Koiramaailmassa kiertää säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisia listoja koirille vaarallisista ihmisten ruuista. Niissä on säännönmukaisesti sellaisia hyvinkin tyypillisiä ruokalajeja kuten alkoholi, ksylitoli ja olen törmännyt jopa auton jäähdytysnesteeseen – joka on todellakin tappava myrkky, mutta tuskin ruoka tai edes alkoholinkorvike.
Koiralle mukamas vaaralliset
Listan ruuat ovat tyypillisesti merkitty aina koirille vaarallisiksi, mutta aidosti kyse on
- liiasta syömisestä, kuten luissa
- liian isosta annoksesta, kuten suklaassa
- liiasta luulemisesta, kuten avokadossa
Taikina
Pullataikina ei ole myrkyllinen, mutta saattaa aiheuttaa toki ongelmia vatsassa – aivan samoin kuin lapsilla, jotka saattavat helpostikin ryöstää puolen litran taikinan. Suurempi riski löytyy useimmista koiratalouksista nimellä kuivamuona, sillä sitäkin voidaan ahnehtia liikaa.
Avokado
Avokado ei ole myrkky, mutta kivi saattaa olla pahakin ongelma, mutta niin ovat kävytkin, ja joskus jopa sukatkin. Silti en ole törmännyt artikkeliin, jossa olisi lueteltu kotien vaarallisimmat vaatteet. Ihmiset pelkäävät avokadon kiveä, ja sitten annetaan koirien syödä luumuja maasta miten huvittaa. Suomessa leikataan joka vuosi useita luumun kivien aiheuttamaa suolistotukosta.
Rusinat ja rypäleet
Rusinat ja rypäleet eivät ole koskaan tappaneet yhtään koiraa, tai edes sairastuttaneet, Rusinapelko on haimatulehdusta aiheuttavan grillimakkaran kanssa ehkä säälittävimmät tapauksen koirien eläinlääkinnässä. Ehkä kiinankana menee noiden edelle.
Jos koirasi elää Kaliforniassa lentomyrkytysalueella, niin se saattaa saada kasvinsuojeluaineista myrkytyksen. Mutta se on eri asia, aivan eri asia.
Alkoholi
Jos omistaja voi jotain syödä, niin voi koirakin. Juomat voivat olla eri asia
Alkoholi on myrkyllinen ihmisellekin, mutta on melkoisen epätodennäköistä, että koira ryöstäisi pullollisen liekityskonjakkia ja saisi siitä alkoholimyrkytyksen. Perheen teinit sen sijaan saattavat olla vaaravyöhykkeessä. Mutta toki osa koirista pitää alkoholin mausta, varsinkin oluesta. On minulla ollut (beauceron)narttu, joka lipitti silmät kierossa viskilasista, jos sellaisen sattui bongaamaan. Silti alkoholijuomat ovat koiralle haitallisia, mutta haitta tulee omistajasta, joka juottamalla juottaa koiraansa känniin.
Ksylitoli, suklaa ja kofeiini
Ksylitoli on myrkkyä koiralle, isompina annoksina, mutta ei sitä ruuaksi lasketa. Ei edes ruoka-aineeksi. Sen sijaan suklaa, varsinkin leivonnassa käytetty tumma suklaa, ovat riski. Mutta harvempi säilyttää kilotolkulla taloussuklaata niin, että koira pääsee tekemään ryöstöretken. Tai mistä minä tiedän… meillä ei suklaat koskaan säily piilotettunakaan niin kauaa, että siitä riittäisi koirille varastettavaa. Ollaan hieman siinä rajoilla, että voidaanko suklaata kutsua ruuaksi – itse olen kylläkin syönyt myös nälkääni levyn tai kaksi elämäni aikana.
Kahvi on minulle taatusti ruoka-aine, mutta ei se kovinkaan vaarallista koiralle ole. Kofeiini on kuin suklaa. Se on periaatteessa sopivissa määrin koiralle myrkyllinen, mutta vaadittava annos on melkoisen iso. Joten ei se realistinen riski ole.
Sipulit väristä piittaamatta
Koiramaailmassa on hukattu tolkuttomasti koirille kelvollista jauhelihakastiketta siksi, että omistajat ovat uskoneet koiransa kuolevan samantien, tai viimeistään seuraavalla viikolla, anemiaan, jos ne saavat palankaan sipulia. Ja samaan aikaan vielä useampi maustaa koiraansa valkosipulilla uskoessaan sen karkoittavan vampyyrejä. Eikun punkkeja. Tai molempia.
Koiralle pitäisi antaa aivan tolkuton määrä sipulia pitkällä aikavälillä, että saisi hemolyyttisen anemian aikaiseksi. Ei se keittiötasolla onnistuu.
Kypsät luut
Grilli- ja paistoluiden tappavuus on ikiajat tunnettu koiramaailmassa. Luut muuttavat kemiallista koostumustaan ja murtuvat stilettimäisiksi säleiksi ja tappavat koirarukan vielä tuskallisemmin kuin jos sille olisi syötetty lasimurskaa. Pahin mitä voi tehdä, on antaa kypsiä broilerin luita, ja possu – niin ribsit kuin kyljyksetkin – tulevat hyvänä kakkosena. Se, että naudan- tai hirvenluista ei puhuta, johtuu vain siitä, että meillä on niin vähän ruokalajeja, joissa olisi isojen eläinten luuta mukana.
Luissa kypsennys ei merkitse mitään. Sen rakenne ei jotenkin kristallisoida, jonka takia se hajoaisi kuin lasi. Luut kuivuvat hieman, ei muuta.
Ongelma tulee luusta itsestään. Liian iso määrä luuta, oli kypsää, mediumia tai raakaa, on riski. Luun kypsennyt heikentää hieman murtumisvoimaa, mutta koiralle sillä ei ole mitään merkitystä, koska raakakin murtuu leuoissa. Sillä sen sijaan on merkitystä, mistä kohtaa saalis- ja teuraseläintä luu on ollut. Kylkiluut murtuvat taipumissuuntansa takia säleiksi, koska kylkiluiden on joustettava hengityksessä. Sääriluu taasen menee paloiksi aina hajotessaan, koska se ei saa joustaa elävän eläimen alla.
Vihreät tomaatit ja peruna
Niinsanotut night shade -kasvit ovat tappavan myrkyllisiä. Hieman kuten kielokin – paitsi että kielokaan ei ole niin tappava kuin väitetään. Kun night shade käännetään suomeksi, niin saadaan tutumpi koisokasvit, ja lista laajenikin mm. chiliin, paprikaan ja kesäkurpitsaan. Silti niin perunaa kuin tomaattiakin uskalletaan käyttää, jopa koirien ruuissa. Mutta ei, kun tehdään koirille vaarallisten listaa.
Se mitä aidosti pelätään, on glykoalkaloidit ja niistä nimenomaan solaniinia. Hyvät uutiset ovat, että kun ette anna koirien syödä kiloa vihreäksi päässeitä perunoita, niin kaikki on hyvin.
Maito ja sienet
Vaikka maidolla ja sienillä ei olekaan mitään yhteistä keskenään, niin niillä on käytännössä sama ongelmia aiheuttava tekijä. Se, että sieniä ei kuitenkaan yleensä mainosteta koirille haitallisina johtuu yhdestä ja vain yhdestä syystä. Sen ”juuriartikkelin” kirjoittaja, joita kaikki muut kopioivat, ei tiennyt asiasta.
Maidossa on laktoosia, maitosokeria, jota koira ei pysty pilkkomaan ja imeyttämään. Kaikilla koirilla, kuten ylipäätään jokaisella eläimellä ja valtaosalla maailman ihmisistä, on laktoori-intoleranssi eli puuttuu laktoosia pilkkova entsyymi. Silloin sokeri pääsee paksusuolen bakteerien ravinnoksi ja se aiheuttaa ilmavaivoja, turvotuksen tunnetta ja vatsan löysyyttä.
Eläinten solujen varastosokeri on glykogeeni, kasveilla se on tärkkelys ja sienillä trehaloosi eli sienisokeri. Mitään noista ei koirien suolisto kykene luonnostaan pilkkomaan. Siksi sienet voivat aiheuttaa aivan samanlaiset oireet kuin maidon laktoosi ja aivan samasta syystä. Ja aivan samasta syystä oireiden tuleminen riippuu siitä, ovatko sienet kypsennettyjä, paljonko niitä syödään ja kuinka herkkä koira on.
Koira voi sinänsä syödä sieniä ja ainakin periaatteessa koiralle myrkylliset sienet ovat samoja, jotka tappavat ihmisenkin.
Grillimakkara
Puolikaskin grillimakkara aiheuttaa koiralle haimatulehduksen. Paitsi että ei aiheuta ja koira saa ruuastaan enemmän rasvaa. Tämä väite on niin väsyttävän pielessä, että soisin moiseen katteettomaan säikyttelyyn syyllistyneiltä eläinlääkäreiltä vietävän oikeudet ja kiellettävä lähestymästä mitään elävää eläintä koskaan, mukaanlukien torakat.
Suolainen ruoka
Suola ja natrium tappaa, ja siksi kesäisiäkään grilliruokien jämiä ei saisi antaa koirille. Tulee sydänkohtaus ja vie koiran ennenaikaiseen hautaan. Hauta saattaa kutsua, mutta omistajaa, jos hän käyttää päivittäin ruokanaan nyrkillistä voita ja kiloa suolaa, sekä unohtaa syödä vihannekset. Se siitä. Suolapelottelijat menevät samaan kategoriaan grillimakkarahysteerikkojen kanssa.
Joten kyllä, koira voi ihan huoletta nauttia marinadin jämistä, vaikka siinä on suolaa, rasvaa sekä pahimmillaan koisokasvin jämiä kuten chiliä ja paprikaa, puhumattakaan valkosipulista. Eikä haittaa, vaikka se punainen mönjä olisi broilerin koipireiden päällä. No, mattoja voi haitata.
Aidosti myrkylliset
Lienee jo selvä, että ihmiskeittiössä ei oikein ole mitään aidosti koiralle myrkyllistä ruoka-ainetta. Ja jos omistaja voi jotain syödä, niin voi koirakin, mutta juomissa on kysymysmerkkejä.
Kodin ihmisten herkut, jotka ovat tappavia koirille top-10 -listat ovat pääosin klikkihuorausta, joilla halutaan houkutella sivustolle mainosnäyttöjä ihmettelemään, eikä jutuilla ole todellisuuspohjaa.
Ollaan siis yhtä vahvalla pohjalla kuin facebookissa kiertävät katso mikä on kesän perunanimesi -testitkin.
Kyse ei siis ole ruuista, vaan mitä ruuista jää syömättä. Oikeampi otsikointi olisi kodin ruuantähteet, jotka ovat vaarallisia koiralle tai ihmisten ruokien raaka-aineet, joita ei voi antaa koiralle.
Raa’at juurekset
Raa’at juurekset ja juureksina miellettävät voivat olla haitallisia. Kuten lanttu, bataatti, peruna ja jopa porkkana. Niissä ei ole sinällään mitään vaarallista, mutta ne eivät sula. Joten ongelma on sama kuin jos koira söisi sen avokadon kiven. Tai emännän pikkuhousut, puhumattakaan houkuttelevasti raadolta tuoksahtavat isännän sukat.
Maissin tähkä
Maissi itsessään ei ole vaarallinen, mitä nyt saattaa hieman aiheuttaa hajuhaittoja. Mutta maissintähkä on suunnaton riski. Niin suuri, että niitä ei jätetä vahtimatta ja roskin toimitetaan välittömästi jonnekin mihin takuuvarmasti koira ei pääse. Ja hävittäminen tehdään heti, ei seuraavan dagen efter -päivänä. Nimittäin esim. voisulassa uitetut, tai kyljyksen kyljessä killuneet tähkät houkuttelevat suunnattomasti.
Maissintähkä ei sula sitäkään vähää mitä raaka peruna. Se on paketti tiukkaa selluloosakuitua, joka ei purkaudu. Lisäksi tähkän rakenne, jyrsittynäkin, on käpymäinen, eli jos se kulkee suolistossa ”vastakarvaan”, niin eteneminen saattaakin pysähtyä ja akuutti suolistotukosleikkaus on seuraavaksi ruokalistalla.
Meillä on pari kertaa käynyt vahinko, ja siksi tolkutankin roskisten poisviennin tärkeyttä. Selvisimme ilman lääkärireissua, mutta viimeinen pala taisi tulla kolmen kuukauden kuluttua. Yhden kanssa tukoksen alku saatiin hoidettua parafiiniöljyllä ja hirveällä huudolla.
Sanoisin jopa, että jos haluaa syödä maissintähkiä, niin paloitelkaa ne sellaisiksi parin sentin siivuiksi. Koska jos koiran kanssa käy vahinko, niin pienet palat on helpompi oksentaa tai ulostaa.
Ei ruoka, vaan vierasesine
Voidaan siis summata, että ruoka sinällään ei ole koskaan haitallista koiralle, puhumattakaan myrkyllisyydestä. Ongelma on vierasesineissä, eli sellaisissa ruuan osissa tai raaka-aineissa, jotka eivät sula.
Joten laitetaan loppuun yksi vaarallisen haitallinen ruokaan liittyvä, mutta joka ei ole ruoka: grillitikut ja vartaat. Kun terävä vaaksan mittainen tikku purjehtii koiran suolistossa, niin pelkotilat ryöstetystä broilerin rangasta ovat pikkujuttu.


Malin Ekblom, Suomen (onneksi) viimeinen barffin julistaja päätti toimittaa oman listansa koiralle vaarallisista ruuista. Tosin hän kopioi se saman väsyneen listan, jota eläinlääkärit ja iltapäivälehdetkin työntävät vuodesta toiseen, mutta sellaista se on. Vilkaistaan kuitenkin hänen 11 kohdan listaansa.
Olisi ehkä kohteliasta linkata tekstiin, mutta minä en ohjaa liikennettä vaihtoehtotodellisuuteen.
Ksylitoli
Tottakai ksylitoli täytyy mainita koiralle vaarallisena ruokana
Se kylläkin kuuluu listalle koiralle myrkylliset aineet liian suurena annoksena, mutta mitäs pienistä.
Ekman ei aidosti murehdi koirien ksylitolisaantia, vaan tämä on puhdas kiukuttelu purkki-D-vitamiineja vastaan. Jotka eivät siis ole millään tavalla koiralle haitallisia tai myrkyllisiä, vaan ksylitoli on täysin merkityksetön.
Tosin Malin Ekblom luulee, että koiralla on jokin mystinen tapa saada D-vitamiinia auringosta kuten omistajansa. Ei ole. Yksikään peto ei saa D-vitamiinia auringosta.
Viinirypäleet ja rusinat
Tämä on jo niin väsynyt aihe… eivät aiheuta minkäänlaisia munuaisongelmia. Huvittavaa? on se, että tämä on sellainen asia, jossa Ekblom muuten teksteissään viittaa Fediaf:iin, vaikka muutoin on kaikessa vastaan. Se, että hän ei ole lukenut mitä Fediafin paperissa aidosti lukee, ei ole yllätys.
Mitä veikkaatte, kuinka nopeasti löydän Ekblomin teksteistä maininnan kuinka mahtava antioksidanttien lähde viinirypäleiden siemenet ovat… Spoleri, viidessä sekunnissa. Tämä siemenkysymys kannattaa pitää mielessä jatkon suhteen.
Hiiva ja taikina
Samaa tuttua huttua. Ei, taikina ei sovi koiralle, mutta se ei todellakaan tapa koiraa. Ekblon on kopioinut 1:1 eläinlääkärien jutut siitä miten taikina turpoaa koirassa. Ei turpoa. Hieman saisi tutustua edes perusteisiin hiivan toimintaympäristöstä, jos ei leipominen ole tuttua.
Ekblon päättää varmuuden vuoksi pelottaa paskat housuin koiranomistajila uhkailemalla vatsalaukunkiertymällä. Ei, koiralle ei tule vatsalaukunkiertymää, vaikka se varastaisikin pullataikinan.
Hiivahan on pahan alku ja juuri, koska se kohottaa taikinan. Sitä syödessään koira tulee myös känniin, koska hiivahan käyttäessään synnyttää alkoholia. Koira ei ole kiljusammio, ja taasen voitaisiin palata hiivan vaatimuksiin toimintaympäristöstä. Jos et usko, niin voit kokeilla ihan käytännössä — sekoita pullataikinaan muutama desi etikkaa, jätä sokeri pois, pidä lämpötila 38 asteessa ja vaivaa koko ajan. Kerro minullekin millaisia alkoholimyrkytyksen aiheuttavia korvapuusteja sait aikaiseksi.
Hiiva on muuten yleisimmin käytetty B-vitamiinien lähde, niin koirilla kuin ihmisilläkin.
Alkoholi
En tiedä missä maailmankaikkeudessa alkoholi on koiralle ruokaa, mutta ainakin Brittein saarilla annetaan aika rutiinisti koirille olutta. Itselläni on ollut yksi narttu, joka varasti viskiä. Ekblomin mukaan moiset koirat jäävät loppuiäkseen känniin ja kuolevat alkoholimyrkytykseen.
Noin ei käy. Koiran maksa ei polta yhtä nopeasti alkoholia kuin aikuinen ihminen, mutta polttaa. Itseasiassa koira on hyvin vastaava kuin ihmislapsi — myös suhteessa annoskoko per painokilo.
Ja tottakai hän muistaa varoittaa myös alkoholia sisältävistä makeisista. Joka on… ei, se ei ole edes huono vitsi, vaan ainoastaan säälittävää.
Kaakao ja suklaa
Tällaista listaa ei voi tehdä ilman suklaata. Kyllä, teobromiini on koiralle myrkky, mutta taas kerran: melkoisen isoissa annoksissa. Ekblom kiristää entisestään: tumma suklaa on koirille vaarallinen jopa pienissä määrissä. Suhteellinen kysymys. Tottakai tumma suklaa on suurempi riski kuin vaalea maitosuklaa, joka ei ole oikeastaan aito riski ollenkaan, mutta ei siinäkään ihan pienistä määristä puhuta.
Jos tulkitsee tummassa taloussuklaassa määrän yksi suklaalevy per 10 koirakiloa erittäin pienenä määränä, niin sitten kannattaa lietsoa paniikkia. Tuokaan annos ei muuten sitten ole tappava.
Ja koska ollaan liikkeellä pelottelemassa, niin tottakai Malin Ekblom muistaa mainita leivonnaisten vaarallisuudesta, koska niissäkin voi olla kaakaota. Tuota… edes mokkapaloilla tai Sacher-kakulla ei saa koiraa teobromiinilla sairaaksi. Joku tolkku tässäkin asiassa saattaisi olla paikallaan.
Maissintähkä
Kyllä. Maissintähkä on vaarallinen. Siitä ei ole kahta kysymystäkään.
Kofeiini ja kahvi
Kahvilla saadaan kuulemma koiralle pahimmillaan aikaiseksi verenpaineen nousua ja rytmihäiriöitä. Ei saada. Ainoastaan minulla alkaa nyt nousta verenpaine.
Koira on herkempi piristeille kuin ihminen, ja koiran saa mm. pahoinvoivaksi liian isolla kofeiiniannoksella. Mutta siinä se sitten olikin.
Sokeri
Nyt on pakko lainata:
Barffaava uskomuhoitaja näyttää pahimmillaan osaamisen puutettaan. Jos nyt kysyn, että kuinka väärässä voi olla, niin ainoa oikea vastaus on, että tuossa ollaan pohjalla. Alemmas ei pääse.
En jaksa selittää miksi verensokeri on hyvä asia, ja miten kuoltaisiin ilman insuliinia (kysäiskää diabeetikolta) tai miten maksan valmistama glukoosi toimii.
Tämä on tyypillistä barfuskomusmaailman pahimman laatuista disinformaatiota. Edeltävät ovat olleet merkityksetöntä selittelyä, jolla ei ole aidosti mitään muuta käytännön merkitystä kuin joidenkin ihmisten säikyttäminen. Mutta tässä ollaan jo huomattavan vaarallisilla vesillä, koska siinä
Sipuli
Tämäkin on vain väsyttävää. Vaadittavia sipulimääriä ei kyetä syöttämään.
Ekblom muistaa varoittaa kuivatuista tuotteista. Niillä ongelmaa ei ole, mutta sen ymmärtäminen tietysti edellyttäisi, että tietää mikä koiralle sipulin myötä aiheuttaa riskin hemolyyttiselle anemialle. Joten senkus annatte kuivattua valkosipulia, mutta ei siitä mitään hyötyä ole.
Taas yleinen arvaus: kuinka nopeasti löydän Ekblomin hehkutusta (valko)sipulin hyödyistä? Spoileri: sekunneissa.
Maito
Tietysti maito täytyy olla listalla, koska koirilla on laktoosi-intoleranssi. Niin on muuten suurimmalla osalla maailman ihmisistäkin. Kerron uutisen: silti suurin osa pystyy juomaan maitoa ja käyttämään maitotuotteita. Myös koirat.
Ne koirat, joilla on ongelmia maitotuotteiden kanssa, syy ei ole koskaan laktoosi. Syy on maidon muissa komponenteissa ja ylipäätään juuri sen määrätyn maitotuotteen sulavuudessa. Ne koirat eivät pysty käyttämään myöskään laktoosittomia tuotteita. Tai hylaa — joka määritelmällisesti sitten ei ole laktoositon, siksi Valio keksi hylan.
Ekblom on keksinyt, että suoliston bakteerifloora ei hyödynnä laktoosia. Mitenkään muuten ei voida ymmärtää väite, että laktoosi ei pilkkoudu suolistossa. Kyllä se pilkkoutuu, bakteeritoiminnan puolella. Samalla lisätään maitohappobakteerikantaa, sekä saadaan haihtuvia rasvahappoja elimistön käyttöön. Se, että omistajalla on tuossa suhteessa surkea kyky, ei liity mitenkään koiraan.
Ekblon väittää, että hapatettuihin maitotuotteisiin on lisätty laktaatti-entsyymiä. Ei ole. Laktoosi hajoaa hapatuksessa ja siksi hapanmaitotuotteissa ei ole käytännössä juuri ollenkaan laktoosia. Niitä ei silti saa myydä laktoosittomina, koska ihmisten suhteen ollaan ehdottomia — kyseessä on samaa perua kuin muistutuksissa, että pähkinätön tuote saattaa sisältää jäämiä pähkinöistä.
Kypsät luut
Reippaana barffaajana Ekblom varoittelee kypsistä luista. Aidostihan ne eivät eroa mitenkään raaoista, mutta kun oma vaihtoehtotodellisuus perustuu luiden kaikkivoipaiseen voimaan, niin niistähän ei voi varoittaa. Silti pääosa sairastuneista barf-koirista sairastuovat ja saivat suolistotukoksia tai erittäin vammautuneen suoliston juurikin raaoista luista.
Luu on aina ja poikkeusetta riski koiralle. Plus tietysti ravntona huomattavan mitätöntä. Kumpikaan asia ei liity mitenkään väsähtäneeseen vastakkainasetteluun raa’an ja kypsän välillä.
Muut haitalliset ruuat
Ekblom listaa lisää riskejä, Mutta ne ovat päässeet ikioman otsikon alle, koska eivät ole koiran lajityypillistä ruokaa. En ihan tiedä miten vaikka alkoholi, pullataikina tai suklaa olisivat lajityypillistä ravintoa, mutta olen jo aikoja sitten pudonnut kärryiltä ajatuksenvirrasta tässä kontekstissä.
Listahan on (taas) vanha tuttu kopio kaikista muista varoitus- ja pelottelulistoista. Ja siksi siinä on ihan samat puutteet kuin muissakin
Avokado, persikka ja luumu eivät ole millään mittarilla vaarallisia. Ekblom salliikin (kiva kiitti) pienen määrän. Minä taasen sanon, että voi antaa ihan niin paljon kuin lystää, jos koiran vatsa kestää. Ei niistä kuitenkaan mitään suurempaa iloa ole.
Kyllä, noiden siemenkivi on riski. Se on muuten tismalleen samanlainen riski kuin luut.
Pähkinöissä ja siemenissä Ekblom siirtyy pakotettuun sisällöntuottoon. Meta-asiaa, mutta ihan kaikesta ei ole pakko keksiä jutunjuurta, jos ei ole hajullakaan siitä mitä kirjoittaa. Ekblom väittää, että
Pellavansiemenen alle Ekblom on niputtanut niin pellavan, chian kuin hampunkin. Syynä vanha (ja taas) väsähtänyt pellavansiemenen raskasmetallipelko. Olisi ollut fiksua selvittää edes sen vertaa, että kyseessä on kadmium, ja siinäkin ollaan teoreettisessa riskissä, joka liittyy ihmisten varovaisuuteen ja huomattavan pitkäaikaiseen altistukseen. En jaksa tehdä aiheesta monimutkaisempaa, mutta kadmiumriskikin liittyy kasvupaikkaan.
Ja ihan kerran saatte arvata minkä barf-Ekblom listaa viimeisenä? Aivan oikein. Kuivamuonat.
Syy ei ole valmistusaineet, tai ravintosisältö. Syy on huuhaamaailman vakioselitys: prosessointi.
En jaksa mallintaa aihetta enempää, mutta aivan kaikki ruoka on prosessoitua. Mutta jos sinulle on epäselvää miksi prosessointi
niin kysy.
Malin Ekblom ja kollegiaalinen suhtautuminen
Säännönmukaisesti aina kun nostan valokeilaan Ekblomin virheet, uskonnollisuuden sekä ammattitaidottomuuden, niin joku mielensäpahoittaja alkaa murjottamaan. En kuulemma saisi arvioida ja arvostella Ekblomia, koska
Tuo on yhtä aivokuollut peruste kuin selittää, että lääkärit eivät saa arvostella Maria Nordinia, koska hän on kilpailija, tai Antti Heikkilää, koska hän on kolleega.
Sanon tämän vain yhden kerran. Malin Ekblom ei ole minun kolleegani. Ei ole koskaan ollut. Minä teen työkseni koirien ravitsemusta ja ruokinnallista tukihoitoa perustuen faktoihin ja tutkittuun tietoon. Malin Eblom tekee koirien uskomusruokintaa, joka ei perustu faktoihin, eikä tietoon. Eikä minun nähdäkseni myöskään taitoon.
Hän ei ole myöskään minun kilpailijani merkityksessä, että minun pitäisi huomioida asiaa yhtään sen enempää kuin lääkkeitä myyvän farmaseutin pitäisi murehtia pahoittaako joku homeopaatti mielensä. Lisäksi meillä on eri asiaskaskunta, koska minä en myy uskonnollista hurmosta.
56: Lilleri Lalleri (vlog) | Katiska
Facebookin puolella pohdin ääneen, että listalta puuttuu yksi myrkky (etikka) ja yksi potentiaalisesti haitallinen (hapankaali).
Mutta kun kumpikaan ei ole koiralle ruokaa. Yhtä vähän kuin Klorite.
Tämä lähti liikkeelle siitä, että Ekblom (taas) kierrättää houreitaan ihmisten koirille myrkyllisistä ruuista. Listalla on kaikki tutut — maito, taikina, rusinat, kypsät luut, ksylitoli, sipulit, alkoholi jne. — ilman kritiikin häivää. Tietysti kritiikki on siitä vaikea taiteenlaji, että pitäisi tietää.
Pohdin kuitenkin yhtä asiaa: miten hän selittää oppilapsilleen superfood valkosipulin?
Mutta huvittavaa
Ekblomin sekoiluissa on sokerin pelkääminen. Hän ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi varoittaa kanelin, inkiväärin tai kurkuman myrkyllisyydestä. Tai pippurin. Nuo kun tuppaavat löytymään useista keittiöistä ja ovat myös myrkyllisiä.
Syy on selvä. Ekblom kopypeistaa. Ei häntä aidosti muu kiinnosta kuin lööpit, ja mahdollisimman vähällä vaivalla.