Jackrussell racing voisi olla hyvä vaihtoehto heille, jotka haluavat vauhtia, mutta säikkyvät vaarallisten tilanteiden tuomia riskejä. Nuo töppöjalat kun eivät mene oikein mistään rikkikään – ja ovat tarpeeksi hulluja moiseen.
Koira ei voi aina voittaa. Silloin kun ei voita, niin saa yleensä naamansa hiekkaiseksi. Mitä märempi keli, vähintään koiranmitan ero seuraavaan ja useampi juoksija edellä, niin sitä enemmän hiekkaa lentää. Jokaiselle ratakoiran omistajalle on tuttua hiekan peseminen koiran kuonosta ja varsinkin silmistä. Hiekka ei ole koskaan terveellistä, silmissä se ei sitä varmastikaan ole.
Tuomarinkartanolla 13.7.2011 juostun Kartanon Kannun näyttelylinjaisten englanninvinttikoirien finaali.
Greyhound on jalostuksellisesti nopea rotu, josta saa treenaamisella vielä nopeamman kilpakoiran.
Määrättyjä asioita ei opi kirjoista. Niitä ei missään nimessä saa oppiarvolla. On tehtävä, on huomattava ja on opittava virheistä. Yksi sellainen on kilpakoira helteessä. Minua huolestuttaa jo lähes ylitsevuotava huoli kuumasta ilmanalasta. Toki se on hankalaa, mutta eihän helteet uusi asia ole. Onko unohdettu jotain perusasioita taas kerran – samalla tavalla kuin ollaan jossain vaiheessa hukattu tietotaito miten hoitaa kramppeja.
KIlpakoiran nopea lihoaminen johtuu käytännössä aina siitä, että se saa liikaa ruokaa.
Kesän ensimmäiset helteet tuovat foorumeilla poikkeuksetta erään vakioaiheen – lämpöhalvauksen ja miten välttää se. Lämpöhalvauksen välttäminen on kohtuullisen simppeliä. Pidetään koira varjossa tai paikassa, jossa ilma vaihtuu edes jotenkuten, eikä suora auringonvalo pääse kiusaamaan. Kun lisäksi pidetään ilmankosteus niin alhaalla kuin mahdollista, koiralla on juotavaa, eikä sitä rasiteta, niin loppu on luojan huomassa. Mutta kilpailevalla koiralla tuo kaikki ei aina ole mahdollista, koska usein kisataan päivällä. Osalla lajeista on hellerajat, mutta esimerkiksi greyhound racingissä ei, koska kilpailusuorituksen aika helteessä ja auringonvalossa ei ole merkityksellinen. Sen sijaan odotusaika ja kilpailun jälkeinen jäähdytys ovat – ne eivät kuitenkaan ole enää varsinaisen kilpailutoiminnan ongelmia. Helteessä on suorituskyvyn ja menestyksen suhteen muukin ongelma, kuin lämpöhalvausriski. Se hidastaa. Tuttua mustien koirien omistajille.
Greyhoundien kilpailuruokinta on asia, jota eräällä tavalla pidetään omana tieteenhaarana. Jokaisella kasvattajalla ja auktoriteetilla on oma näkemyksensä ja suosituksensa aiheesta. Suhtautuminen on minusta outo, koska mitään sellaista kuin kilpailuruokinta ei itseasiassa edes ole. On ainoastaan erilaisia painotuksia riippuen siitä, mitä halutaan saavuttaa. Aivan samoin kuin ns. arkiruokinnassa. Kilpailukauden ruokintaa toki painotetaan eri tavalla kuin talvikauden kunnon kohotuksessa ja kilpailuaamun ruokinta eroaa vaikka seuraavan päivän aamusta. Kuten treenausta, hoitoa ja ylipäätään ruokintaa, niin tämäkin voidaan tehdä useilla eri variaatioilla. Seuraava on kuitenkin todettu toimivaksi, ja sillä on voitettu isoja kilpailuja.
(lisää…)
Koppiharjoittelu on, kaarteen lisäksi, se joka useimmiten jää tekemättä. Lähtökopin suhteen asia on vain siten, että siinä on kaikkein vähiten opeteltavaa. Suurin ongelma on kopissakääntyminen, ja siihen harjoittelulla voidaan vaikuttaa. Huono tai väärä lähtöasento onkin jo astetta vaikeampi, ja hidasta ulostuloa on lähes mahdoton korjata – silloin kun kyseessä on reaktionopeuteen perustuva ongelma. Onneksi koppiharjoittelu on useimmilla koirilla tarpeeton, ja ne starttaavat jo ensimmäisillä kerroilla kuin kokeneet ratakoirat.