Kun koira syö kakkaa, ulosteita, omaan tai muiden, niin omistaja hermostuu. Pelätään tautiriskejä ja matotartuntaa. Hyvät uutiset ovat, että koira sairastuu moisesta tavasta huomattavan harvoin, mutta toki riski on olemassa.
Jokavuotiset vatsatautiepidemiat, jotka alkavat talven puuttumisen takia olemaan ympärivuotisia, leviää helpommin ulosteita syömällä. Mutta pidetään jalat maassa, sillä ulosteiden keräämättömyys, koirapuistot ja varsinkin koiranäyttelyiden massatapahtumat aito leviämistie on. Sen sijaan suolistoloiset leviävätkin, koska liian moni on lopettanut säännöllisen madotuksen – ja aivan ilman syytä.
Kun ollaan jäniksiä
Useimmiten ihmiset ovat sitä mieltä, että muiden koirien ulosteiden syöminen on merkki
- B-vitamiinien puutteesta
- ananaksen puutteesta
- jostain puutteesta
B-vitamiiniuskomus on lähtenyt jäniseläimistä. Kanit, rusakot, jönikset… syövät uudestaan osan papanoistaan. Kyseessä on ruohonsyöjän pakko, ja liittyy siihen, että niillä bakteeripohjainen ruuansulatus. Hevonen syö koko ajan, nauta märehtii ja jänikset hoitavat saman asian kierrättämällä ruokansa kahteen kertaan.
Ei tuo liity mitenkään koiriin, edes etäisesti. Se, että koira tuottaa osan B-vitamiineista suolistobakteereillaan, ei auta saamaan B-vitamiinia syömällä ulosteita. Siksi toiseksi, koira tietää oman B-vitamiinien puutteensa yhtä vähän kuin ihminen. B-vitamiinit eivät myöskään haise, joten koira ei edes tiedä hakea B-vitamiineja.
B-vitamiinien etsimistä ulosteiden syömisellä perustellaan yleensä ajatuksella, että kyllä koira tietää. Ei koira tiedä, yhtä vähän kuin syödessään gyprpc-seinää, tupakantumppeja, vauvan vaipat, omistajan sukat tai auton jäähdytysnestettä.
Oen muutamankin kerran kiukutellut aiheesta kyllä koira tietää:
- Kyllä koira tietää (luentosarja olisi syytä kuunnella läpi, koska siinä selitetään miksi syötät kuten syötät; ei se koiraan useinkaan liity)
- Vlog 5: Kyllä koira tietää
Toinen millä koiran tietoisuutta perustellaan, on halu sokeriin tai suolaan. Valitettavasti sekään ei liity asiaan mitenkään. Jokaisella syöjällä on geneettinen taipumus haluta makeaa. Sokeria on helpommin saatavilla kuin rasvaa. Kyseessä on siis toki alitajuntainen pakko välttää nälkäkuolema, mutta halu on jatkuva.
Ulosteissa on sulamatonta sokeria mukana, joten periaatteessa se voisi olla altistava tekijä, joka toisaalta selittäisi myös sitä, että lihapohjaisella ruokinnalla ulosteiden syöminen vähenee.
Paitsi että ei vähene. Kyseessä on valikoiva havainnointi, jossa rakennetaan kaavoja vain siksi, että joskus jossain on tapahtut asioita samaan aikaan. Mutta jos ulosteita syödään nälkään, niin silloin mikä tahansa auttaa.
Himon suolaan käynnistää munuaiset huomatessaan, että joko nestetasapaino tai natriumin varastot ovat vähissä. Suolakaan ei varsinaisesti haise, vaan pyrkimys syödä suolaista tulee oppimisen kautta. Ongelma on siinä, että tuo on ajatuksena varastettu ihmisiltä ja hevosilta, eikä liity mitenkään koiriin. Sillä ei pysty perustelemaan jotain sisään rakennettua tietämistä.
Sama pätee kaikkien muidenkin puutosten suhteen. Siksi toiseksi ulosteissa ei pääsääntöisesti ole niitä ravintoaineita, joiden puutosta arvaillaan ulosteiden syömisen syiksi.
Kyllä, kuitua ulosteissa on, ja bakteerimassaa. Suurin osa ulosteista on nimenomaan bakteeriflooraa, ei sulamatonta ruokaa. Myyttistä bakteeritasapainoa esitetään erittäin usein myös syyksi, mutta sille ei löydy minkäänlaisia perusteita koiramaailmasta, ei edes teoreettista.
Sekin on varastettu hevosilta, joilla ulosteiden syöminen on usein merkki ruuansulatusongelmista ja silloin siirrytään hevosmaailmaan ikiomaan legendaan kolibakteereista. Mutta kerron uutisen: myös hevoset syövät ulosteita aivan terveinäkin: Tuota tapahtuu varsinkin talvella, kun maassa ei ole syötävää ja ollaan siirrytty säännösteltyyn heinään.
Silloin kolibakteereja pätevämpi selitys olisivat tapa, halu syödä maasta, ja nälkä tai tarve saada jotain mahaan – hevosilla tuo tarve on vahva, koska niillä on erittäin pieni vatsalaukku, joka erittää koko ajan ruuansulatushappoja – koirilla on täysin toisin.
Ananaksen puutosta koirilla harvemmin tiedetään. Se on ylipäätään täysin tuntematonta, eikä NRC ilmoita koiran ananaksen tarvetta. Sitä selitetään myös B-vitamiineilla, joka menee selityksenä läpi vain ja ainoastaan sellaisilla, jotka eivät koskaan vaivaudu vilkaisemaan ananaksen ravintoarvoja.
Ulosteensiirtoa
Usein ulosteiden syömistä ollaan jakamassa myös sen mukaan, että syödäänkö oman vai toisen koiran jätöksiä. Kun syödään omia, niin syytä haetaan sairauksista:
- koiraa närästää
- koiralla on suolisto-ongelmia
- koiralla on haimatulehdus tai haiman vajaatoiminta
- mikä tahansa muu sairaus
Jota asia saataisiin riittävän sekaisin, niin samoja syitä tarjotaan myös muiden koirien ulosteiden ahmimisessa.
Jos jotain halutaan lainata hevosilta selitykseksi koirille, niin se olisi nimenomaan vatsa ja vatsahapot. Silloin ollaan samassa kuin hysteerisessä laiduntamisessa ja syy löytyisi närästyksestä.
Mutta se selittäisi tapaukset vain muutamilla, sillä suurimmalla osalla ”lajin sisäistä” koprofagiaa harrastavilla ei ole närästystä – eikä koiralle saa tehdä närästysdiagnoosia sen takia, että se yö kakkaa – oman, naapurin, hevosen tai ihmisen. Laita Katiskaan hakuun närästys, niin saat melkoisesta muitakin selityksiä.
Suolisto-ongelmissa palataan takaisin hevosten ongelmiin ja selityksenä on jo vanha tuttu: koira tekee itselleen ulosteensiirron ja korjaa bakteeritasapainoaan.
Ensinnäkään ei ole mitään sellaista kuin koiran normaali bakteerikanta, vaikka Vetcare sitä omassa bulkkimaitohappobakteerissaan mielellään mainostaakin.
Toiseksi, koiran vatsahapot tappavat herkästi suolistobakteereja, koska ne eivät ole terveellisiä syötynä. Suolistobakteerit sairastuttavat, kun ne tulevat suolistosta ja siirtyvät ruokaan. Perusfakta, jonka taatusti jokainen suomalainen aikuinen tietää, mutta josta ei koirien kohdalla piitata.
Se mitä kokeellisena hoitona tehdään ulosteensiirtona, on totaalisen eri asia kuin ulosteiden syöminen. Ei niissä ole muuta yhteistä kuin sana uloste.
Haimatulehduksen kohdalla selitys on usein, että koira syö ulosteitaan siksi, että sillä on puutetta ruuansulatusentsyymeistä, joten se syö ruokansa uudestaan. Ulosteiden ruuansulatusentsyymit ovat kuolleita hyvin nopeasti ja kuolevat viimeistään uudelleensyötynä. Haimatulehdus saattaa silti aiheuttaa ulosteiden syömistä närästyksen kautta.
Ruuan toinen kierros saattaa olla myös mahdollista, mutta silloin päästään vielä huolestuttavampaan asiaan kuin närästys: koira syö nälkäänsä.
Useimmiten kyse ei ole huonosta sulavuudesta, kuten kuvitellaan, vaan että ruuassa ei ylipäätään ole kaloreita riittävästi. Tämä tulee vastaan todella usein, kun koira siirretään eläinlääkärin määräyksestä nollakaloreille omituistakin omituisemmalle erikoisruokavaliolle.
Aidot syyt
Koirien ulosteiden syömiselle löytyy muutama yleinen syy:
- se on koirasta hieno ajatus
- opittu tapa
- koiralla on tylsää
- koiralla on nälkä
- vatsaongelmat, silloin ehkä närästys
Se, että koirilla – itseasiassa tiettävästi kaikilla koiraeläimillä – on vain syystä X taipumus syödä omaa, kavereiden ja toisten eläinten ulosteita, on yleisin syy. Se on myös syy, jota harvemmin hyväksytään.
Ihmisten on suunnattoman vaikea ymmärtää, että koira voi tehdä jotain vain siksi, että se juuri sillä hetkellä tuntui ihan pahuksen hyvältä idealta. Väitän. että miehet hyväksyvät tämän selityksen naisia helpommin, ja se saattaa jotenkin liittyä siihen, että miehillä on myös matalampia elinajanodote.
Koira oppii syömään ulosteita, aivan ensimmäiseksi emältään, ja osalla tapa juurtuu. Se on myös yksi selitys sille miksi laumoissa ulosteiden syöminen leviää kuin Australian kulovalkeat. Kun yksi keksii, niin toiset mallioppivat, eikä myöskään äärikapitalistinen ahneus ja pelko siitä, että kaveri saa jotain hyvää, ainakaan hidasta.
Tylsyys on valitettavan yleinen syy. Kun ei ole tekemistä, niin keksitään tekemistä. Se on yksi selitys sille, miksi ulosteiden syöminen eli koprofagia, kulkee käsi kädessä muiden käytöshäiriöiden kanssa – kyllä, tylsyys voi muuttua pahemmaksi käytösongelmaksi ja jos et usko, niin kysy mielipidettä minkeiltä tai muilta pakkomielteisesti tarhaansa ympäri ravaavilta. Hieman jo offtopikkia, mutta minua ei naurata video tarhakoirasta, joka hyppii paikallaan tasajalkaa kahteen metriin.
Stressi on saman ongelman toinen puoli ja esiintyy silloin kun omistaja ei kykene omassa tekemisessään enää tekemään eroa koiran aktivoinnin ja sen kanssa harrastamisen sekä oman pakkomielteisen toiminnan välillä. Kun koira annetaan olla hetken aikaa rauhassa, niin ulosteidenkin syöminen vähenee.
Nälkä on yleinen syy, eikä kaunis asia. Läheskään aina kyse ei kuitenkaan ole eläinsuojelutapauksesta, vaan koira itse saattaa olla vakuuttunut, että se kuolee juuri nyt nälkään – tai jos ei aivan näänny, niin jotain hyvää olisi kiva popsia.
Laihduttavat koirat ja sellaiset urheilevat, joilla on painokontrolli, ovat aina vaaravyöhykkeessä. Kun kilpapainon edellyttämään dieettiin yhdistetään tylsyys, niin ei tarvitse kahteen kertaan miettiä miksi maailmalla rata-greyhoundeilla on niin paljon ulosteiden syömisen kanssa ongelmia – ei siitä muuta haittaa välttämättä olisi, mutta kuonokopat ovat saastaisia ihmisen käsitellä.
Löytyy samaa käyttäytymistä myös valjakko- ja metsästyspuoleltakin.
Eläinlääkärin sananen
Olen selitellyt näitä samoja asioita jo useita vuosia, mutta välillä tulee sellainen olo, että hakkaa helpossa asiassa päätään seinään… Mutta ehkä asia on helpommin ymmärrettävissä, kun se selittää eläinlääkäri.
Asialla on Minna Rinkinen ja artikkeli on julkaistu Kotilieden verkkosivuilla ainakin. Turhaan minä sitä lainaan, lue itse: Miksi koira syö kakkaa? Eläinlääkäri vastaa – ja antaa vakavan varoituksen.
Koska media ei vaan kykene enää tekemään muuta kuin lööppiotsikoita, jotka viittaavat klikkihuoraukseen (joka on toimittajilla samanlainen käytösongelma kuin koirille ulosteiden syöminen), niin puututaan hieman tuohon vakavaan varoitukseen.
Ehdin kuitenkin hetken aikaa vetää lähes astmaattisesti henkeä, kun Rinkinen alkoi pelotella ivermektiinillä ja hevosen lannalla (kannattaisi ehkä päivittää tiedot hevosten matohäädöistä…). Hän kuitenkin palasi takaisin asiaan seuraavassa kappaleessa ja totesi, että kyseessä on melkoisen teoreettinen riski. Kuten onkin, myös bordereilla, collieilla, whippeteillä ja kaikkilla muilla, joilla voi olla MDR1-1 geenivirhe. Toki myrkytystapauksista on raportoitu, mutta kannattaa myös olla hieman hereillä koska ja kuinka usein.
Siitä olen totaalisen eri mieltä, että varmuuden vuoksi kannattaa lähteä eläinlääkärille viemään mahdollista hoitoaikaa joltain aidosti sairaalta. Tosin jos itse olisin erikoislääkärinä Tammistossa, joka taitaa olla maan kallein Evidensia tai ylipäätään eläinlääkäriasema (Espoo saattaa mennä lähelle?), niin voisin olla myös samaa mieltä.
Mitä voi tehdä
Lääkkeet ulosteen syömisen vähentämiseksi ja estämiseksi ovat vähissä, koska ensin pitäisi selvittää syy ja urakka useimmiten kaatuu siihen.
- Jos syy on nälkä, niin annetaan enemmän ruokaa
- Jos syy on tylsyys, niin keksitään puuhaa
- Jos syy on stressi tai muu käytöshäiriö, niin ehkä joku koirien kouluttaja voi auttaa; aidosti heillä on onnistumisprosentti lähellä nollaa, vaikka jokainen käytöskonsultti ja ongelmakoiria tekevä (pun intended!) muuta mainostaakin
- Jos syy on vatsaongelmat, niin ne korjataan
Itse olin aikoinaan huomaavinani, että syy voisi olla proteiinien laadussa sekä määrässä, jolloin ollaan pohjimmiltaan samassa kuin nälän kanssa. Olen kuitenkin joutunut pakittamaan tuosta näkemyksestä myöhemmin ja muuttanut kantani samaan kuin kaikkien muidenkin kikka kolmosten kanssa: osalla koirista syy saattaa olla ruuan laatu, mutta silti useimmiten asioita vain tapahtuu samaan aikaan, eivätkä se siksi liity toisiinsa mitenkään.
Kuonokoppa on pätevä työkalu. Se pitää vain teipata edestä, sillä muutoin koppa ei edes hidasta. Kyllä, sen joutuu pesemään aina ulkoilutuksen jälkeen, mutta en ala selittämään mikä on paskan lääke… Jos haluaa päästä helpommalla, niin leikkaa pienestä ilmapallosta kuppi, jonka vedät kuonokopan päälle – ei ekologisin vaihtoehto, mutta ei myöskään synneistä se suurin.
Oivalla myös oleellinen asia: ulosteiden syöminen on pääosin ongelma vain omistajalle, ei koiralle.