Artikkelissa Survival of the fittest käsittelin periaatteellisemmalla tasolla huippukuntoa ja ylipäätään kunnon arviointia. Periaatteet on osattava, ennen kuin alkaa tarkemmin miettimään onko koira kunnossa. Valitettavasti suurin osa ei sitä edes tee. He miettivät asiaa – jos miettivät – vasta tappion jälkeen. Tietenkään pelkkä pohtiminen, teorian osaaminen ja koiran silmämääräinen arviointi ei riitä, jos varsinainen fyysinen tekeminen on jäänyt pelkälle puheen asteelle. Mutta virtuaalitreenareiden koirat eivät koskaan kulje ja heille riittää selittäminen. Totisempi harrastaja vaatii muuta. Hän kilpailee, haluaa voittaa ja kaipaa ajatuksia, jotka tukevat omia ajatuksia ja näkemyksiä. Kunto pitää sisällään useita eri asioita, kuten terveys, lihasvoima, lihasliikkuvuus, sydän-keuhko kapasiteetti (aerobinen) kuin myös rasvapitoisuus. Puhumattakaan puhtaasta, absoluuttisesta nopeudesta kuorrutettuna hirvittävällä ajovietillä.

(lisää…)

Lajien kehittymisen, niin ihmisten kuin koirienkin, yksi perusta voisi olla jotain, jota englanniksi kutsutaan termillä survival of the fittest. Parhaimmassa kunnossa ja parhaiten tilanteisiin sopeutunut jää henkiin ja jatkaa sukua. Tuo kytketään myös nykyään ihmispuolella niin trendikkääseen superfood-ajatteluun. Tuo on myös se vankin perusta menestykseen greyhound racingissä (sopii aivan kaikkeen muuhunkin koiraurheiluun). On aivan sama puhutaanko kilpailemisesta vai jalostuksesta, niin parhaimmassa kunnossa oleva tuulettaa huipulla – kokonaisuus huomioiden.
(lisää…)