Luoksetulon opettaminen on tärkeimpiä asioita, joita koiran pitäisi oppia. Vaikka koirat haluavatkin olla omistajansa kanssa, niin luoksetulo voi olla vaikea opettaa. Kaikki muuu on mielenkiintoisempaa kuin omistaja.
Kun koiraa koulutetaan, vastaan tulee myös rankaisu. Rankaisuja on erityyppisiä ja samalla kun kovista ei ole hyötyä koiran käyttäytymiselle, niin väärä rankaisu ei myöskään toimi väärällä hetkellä, vaikka olisi positiivista vahvistamista.
Positivinen vahvistaminen ja naksuttimen käyttö ovat suosittuja koirankoulutuksessa. Ne ovat kuitenkin työkaluja ja kuten aina, niin yhdellä työkalulla ei voida tehdä kaikkea. Klikkeriä kuuluu käyttää oikein oikeassa paikassa.
Remmirähjälle koiralle ohitustilanteet ovat vaikeita, mutta aggressiivinen koira vaikeuttaa myös muiden ohituksia.
Remmirähjäys on koiranpidolle ongelma ja siksi siihen pitää puuttua.
Koiran aggressiivisuus hihnassa ja ohitustilanteissa on ongelma. Muutamalla virheellä saadaan taattua, että pentu raivoaa aikuisenakin talutushihnassa.
Minkä tahansa harrastuksen aloittaminen kannattaa tehdä tieten. Treenaamisessa on määrättyjä perusasioita, jotka koskevat kaikkia harrastuksia.
Koiran kuuluu syödä ruokansa, ei leikkiä sillä. Siksi ruokailusta ei tehdä koulutustapahtumaa, ellei ole todella pätevää syytä.
Törmäsin SEY:n lievästi propagandistiseen avaukseen: ”Koiria koulutetaan niin, että ne huutavat kivusta – väkivaltaisia koulutusmenetelmiä käytetään yhä.” No, en nyt ole tästä ihan samaa mieltä – koirien kouluttaminen tänä päivänä on harvoin enää eläinsuojelullinen ongelma.
Treenissä ja agilityssä koiran lihaksisto kehittyy levossa ja liikaa treenaaminen aiheuttaa ylirasituksen.
Tästä oli riskinä tulla nyt K-18-teksti, koska tämän selittäminen turhauttaa. Ja vituttaa. (<- Se K-18). Ensinnäkin, jos koirat moikkaavat, haluan olla itse tietoinen siitä, ja haluan olla perillä tilanteen kulusta. Tässä suhteessa inhoan yllätyksiä. Meille luvattomat leikit ovat tottelevaisuutta ajatellen huono juttu, enkä erityisemmin pidä hihnojen selvittelystäkään. Hihnat myös vaikuttavat liian usein negatiivisesti koirien käytökseen toisiaan kohtaan. Siksi suosin sitä, että koirat ovat vapaana, kun ne telmivät keskenään.
Olimme Juksun kanssa eilen meille kummallekin ihan ekoissa kunnollisissa tokotreeneissä. Ja katsoin kaffepaussin numero 33, eli Esa Tapion haastattelun. Joten nyt päässä kiertää jos jonkinlaista ajatusta, ja on vissiin vähän pakko avata omaa, henkilökohtaista koirataustaa ja oppimiskokemuksia.
Kaffepaussi siirtyy vaihteeksi ekstra-linjalle. Sain mahdollisuuden istahtaa alas kahvikupillisen merkeissä PK-puolen kouluttajan Esa Tapion kanssa. Hän kouluttelee ihmisiä, tai koiria riippuen tulkinnasta, hyvinkin täysipäiväisesti. Juttelimme hieman siitä mitä Esa puuhailee ja tottakai koirista, kouluttamisesta ja sivuttiin jalostustakin. Yhteen kysymykseen Esa ei suostunut vastaamaan, ja se liittyi miesten vähenevään osuuteen koiraharrastusmaailmassa. Sen sijaan hän vastasi, hyvinkin diplomaattisesti, että onko malinois ainoa vaihtoehto suojeluun.
Koirat ovat nykymaailmanaikaan jo varsin suuri bisnes. Eikä ihme, elintason noustessa myös lemmikkiin on varaa tuhlata koko ajan enemmän. Uusia koirankoulutuksellisia tai ruokintaan liittyviä teorioita, kursseja, tuotteita, urheilulajeja ja apuvälineitä ilmestyy kuin sieniä sateella.
Kävin kahvivieraana tutustumassa Kirkkonummen Veikkolassa PiskiPajan toimintaan. Ja kuten aina, niin eihän juttu aiheessa pysynyt, vaan juteltiin niitä näitä myös koirien kouluttamisesta.
Edit: Piskipajaa ei ole enää olemassa, mutta videolla muut juteltavat asiat ovat toki entisellään.
Tämä aihe on ihan vakiokamaa omien pohdintojeni joukossa. Tästä kaikkein helpoin ja yksinkertaisin, toimivin ja yleispätevin ohje on: pidä se turpasi kiinni. Mutta ehkäpä avaan kuitenkin hiukan, tuo yksinään saisi minut vaikuttamaan tosi tylyltä. Vaikka ihan hirveästi tekisi mieleni painaa jo nyt tuota ”julkaise”-namiskaa.
Ajattelin listata muutaman vakioselityksen, mitä kuulee ihan liian usein. Syyt eivät ole koirassa, vaan ihmisessä siellä hihnan päässä. Aina ja poikkeuksetta, kun on kyse terveestä koirasta. Tämä mielipide ei varmaan tekstejäni lukeneille tule yllätyksenä.
Jupistaan ja maristaan vähän nyt näistä mieltäni kaihertavista ongelmakoirista – ja kun asuu lähiössä, niin niitä näkee varsin paljon. Mutta kuinka kasvatetaan lähiön kauhu, jonka kaikki tuntevat jo kaukaa? Näillä ohjeilla onnistut varmasti. Tämänkin tekstin innoittajana toimi… Ah, niin ihana lähiön koirapuisto.
Jatkan kahvikupin kanssa samasta aiheesta kuin mitä 17. kaffepaussi oli – nyt liipataan läheltä Cesar Milania koirakuiskaajaana, koirien potkimista ja hakkaamista. Esittelen myös näppärän työkalun pahoinpitelyyn: kävelysauvan.
Mutta kaffepaussissa harmittaa silti se, että ei voida koiria(kaan) komentaa, ettei tule paha mieli kenellekään. Silti: joku kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Jossain vaiheessa positiivisen vahvistamisen nousuinnossa ollaan unohdettu se, että saattaisi olla muitakin työkaluja hullun hakkaamisen ja pelkän vapaaehtoisen toimintamallin tarjoamisen välillä. Työkaluja kuuluu käyttää taiten ja oikeassa paikassa oikeasta syystä, tai sitten antaa jonkun muun tehdä. Koira tarvitsee rajat aivan kuten ihmisetkin, mutta ero tulee siinä, että koiralla ei ole kykyä soveltaa eikä kapasiteettia arvioida koska raja-aidat voi joko ylittää tai mennä ylväästi pää pystyssä alta.
Koiran opettaminen tempuille on hauskaa ja jopa hallinnan suhteen hyödyllistä niin omistajalle kuin koirallekin.
Metsäjäljen harrastaminen lienee suosituin palveluskoirien koemuoto. Syykin on selvä. Se on helppoa ja jälkeä voi harrastaa ilman treeniporukkaa. Vaikka metsäjälki (erotuksena IPO:n peltojäljestä) lieneekin harrastuksena se ainoa, jossa koira toimii käytännössä ilman ohjausta, niin se ei kuitenkaan tarkoita, että jälkeä voisi alkaa ajamaan kylmiltään ilman opettelua. Ja se tapahtuu kouluttajan ohjauksessa.
Koira oppii odottamaan ihmiseltä apua, jos koira on opetettu työskentelemään ihmisen kanssa.
Jokainen tietää, että johdonmukaisuus on kaiken A ja O opetettaessa pentua tavoille. Joka on kerran sallittua, on aina sallittua. Jos jokin on kerran kiellettyä, niin sen täytyy olla aina kiellettyä. Pentu ei osaa, eikä ymmärrä, ehdollisuuksia. Kun ehto X täyttyy, niin Y on sallittua, mutta Z kiellettyä. Se taito kehittyy iän myötä, ja riippuu täysin koiran älykkyydestä. Vietti/vaisto-ajatteluhan ei moista salli, mutta moinen koiran automatisointi alkaa olla jo mennen talven lumia.