Koiralla on giardia

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkeli julkaistu:13.11.2019
  • Artikkelin kategoria:Koira

Giardia on koiralla kakkamainen sairaus, aivan sananmukaisesti. Tuntuu siltä, että tartuntojen määrät olisivat koko ajan kasvussa ja jos niin on, niin syynä on lyhenevät talvet. Giardia aiheuttaa koiralle jatkuvaa ripulointia ja pidempään hoitamattomana ollessaan se aiheuttaa suolistoon vaurioita. Akuutti hoito on periaatteessa helppoa, Axiluria ja mahdollisesti jokin suolistoantibiootti, mutta läheskään aina elämä ei ole noin helppoa. Aina häädöt eivät näyttäisi toimivan ja lopuillekin jää niin sanotusti herkkä vatsa. Itseasiassa giardiaa sairastaneen koiran ruokinnallinen tukihoito on hyvin pitkälle samanlaista kuin IBD/IBS-koiralla.

Giardia on pieni alkueläin, ja tarkempi nimitys tullee ulkomuodosta: siimaeläin. Se kiusaa niin ihmisiä, koiria kuin muitakin eläimiä. Suvulla on hieman eroja sen suhteen puhutaanko ihmisten, koirien vai kissojen giardista, mutta siinä on kyse lähinnä nimistä. Hoito on aina samanlainen. Giardia on periaatteessa zoonoosi, eli voi tarttua ihmisestä koiraan ja päinvastoin. Se on kuitenkin harvinaista suorana tartuntana, joten giardiaa sairastava koira voi nukkua samassa sängyssä omistajansa kanssa, jos sellaista harrastaa. Sen sijaan samasta vesikupista ei kannata juoda ja antaa koiran nuolla omaa naamaa lemmikin tekemän alapesun jälkeen ei välttämättä ole ideoista järkevin.

Suomessa koiran sairastama giardia on yleensä kahta sukua, yleisimpänä Giardia canis joka ei tartu omistajaan tai Giardia duodenalis, jota löytyy kaikilta nisäkkäiltä. Kissoilla vastaava ikioma giardia on Giardia cati – tarkoittaa, sitä että useimmiten koirat eivät tartuta kissaa, eivätkä saa kissalta giardiatartuntaa, vaikka ryöstävätkin hiekkalaatikon – eivätkä pikkulapset saa giardiaa omasta hiekkalaatikostaan, vaikka naapurin pihakatti sitä vessana käyttääkin. Kannattaa muistaa, että kyse on kuitenkin todennäköisyyksistä ja mahdollisuus ”ristiintarttumiseen” löytyy G. duodenalis kautta.

Giardian tarttuminen

Giardia tarttuu lähes säännönmukaisesti ulosteiden likaamasta juomavedestä. Koirilla se tarkoittaa lammikoista juomista. Tämä on se syy miksi kennelolosuhteissa – tai ylipäätään ismpien laumojen kanssa – giardia voi joko levitä kulovalkean tavoin tai olla todella vaikea häädettävä. Vieläkö joku muistaa Nokian ja kuinka viemärivettä päästettiin vesijohtoverkostoon? Silloin nokialaisten saamista ripuleista osa johtui noron ja kampylobakteerin lisäksi giardiasta. Koirilla vastaava syntyy heikosta ulosteiden siivoamisesta sekä koirien oudolla taipumuksella arvostaa lammikkoja ja ojanpohjia yli kotona olevan raikkaan sekä puhtaan veden (kuralammikosta juodaan innolla, mutta armias jos kotona vesikipossa on yksikin roska…).

Hygienia on tärkeää ja pihan sekä lenkkipolkujen siivoaminen vielä tärkeämpää. Mutta ollaan realisteja. Mitä enemmän on koiria, niin sitä suvaitsevammaksi siivoustason vaatimuksille tulee. Ja kukapa aidatun pihan omistava ei olisi päästänyt koiriaan sadesäällä ulos ja siivonnut pihan sitten joskus, aurinkoisemmalla säällä. Tai lenkillä ollessa kakkapussit ovat jalkakäytävällä ahkerassa käytössä, mutta ei kukaan ojan pientareelle lähde heinikkoon könyämään.

Jos koiralla on giardia, niin sillä omalla pihalla saadaan äkkiä sadelammikot saastutettua ja perheen muille koirille tartunta aikaiseksi. Kävelylenkillä seuraava koira päättääkin juoda samaisen ojan pohjalta ja saa tartunnan. Koirapuistot ovat kotikoirille vielä tehokkaampi tartuntakeskus kuin KV-näyttelyt – tai ehkä kuitenkin järjestys on toisinpäin. mutta eri sairauksille: KV-näyttelyt ja muut massatapahtumat levittävät tehokkaasti kennelyskää ja koirapuistot ovat potentiaalisia paikkoja hankkia koiralle giardia.

Itseasiassa on jopa pieni ihme, että vain noin viidellä prosentilla koirista on giardia (ja niistäkin osa on tuonteja tai saanut tartunnan ulkomaanreissulla, kuten etelämpänä näyttelyistä). Se kertoo siitä, että giardia ei tartu kovinkaan tehokkaasti. Suomessa alettiin puhua enemmän koirien giardiasta vasta vuosituhannen vaihteessa ja silloinkin ensimmäiset tartunnat haarukoitiin Ruotsiin. Meitä suojasi vuosikausia kaksi asiaa: talvi ja rabiesraja.

Yleisyys on tietysti kannan keskiarvoa tai tyypillistä esiintymistä. Isoissa laumoissa sen sijaan giardiatartunnat voivat olla yleisiäkin. Suomessa todella isoihin koiramääriin eivät pääse kuin pohjoisen safarikennelit. Yhdessä kennelin 317 koirasta tutkittiin 125 eri-ikäistä ja useammalla kuin joka kolmannella aikuisella sekä kaikilla pennuilla oli giardia. Voit lukea Annukka Sulosen lisensiaattityön tästä:

Lataa “Giardia- ja Cryptosporidium- alkueläinten esiintyminen suuressa koiratarhassa”

Sulonen_Annukka_tutkielma.pdf – Ladatty 2529 kertaa – 829,32 kt

Giardian estämistä varten ei ole järkeä laittaa rajoja kiinni entisaikojen tapaan, jolloin ainoat kanssakäymiset tapahtuivat Ruotsin ja Norjan kanssa. Talvien paluuta voidaan odottaa ja ehkä hieman avittaa hyväksymällä ilmaston lämpeneminen sekä tekemällä asioille jotain. Mutta varsinainen toimenpide keskittyy pihalla olevien seisovien vesien poistamiseen – eli tehdään niitä ojia – ja mahdollisuuksien mukaan rajoittamalla koirien lammikkojuomista.

On toinenkin riskiryhmä. Ne ovat ulosteiden syömistä eli koprofagian jaloa taitoa harrastavat koirat. Onnea taipumuksen karsimiseen, mutta ananas ja B-vitamiinit eivät todellakaan auta. Etuosastaan teipattu kuonokoppa voi olla sellainen työkalu (kaupan päälle ohikulkijat eivät tule putsaamaan käsiään koiran turkkiin ja yli-innokkaat kaikki-koirat-on-kavereita omistajat pitävät rekkunsa kauempana; toimii paljon paremmin kuin keltaiset nauhat)

Aika siihen, että koira alkaa levittämään tartuntaa eli giardian ”munia”, kystakoteloita, löytyy ulosteesta, vaihtelee, mutta puhutaan noin parista viikosta. Se, että koira koira alkaa oireilemaan tartunnan takia eli sairastuu giardiaasiin, vaihtelee vielä enemmän: ehkä muutamasta päivästä kuukausiin tai sitten omistaja ei koskaan huomaa mitään suurempaa ihmeellisyyttä.

Giardian oireet

Giardia asustelee ohutsuolen alkupäässä. Juuri siellä, missä ruoka-aineet pitäisi imeyttää. Kuten aina suolistosairauksissa, olivat ne sisäsyntyisiä tai loisten aiheuttamia, niin näkyvät oireet keskittyvät ripuliin tai ulosteiden löysyyteen. Koiralla on herkkä vatsa. Jos vertailukohtaa haetaan ihmispuolelta, niin epämukavuus on samanlaista kuin laktoosi-intoleransissa tai keliakiassa. Toki epämukavuus on terminä einen vähättelevä, koska seurauksena voi olla suoliston pinnan muutoksia ja suolinukan tuhoutumista.

Giardian aiheuttama tulehdus on nimeltään giardiaasi, vaikka yleiskielessä koko ajan puhutaankin giardiasta. Giardiaasissa tyypillistä on ulosteiden erilaisen paha haju. Yleensä kyseessä ei ole varsinainen ripuli, vaan pehmeä… lehmänläjä. Väri on usein tummempaa ja rakenne tuntuisi huokoiselta, jopa kuplivalta. Aika tyypillisesti oireet tulevat aaltoille – on joitain hyviä päiviä ja sitten taas ei. Tämän takia omistajat tuppaavat ensimmäisenä etsimään syytä ruuasta.

Ongelma on siinä, että oirekuvat ovat yleistys. Giardiaasikoirilla on yhtä monta erilaista oiretta ja ulosteen koostumusta kuin on koiria. Useimmiten vatsan huonolle toimivuudelle syy löytyy ruuasta tai muista suolissosairauksista, kuten IBD:stä tai niin usein virhediagnosoidusta allergiasta. Giardia on kohtuullisen helppo ja edullinen (tee silti hintapyyntökierros) tutkia, joten melkoisen usein se tehdään eläinlääkärissä. Itsekin kysyn säännönmukaisesti puhelinasiakkailta onko giardia poissuljettu. Muuten, nykyisin täysin kestämättömistä syistä lisääntynyt tapa madottaa ns. tarpeen mukaan – eli joskus ja harvoin – tullee lisäämään giardian esiintymistä, ainakin ennen Axiluria ja vastaavia käyttäneiden joukossa. Ihmiset eivät todellaan teetä ulostetutkimuksia kerran kuukaudessa, kuten kuuluisi; kerran vuodessa tai joskus on lähempänä totuutta.

Giardiatutkimus ei valitettavasti ole täysin luotettava, ja pikatestit ovat vielä epäluotettavampia (ainakin tällä hetkellä). Tarkoittaa sitä, että positiivinen tulos, eli koiralla on giardia, tarkoitta juuri sitä. Mutta negatiivinen tulos, koiralle ei ole giardiaa, ei välttämättä pidäkään paikkaansa. Sama ongelma siis kuin ”matotutkimuksillakin”. Suurin yksittäinen syy epäluotettavuuteen johtuu siitä, että näytteitä ei kerätty useamman päivän ajalta eri vuorokauden aikaan. Huonot uutiset ovat, että tuokaan ei aina riitä, vaan silti tarvitaan useampi tutkimus pidemmältä aikaväliltä.

Tuo tarkoittaa toistakin asiaa. Koiralta on löytynyt giardia, se on hoidettu ja koiran ulostenäyte on ollut puhdas. Giardiaasin oireet kuitenkin jatkuvat ja kun myöhemmin otetaan uusi näyte, niin saadaankin positiivinen. Yleinen johtopäätös on, että koira on saanut uuden tartunnan ja omistaja aloittaa taloutensa suursiivouksen, jossa ainoastaan halu käyttää napalmia ylittää Kloriten ja Virkon S:n käytön. On aina hyvä siivota, mutta ei se giardian estämiseen mitenkään liity. Ei se asu lattioilla, seinissä, lakanoissa ja koiran pedissä.

Giardian hoito

Giardian hoito on eläinlääkärien toimenkuvaan kuuluva asia. Hoito sinällään ei kuitenkaan vaadi eläinlääkäriä, koska ulostenäyteet voi tutkituttaa itsekin ja häädöt ovat käsikauppatavaraa. Jos kyseessä on vakavampi suolsito-oireilu, niin eläinlääkärille lähdetään tietysti. Silloin on mahdollisuus saada suljettua pois muuta vaihtoehdot. Kannattaa koko ajan muistaa, että oireet ovat yleisiä suolisto-oireita, eikä niistä pysty kukaan tekemään diagnoosia. Mutta jos haluaa olla vain varovainen, niin perushäädön saa tehtyä itsekin.

Häätö tehdään fenbendatsolilla, eli Axilurilla tai jollain sen kopiolla. Annos on pakkauksen mukainen, eli 50 mg/kgEP tai enemmän. Ja nyt lähdetään hieman eri poluille osan eläinlääkärien kanssa kuurin pituuden suhteen. Monet eläinlääkärit neuvovat kolmen päivän kuurin. Olen parilta kysynyt, että miksi juuri kolme päivää, ja vastaus on, että se on pakkausselosteen mukainen annostus. Tarkkaan ottaen se annostus ja kesto on kylläkin suolistomatojen häätöön.

Tämä ei ole tieteellisesti kestävää, mutta tiedän kymmeniä giardiakoiria, joilla häätö ei ole onnistunut kolmen päivön kuureilla. Sen sijaan 10 – 21 päivää on auttanut. Pitkän kuurin välttämiseen ei ole mitään perusteluja ja Intervet on vuosikymmeniä suositellut Axiluria tiineille ja imettäville paljon pidempää annostusta. MSD Manual1 taasen suosittaa 5 – 10 päivää.

Aina ei fenbendatsoli riitä. Melkoisen monelle eläinlääkärille on opetettu herran pelkoa antibioottien suhteen, jonka takia giardian häätö turhan usein pitkittyy. Monet tarvitsevat joko ainoaksi hoidoksi tai fenbendatsolin yhteydeen suolistoantibiootin. MSD Manualin mukaan metronidatsoli (esimerkiksi Trikozol) auttaisi luokkaa 65 % teholla. Eläinlääkäri kuitenkin päättää lääkityksen, mutta omistajien on hyvä tietää edes perusteet – vaihtoehtoja ei yleensä edes esitetä, edes mahdollisia haittoja (joka on periaatteessa ymmärrettävää, koska omistajalla ei pitäisi olla osaamista). Se, että asiaa on kuitenkin pakko esitellä, on se surullisin asia tässä, koska ollaan luottamusakselilla.

Löysin pariltakin eläinlääkäriltä tällaisen:

Oireettomia koiria ei myöskään tarvitse lääkitä, vaikka ulosteessa todettaisiinkin giardiaa

Koiran takia ei tarvitsekaan hoitaa. Mutta hieman saisi kantaa vastuutaan myös ympäristön muita koiria kohtaan. Oireeton giardiakoira nimittäin on tartuttaja. Joten pidän moista ajattelua yhtä vastuuttomana toimintana kuin matohäädöistä lipsumista.

Ruokinnallinen tuki

Akuutin suolisto-oireiden aikana työkalut ovat todella vähissä. Ripuli ja löysyys johtuu giardiasta, eikä sitä saada ruualla kuriin. Toki voi yrittää paikata tilannetta korkealla kuitumäärällä, jolloin yritetään kiinteyttää ja hidastaa ruuan kulkua, mutta se on vain laataria – eikä edes hyvä sellainen. Giardiaasi on saatava ensin hoidettua, ja vasta sitten panostetaan ruokaan.

Jos kyseessä on lyhytkestoinen sairastaminen, niin mitään sen suurempaa ei tarvitse tehdä.

Sen sijaan pitkän sairastamisen jälkeen, kun voidaan olettaa suoliston olevan huonossa kunnossa, on asiaan panostettava. Sopivan ruokavalion löytäminen on aivan yhtä vaikeaa kuin IBD:ssä ja vaatii aika paljon kokeiluja.

Muutamat perusasiat on otettava huomioon:

  • pääasiallinen proteiinien ja rasvojen lähde olisi oltava hyvin sulavaa; se tarkoittaa luutonta lihaa kohtuullisella rasvalla (ehkä 12 – 15 %) ja välillä joudutaan antamaan kypsää, mutta kypsentäminen ei ole automaatio
  • joukkoon tarvitaan reippaanlaisesti sulavaa kuitua; helpoin tapa on antaa turvotettuna kuivamuonaa, mutta esimerkiksi kaurapuurolla tai turvotetulla pellavansiemenrouheellakin tulee toimeen. Jos kuivamuona ei ole vaihtoehto, niin kannattaa ehkä valita puuro, koska sillä saadaan suurempi määrä
  • vitamiinit annetaan, makromineraaleista kuten kalsiumista ei piitata
  • ruokinta korjataan oikeaksi, kun suolisto toimii kohtuullisen hyvin, mutta viimeistään vuoden kuluttua aivan riippumatta mikä on kunto silloin; siinä vaiheessa viimeistään on jo selviä, että vauriot ovat isot

Perusidea on siinä, että suolistossa pidetään koko ajan ruokaa ja mieluummin enemmän kuin vähemmän. Se tarkoittaa myös kahta ruokintaa päivässä – käytännössä koskaan kolme kertaa ei ole toteutettavissa, vaikka teoriassa järkevää olisikin.

Se, että mitä lihaa ja kuivamuonaa antaa, on mahdoton kysymys vastata. Se riippuu koirasta.

Giardian estäminen

Giardia elää sisällä maksimissaan viikon, ja silloinkin tarvitaan otolliset olosuhteen: kosteaa ja lämmintä. Ulkona giardia kuolee nopeasti, jos kystat eivät löydä seisovaa vettä suojakseen. Kuivuus sekä pakkanen vie hetkessä hengen giardialta. Pakkanen tarkoittaa talvea, mutta jos pari yöpakkasta, jotka jäädyttävät lammikot ja pintamaan, riittää. Mutta ei kannata myöskään huijata itseään sillä, että on ollut hellettä tai ulkona on vilpoista. Kystat pysyvät hengissä kosteassa sekä märässä kesäisessä 21˚C  lämmöissä kolme viikkoa helposti ja syksyn sateissa lammikoista 8˚C vilpoudessa saadaan elinaikaa yli kolme kuukautta. Pahin mahdollinen yhtälö on siis pitkä ja märkä syksy.

Tuo kaikki tarkoittaa sitä, että koiran giardiatartunnan jälkeen

  • ei tarvita suursiivousta, desinfioinnista puhumattakaan, mutta ei  siivoaminen tietenkään muutoin ole koskaan väärin; kannattaa muistaa, että giardian kystat eivät piittaa kloorista, joten Kloritella läträily ei auta, eikä auta etikkakaan, koska kystat eivät piittaa edes vatsalaukun happamuudesta
  • pihamaata ja tarhan hiekkaa ei tarvitse kuskata ongelmajätelaitokselle ja vaihtaa uuteen

Se mitä täytyisi tehdä on

  • pestä normaalisti koiran peti
  • jos kyseessä on sisäsiisteydeltään kyseenalainen tapaus, niin olohuoneen kakkapaikka pestään normaalisti ja kuivataan
  • hävitetään pihalta ja oleskelupaikalta lammikot ja muut seisovat vedet
  • siivotaan koiran ulosteet heti (ja pestään sen jälkeen omat kädet, ihan normaalisti)

 

Lähdeviitteet

  1. MSF Manual: Overview of Giardiasis tilanne 13.11.2019[]
You are currently viewing Koiralla on giardia

Jakke Lehtonen

Teen kokopäiväisesti koirien ravitsemusta sekä opetan omistajille koirien ruokintaa sekä fyysistä valmennusta. Suurin leipätyö on kuitenkin koira-ammattilaisten kouluttaminen vielä paremmiksi koirien ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Vastaan huomattavan pitkälle Katiskan sisällöstä. Sivuston FAQ: Jakke Lehtonen