesta. Leluiksi ja johonkin amatöörien tutustumiskeikkoihin niitä liikaa hakattuja kuulemma tarjotaan.
Miten se sen hajottaa kun eihän se pallo edes mahdu sen suuhun
(tiedän, ei sillä mahtumisella ole mitään merkitystä)