Sisäelinsairaudet ovat aina vakava asia, koska niitä ei pystytä korjaamaan. Munuaiset eivät ole poikkeus, ja siksi ihmisilläkin vaihtoehdot rajautuvat dialyysiin ja elinsiirtoihin, eikä kumpikaan ole koirille vaihtoehto. Joitain tulehduspohjaisia voidaan hoitaa, ja niissäkin hoito on aidosti odottamista, että elimistö itse parantaa itsensä, ja hoito keskittyy enemmänkin sivuoireiden lieventämiseen. Tässäkään koira ei ole poikkeus.
Munuaiset eivät yleensä varoita etukäteen ongelmistaan. Tänään ne toimivat ilman ongelmia ja huomenna koira on kroonisesti sairas. Munuaisten vajaatoimintaa ei voida korjata, ja aidosti sen etenemistäkään ei voida hidastaa. On täysin luoja huomassa (ja luoja tarkoittaa tässä koiran elimistöä) miten ja millä vauhdilla munuaiset lakkaavat toimimasta. Munuaisten vajaatoiminta on aina ja poikkeuksetta käynnistynyt lähtölaskenta, mutta ei tiedetä nopeutta – joku koira menee päivissä, toinen jaksaa jopa vuosia.
Usein munuaisten vajaatoiminnassa suositellaan munuaisruokia, jotka tunnistaa usein renal-tunnisteesta. Niitä väitetään funtionaalisiksi, jopa lääkinnällisiksi ruuiksi, mutta ne eivät ole kumpaakaan. Moiset väitteet ovat mahdollisia vain ja ainoastaan siksi, että rehuissa mikään ei ole kiellettyä merkityksellä, että Ruokavirasto edellyttäisi terveysväitteisiin liittyvien sääntöjen, määräysten ja lakien noudattamista. Kuulostaako masentavalta, että kroonisesti ja vakavasti sairaan koiran omistajalle myydään katteettomia lupauksia siksi, että parannusta ei ole?
Renal-ruuat perustuvat mataliin raivntoainepitoisuuksiin, jonka takia ne ovat rimaa hipoen tai sen alittaen täysravintoja. Silti niitä markkinoidaan täysrehuina ja taas kysellään, että miksi sinkkisulfaatin myyntiin reagoidaan rajusti, mutta näihin ei. Ongelma on siinä, että alennetut pitoisuudet eivät auta. Perusajatus on, että kun munuaisten tärkein tehtävä on suodattaa tarvittavat ravintoaineet ja palauttaa ne takaisin kiertoon, ja munuaisten vajaatoiminta rikkoo tämän, niin ajetaan koira puutokseen, jolloin elimistö itse pyrkii omassa säätelyssään olemaan hukkaamatta.
Tuo tarkoittaa sitä, että aidosti ei kyetä tekemään munuaisruokintaa, josta olisi aito apu. Valitan huonoista uutisista. Renal-ruuat tuovat lisäksi yhden ongelman lisää: ne ovat samanlaisia kaikille syöjille, mutta syöjien sairaudet ovat erilaisia.
Olen esitellyt podcastissä koiran munuaisruokintojen ongelmaa ja niitä vähiä vaihtoehtoja, joita on olemassa: 128: Koiran munuaisruokinta


Pieni sivujuonne munuaisten vajaatoiminnan hoitamisessa eläinlääkinnän puolella, eli fosforirajoitus:
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko lopetat sen pian, ennen kuin se kuolee hitaasti nälkään, koska se on tapahtumassa.
Tai sitten unohdat kaiken mitä sinulle on selitetty munuaisruokinnoista ja ruokit sen normaalisti. Toki ääripäihin menemättä. Ja katsot mitä tapahtuu. Jos se ei onnistu, niin ollaan samassa lopputuloksessa kuin nyt. Jos se auttaa, edes hetken, niin koiralla on ollut se hetki hauskaa.
Minä en koe, että tuossa olisi paljonkaan pohtimista.
Kyse on kuitenkin siitä, että jos sille on munuaiset brakanneet, niin mitään ei ole tehtävissä. Se on etenevä saitaus, johon ei ole hoitoa. Ihmisille voitaisiin tehdä dialyysi ja yrittää päästä elinsiirtojonoon. Koirilla kumpikaan ei ole vaihtoehto.