Hormonit ovat elimistön viestinviejiä eli välittäjäaineita. Ne kertovat eri elimille mitä niiden pitäisi tehdä. Toinen hormonien toimintaa kuvaava ilmaisu saattaisi olla, että ovat kuin avaimia – joko ne avaavat ovia tai ovat kuin starttiavaimia, jotka käynnistävät erilaisia toimintoja.

Yksikään kehon toiminto ei olisi mahdollista ilman hormoneja. Vaikka ilman entsyymejäkin käytännössä mitään kemiallinen reaktio ei olisi mahdollista, niin kyse on aivan eri asiasta. Entsyymit ovat reaktioiden kiihdyttäjiä – sytytysnestettä grillihiilissä – kun taasen hormoni on joko grillin sytyttävä tulitikku tai sen sammuttava umpikansi.

Hormonien toiminta on periaatteessa hyvin yksinkertaista. Ne erittyvät kun tarvitaan jotain, kulkevat veren mukana sinne missä halutaan jotain tapahtuvan, ja käynnistävät reaktion. Kun niitä ei enää tarvita, niin toinen hormoni käy ”sammuttamassa” ne ja toiminta loppuu.

Elimien toimintaa ohjaavissa hormoneille herkissä soluissa on erityinen paikka, johon ainoastaan tarpeellinen hormoni voi kiinnittyä, joten periaatteessa virhekomentoja ei pääse syntymään.

Hormoneista johtuvat ongelmat johtuvatkin pääsääntöisesti niiden eritystä ohjaavien systeemien virheistä, kuten vaikka kilpirauhanen ei reagoi enää komentoihin erittää kilpirauhashormoneita.

Tähän on olemassa poikkeuksia, kuten esimerkiksi ihmisten kakkostyypin diabetes. Siinä haima erittää insuliinia, mutta kudokset eivät enää reagoi siihen jatkuva ja eräällä tavalla liioitellun hormonierityksen jälkeen.

Hormonien pääasiallinen kulkureitti on verenkierto.

Yleistä hormoneista

Koiran elimistön säätely perustuu viestijärjestelmään, joka käynnistää, sammuttaa ja säätelee kaikkia prosesseja. Siten saadaan pidettyä yllä homeostaasia, tasapainotilaa. Näistä järjestelmistä tärkeimmät ovat endokriittinen eli sisäeritteinen järjestelmä sekä hermosto.

Hormonaaliset järjestelmät säätelevät mm.

• aineenvaihduntaa
• kasvua
• neste- ja elektrolyyttitasapainoa
• lisääntymistä
• käyttäytymistä

Aiemmin hormoni tarkoitti kemiallista viestiainetta, joka välitettiin umpieritysrauhasista verenkierron avulla kauemmas elimistössä sille oikealle reseptorille. Nykyään hormoni tarkoittaa laajemmin kattavaa viestijärjestelmää pitäen sisällään:

• endokriininen eritys
• neuroendokriininen eritys; hormoni tai kasvutekijä eritetään hermopäätteestä
• parakriininen eritys; hormoni tai kasvutekijä säätelee naapurisolun toimintaa
• autokriininen eritys; hormoni tai kasvutekijä säätelee solukalvon reseptorien kautta samaa solua, jossa se on syntynyt
• intrakriininen eritys, hormoni tai kasvutekijä säätelee tumareseptorien kautta samaa solua, jossa se on syntynyt

Hormonien valmistus

Hormonit voidaan jaotella kemiansa perusteella kolmeen luokkaan:

• peptidit ja proteiinit,
• steroidit ja
• tyrosiinin johdannaiset.

Hormonit valmistetaan joko umpieritysjärjestelmän rauhasissa tai kudoksissa. Avoeritysrauhaset, kuten hiki-, sylki- ja ruuansulatusrauhaset eivät eritä hormoneita.

Hormonit rakennetaan yleensä aminohapoista tai rasvahapoista. Yleensä aminohappohormonit muodostetaan tyrosiinista tai tryptofaanista. Rasvahapoissa taasen pohjana on arakidonihappo.

Monimutkaisemmat proteiini- ja peptidihormonit koostuvat useammasta aminohaposta ja niihin saattaa olla lisäksi liittyneenä vielä hiilihydraattiryhmä.

Steroidihormonien rakennusaine on kolesteroli.

Hormonia vapautetaan sitä erittävistä soluista hormonaalisella, neuraalisella tai metabolisella ärsytyksellä.

Hormonimäärien säätely tapahtuu ns. negatiivisen palautevaikutuksen kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että hormonin määrää säädellään sen oman määrän kautta niin, että kun pitoisuus nousee riittävän korkeaksi, käynnistyy vastavaikuttaja, joka vähentää eritystä tai lopettaa sen. Sekin on aina hormoni, eli hormonit kulkevat aina pareittain – toinen lisää, toinen vähentää.

Kun hormonia ei enää tarvita, niin se poistetaan. Osa hormoneista voidaan varastoida kohdesoluihin tai sitä voidaan muokata muissa kudoksissa. Toisaalta biologisesti aktiivinen hormoni voidaan myös muuttaa muiksi viestimolekyyleiksi, kuten testosteronin muuttuminen estrogeeniksi.

Koska hormonien säätely on suunnattoman tärkeää, niin kohdesoluissakin tapahtuu säätelyä. Reseptorien määrä ei ole vakio, vaan muuttuu tilanteiden mukaan. Kun hormonista on puutetta, niin reseptorien määrä lisääntyy. Vastaavasti kun kohdekudoksessa on liikaa hormonia, niin aktiivisten reseptorien määrä vähenee.

Ruuasta saatavat hormonit

Elimistö tekee omat hormoninsa, eikä niitä voi saada ruuan kautta. Jos naudalle on annettu kasvuhormonia, sen lihan syöminen ei lisää omaa kasvuhormonimäärää, vaan sille käy kuten kaikille proteiineille. Se pilkotaan ja imeytetään.

Ainoa tapa saada elimistöön hormonia ulkopuolelta on injektio. Silloin valmis hormoni toimitetaan suoraan verenkiertoon ohi ruuansulatuksen.

Kilpirauhashormoneita on periaatteessa mahdollista saada ruuasta. Jos lihaan on jauhettu eläimen kilpirauhasta ja sen saanti on korkea koko ajan, jossain vaiheessa voidaan saada kilpirauhasen liikatoiminnan oireita, vaikka kilpirauhasessa itsessään ei mitään ongelmia olekaan. Tuollainen tilanne on kuitenkin enemmän teoriaa kuin käytöntöä. Melatoniini on hieman vastaavanlainen tapaus.

Hormonien kuljetus

Hormonit siirretään pääosin verenkierron avulla ja niillä on usein jokin kuljettaja:

• vesiliuoiset peptidihormonit ja katekoliamiinit ovat yleensä vapaina
• kasvuhormonilla ja kasvutekijöillä on oma kuljetusproteiini
• steroidit ja kilpirauhashormonit ovat 10 prosentissa tapauksista vapaina ja lopulla 90 prosentilla on kuljetusproteiini

Yleisimmät kuljetusproteiinit ovat albumiini ja globuliinit. Kuljettajaan sitoutuneilla hormoneilla on pidempi vaikutusaika kuin vapailla, useista tunneista vuorokausiin.

Hormonien toiminnasta

Riippuu hormonista, missä ja miten se vaikuttaa. Osa vaikuttaa koko elimistössä, kun taasen jotkut ovat erittäin kudosspesifisiä. Samaten toimintanopeus vaihtelee suuresti. Adrenaliini eritetään käytännössä välittömästi siitä, kun on tullut komento ja siitä muutaman sekunnin kuluttua vaikutus on suurin mahdollinen. Sen sijaan tyroksiinilla tai kasvuhormonilla saattaa kestä kuukausia maksimivaikutuksiin.

Lisäksi samalla hormonilla voi vaikutus muuttua sen mukaan onko sitä tullut reseptoreille tasaisesti vai ryöpsähdellen, pulssimaisesti.

Ensin hormoni vapautuu kuljettajaproteiinista ja aktivoituu. Sen jälkeen se kiinnittyy kohteen reseptoreihin. Siitä käynnistyy reaktiosarja, jossa aina seuraava vaihe on vahvempi kuin edellinen. Silloin voidaan saada pienemmällä hormonimäärällä suurempi vaikutus.

Jokaiselle hormonille on oma reseptorinsa. Silti samaan reseptoriin voi sitoutua joku toinenkin hormoni, jos sillä on samankaltainen rakenne. Toiminta on kuitenkin aina jossain määrin erilainen. IGF-tekijät (insuliinin kaltainen kasvutekijä) pystyy sitoutumaan insuliinin reseptoriin ja päinvastoin, mutta vaikutuksen suuruus on erilainen.

Hormonin vaikutus on välillä myös kudoskohtainen. Esimerkiksi adrenaliini tekee eri asioita riippuen mihin se kiinnittyy:

• sydämessä kiihdyttää sykettä
• maksassa lisää glykogenolyysiä
• rasvakudoksessa lisääntyy lipolyysi

Hermoston välittäjäaine

Hermoston välittäjäaineet eli neurotransmitterit hoitavat hermosolun ja jonkun toisen muun solun välistä tietoliikennettä. Koska kyse on aina sähköisestä signaalista, niin neurotransmitterit voivat toimia joko sähkölankana (välittäjänä), vahvistimena (voimistajana), katkaisijana (estämässä) tai muuntajana (mukauttamassa) signaalia.

Esimerkiksi aistien toiminta tai lihaksiston liike vaatii neurotransmittereita. Muutoin silmä ei sopeudu liikkeeseen tai valoon, tai lihas ei osaa supistua.

Aivojen välittäjäaine

Keskushermostossa, aivoissa ja selkäytimessä, tarvitaan hermosolujen välillä omat viestintätiensä. Ne ovat neurotranmittereita kuten hermostonkin välittäjäaineet, mutta koostumukseltaan hieman erilaisia.

Suurin osa niistä on aminohappoja, noin kymmenesosa on amiineja (ammoniakin tapainen yhdiste) ja prosentin verran peptidejä (proteiinia pienempi aminohappoketju).

Aivojen tärkein signaalia kiihdyttävä aminohappo on glutamaatti. Ja koska aina tarvitaan pari, niin hidastajana (estäjänä) toimii gamma-aminovoihappo, josta käytetään aina lyhennettä GABA. Selkäytimessä taasen kiihdyttävänä on glysiini ja se vastapari on aspartaatti.

Muita aivoissa vaikuttavia välittäjäaineita ovat noradrenaliini, dopamiini, serotoniini ja histamiini. Jokaisella on oma vaikutuksensa.

Sytokiinit

Sytokiinit ovat immuunijärjestelmän välittäjäaineita sekä kudoksissa syntyvä hormoni eli kudoshormoni ja käytännössä sama kuin kasvutekijä, tai yksi kasvutekijöistä. Niitä on huomattavan paljon erilaisia riippuen missä ja miten ne toimivat.

Valkosolut tuottavat suurimman osan sytokiineista ohjatessaan vastustuskyvyn toimintaa.

Yksi tärkeä toiminta sytokiineilla on stressivasteessa, jolloin herätetään puolustusjärjestelmä, jossa ei vaadita mahdollisen taudinaiheuttajan aikaisempaa tunnistusta.

Kasvutekijä

Kasvutekijät ovat enemmänkin hormonin kaltaisia peptidejä tai proteiineja kuin hormoneita, mutta koska ne käyttäytyvät hormonien tavoin toimiessaan viestinviejinä, niin niitä ei voida toimintansa puolesta erottaa hormoneista ja välittäjäaineista.

Kasvutekijät säätelevät solujen kasvua ja erilaistumista, sekä säätelevät solujen toimintoja. Kasvutekijöitä on erilaisia sen mukaan miten ne erilaistumista ohjaavat. Luun morfogeeniset proteiinit vaikuttavat luusoluihin ja verisuonten endoteelin kasvutekijät taasen verisuonten erilaistumista.

Vaikka sytokiinit ovat kasvutekijöitä, niin yhtenä erona on pidetty sitä, että kasvutekijät aiheuttavat solujen jakautumista, kun taasen sytokiinit eivät, paitsi esim. valkosoluissa ja osa sytokiineista jopa estävät tai vähentävät solujen kasvua.

Kortikosteroidit

Kortikosteroidit ovat steroidihormoneita, jotka on kaikki rakennettu kolesterolista. Lisämunuaiskuoressa valmistetaan kahta erilaista kortikosteroidien ryhmää riippuen mitä entsyymejä valmistukseen osallistuu: glukokortikoideja ja mineralokortikoideja.

Kortikotropiini eli ACTH yhdessä ADH:n (vasopressiini) kanssa ne ovat suurimpia määrääjiä mitä tehdään stressissä ja varsinkin äkillisessä. Aivolisäkkeen ACTH kontrolloi tärkeimpänä mitä hormoneita lisämunuaiset erittävät.

Glukokortikoidit eivät kuitenkaan ole varsinaisia akuutin, nopean tilanteen stressihormoneita, vaan reagoivat hitaammin. Glukokortikoidien määrän nousu vie vartista puoleen tuntiin. Tilanne ei myöskään tasaannu yhtään nopeammin, sillä väheneminen vie aikaa 60 – 90 minuuttia.

Katekoliamiinit

Katekoliamiinit ovat tryptofaanista muodostuneita hormoneita ja viestiaineita, joita syntyy lisämunuaisessa ja hieman sympaattisessa eli ”tahdottomassa” hermostossa.

Niiden määrä nousee veressä aina stressin myötä, jolloin keho valmistautuu työhön, kärjistetyimmillään flight or fight tilanteeseen; taistele tai pakene. Sydän lyö nopeammin ja vahvemmin, verenpaine kasvaa ja vereen päästetään enemmän glukoosia nopeaa energiaa varten.

Eikosanoidit

Eikosanoidit ovat rasvaliukoisia hormoneita, jotka ovat muodostuneet arakidonihaposta, Niitä ovat mm. prostaglandiinit, leukotrieenit, prostasykliinit ja tromboksaanit.

Prostaglandiinit voivat aiheuttaa supistuksia tai supistuksen laukeamista kohdussa, verisuonissa tai keuhkoputken lihaksissa.

Useimmiten prostaglandiineihin törmää kuitenkin kipulääkkeiden yhteydessä. Prostaglandiinien synty kiihtyy kuumeessa ja kivussa, jolloin ne vaikuttavat tulehduksen syntyyn sekä itse kivun tunteeseen. Kipulääkkeet yleensä estävät prostaglandiinien toimintaa.

Umpieritysjärjestelmän hormonit

Uroksilla ja nartuilla

Hypotalamus

• Tyrotropiinia vapauttava hormoni (TRH)
• Gonadotropiinia vapauttava hormoni (GnRH)
• Kasvuhormonia vapauttava hormoni (GHRH)
• Kortikotropiinia vapauttava hormoni (CRH)
• Somatostatiini (SS tai GHIH tai GIH)

Dopamiini

Dopamiini on hankala asia hormonituotannossa, koska siitä ei tiedetä tarpeeksi ja sen mukaan mitä tiedetään, niin se osallistuu todella moniin tehtäviin.

Dopamiini on yksi tekijä tahdistamassa sisäistä kelloa, johon myös melatoniini osallistuu. Dopamiinilla on myös tehtävänsä liikekontrollissa ja –säätelyssä.

Kipukynnys liittyy myös dopamiiniin. Mitä enemmän on dopamiinia, niin sitä vähemmän tunnetaan kipua. Dopamiinin määrän väheneminen lisää taasen kivuntunnetta. On väitetty, että dopamiinin eritys saattaisi olla yksi tekijä selittämässä lumevaikutusta kivun lievityksessä.

Dopamiini on myös mielihyvähormoni ja on säätelemässä tunteita. Dopamiini piristää ja on lisäämässä energiaa sydämen sykkeen ja verenpaineen nostamisella. Lisääntynyt dopamiinin eritys elimistöön parantaa myös oppimista.

Dopamiinin lisääntyminen vaikuttaa mantelitumakkeeseen tavalla, joka terästää ja selkiinnyttää havaintoja ja tavoitteita (Davis ja Whalen 2001¹). Dopamiini on se tekijä, joka äkkinäisessä ja stressaavassa tilanteessa auttaa keskittymään oleelliseen sulkemalla turhemmat asiat pois, jolloin päätösten teko ja valinnat helpottuvat ja nopeutuvat.

Mantelitumakkeen ja dopamiinin yhteistyö henkisellä tasolla on vielä syvempää ja osaltaan kertoo kuinka hormonien orjia me ja koirat olemme. Stressitilanteessa molemmat ehkäisevät tyydytystä tuottavaa käyttäytymistä ja siitä saatavaa mielihyvää, jolloin uhan tunnistaminen tehostuu entisestään ja reagoiminen paranee (Winkielman ym. 2007²).

Klassinen pelkoehdollistuminen välittyy nimenomaan mantelitumakkeen kautta. Se on aina pääroolissa kun puhutaan pelon käsittelystä tai tunteen muistiinpanemisesta tai palauttamisesta ja vireystilan säätelystä. Mantelitumake on kuin kytkinlaatikko, joka kytkee tunteen ja siihen liittyvät kehon reaktiot yhteen.

Dopamiini kuuluu siten stressihormoneihin, kaikesta edellä mainitusta huolimatta tai juurikin niiden takia. Se on adrenaliinin ja noradrenaliinin esiaste, josta niitä muodostetaan. Taistele tai pakene tilanteessa dopamiinin lisääntyminen mahdollistaa suuremman määrän adrenaliinin ja noradrenaliinin valmistamisen, se piristää ja lisää kiihkeyttä, laskee kivun tunnetta, parantaa liikekoordinaatiota ja auttaa oppimaan tilanteesta. Jokainen on tärkeä tekijä stressin sietokyvylle.

Dopamiini myös estää prolaktiinin tuotantoa. Prolaktiini on hormoni, joka käynnistää synnytyksessä maidontuotannon ja ylläpitää sitä imetyksen ajan. Siksi kova stressi nostaessaan dopamiinitasoja saattaa vähentää maidontuotantoa.

Aivolisäke

Aivolisäkkeen etulohko (adenohypofyysi)

• Kasvuhormoni (GH)
• Prolaktiini (PRL)
• Adrenokortikotrooppinen hormoni (ACTH, kortikotropiini)
• Kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH, tyrotropiini)
• Follikkelia stimuloiva hormoni (FSH, kuuluu gonadotropiineihin)
• Luteinisoiva hormoni (LH, kuuluu gonadotropiineihin, myös androgeei)

Aivolisäkkeen takalohko (neurohypofyysi)

• Oksitosiini
• Antidiureettinen hormoni (ADH, myös arginiini-vasopressiini AVP)

Käpyrauhanen

• Melatoniini

Kilpirauhanen

• Trijodityroniini (T3), kilpirauhashormonin aktiivinen muoto
• Tyroksiini (T4) eli tetrajodityroniini, kilpirauhashormonin passiivinen muoto
• Kalsitoniini

Lisäkilpirauhanen

• Lisäkilpirauhashormoni (PTH)
• Testosteroni
• Estrogeenit (estradioli, estroni, estrioli)

Sydän

• Natriureettinen peptidi (ANP)

Maha ja suolisto

• Kolekystokiniini (CCK)
• Gastriini
• Ghreliini
• Neuropeptidi Y (NPY)
• Sekretiini
• Somatostatiini

Maksa

• Insuliininkaltainen kasvutekijä (IGF)
• Angiotensinogeeni
• Trombopoietiini
• Testosteroni
• Estrogeeni (estradioli)

Langerhansin saarekkeet haimassa

• Insuliini
• Glukagoni
• Somatostatiini

Adrenaalirauhaset

Lisämunuaisen kuorikerros

Glukokortikoidit

Glukokortikoidien yhteinen tekijä on se, että ne osallistuvat hiilihydraattien aineenvaihduntaan. Stressissä glukokortikoidit hajoittavat proteiineja aminohapoiksi (proteolyysi), jotta saataisiin rakennettua maksassa sokereita (glukeogeneesi). Samalla hajotetaan rasvaa (lipolyysi), jotta elimistö saisi helpommin energian tuottoonsa rasvaa, jotta glukoosia säästyisi. Glukokortikoidit ovat siten elimistöä purkavina katabolisia hormoneita.
Glukokortikoidit lievittävät myös immuunivastetta ja sen reaktioita, jonka vuoksi kortisonia käytetään immuunipuolen ongelmissa lääkkeenä.

Kortisoli

Kortisoli eli hydrokortisoni on tärkein glukokortikoideista. Normaalisti sitä erittyy eniten aamuyöstä, eikä erittyminen ole riippuvainen unesta. Kysymys on valon määrään liittyvästä reaktiosta. Kortisoli kuuluu stressihormoneihin, koska stressireaktio nostaa aina kortisolin tuotantoa, jotta saataisiin sokeria sekä immuunivastetta säädettyä.
Kortisoni on kortisolin aineenvaihduntatuote, kun se muuttuu entyymituotannolla mineralokortikoidien kohdesolussa kortisoliksi.

Addisonin tauti

Addisonin tauti syntyy, kun lisämunuaisten kuorikerros ei eritä riittävästi glukokortikoideja. Oireita ovat mm. ruokahaluttomuus, masentuneisuus, oksentelu ja lihasheikkous. Addisonin tauti on harvinainen, mutta sitä esiintyy jonkin verran koirilla

Cushingin oireyhtymä

Cushingin oireyhtymä johtuu lisääntyneestä glukokortikoidien erityksestä. Syy voi olla lisämunuaisessa itsessään, esim. kasvain, tai aivolisäke erittää liikaa hormonia ACTH, joka yllyttää lisämunuaisen kuorikerrosta tuottamaan liikaa kortisolia. Koirilla oireita ovat mm. lihaskato, ihon huono kunto, turkin irtoaminen ja päärynämäinen lihoaminen.

Mineralokortikoidit

Mineralokortikoidit osallistuvat kivennäisaineenvaihduntaan. Käytännössä kyse on natriumin ja kaliumin säätelystä munuaisissa.

Aldosteroni

Aldosteroni säätelee natriumin takaisinottoa munuaisista. Sen osuus on pari prosenttia munuaisten koko natriumsuodatuksesta, joka ei tunnu suurelta, mutta se vastaa veren koko natriumpitoisuudesta. Samalla kun aldosteroni siirtää natriumia vereen, niin se kiihdyttää kalium- ja vetyionien eritystä. Kaliumin määrää käytetäänkin mittarina natriumille, ja se säätele aldosteronin eritystä; mitä enemmän on kaliumia, niin sitä enemmän eritetään aldisteronia, koska lisääntyvä kalium on merkki natriumin puutteesta veressä, ja päinvastoin – kun kalium laskee, niin myös aldosteronin määrä laskee, koska kaliumin vähentyessä natrium lisääntyy.

Androgeenit

Androgeenit eli mieshormonit ovat molemmilla sukupuolilla esiintyviä sukupuolihormoneihin kuuluvia steroidihormoneja. Ne aiheuttavat molemmille sukupuolille uroksille tyypillisiä piirteitä.

• Testosteroni
• Dihydrotestosteroni (DHT)
• Androstenedioli
• Androstenedioni
• Dehydroepiandrosteroni (DHEA)
• Luteinisoiva hormoni (LH)

Testosteroni

Testosteroni on varsinainen urosten sukupuolileiman aiheuttava hormoni. Se tuotetaan suuremmaksi osaksi kiveksissä, mutta testosteroni valmistuu hieman myös kudoksissa ja lisämunuaisen kuorikerroksessa.

Testosteroni kasvattaa sikiöaikana urosten sukupuolen ja -elinten lisäksi luu- ja lihasmassaa, vähentää rasvakudosta ja lisää punasolujen tuotantoa. Testosteronilla on useimmista hormoneista poiketen myös psyykkisiä vaikutuksia, ja se ohjaa miehelle tyypillistä käyttäytymistä monin tavoin. Testosteroni voimistaa muun muassa sukupuoliviettiä, energisyyttä ja dominoivaa käyttäytymistä. Testosteroni on edellytys suvun jatkamiselle.

Testosteroni voi muuttua estradioliksi.

Nartuilla testosteroni erittyy puoliksi munasarjoissa ja lisämunuaisissa ja puolet on kudoshormonia, usein rasvakudoksesta, ja on pääosin esiastetta DHDA-hormonia. Munasarjojen erittämä pääasiallinen testosteronin esiaste on androsteenidioni. Ihmisnaisilla on testosteronia noin 5 % miesten määristä.

Androstenedioli

Androstenedioli on heikko androgeeni ja estrogeeni ja välituote testosteronin muunnoksessa DHDA:sta. Se on läheistä sukua androstenedionille.

Androstenedioni

Hormonia syntyy uroksilla kiveksissä, nartuilla munasarjoissa ja molemmilla lisämunuaisissa. Androstenedioni toimii testosteronin, estradiolin ja estronin esiasteena. Se ei kuitenkaan itse ole aktiivinen hormoni.

Dihydrotestosteroni (DHT)

DHT on sukupuolihormoni, jolla on miehillä vahvin androgeeninen vaikutus ja pätenee koirilla. DHT muodostetaan suurimmaksi osaksi maksassa ja ainakin ihmisillä ihossa, ja vähäisemmissä määrin muissa kudoksissa, entsymaattisesti testosteronista.

DHT aktivoi ja kiihdyttää urosten sukupuolielinten ja eturahasen kehittymistä. Ihmisillä DHT vaikuttaa myös viiksien, parran, häpykarvojen kehitykseen ja kasvuun. Koirilla DHT saattaa vaikuttaa urosleimaan liittyvään turkin kasvuun.

DHT toimii paikallisesti siinä kudoksessa, jossa se on muodostettu. Sitä ei siirretä verenkierrossa muualle, eikä sillä ole siltä osin suurtakaan hormonaalista vaikutusta.

Miehillä liian suuri DHT:n määrä päässä aiheuttaa kaljuuntumista. 

DHT on yksi tekijä aiheuttamassa eturauhasen liikakasvua.

Dehydroepiandrosteroni DHDA

DHEA-hormoni syntyy lisämunuaisissa ja on muiden adrogeenien tyyppinen sukupuolihormonien esiaste muuttuen yleensä testosteroniksi ja estradioliksi. Se on määrällisesti suurin sukupuolihormoneista, mutta ei ole itsessään kovinkaan aktiivinen.

Luteinisoiva hormoni LH ja follikkelia stimuloiva hormoni FSH

Uroksilla aivolisäkkeen erittämä luteinisoiva hormoni LH ylläpitää kivesten testosteronin tuotantoa, ja on sitä kautta androgeeninen hormoni. Toinen aivolisäkkeen hormoni, follikkelia stimuloiva hormoni FSH, ei ole varsinaisesti androgeeni, mutta se vaikuttaa murrosiässä kivesten kasvuun sekä aikuisella vastaa siittiötuotannosta.

Lisämunuaisen ydin

Adrenaliini

Adrenaliini on ehkä tunnetuin ”taisteluhormoni”, sillä sen eritys on suurta nimenomaan nopeissa, lähes vaistonvaraisissa tilanteissa, kun tarvitaan joko pakoa tai taistelua. Toki adrenaliinin määrää pystyy nostamaan jos pelkästään lietsomalla itseään raivoon tai pelkoon – pätee täysin koirissakin. Adrenaliini on siten puhdas stressihormoni.

Adrenaliini pyrkii kasvattamaan suorituskykyä ja voimaa kasvattamalla sydämen sykettä, jotta kudoksiin saataisiin nopeammin happirikasta verta. Samaan aikaan adrenaliini lisää glukoosia eritystä maksasta verenkiertoon, jota solut saisivat nopeasti energiaa. Myös insuliinin eritys lisääntyy. Niin veren sokerin nousu kuin insuliinin määrät ovat ne syyt miksi adrenaliiniryöpyn jälkeen tulee niin väsynyt olo – kyse on aivan samasta kuin sokeripitoisen välipalan jälkeen verensokerin ja insuliinin laskiessa nopeasti.

Adrenaliini nostaa myös verenpainetta, mutta ainoastaan voiman tuotolle tärkeissä lihaksissa. Ihon verenkiertoa vähennetään supistamalla verisuonia, sama tapahtuu ruuansulatusjärjestelmä ympärillä ja adrenaliini pysäyttääkin ylipäätään ruuansulatuksen. Sen sijaan lihaksistossa verisuonia avataan, jotta verta saataisiin enemmän. Keuhkojen hapenottokyky paranee, koska adrenaliini rentouttaa keuhkoputken lihaksia, jolloin tilavuus kasvaa.

Myös immuunivasteen sytokiinijärjestelmä käynnistyy herättäen makrofagit valmistautumaan tulehduksia vastaan.

Noradrenaliini

Noradrenaliini erittyy yhdessä adrenaliinin kanssa. Sen tehtävä on yleisen vireystason kasvattaminen sekä hermotuksen jäntevyyden (tonuksen) kasvattaminen. Hieman pielessä olevana yleistyksenä voisi sanoa, että kun adrenaliini valmistaa lihaksisto ja verenkierron rajuun ponnistukseen, niin noradrenaliini tekee saman hermotukselle ja mielelle.

Muiden stressihormonien mukana noradrenaliini hienosäätää muistin perusteella elimistöä ja sen vastetta stressiin ja uhkaan sellaiseksi, että se vastaisi parhaimmalla mahdollisella tavalla ympäristön vaatimuksiin ennakoiden tulevaa. Koirille (ja eläimille ylipäätään) stressihormonit ovat keskeinen tekijä, joka vaikuttaa ehdollistumiseen (Charney 2004³ ja Stockhorst 2005⁴).

Munuainen

• Reniini
• Erytropoietiini (EPO)
• kalsitrioli (D3-vitamiinin aktiivinen muoto)

Rasvakudos

• Leptiini
• Estrogeeni (enimmäkseen estroni)

Uroksilla

Kivekset

• Androgeenit (enimmäkseen testosteroni)
• Estrogeeni (estradioli)

Nartuilla

Estrogeenit

Estrogeenit ovat ryhmä samankaltaisia hormoneja. Varsinaisia estrogeeneja on kolme: estradioli, estroni ja estrioli.

Estrogeenit muodostetaan testosteronista. Estrogeenit säätelevät muun muassa kohdun ja limakalvojen toimintaa. Estradioli aiheuttaa lisäksi poikien aivojen miehisyyteen liittyvät muutokset. Rasvakudos tuottaa testosteronista estronia.

Testosteronista muodostuva estradioli on nartun tärkein estrogeeni. Naisilla vaihdevuosien jälkeen estradiolin pitoisuus on pieni ja silloin tärkein estrogeeni on rasvakudoksessa muodostuva estroni. Nartuilla ei kuitenkaan ole vaihdevuosia, vaan ne ovat urosten tapaan hedelmällisiä koko ikänsä. Istukan tuottamaa estriolia esiintyy elimistössä etenkin raskauden aikana^[

Munarakkula

• Estrogeenit (enimmäkseen estradioli)
• Testosteroni

Keltarauhanen

• Progesteroni
• Estrogeenit (enimmäkseen estradioli)

Istukka (tiineyden aikana)

• Progesteroni
• Estrogeenit (enimmäkseen estrioli)
• Istukkahormoni (HCG)
• Istukan laktogeeni (HPL)

1. Davis M, Whalen PJ. The amygdale: vigilance and emotion. Molecular Psych 2001;6:13–34.[↩]
2. Winkielman P, Knutson B, Paulus M, Trujillo JL. Affective influence on judgements and decisions: moving towards core mechanismisms. Rev Gen Psychology 2007;11:179–92.[↩]
3. Charney DS. Psychological mechanisms of resilience and vulnerability: implications for successful adaptation to extreme stress. Am J Psychiatry 2004;161:195–216.[↩]
4. Stockhorst U. Classical conditioning of endocrine effects. Current Opin Psychiatry 2005;18:181–7[↩]