Sitä mukaa kuin punkkien määrä kasvaa Suomessa, niin koiranomistajien huoli koiran borrelioositartunnasta lisääntyy. Jopa vahvemmin kuin punkkipelko. Borrelioosi on viheliäinen sairaus ja riski voi vähentää vain aidoilla punkkihäädöillä. Onneksi koira ei kuitenkaan ole yhtä herkkä saamaan tartuntaa, kuin vaikkapa ihminen.

Kukaan ei oikein tiedä paljonko brrelioositapauksia on. Ihmisillä arvioidaan, että tartuntoja tulisi noin 6000 vuodessa[ref]https://www.terveyskirjasto.fi/kpp00002 tilanne 29.6.2022[/ref]. Koirien tartuntoja ei edes tilastoida, silloin harvoin kun ne saadaan edes diagnosoitua, mutta tutkimusten mukaan noin 3 prosentilla koirista löytyy borrelioosin vasta-aineita. Aluekohtaiset erot ovat kuitenkin suuret ja kulkee käsi kädessä maantieteellisen borrelioosiriskin kanssa. Rotuerotkin on otettava huomioon, sillä punkin on helpompi tarttua pitkäkarvaisiin kuin sileisiin.

Borrelioosivasta-aineet eivät kuitenkaan kerro varsinaisesta sairastumisesta. Ne kertovat, että borrelioosia kantava punkki on jossain vaiheessa päässyt ruokailemaan koirassa riittävän pitkän ajan.

Mikä borrelioosi on?

Borrelioosi — oikeammin Lymen tauti tai Lymen borrelioosi — on Borrelia burgdorferi-ryhmän bakteerien aiheuttama sairaus. Joten aiheuttaja on borrelia ja sairastutaan borrelioosiin.

Borrelioosi on hankala sairaus. Periaatteessa se on hoidettavissa antibiooteilla koirissa ja ihmisissä on eronsa. Lisäksi borrelioosi pitäisi diagnosoida aikaisessa vaiheessa, sillä myöhemmin hoito on jo paljon vaikeampaa.

Ihmisillä käytetään ensimmäisenä merkkinä puremakohdan ympärille muotoutuvaa punaista rengasta tai renkaan tapaista, joka hetken aikaa laajenee. Se on ensimmäinen merkki borrelian aiheuttamasta tulehduksesta, koska tartunta tapahtuu ensimmäiseksi ihon alueella. Tuon rinkulan, ihotulehduksen, nimi on erythema migranssi (EM).

Huonot uutiset ovat, että tuo pätee vain omistajan kohdalla. Koirille borrelian aiheuttamaa punaista rinkulaa ei tule. Tuo johtuu eläinlajierosta ja koirien ihon rakenne sekä verenkierto on erilainen kuin ihmisillä.

Eikä punertavuus aina ole merkki borreliasta. Se voi olla sinänsä merkityksetön allerginen ärsytyskin.

Useimmiten borrelioosi rajoittuu ihotulehdukseen. Sitten se paranee oman immuniteetin laittaessa bakteerille kampoihin. Mutta jos se leviää, niin voidaankin olla hankalissa ongelmissa. Borrelia-bakteerit kun pääsevät moniin paikkoihin, vaikka niveliin ja aivo-veriesteen läpi aivojen puolelle.

Sairastuminen tapahtuu kuukaudesta puoleen vuoteen punkin puremasta. Joten jos koira saa joulun tienoilla omituisen niveltulehduksen, niin syy voi hyvinkin olla syksyinen borreliaa kantanut punkki. Mutta maaliskuussa oireilu johtuu suurella todennäköisyydellä jostain ihan muusta.

Borrelioosin aiheuttamien oireiden hoidon vaikeus on siinä, että oireet mahtuvat moniin muihinkin sairauksiin. Borrelioosin niveloireita on iät ajat hoidettu reumana. Se aiheuttaa myös vakavampia neurologisia oireita, pahimmillaan aivokalvon- ja hermojuuren tulehduksen. Tai ruoka-aineallergian maaeläinten lihaa vastaan. Myöskään munuaissairaudet tai ruuansulatusjärjestelmään liittyvät ongelmat, kuten oksentelu ja ripuli, eivät ole tuntemattomia.

Eräs eläinlääkäri sulkeutui kuoreensa kuin simpukka kun kysyin, että kun tiedetään bakteeritulehdus yhtenä yleisimpänä haimatulehduksen aiheuttajana (koska koirat harvemmin ryyppäävät ja käyttävät huumeita), niin voitaisiinko jossain vaiheessa ehdottaa borreliaa syyksi sairastumiselle? Se kun selittäisi haimatulehdusten määrien lisääntymisen paljon paremmin kuin kesäiset grillimakkarat.

Antibioottien käyttöä pyritään vähentämään. Tämä tarkoittaa sitä, että kynnys antibiooteille on korkea, jos oireita ei saada kytkettyä borrelioosiin. Tuo diagnoosi on vaikea, eikä edes borreliavasta-ainetutkimus aina puolla sitä, jos ylipäätään saadaan tutkimustulos. Eikä mitään bakteeriviljelyä saada tehtyä.

Koirien puolella tilanne on ihmisiä pahempi. Ylipäätään antibiootteja ei enää meinata käyttää edes silloin kun on selvä tarve — totta, tuossa on suuria eroja eläinlääkärien välillä. Mutta melkoisen tyypillinen tarina koirapuolella on, että koiraa on tutkittu vaikkapa mystisen nivelkivun takia muutamankin vuoden ja useilla tuhansilla euroilla, ennenkuin kokeillaan antibiootteja.

Borrelioosin hoitoa vaikeuttaa myös näkemys, että (ainakin koirilla) borrelia ei itsessään olekaan syy. Se on käynnistäjä. Sairastumisen aiheuttaisikin koiran autoimmuuniongelma — ja sehän ei antibiooteilla parane. Silloin ainoat toimivat hoidot olisivat ennaltaehkäisy punkkihäätöjen kanssa aivan piittaamatta mitä mieltä Tukes on laskennallisissa riskeissä, lähes automaattinen antibioottikuuri ja toivo. Joten ainoa realistinen tapa on punkkihäätö.

On joltisenkin hämärää miten borrelia itseasiassa aiheuttaa sairauksia. Autoimmuunikytkentä liittyy käsitykseen, että borrelia käyttää immuniteetin reittejä ja siinä ohessa sitten potkaisee vastustuskyvyn ylikierroksille.

Lohduttavaa on tietysti se, että borrelioosi ei ole oikeastaan koskaan tappava sairaus. Se ”vain” alentaa elämisen laatua kipujen ja muiden ongelmien kanssa. Mutta taas: tuo pätee omistajan kohdalla. Koirilla sen sijaan borrelioosi on johtanut usein lopetukseen ja minun katsannossani se tekee borrelioosista koirilla potentiaalisesti hengenvaarallisen taudin.

Koiran riski saada borrelioosi

Onneksi oireileva borrelioosi on tiettävästi koirilla paljon harvinaisempi kuin ihmisillä.

Vähemmän borrelioosia lienee ihmisilläkin kuin mitä sairastuneet tai hoitavat lääkärit itse ajattelevat. Vuonna 2013 HUS selvitti noin 250 epäiltyä borrelioositapausta, ja niistä noin puolessa kyse ei ollut borrelioosista. Varmistettuja oli vain neljännes ja toinen neljännes jäi epävarmaksi.

Tuo voidaan kääntää myös toisinpäin. Tuon tuloksen mukaan joka toiselle borrelioosiepäillylle pitäisi aloittaa antibiootit — mutta on se toki vähemmän kuin jos kaikki hoidettaisiin.

Koirien kohdalla saattaa kuitenkin olla niin, että borreliaepäilyt osuvatkin kohdalleen. Vuonna 2012 selvitettiin Minnesotan eläinlääketieteellisen laboratorioon vuosina 2001 – 2010 lähetetyistä 1229 näytteestä borreliavasta-aineet (Durrani ym. 2012[ref]DURRANI, ANEELA and GOYAL, SAGAR (2012) ”A retrospective study of Borrelia burgdorferi antibodies in dogs in Minnesota,” Turkish Journal of Veterinary & Animal Sciences: Vol. 36: No. 2, Article 7.[/ref]). 88 % näytteistä antoi positiivisen tuloksen Borrelia burgdorferi bakteerille. Ja tuo oli aikana, jolloin oltiin innostuttu borreliasta.

Korkeasta prosentista ei kannata kuitenkaan innostua liikaa. Vuodelta 2001 oli vajaa 200 tutkittavaksi lähetettyä näytettä ja viimeisenä vuonna vain hiukan yli toistakymmentä. Tarkoittaa sitä, että paikalliset eläinlääkärit eivät ole suuremmin näyteitä yliopistolle lähettäneet, eikä tiedetä miten koiria on hoidettu tai kuinka paljon tai vähän ylipäätään on koirille tehty borrelioosidiagnooseja.

Oman kysymysmerkkinsä myös aiheuttaa se, että borreliavasta-aineiden löytyminen ei tarkoita, että koiralla olisi borrelioosi. Mutta oletettavaa on, että ei paikallinen eläinlääkäri ole lähettänyt näytettä huvikseen, vaan koska koiralla on yritetty diagnosoida jokin ongelma. Mutta se, että löytyy vasta-aineita, ei myöskään tarkoita että koiran oireet johtuisivat borrelioosista.

Tuon selvityksen suurin anti taisi olla, että sillä saatiin lisänäyttöä ajatukselle, että koirien vasta-ainemäärät korreloivat ihmisten kanssa. Silloin koiria olisi helpompi käyttää mittarina arvioitaessa ihmispopulaation riskiä.

Samaa koirien käyttöä mittarina selviteltiin vuosien 2013 ja 2014 Kanadassa New Brunswickin provinssissa (lähellä Nova Scotiaa ja Mainea)[ref]https://atlantic.ctvnews.ca/lyme-disease-growing-risk-for-dogs-humans-in-n-b-study-1.1812042 tilanne 30.6.2022[/ref]. Löydettiin suhde, jonka mukaan kuusi koiratartuntaa vastaa yhtä ihmistartuntaa. Mutta samalla saatiin selville vasta-aineita kantavien koirien määrä. 2013 alle prosentilla alueen koirista oli borreliavasta-aineita veressään. Tosin vuodessa määrä oli kasvanut 7 %. Tuo on tilastoissa selvä kasvu ja kertoi, että borrelia oli leviämässä punkkikannassa, mutta kappalemääräisesti ajateltuna edelleenkin tartunnan saaneiden koirien määrä oli alle prosentti koko kannasta.

Kymmenisen vuotta sitten tutkimustoimintaan perustuva käsitys oli, että 90 % borrelian saaneista ei sairastu. Nykyään riskiä pidetään vastaavana. En jaksanut selvittää syvemmin mihin tuo prosentti perustuu, koska konsensus koiran matalasta riskistä sairastua on niin vahva, mutta silti pääni hieman kallistui.

Suomessa sairastuu borrelioosiin tällä hetkellä arviolta 6000 ihmistä joka vuosi. Yhtä ihmisborrelioosia vastaan on kuusinkertainen määrä vasta-ainepositiivisia koiria, eli 36 000. Jos noista 10 % sairastuu, niin se tarkoittaa 3600 sairastavaa koiraa joka vuosi.

Jatketaan numeropeliä. Jos koiran elinikä on 10 vuotta, niin huomioimatta borreliatapausten vuotista lisääntymistä ja (toivottavasti) koiranomistajien kasvavaa halua käyttää koirilleen punkkihäätöjä, niin se tarkoittaisi, että meillä on Suomessa jatkuvasti se 36 000 tuhatta borrelioosia sairastavaa koiraa.

Joten se mikä minua pelottaa ajattelussa, jossa esimerkiksi 3600 sairastunutta miljoonasta on vähän, koska tilastollisesti se on vähän, realisoituukin lähes 40 000 oireilevaksi koiraksi, niin ollaan ihan hemmetin kaukana vähyydestä. Suomessa hermostutaan 6000 ihmistapauksesta per vuosi — tosin… jos lasketaan suomalaisen eliniäksi 80 vuotta, niin meillä on borrelioosia sairastaneita tai sairastavia ihmisiä ihan pahuksen paljon enemmän kuin koiria; puolen miljoonaa huomioimatta tapausten nousua.

Ei, en väitä, että Suomessa on tuo määrä borreliaa sairastavia koiria. Mutta väitän, että eläinlääkinnän omiin tutkimuksiin perustuen se on potentiaalisesti mahdollista. Saa oikaista Katiskan foorumilla tähän artikkeliin liittyvässä ketjussa, jos tiedät paremmin.

Löysin eräästä irlantilaisesta eläinlääkinnän julkaisusta väitteen, että Briteissä koirien borrelioositapaukset olivat lisääntyneet vuodesta 2009 vuoteen 2015 560 prosenttia[ref]https://www.ucd.ie/vetmed/t4media/Tickborne%20Diseases%20VIJ%20July%202019.pdf tilanne 30.6.2022[/ref]. Tosin… prosentti ei merkitse mitään ilman tietoa mistä se lasketaan, ja jos lähtöarvo on ollut 10, niin nousu noin 60 koiraan ei ole kannan suhteen sinällään merkittävä.

Miten borrelia tarttuu koiraan?

Borreliaa kantavat monet luonnonvaraiset eläimet, mutta varsinainen bakteerivarasto ovat pienet jyrsijät kuten hiiret, tai myyrät.

Punkin ensimmäinen aktiivinen elinmuoto, toukka, aterioi käytännössä aina hiirissä ja myyrissä. Jos kohdalle sattuu borreliaa kantava yksilö, niin toukkakin saa borrelian. Seuraavakin elinmuoto, nymfi, ruokailee usein samoista eläimistä ja jos se on toukkana selvinnyt ilman borreliaa, niin nymfinä tartuntariski kasvaa.

Aikuisena naaraana — koiraat eivät ole riski, ne eivät enää ime verta — borrelian tarttuminen punkkiin itseensä on merkitysetöntä. Naaras imee verta ainoastaan kerran ja jos se silloin saa borrelian itselleen, niin se ei välitä sitä eteenpäin. Mutta jos se on saanut borrelian toukkana tai nymfinä, niin riski punkin isäntäeläimeen tarttuvalla borrelialla on olemassa.

Borrelia piileskelee punkin suolistossa. Kun punkki työntää päänsä ihoon ja alkaa imemään, niin borrelia pääsee punkin sylkirauhasia vastaavan järjestelmän kautta kohteen verenkiertoon. Ja sitten ihminen tai koira voi sairastua borrelioosiin.

Tuo ei tapahdu kuitenkaan nopeasti. Punkki vaatii jopa viikon ruokailuajan ja bakteeri pääsee punkista ruokalautaselle vasta ajan myötä. Nykyisen käsityksen mukaan vuorokauden sisällä punkin poistaminen tipauttaa borrelioosiriskin käytännössä nollaan.

Se, että kuinka moni punkki alueella sitten kantaa borreliaa, vaihteleekin ja aika paljon. Osassa alueita ei ole ollenkaan borreliaa. Jossain taasen joka toinen punkki voi olla borrelian saastuttama. Keskimääräisesti ilmoitetaan, että punkeista 10 – 20 % kantaa borreliaa.

Keskimääräisyys ei kuitenkaan lohduta, koska se ei kuvaa todellisuutta, vaan ison alueen suhdetta, mutta antaa silti hieman valoa tunnelinpäähän. Tarvitaan jotain välillä yksi punkin purema viidestä tai kymmenestä, että olisi borrelioosiriski. Ja edelleen vaikuttaa se kiinnittymisaikakin.

Valitettavasti emme vaan näe punkista, että tuliko voittoarpa kohdalle.

Riski sille, että kaappaako koira reissuillaan punkin tai punkkeja kyytiin riippuu monesta eri tekijästä. Useimmiten tietysti siitä, että onko alueella ylipäätään paljon punkkeja. Mutta myös sillä missä koira liikkuu on merkityksensä. Jos koira pysyy koko ajan poluilla, ja muutakin liikennettä on, niin on täysin mahdollista, jopa oletettavaa että joku muu on jo pyydystänyt punkit — tai tipauttanut ne vaanimisheinältään.

Mitä lähempänä kasvuston korkeutta koiran säkäkorkeus on, niin sitä suurempi mahdollisuus ei-halutuille kyytiläisille on. Punkin on paljon helpompaa tähdätä koiran kylkeen kuin jalkaan. Lisäksi kyljenmitta heinikossa tarjoaa isomman pinta-alan punkkien pyydystämiseen.

Karvanlaatu vaikuttaa. On kuitenkin aivan arvailujen varassa, että kuinka paljon. Punkille on helpompi kulkea lyhyessä turkissa, mutta pitkä turkki kuitenkin suojaa punkkia paremmin matkalla ruokailuapajille. Omistaja kuitenkin huomaa lyhyestä ja vaaleasta turkista punkit paremmin, joten mustilla vahvaturkkisilla on saattanut olla aivan yhtä paljon punkkeja, mutta niitä ei ole huomattu.

Rotukin saattaa vaikuttaa. ScienceDaily uutisoi vuonna 2007 julkaistusta sveitsiläisestä tutkimuksesta, jossa verrattiin berninpaimenkoiraa muihin isoihin pitkäturkkisiin rotuihin[ref]https://www.sciencedaily.com/releases/2007/07/070712135334.htm tilanne 30.6.2022[/ref]. 58 % berneistä onnistui saamaan borrelian vasta-aineita, kun verrokkiryhmässä vain 15 % oli saanut punkista borrelian. Jutun mukaan tutkijat olivat sulkeneet pois maaseudun ja turkin värityksen (mistä ihmeestä ne tuon värityksen keksivät…), joten syy täytyi olla rodussa. Selitykseksi annettiin ahdas siitos ja siitä seuranneet sairausongelmat.

En ole infektiotautien osaaja todellakaan, mutta borreliavasta-aineethan kertovat vain, että jossain vaiheessa on saatu punkilta borrelia. Jos verrokeilla on huomattavasti vähemmän vasta-aineita, niin se kerro mitään sisäsiitoksen aiheuttamista imuuniongelmista. Se kertoo vain siitä, että verrokkeja ei ollut syönyt borreliaa kantanut punkki riittävän kauan, tai punkki on pudonnut kyydistä — aivan piittaamatta turkin väristä.

Sen sijaan jos berneistä 2/3 oli sairastunut näkyvästi borrelioosiin, niin yhteys autoimmuuniongelmiin voidaan vetää. Jonka jälkeen aletaankin ihmettelemään, että mistä se koirien matala sairastuminen on saatu, jos verrokeistakin 15 % sairastui.

Yksi asia on ainakin varmaa. Valkosipuli ja muut luonnollisiksi usein katteettomasti mainostetut häädöt ja punkkihuivit eivät auta.

Koiran rokottaminen borreliaa vastaan

Kyllä, koiran voi rokottaa borreliaa vastaan — mutta en tiedä onnistuuko se Suomessa. Ainakin Yhdysvalloissa on käytössä Nobivac Lyme rokote (voi olla muitakin, en etsinyt).

Löysin kuitenkin poikkeuksellisen vähän rokotteesta asiaa, siis muutakin kuin vain Merckin mainoksia sekö homeopaattista ja luonnonmukaista puppua myyvien eläinlääkärien skitsoilua ylipäätään kaiken kattavalla rokotepelollaan.

Voiko borrelioosiin sairastua syömällä lihaa?

Ei, ei voi sairastua. Siltä osin voi itse nauttia medium-pihvistä ja raakaruokkia koiraansa lihapohjaisesti. Borrelia-bakteeri voivat tarttua vain veren välityksellä, eikä sekään ole helppoa. Hyttyset voivat teoriassa levittää borrelioosia, mutta eivät käytännössä.

Borrelia on sopeutunut veren ja elävän kudoksen lisäksi pysymään hengissä punkin suolistossa. Kun mennään mihin tahansa muuhun ympäristöön, niin borrelia on kaikkea muuta kuin vahva henkiinjäävä tyyppi.

Borrealia kuolee nopeasti eläimen kuollessa. Se ei myöskään kestä ilmaa. Mahalaukun happamuus, myös ihmisellä ja varsinkin koiralla, tappaa borrelian ja monet muutkin bakteerit. 

Joten ravintoteitse, tai edes metsästettyä eläintä käsiteltäessä, ei borreliatartuntaa saa. Periaatteessa verikosketuksella, kun että omassa kädessä olisi haava ja samaan aikaan pistetään metsästetty eläin, voisi saada tartunnan — mutta moista ei tiedetä koskaan tapahtuneen.