Heinäkuu 2010 ja Suomea piinaa (kyllä, piinaa – tässä ei ole enää mitään kivaa) pahin helle vuosikymmeniin, ellei satoihin. Ei riitä, että on päivällä kuuma – lämmintä piisaa illalla, yöllä ja aamulla jo kukonpieremän aikaan ollaan jo hellelukemissa. Tuuli liikkuu, mutta ei vilvoita ja ainakin etelässä ilmankosteus tekee olosta vielä pirullisempaa. Koira-aktiviteetit eivät kuitenkaan katoa mihinkään, mutta millä jaksaisi. Hitot omistajasta, mutta koira pitäisi saada pysymään timminä ja halukkaana.

• Yritä vaikuttaa järjestäjiin. Useimmiten päivällä ei ole pakko järjestää yhtään mitään. Siirto iltaan on useimmiten halukysymys. Näyttelyt ja muut kilpailut järjestetään kentillä, joissa ei yleensä ole varjoa. Siksi siirto iltaan olisi paras vaihtoehto, koska aurinko laskee alemmas ja suora säteily vähenee, vaikka ilman lämpötila ei suuremmin putoaisikaan. Yritä saapua niin myöhään kuin mahdollista, olla tien päälle niin vähän aikaa kuin mahdollista (muista kuitenkin juottopaussit) ja lähteä niin nopeasti kuin mahdollista. Koiran suoritus helteessä ei ole ongelma. Kilpailuissa vietetty kokonaisaika on.
• Osta ilmastoitu auto tai yritä saada kisapaikalle sähkö. Unohda bensanhinta ja joutokäyntikielto. Hyödynnä auton ilmastointia tai jos saat sähköä jostain, niin käytä siirrettävää ilmastointilaitetta. Muista, että siirrettävissä poistoletku kuumenee, ja jos et eristä sitä esim. peitoilla tai takeilla, niin hyöty on nolla. Saman minkä kone jäähdyttää, niin letku lämmittää.
• Tee varjo, oli sellainen tai ei. Partyteltat ja muut siirrettävät härpäkkeet eivät tuhottomasti maksa. Mikä tahansa viritys, joka vähentää suoraa auringonpaistetta, auttaa. Vähintään peitetään isot ikkunat ja vedetään pressu auton päälle. Suoraan peltiä vastaan makaava suoja ei paljoa auta, mutta jos saat einenkin ilmatilaa auton ja suojan väliin, niin alkaa pelittämään.
• Auton kastelu on ajanhukkaa. Jos heität vettä auton katolle, niin se viilentää. Ongelma on vain siinä, että kenelläkään ei riitä aika ja voimat kantaa vettä siihen tahtiin kuin tarvittaisiin. Asia muuttuu, jos saat sadettimen.
• Järjestä autoon ilmankierto. Ihan sama miten, mutta tee se. Tämä on hieman sellainen fifty-sixty tai loose-loose-situation. Jos ikkunoihin jätetään vain sellainen rako, että koira ei mahdu, niin ilma ei kierrä tarpeeksi. Jos jätetään tarpeeksi suuri, niin koira mahtuu ulos. Kalterit ikkunoissa auttavat, mutta silloin kannattaa käyttää kuonokoppaa. Jos koira saa hampaillaan kiinni, niin kulkueste lähtee. Kuonokoppa on aina suositeltu, mutta kennelkoppa ei toimi, Siinä itsessään ei ole tarpeeksi ilmanvaihtoa, ja pakottaa koiran hengittämään omaa hukkalämpöään – se ei siis onnistu enää jäähdyttämään itseään läähättämisellä. Greyhoundien kilpakoppa ei taasen kestä. Ainoa järkevä ratkaisu on kalterit ikkunoissa ja koiralle häkki. Tukeva ja vahva sellainen. Tai sitten joku ihminen istuu koiran kanssa koko ajan.
• Pidä koira ulkona autosta ja varjossa niin paljon kuin mahdollista. Joskus tämä onnistuu, joskus ei. Riippuu harrastuksesta, ja koirasta. Jollekin näyttelykoiralle toimii hyvin häkki varjossa, mutta ratagreyhoundilla moinen yritys päätyy väistämättä katastrofiin – jos koira ei rieku itseään hengettömäksi, niin se rikkoo häkin ja karkaa.
• Älä koskaan, milloinkaan, ikinä laita märkää koiraa autoon, jossa lämpötila voi nousta yli 25 asteen, ja jossa ei ole erinomaisesti toimivaa ilmanvaihtoa. Suomeksi: ei edes ilmastoituun kulkuneuvoon. Ilmankosteus tappaa nopeammin kuin itse lämpö. Yhdessä tuosta kaavasta ei tule 1+1=2, vaan 1+1=4.
• Juota koiraa koko ajan. Kylmällä, vähän kerrallaan, mutta usein. Pelkkä vesi on järkevin, mutta jos haluat hifistellä, niin hae apteekista muutama pussi Ringeriä (huom. nykyään reseptillä, pyydä eläinlääkäriltä) ja juota sitä. Halvat, nokkaletkulliset urheilijoiden juomapullot ovat näppärimpiä. Pakkojuotto onnistuu helposti, sekä ne mahtuvat kylmälaukkuun kylmäpatruunoiden kanssa. Yksi näppärä tapa on laittaa pohjalle tilkka vettä, vaikka neljäsosa ja jäädyttää. Pitää juomaveden kylmänä paljon kauemmin kuin kylmän hanaveden käyttö.
• Jäähdytä koiraa koko ajan. Jos normaalisti käytät jäähdytysmanttelia vain suorituksen jälkeen, niin nyt sitä käytetään jo kotipihasta lähtiessä, matkalla ja odotusaikana. Mantteli, joka siis on yksinkertaisimmillaan pelkkä froteepyyhe, jonka toiseen päähän on neulottu, liimattu tai kiinnitetty hakaneulalla päänaukko, jäähdytetään helpoiten kylmällä vedellä. kastellaan ja väännetään suurimmat vedet pois. Toimii samalla tavoin kuin kateltu huivi tai nenäliina ihmisillä päänsuojana. Sitä ei kannata kuitenkaan unohtaa koiran päälle, sillä se lämpenee ja kuivuu nopeasti – helteillä viimeistään puolen tunnin kuluttua se on kasteltava uudestaan. Iso juomavesikanisteri helpottaa elämää, ja siinä voi käyttää samaa jäätemppua kuin juomavedessäkin: jäädyttää pohjalle litran tai kaksi.
• Koiran kastelu jäähdyttää, mutta sekin on tehtävä taiten. Jos kastaa koko turkin, niin siihen jäävä vesi kuumenee nopeammin kuin mitä se pystyy haihtumaan, jolloin mitään jäähdytetäkään, vaan koiraa aletaan keittämään. Pintakastelua enintään. Tehokkaimmin koiran oloa helpottaa kaulan syrjän, kainaloiden, vatsan, nivusten, reiden sisäpintojen ja hännän alustan kastelu. Siellä kulkevat isot suonet, ja niiden tehtävä on nimenomaan kuljettaa verenkierron mukana liikalämpöä lähelle ihoa lauhdutettavaksi. Koiran pään kastelu kokonaan, ja liikaveden painelu pois, auttaa estämään lämpöhalvausta – eli pidetään aivojen lämpötila kurissa.
• Makuualustaa voi yrittää jäähdyttää. Luovuus auttaa: vesipussit, jääpalapussit, kylmäpatruunat, pakastimessa pidetyt lakanat ja huovat (kuljetetaan jäiden mukana kylmälaukussa) jne. Eristämisessä kannattaa käyttää järkeä. Jos laittaa liikaa jotain väliin, niin kylmyys ei jäähdytä koiraa. Laittaa liian vähän, niin onnistuu saamaan koiralle yli 30 asteen helteessä paleltumia.
• Ruokinta täytyy laittaa kuntoon. Tarkoittaa yleensä kuivamuonan heivaamista, koska sillä on taipumus kuivattaa koiraa. Siirrytään kokonaan käyttämään lihaa, koska silloin saadaan eniten nestettä ruuan mukana. Rasva nesteyttää myös, ja vaikka ihmiset siirtyvätkin kevyemmälle ravinnolle helteillä, niin koiralle lisätään rasvaa. Ruuan määrää voidaan kuitenkin vähentää, ainakin aika ajoin.
• Lisäravinteista elektrolyytit ja varsinkin kalium ovat pakollisia. Koira ei hikoile, eikä sitä kautta hukkaa natriumia tai klorideja, mutta läähätys ja veren puskurointikyky joutuvat koetukselle. Elektrolyytit, ja varsinkin kalium, aloitetaan jo nyt – ei vasta suorituksen jälkeen. Banaani tukee hyvin tuota, mutta järki käteen: se sisältää myös paljon sokeria, eikä koirasta haluta väsyneen nuutunutta heittelehtivän verensokerin takia.
• Kotona pyritään olemaan viileässä ja laiskoina. Hiukankaan pidempi ulkoilu tapahtuu vasta puolen yön tietämissä. Pitkillä lenkeillä ja koiran aktivoinnilla omistajat voivat elvistellä sitten kun taas viilenee, mutta helteillä laiskotellaan.
• Opetelkaa tunnistamaan ja hoitamaan lämpöhalvaus. Tila on hengenvaarallinen, ja kun koira alkaa hoippumaan, niin koiran hoito aloitetaan heti – ei suinkaan rynnätä kyselemään foorumeilta mielipiteitä ja neuvoja.
• Kaikki muu, mikä tulee mieleen. Luovuus ja ideat kunniaan. Ja jakakaa kaikki keksintönne, millä koiran saa pidettyä viileänä. Foorumille menevä kommentointi on auki!

Mutta tämä on tärkein muistisääntö: jos sinä et kestä, niin ei kestä koirakaan.