Koirien ravitsemuksen tärkeimpänä mittarina käytetään koiran ulkonäköä, miltä se silmään näyttää. Heikentynyt vastustuskyky näkyy korkeampana alttiutena sairastua vatsatauteihin tai kennelyskään pitkällä viiveellä, eikä silloin vaikka A-vitamiinin, D-vitamiinin tai sinkin puute näy helpostikaan koiran ilmiasussa. Sama pätee lihasjumeissa tai murtumaherkkyydessä.
Liian paljon sulamattomia sokereita ei näy koirassa ennen kuin hiiva räjähtää käsiin. Kaikissa tapauksissa koiran ulkonäkö ei kerro ruokinnan laadusta mitään, ennen kuin ollaan oltu pitkään ns. löysät housuissa. Koiralla saattaa munuaissairaus, mutta vajaatoiminta aiheuttaakin ongelmia vasta kun munuaisten toiminta romahtaa tarpeeksi alas. Yleisin mittari on kuitenkin koiran turkki ja miten se kiiltää. Korjaukset ruokinnassa tehdäänkin usein siksi, että saadaan koiran turkin puutteet korjattua, ei siksi että ruokinta on laajemmin pielessä.
Kuollutta tai mattaa turkkia aiheuttavat monet eri syyt, eivätkä läheskään kaikki ole edes ruokinnasta riippuvia. Nartuilla kiimakierto vaikuttaa välillä turkin laatuun, ja silloin syynä ovat estrogeeni ja progesteroni – turkin laatu on silloin hormonipohjaisen toiminnan aiheuttamaa, eikä siihen kyetä ravinnolla vaikuttamaan.
Huonekosteus vaikuttaa, ja yleensä syypäänä on liian kuiva sisäilma. Pientä ensiapua voidaan yrittää lisäämällä koiran ruokaan rasvaa, mutta aito korjausliike olisi ilmankostutin.
Kun valon määrä keväällä kasvaa, niin se käynnistää karvanvaihdon. Silloin vanha talviturkki kuolee ja se pudotetaan pois, jolloin turkin yleisilme voi olla paikoin todella kehno. Turkin vaihtumisen vauhtiin vaikuttaa hivenen ruokinnan laatu, mutta pääosin tuossakin on kyse hormonaalisesta toiminnasta. Auringonpaiste itsessään muuttaa turkkia, yleensä väriä. Käytännössä tämä näkyy mustilla koirilla, ja jos omistaja on näyttelysuuntainen, niin hän on yleensä oppinut pitämään koiraansa vähemmän suorassa auringossa, ettei turkkiin tule ”kulottumisen” aiheuttamaa punertavaa värisävyä.
Mattaa ja kuollutta turkkia ruokinnallisista syistä aiheuttavat useimmin
- proteiinin vähyys ruuassa
- sinkin puute
- A-vitamiinin puute
- kuivuminen
Järjestys on oma ja kokemukseen perustuva.
Yleisesti kuitenkin kysyjää neuvotaan lisäämään rasvaa, nimenomaan kasvisöljyjä, sekä biotiinia.
Proteiinit
Proteiineista rakennetaan kaikki elimistön kudokset. Tai lähes kaikki, koska läski on rasvaa, mutta senkin synnyttämiseen tarvitaan proteiineja. Luukin on toki pääosin mineraaleja, mutta proteiineista ja sokereista tehdään ”liima”, jolla mineraalit saadaan kiinnittymään.
Elimistön suurin elin on iho. Ihon hyvinvointi näkyy suoraan karvassa. Vaikka turkin karvat ovatkin kuollutta solukkoa, niin ne on rakennettu mm. proteiineista. Kun turkkikoira vaihtaa karvaansa, niin sekä energian kuin proteiinienkin tarve kasvaa – pahimmillaan/parhaimmillaan jopa tuplaantuu. Jos näyttelykarvassa olevan koiran ruuassa ei ole tarpeeksi hyvälaatuista eläinproteiinia, niin se näkyy nopeastikin heikkona karvanlaatuna.
Ihon joustavuudessa ja terveydessä, ja siten myös karvanlaadussa, on yhtenä tekijänä mukana proteiini nimeltään keratiini. Sen valmistukseen tarvitaan mm. sinkkiä, seleeniä sekä välttämätöntä aminohappoa metioniinia. Metioniinia, joka on harvoja rikkipitoisia aminohappoja, saadaan taasen mm. kananmunasta ja kalasta. Tämä saattaa olla yksinkertaisin selitys sille, että niin kananmuna kuin kalakin auttavat turkin laatuun sekä ihon kuntoon – eikä etua saadakaan rasvoista, kuten on ajateltu. Metioniini on kuitenkin rajoittava aminohappo, ja sen saanti broilerista tai naudasta on kuitenkin vähäisempää kuin kalasta.
Sinkki
Sinkki saattaa olla elimistön tärkein mineraali, riippuu täysin miten tärkeyden määrittelee. Ihmisellä on kehossaan sinkkiä suunnilleen saman verran kuin rautaa, eikä mikään osoita että koirilla asia olisi toisin. Kuitenkin useimmiten murehditaan enemmän raudan saantia, joka on helppo varmistaa, kuin sinkin. Sinkin tärkeys on sen roolissa osallistua erittäin suuren määrän entsyymien toimintaan, eikä DNA:takaan synny ilman sinkkiä. Rasvahappojen toimivuus vaatii myös sinkkiä. Jos antaa koiralleen rasvalisää mattaan ja harvaan turkkiin, mutta syy johtuukin sinkin puutteesta, niin rasvan hyöty jää nollille.
Sinkin puute näkyy parhaiten turkin harvenemisena, joka ilmenee parhaiten päässä ja kainaloissa – ylipäätään siellä, missä karvaa on valmiiksi vähiten. Yleensä omistaja herää ongelmaan siinä vaiheessa kun silmien ympäristö alkaa kaljuuntumaan.
A-vitamiini
Maksa on tärkein A-vitamiinin varastointipaikka. Sieltä se saadaan liikkeelle entsyymin avulla, jonka muodostumiseen tarvitaan sinkkiä. Joten jos turkin kehno kunto johtuu sinkin puutteesta, niin koiralla on käytännössä vajetta myös A-vitamiinista, ellei se saa sitä jatkuvasti ruuastaan, kuten jos maksaa tarjotaan päivittäin.
A-vitamiinin useiden tärkeiden roolien ohella se osallistuu solujen erikoistumisen lisäksi myös ihon ja limakalvojen hoitoon. Osa harrastajista on parantanut koiransa turkkia kalanmaksaöljyllä, ja silloin voidaankin kysyä, että oliko vaikuttava tekijä rasva vai sittenkin A-vitamiini.
Kuivuminen
Koiran kuivuminen, dehydraatio, on yleinen ongelma, vaikka sitä ei useinkaan tunnisteta. Se ei koske pelkästään rasituksessa olevia koiria, vaikka ne suurimmassa riskissä ovatkin. Yleisin syy on, että koira ei yksinkertaisesti juo riittävästi ja ruokinta ei tuo riittävästi nestettä. Tämä koskee varsinkin kuivamuonia käyttäviä, sillä lihassa itsessään on paljon nestettä. Mutta puuroruokkijat saattavat olla aiheuttamassa kuivumista raaka-aineillaan, vaikka ruuassa onkin nestettä. Korkeat hiilihydraattimäärät kuluttavat elimistöstä nestettä, sillä hiilihydraattiaineenvaihdunta, eli kun tärkkelystä ja muita sokereita muutetaan elimistön hyödyntämään muotoon tai suoraan energiaksi, kuluttaa nestettä. Sama koskee myös kuivamuonia.
Kun vettä ei ole kehossa riittävästi, niin sitä aletaan säännöstelemään. Vettä siirretään sinne missä sitä eniten tarvitaan – tärkeimmille soluille. Jopa verta aletaan ”tiivistämään”, mutta vain määrättyyn rajaan asti. Vedestä on silloin ensimmäisenä puutetta ns. toissijaisissa paikoissa, joissa normaalisti olisi korkea kosteus: limakalvoilla, ihossa ja turkissa.
Kun ruokaan lisätään rasvaa, niin energian ja rasvahappojen myötä saadaan myös vettä. Aina kun rasvaa käsitellään, niin saadaan kaupan päälle vettä. Tämä on tärkeimmistä syistä miksi kuiville koirille tärkein ravitsemuksellinen ensiapu on nostaa rasvan määrää. Joten koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin rasvalisä yksinään ei vaikuttanutkaan turkin laatuun, kuten yleisesti ajatellaan, vaan mukana vaikuttamassa on rasvan käsittelyn synnyttämä nesteytys – sisäistä kosteusvoidetta siis.
Rasva
Ruuan rasvan vähyys tai huono laatu on yksi syy mattaan turkkiin, mutta siihen liittyy silloin usein myös kuiva iho ja sen hilseily. Tämä saattaisi johtuu siitä, että koira ei saisi ravinnostaan riittävästi linolihappoa. Linolihaposta muodostetaan mm. arakidonihappoa, joka on solukalvojen yksi rakenneosa ja jos siitä on puutetta, niin öljyhappo korvaa ihossa linoli- sekä arakidonihapon. Öljyhappo ei ole kuitenkaan rakennusosana yhtä kestävä, jolloin ihon soluista pääsee haihtumaan vettä ja iho alkaa halkeilemaan, hilseilemään sekä turkki kuivuu. Kasviöljyjen käyttö turkin hoidossa perustuu nimenomaan linolihapon määrän nostamiseen. Koira saa kuitenkin arakidonihappoa lihasta, joten kyse on aina kokonaisvaltaisesta rasvan puutteesta, ei vain määrättyjen rasvahappojen vähyydestä.
Usein neuvona tarjotaan lisäämään kalaöljyä eli omega-3 rasvahappoja. Silloin oletuksena on, että omega-6 ja omega-3 rasvahappojen suhde olisi väärä. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesti nimenomaan omega-3 hapoista DHA:n ja EPA:n puutos, vaan että eläin- ja kasvirasvoista ei muuttuisi riittävästi EPA:ksi ja DHA:ksi. Tämä on puhdasta oletusta, kuin myös kalaöljyn lisääminen suhteen muuttamiseksi, eikä selvää näyttöä siitä ole. Teoriaa vastaan sotii myös se, että kasviöljyjä käytetään samalla tavalla parantamaan turkin kuntoa, ja silloin nimenomaan vääristetään entisestään 6/3-suhdetta. Mutta jos rasvahappojen suhdetta haluaa ylläpitää, niin silloin 2,6 – 16:1 pitäisi ynnätä kuutosten ja kolmosten suhteeksi. Kuten huomaa, niin haarukka on melkoisen suuri.
Omega-6 ja omega-3 suhde on oleellisempi kroonisissa tulehduksissa, koska suurissa määrissä omega-6 rasvahapot voivat olla tulehdusta ylläpitäviä. On kuitenkin muistettava, että se tarkoittaa täysin eri asiaa kuin että omega-6 rasvahapot aiheuttaisivat tulehdusta.
Biotiini
Biotiinin käyttö iho- ja turkkioireissa perustuu ihmisiin ja hevosiin, joille kummallekin biotiini on vitamiini. Koiralle se ei ole. Se, että hevosten kavioiden kuntoa on hieman saatu parannettu määrätyissä tilanteissa pitkillä ja erittäin suurilla biotiinikuureilla, ei paljon koiraa lohduta. Jos koiralla ei ole suolisto-ongelmia, niin ylipäätään biotiinilisää ei tarvita. Ei se myöskään ihoa ja turkkia huolla.
Biotiinilla on kuitenkin saatu tuloksia ja se johtuneekin niiden mukana saadusta sinkkilisästä.
Huonekosteus
Huonekosteuden merkitys perustuu yksinkertaisesti haihtumiseen. Jos (oikeammin kun) ilma on liian kuivaa ja usein myös lämmintä, niin turkista ja ihosta haihtuu enemmän nestettä kuin mitä elimistö saa sinne vietyä. Koska iho on pinta-alaltaan suuri ja siten myös haihduttajana tehokas, niin tapahtuu kaksi asiaa: veden kulkua ihoon rajoitetaan ja solut menettävät vettä nopeammin kuin mitä sinne saadaan. Iho kuivuu, alkaa hilseilemään ja turkki muuttuu kuolleeksi ja mataksi. Ilmiö on hyvin tuttu keskitalvella ja varsinkin keskuslämmitetyissä asunnoissa.
Usein saadaan muutosta parempaan pelkästään sillä, että laitetaan pyyhkeitä kuivumaan lämpöpattereiden päälle (ei sähköpattereille, paitsi öljykiertoiseille) tai tuolien selkänojille. Usein luokkaa suhteellisessa ilmankosteudessa 50 % näkyy nopeasti koiran turkin paranemisena. Jos pelkää pölypunkkeja, niin se pelko on turha.
Arvotaako todennäköisyyksiä?
Sekaroituinen jonkun sortin seisoja, 27kg. Ikää 2,5 vuotta.
Söi naudan jauhelihaa (rasva 17%) ja Orlandon märkäruokaa, noin 350g + puolet yhdestä purkista. Päälle paketti maksalaatikkoa viikossa. Juominen väheni, kiitos Orlando 80% vettä
Marraskuun lopulla huomattiin, että koiran turkki on ohentunut niistä kohdin, mihin valjaat osuu. Vaihdettiin pantaan.
Turkki alkoi katoamaan muualtakin. Reilu viikko sitten nostettiin jauhelihan määrää noin 470g/pv. Sen kylkeen kolmasosa Orlando-purkista. Juominen on lisääntynyt, täysin normaalin rajoissa. Maksalaatikko on sen aikaa tauolla, että saadaan pakkasesta maksat syötettyä.
Ei kutise / rapsuttamisessa ei muutosta.
Ajallisestihan tämä voisi olla turkinvaihtoa, mutta… se karva on ennemminkin vain kadonnut kuin vaihtumassa. Selässä, rinnassa, kaulassa ja hännässä on normaali määrä karvaa. Pää, korvalehdet, kyljet, vatsanalus jne ohutkarvaisemmat paikat on jo todella ohutta turkkia.
Koska tarvii olla huolissaan? Jos karva ei kasva takaisin tammikuun loppuun mennessä?
Vielä en ole, mutta koska kyseessä on tuntemattomasta syystä satunnaisesti närästävä tapaus, niin huolestumisen tarvetta ei voi kokonaan sulkea pois.
Kolmen kuukauden kiima? Laskit vissiin valeraskauden mukaan.
Villi veikkaus on että olisi hormonaalista pohjaa, jossa altistaa ehkä protskujen laatu ja rasvan vähyys. Eikä ne valjaat ainakaan helpota tilannetta. Vaikea uskoa, että sinkillä olisi sinällään roolia tässä, mutta kaipa siihen voisi ajaa hetken ehkä 1,5x annoksella ja E:tä tuplana, kuin myös A-vitamiini – jos pystyy.
Tuo voisi olla sellainen projekti, jolle voisi kokeilla melatoniinia. Tosin - jos turkki alkaa kasvamaan, niin johtuisiko se siitä vai vaan ajasta…
Sisälämpötila?
(minulla on käsitys koirasta, mutta ylipäätään olisi aina ihan fiksu veto kertoa paino, myös mielellään rotukin
)
Lasken aina koska se valeraskaus on niin huomiota herättävä tapahtuma
Iso huoli tuon närästyksen kanssa on ollut se, että samalla kun se alkoi, koira aloitti myös uransa kausittaisena remmirähjänä. Nyt kun se vihdoin saatiin yhdistettyä hormonikiertoon, niin ei tarvitse kaiken aikaa murehtia, rähjääkö se sen takia, että vatsa on kipeä.
Ja sitten se keksii yllättää mut ihan toisella asialla
Varmaan kahdenkymmenen paikkeilla. Pääsääntöisesti viileää, kuuma tulee vain kun koira on kainalossa.
Mä keskityin niin kovasti, että unohdin
kuten myös sen, että rapsuttelu ei ole muuttunut mitenkään.
Mennään näillä
Olisikohan hyvä vai huono peliliike pestä se mäntysuovalla JA täräyttää Ivomec perskannikkaan.
Saattaisi olla hyväkin vaihtoehto. Ja kapin mahdollisuuskin käy säännöllisesti mielessä. Täällä pyörii muutama kettu ja yhdellä on (tai ainakin oli) pesä lähellä meidän ulkoilureittejä.
Katellaan vielä pari viikkoa mihin suuntaan se turkki muuttuu. Jos huononee niin haen sille kaikki mahdolliset häädöt kerralla. Ompahan sitten kokeiltu
Jos se Ivomec kuitenki niskanahkaan? Niin meillä on tehty ja lähti se kapi sillä
Kumpikin käy, mutta lihakseen annettu toimii paremmin. Tosin koirat arvostaa ihon alle laitettua enemmän… se nimittäin näyttäisi kirvelevän ihan reilusti.
Voiko liian korkea sisälämpötila ohentaa koiran turkkia?
Taatusti. Ja nopeasti.
Meillä oli elli-aika varattu huomiseksi loishäätölääkettä varten. Koira oksensi eilen, oksennuksen mukana parin millin pituisia valkoisia palloja, jotka ei mun silmään voi mitenkään olla jauheliha-peräisiä.
Parin tunnin päästä koira oli jo niin vaikeassa kunnossa, että lähdettiin päivystykseen. Jälkiviisaana voin todeta, että olisihan tuo pitänyt heti tajuta, että oireilu viittaa enemmän mahdolliseen suolitukokseen kuin närästykseen. Mutta pääasia että mentiin. Todennäköinen diagnoosi oli pysähtynyt suolisto, vierasesinettä(suolitukosta) ei voi täysin poissulkea.
Jäljellä olevasta vähästä karvasta puolet jäi röntgenpöydälle ja kolmasosa ajeltiin pois
Saatiin mukaan Advocate-liuospaketti.
Koska tänä vuonna tuli oikea talvi, nostettiin lihan määrää suuremmaksi ja jätettiin Orlando pois. Nyt pitäisi ärtyneen ja tulehtuneen vatsan ja suoliston takia vaihtaa kanaan…
Eiköhän se turkki jollain näistä kasva takaisin. Tällä hetkellä on ihan se ja sama, mikä se varsinainen syy turkin huonontumiseen on. Mutta jos se ärtynyt suoli helpottaisi loishäädön avulla…
Kunhan linkkaan mihin tämä ketju haarautui (tosin, ei silläkään mitään aitoa merkitystä ole)
Nyt tiedetään, että sinkillä ei ainakaan ollut merkitystä. Suolitukoksen takia lisät jätettiin hetkeksi pois ja silti turkki kasvaa.
Muuettiin ruokaa, orlando jäi pois ja tilalle enemmän naudanjauhelihaa. Mukana on annettu välillä myös broilerin jauhelihaa.
Annettiin Advocate.
Turkki kasvaa, osa vähäkarvaisista kohdista on jo normaaleja.
Pääepäillyt ovat loiset ja ruoka, joten pohdinta siirtyy tänne
Onko tiedossa, mikä katiskan artikkelin kuvan koiralla aiheutti turkkiongelman? Omalla koiralla samaan tapaan harva karva kinttujen sisäpuolella, ei ehkä yhtä pahasti.
@Boshar Sitä ei tarkkaan tiedetä. Kyseessä on greyhoundeille, ja varsinkin australialaisissa linjoissa, tyypillinen juttu. Yleensä vain takareidet kaljuuntuvat, mutta joskus karvattomuus tai heikko karva näkyy myös nivusissa, vatsassa ja kainaloissa – siis siellä, jossa on muutenkin ohuempi karva.
Aikoinaan esitettiin, että se johtuisi nopeasta lihaskasvusta, jonka takia ihon pinta-alan kasvaessa karvatuppien määrä ei riittäisi. Selityksenä aika ontuva ja perustui siihen, että kaljut reidet olivat yleisempiä lihaksikkailla ja treenatuilla koirilla.
Nykyään konsensus on, että asia liittyy juurikin siihen miksi niillä koirilla on hyvä lihaksisto, mutta se ei tosiaankaan liity mitenkään karvatuppien määrään: Syynä pidetään kilpailustressin, rasituksen ja matalan rasvan nostamia kortisolimääriä, Selitys pätee osaltaan siksikin, että kun nuo koirat lopettavat uransa, niin karvat palautuvat vuoden tai kahden kuluessa.
Aika ajoin puhuttiin sellaisesta kuin sekundäärisestä kilpirauhasen vajaatoiminnasta – nimitys ei ole todellakaan tarkka tai edes oikea. Greyhoundeilla on húomattavan usein matalat T4-arvot (alle 12 alkaa vaikuttamaan suoritukseen), joissa on tyypillistä, että TSH ja sen suhde on kuitenkin normaali.
Tuo aiheutti Suomessa hieman paljon ongelmia, koska eläinlääkärit totesit, että koirilla, joilla oli selvät vajarin oireet ja arvo oli jossain 4 paikkeilla, ei ollut vajausta. Se, että ei ymmärretty sellaista pikkujuttua kuten että säätely ei pakottanut kilpirauhasta töihin, oli minulle aika käsittämätöntä. Mutta sen takia koiria jätettiin hoitamatta ja jälki ei ollut kaunista.
Koska kilpaikäisillä treenatuilla matalan rasvaprossan koirilla oli turhan usein matalia T4-arvoja, niin sen takia kilpirauhasen vajaatoimintaa pidettiin rodun yleisimpänä perinnöllisenä ongelmana. Osa meistä jätti matalan arvon nartut astuttamatta, osa sitten astutti. Mutta eihän kotimaisella jalostuksella ole kokonaiskuvan kannalta mitään merkitystä muissa maissa kuin Australiassa ja Irlannissa.
Se mitä kysyttiin aika harvoin – minä olin muuten ensimmäinen Pohjoismaissa – oli niin simppeli asia kuin että miksi vajarista kärsivät koirat parantuvat eläkevuosinaan. Sen ei pitäisi olla mahdollista. Sain vastauksen Australiasta, jossa yksi hämmästynyt proffa ihmetteli miksi kysyn noin perusasioita, kun selitys on täysin ilmeinen: koska silloin kilpirauhasen vajaatoiminta on johtunut stressístä, kortisolimäärät tärkeimpänä, ja kehon matalasta rasvaprosentista sekä poikkeuksellisen korkeasta rasvattoman lihasmassan osuudesta.
Samat syyt minkä takia greyhoundeilla on tyypillisesti kiimakierto vuoden paikkeilla, eivätkä 2 - 4 vuoden kiimavälitkään ole poikkeuksellisen harvinaisia (tuo on kylläkin myös vahvasti perinnöllinen asia).
Ei vastaava ole harvinaista ihmisilläkään.
Kulttuuriero tuli vastaan siinä, että Sidneyn yliopiston proffa kysyi, että miksi ylipäätään mietin noin jonninjoutavaa asiaa. Eläinkääkäri määrää koiralle tyroksiinin ja se siitä. Se kun ei vaikuta kilpailemiseen eikä elämään. Paitsi että täällä vaikuttaa, kumpaankin.
Öh… taisin eksyä aiheesta
Kuitenkin. Kuvan koira on Hugo Houdini, joka kuului Manner-Euroopan nopeimpaan kolmikkoon. Ykkönen se ei koskaan ollut kokonaisuus huomioiden, koska sen, serkku muistaakseni, Cinnamon oli lähes voittamaton. Lähes siksi, että Hugo voitti kylläkin sellaisia isoja kisoja, joita Cinnamon ei koskaan saanut – kuten Ruotsin Derbyn kisan historian nopeimmalla voittoajalla. Siihen verrattuna sen kaljut reidet olivat aika mitätön kauneusseikka.
Oma koirani on staffi, eli myös vähärasvaista ja lihaksikasta mallia. (Ei ole kuitenkaan laiha.) Se on vuoden ikäinen, ja tuo karvan harveneminen alkoi näkyä pari kuukautta sitten, suunnilleen samoihin aikoihin kun sillä oli ensimmäinen juoksu. Samaa on ollut pentueen muillakin koirilla. Luonteeltaan koira on staffimaisen helposti kierroksia ottava mutta myös hieman hermostunut ja arka, mikä voisi lisätä stressiä ja sitä kautta kortisolia. En tiedä onko sillä mitään merkitystä vai onko vain sattumaa, mutta minun koirani on myös väriltään brindle.
Koirilta klipattiin karva muutaman millin sängelle touko-kesäkuun vaihteessa. (muistaakseni). Muina vuosina molempien turkki on kasvanut kohisten takaisin, mutta nyt Hulda on edelleen pohjavillainen vanupallo, ja päällikarva antaa odottaa itseään. Reginan tukan kasvu on vielä inasen vaiheessa, mutta sitä kuitenkin päällimmäisenä peittää hyvä päällikarva.
Oletan tämän johtuvan jollain tapaa Huldan olleista haimaongelmista, ja edelleen jatkuvasta tarpeesta saada ruuan kanssa suolahappoa ja rs-entsyymejä. Imeytymisessä jotain häikkää ehkä.
Syövät nappulaa, Hauhaun emo&pentua ja D-vitamiinia. Satunnaisesti sinkkiä ja E-vitamiinia. Hulda on myös B12-pistoksilla, jos sillä on jotain merkitystä, nyt 2kk pistosvälillä. Saanut nyt 3 Librela-pistosta, mutta tuskin vaikuttaa. Sterkattu parivuotiaana, nyt kohta 8v.
Mitä puuttuu? Mikä auttaisi? Lisää proteiinia? Enemmän sinkkiä? Tai E-vitamiinia? Tai ihan vaan aikaa?
Ja kun nyt tapahtui tämä porokoiraryhmässä peloteltu “turkin ajelu on saatanasta, eikä se koskaan kasva takaisin, nyt sitten kerta kaikkiaan hyi te kerettiläiset elöinrääkkääjät”
, niin tulee vaan mieleen jos jollain on tämä kokemus, että mitä puutoksia niiden ihmisten koirilla sitten on. 