Netissä pyörii omituinen selvitys siitä, miten klippaaminen vaikuttaa alusvillalliseen koiraan helteellä. Lyhyestä virsi kaunis: ajatus on se, että klipatulla koiralla ilman vapaampi liikkuminen ei riitä jäähdyttämään koiraa, koska aurinko pääsee porottamaan suoraan selkään ja lisäksi nahka palaa, koska turkki ei suojaa.
Katiskan vlogissa on tällä kertaa esittely koiran klippaamisesta. Kyse ei siis ole opetusvideosta, vaan ihan puhdas alle kolmen minuutin mainos ideasta hukata rekun turkki kesäksi.
Meidän PK- tai jumppaharjoitukset menee usein vähän pipariksi – se antaa ensimmäiset kolme minuuttia aivan kaikkensa jonka jälkeen se on aivan puhki eikä jaksa enää suorittaa loppuja täysin voimin. Se kyllä yrittää kovasti mutta siitä huomaa selvästi, että paras puhti on jo kaukana takanapäin.
Suoritusten jälkeen sen palautuminen on hidasta ja se on todellakin kaikkensa antaneen näköinen ja läähättää voimakkaasti. Kun vertaan sitä toiseen samanrotuiseen koiraani, on ero huomattava. Tämä toinen lönköttelisi vielä rennosti menemään ja voisi jatkaa samaa rataa, eikä se juo lainkaan sellaisia määriä suorituksen jälkeen, kuin tämä ongelmatapaus – taikka väsy samassa mittakaavassa.Suoritusten jälkeen tämä koira siis haluaa aina juoda hirveästi ja näyttää siltä että sen valtavat reisilihakset menevät aivan maitohapoille – se kävelee usein harjoituksen jälkeen ihan länkisäärin ja köpöttää.
Määrättyjä asioita ei opi kirjoista. Niitä ei missään nimessä saa oppiarvolla. On tehtävä, on huomattava ja on opittava virheistä. Yksi sellainen on kilpakoira helteessä. Minua huolestuttaa jo lähes ylitsevuotava huoli kuumasta ilmanalasta. Toki se on hankalaa, mutta eihän helteet uusi asia ole. Onko unohdettu jotain perusasioita taas kerran – samalla tavalla kuin ollaan jossain vaiheessa hukattu tietotaito miten hoitaa kramppeja.
Koiran kova rasistus helteellä on yksioikoisen typerää. Oli se ulkoilutusta tai kilpailemista-
Kesän ensimmäiset helteet tuovat foorumeilla poikkeuksetta erään vakioaiheen – lämpöhalvauksen ja miten välttää se. Lämpöhalvauksen välttäminen on kohtuullisen simppeliä. Pidetään koira varjossa tai paikassa, jossa ilma vaihtuu edes jotenkuten, eikä suora auringonvalo pääse kiusaamaan. Kun lisäksi pidetään ilmankosteus niin alhaalla kuin mahdollista, koiralla on juotavaa, eikä sitä rasiteta, niin loppu on luojan huomassa. Mutta kilpailevalla koiralla tuo kaikki ei aina ole mahdollista, koska usein kisataan päivällä. Osalla lajeista on hellerajat, mutta esimerkiksi greyhound racingissä ei, koska kilpailusuorituksen aika helteessä ja auringonvalossa ei ole merkityksellinen. Sen sijaan odotusaika ja kilpailun jälkeinen jäähdytys ovat – ne eivät kuitenkaan ole enää varsinaisen kilpailutoiminnan ongelmia. Helteessä on suorituskyvyn ja menestyksen suhteen muukin ongelma, kuin lämpöhalvausriski. Se hidastaa. Tuttua mustien koirien omistajille.
Helle ja kilpailuttaminen ovat yhtälö, joka täytyy pitää mielessä. Helle saattaa nimittäin vaikuttaa huomattavasti koiran suorituskykyyn. Eräs kuuman ilmanalan ongelmista on lämpöhalvaus, mutta tässä ei puututa nyt siihen, vaan lähinnä terveen, normaalin ja kilpailukykyisen greyhoundin käsittelyyn helteellä.
Koiran lämpöhalvaus tai ylikuumeneminen on hengenvaarallinen tila. Se ei johdu juomattomuudesta, vaan liiasta kuumuudesta.