Koiran turkin kasvu, tai kasvun heikkous, puhumattakaan karvan vaihtumisen kiusasta ja ongelmista, ovat jatkuvia koiranomistajan keskustelelunaiheita. Talvi- ja kesäturkin vaihtuminen tiedetään, jopa jossain määrin miten koiran karva kasvaa ja vaihtuu, mutta silti aiheeseen kytketään paljon uskomuksiakin.

Ehkä yleisin uskomus on, että turkin leikkaaminen, klippaus, vaikuttaa karvan laatuun ja jopa määrään. Kun karva leikataan, niin väitetysti uusi karva on joko pehmeää tai karkeaa.

Tuo ei pidä paikkaansa, koska karva on ei tiedä onko sitä leikattu. Itseasiassa karva on täysin vastaava kuin ihmisten hiukset, eli kuollutta merkityksessä siinä ei ole aineenvaihduntaa – vaikka hiuskosmetiikan myyjät muuta yrittävätkin väittää.

Myöskään karvatuppi ei tiedä onko karva leikattu. Ei karvassa ole mitään tuntojärjestelmää, joka kertoo karvan pituuden. Se, että koiran turkki ei karva määrättömästi, kuten ihmisen hiukset periaatteessa, on eläinlajiero ja johtuu karvankasua säätelevästä genetiikasta – ei saksista.

Törmäsin eräällä tavalla kärjistetyimpään esimerkkiin tuosta väitteestä, kun raskaasti trimmattavan rodun omistaja väitti kivenkovaan klippaamisen muuttavan pysyvästi – merkityksessä pilaaminen – koiran turkin. Se, että hän ei kyennyt näkemään eroa muotoon leikatun turkin ja alas leikatun turkin välillä, oli jossain määrin jopa koomista.

TLDR

Tehdään alkuun juonipaljastus, eräänlainen kooste kärsimättömille. Klipattu turkki tuntuu pehmeältä tai karkealta aivan samasta syystä miksi ihmisten sänki tuntuu karkealta. Lyhyt karva ei taivu. Pehmeys taasen tulee karvan rakenteesta itsestään, sekä kuinka paljon saman karvatupen karvoista on samassa kasvuvaiheessa.

Koiran turkin kasvussa on kolme vaihetta itse karvalle, ja kaksi vuodenaikamuunnosta turkille kokonaisuutena (kesä- ja talviturkki). Riippuen missä vaiheessa ollaan, niin se vaikuttaa koiran turkissa uuden karvan kasvunopeuteen sekä antaa illuusion pehmeydestä tai karkeudesta.

Mitään eroa ihmisten hiuksiin ei ole, jotka nekään eivät muutu pehmeämmiksi tai karkeammaksi kampaajan tai parturin saksien mukaan.

Koiran karvan kasvaa vaiheittain

Karva kasvaa ja on kiinnittyneenä follikkeliin. Suurin osa tuntee sen tutummalla suomenkielisellä nimellä karvatuppi, tai ihmisten kohdalla hiustuppi. Ero koirilla, ainakin osalla roduista, ihmiseen on siinä, että kun ihmisellä yhdestä karvatupesta kasvaa yksi karva, niin koiralla voi kasvaa useampi.

Follikkeli sanana tarkoittaa kolmea asiaa:

• rakkulaa
• rauhasrakkulaa
• karvatuppea

Osaamiseni raja menee siinä, että en tiedä miksi karvatuppea kutsutaan myös follikkeliksi – onko se toiminnaltaan tai rakenteeltaan rauhasrakkula? Niin tai näin, niin käytän kotimaista termiä karvatuppi follikkelin sijaan. Se on aivan yhtä oikea nimi ja paremmin tunnettu.

Karvatupessa on useampikin tekijä, jotka säätelevät karvan kasvua tai vaikuttavat koiran turkin laatuun. Useimmiten ulkoisilla tekijöillä voidaan vain heikentää karvaa sekä turkkia puutostilojen, hormoniongelmien tai sairauksien kautta, mutta ei koskaan parantaa.

Sivuhyppy: parantumisen määrittely

Parantaminen, tai parantuminen, on hankala sana. Kun puutokset tai sairaudet parannetaan, niin toki koiran karva ja turkki paranevat. Silti ollaan vain palattu normaaliin tilaan. Siitä eteenpäin, eli yli koiran luonnollisen perimän määräämän toiminnan ei voida parantaa entisestään lisäämällä ravintolisiä tai turkki/iho-öljyjä, vaikka kuin omistaja uskoisi ja valmistaja keksisi tarinoitaan saadakseen uskovan omistajan rahat.

Joten aina on pidettävä erossa toisistaan parantaminen merkityksessä
– puutos tai sairaus korjataan ja palataan normaaliin
– normaalia yritetään kehittää tai kasvattaa suuremmaksi ja paremmaksi

3 vaihetta karvan kasvussa

Karvalla – riippumatta puhutaanko koirasta, kissasta, ihmisestä… – on kolme karvan kasvuun liittyvää vaihetta[ref]Welle MM, Wiener DJ. The Hair Follicle: A Comparative Review of Canine Hair Follicle Anatomy and Physiology. Toxicol Pathol. 2016 Jun;44(4):564-74.[/ref]:

• kasvuvaihe (anageeni)
• siirtovaihe (katageeni)
• lepovaihe (telogeeni)

Kasvuvaihe kasvattaa karvaa sen geneettisesti määriteltyyn pituuteen. Siksi meillä on kaljuja, lyhytkarvaisia ja pitkäkarvaisia koirarotuja. Samasta syystä osalla roduista ei ole aluvillaa, osalla se on aina ja osalla tarpeen mukaisesti.

Siirtovaihe alkaa irrottamaan karvaa karvatupesta. Karvan kasvu loppuu ja se eräällä tavalla irtoaa juurestaan.

Lepovaihe alkaa kasvattamaan uutta karvan alkua karvatupessa ja se on se tekijä, joka saa karvan tipahtamaan. Joko irtokarvat näkyvät omistajan vaatteissa tai turkissa alkaa olemaan kuolleen karvan aiheuttamia mattoja harmaita tupsuja.

Jokainen karva käy läpi kaikki kolme vaihetta. Ihmisillä eri vaiheet ovat enemmän tai vähemmän sekaisin päänahassa, ja jos jokin menee pieleen, niin aletaan keskustelemaan kaljusta tai useimmiten hiusten vähenemisestä.

Koirilla karvatuppien vaiheet ovat ryhmittäytyneet erilaisiin alueisiin. Jokaisella alueella on toki kaikissa eri vaiheessa olevia karvoja, mutta jokaisella alueella suurin osa karvoista on samassa vaiheessa.

Tunnetuin merkki tästä on vaikka karvanlähdön epätasaisuus. Koira ei tipauta koko turkkiaan kerralla, vaan alueittain.

Müntener ym. (2011[ref]Müntener T, Doherr MG, Guscetti F, Suter MM, Welle MM. The canine hair cycle – a guide for the assessment of morphological and immunohistochemical criteria. Vet Dermatol. 2011 Oct;22(5):383-95.[/ref]) ottivat näytteitä koirien karvatupeista sään ja reisien alueelta ja selvittivät missä vaiheessa karvatupit olivat.

Tulosten mukaan karvatupeista

• 30 % oli kasvuvaiheessa (12 % vaiheen alussa ja 18 lopussa)
• 8 % oli siirtovaiheessa (2 % alkuvaiheessa, 5 % loppuvaiheessa ja 1 % tilaa ei saatu määriteltyä)
• 27 % oli lepovaiheessa
• 35 % ei kyetty määrittelemään

Jokaisen kolmen vaiheen kesto, ja myös aktiivisuus, riippuu useista eri tekijöistä, joiden merkitystä myös perimä ohjaa:

• rotuerot
• hormonitoiminta itsessään (mm. estrogeeni on vahva vaikuttaja)
• valon määrästä kesä- ja talviturkin vaihtumisessa
• lämpötilasta jossain määrin

On myös ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat. Silloin puhutaan useimmiten ongelmista:

• ravitsemus
• stressi
• sairaudet

Koiran turkin kaksi kasvuvaihetta

Koirilla, ja itseasiassa useimmilla eläimillä, on kaksi suurempaa karvan kasvuun ja vaihtumiseen vaikuttavaa rytmiä: kesä- ja talviturkki.

Turkin laajamittainen vaihtaminen ja uuden karvan kasvattaminen tapahtuu karvatuppien aktiivisten ja lepovaiheiden vaihtelemisella, sekä karvatupen omalla toiminnalla karvaa kasvatettaessa.

Periaatteessa kyseessä on helppo asia. Aika pitkälle siksi, että se tapahtuu omistajasta huolimatta. Mutta jos mennään teoriaan sen suhteen, että mikä aidosti käynnistää kesäturkin vaihtumisen talviturkiksi ja päinvastoin, niin ollaankin heikommissa kantimissa.

Tiedetään suunnilleen mitä tapahtuu. Mutta miksi ja mikä sen aiheuttaa… ollaan keskellä suurta palapeliä, joka on suurelta osin kokoamaton. Yksinkertaistaen: ei oikein tiedetä. Mutta on olemassa selvät viitteet, että ulkoisista tekijöistä tärkeimmät ovat:

• ilman lämpötila
• valon määrä

Kevään lämpö, syksyn koleus

Yleinen käsitys koiranomistajien joukossa on, että

• talviturkki vaihtuu kesäturkiksi, koska on kuuma
• kesäturkki vaihtuu talviturkiksi, koska tulee kylmä

Tuo ei ole täysin väärä käsitys, mutta ei myöskään koko totuus. Itseasiassa maalaisesti muotoillen voisi todeta, että se on kolmasosatotuus. Nimittäin trooppisillakin alueilla koirilla on kaksi kertaa vuodessa vaihtuva karva, eikä siellä ole kylmä samassa merkityksessä kuin täällä.

Lämpötila kuitenkin vaikuttaa turkin vaihtumiseen. Johtuu sinänsä yksinkertaisesta syystä, että turkki säätelee lämpöä, ja talviturkki kesällä ei ole hyvä, eikä kesäturkki talvella ole tehokkain lämmittäjä. Ja päinvastoin – kesäturkki ei lämmitä riittävästi -30 asteen pakkasissa, ja tarvitaan vahvempi karvoitus.

Sivuhyppy: koiran klippaaminen

Jos joku nyt vetää syvään henkeä ja aloittaa saarnaamisen miten turkin klippaus kesällä sotkee lämmönsäätelyn, niin puhalla hiljaa keuhkot tyhjiksi. Kyse on eri asiasta.

Talvella tarvitaan tehokasta lämmöneristystä. Turkki ja karvan laatu pyrkivät estämään ruumiinlämmön karkaamista kylmään ulkoilmaan. Milloinkaan eristys, oli se sitten talossa tai retkeilijän makuualustassa, ei yritä estää kylmän tuloa – ihan siksi, että lämpötilat eivät liiku niin. Aina yritetään estää lämmön siirtyminen ulos kylmempään ja pitämään lämpö eristettävässä asiassa – oli se sitten talo, makuupussi tai koiran keho.

Kesällä moinen tehokas lämpöeristys vaikeuttaa koiran jäähtymistä. Koiran lihastyö ja aineenvaihdunta lisää koko ajan kehon lämpöä, ja siitä on päästävä eroon. Sitä yritetään helpottaa ohentamalla turkkia. Taaskaan turkki ei yritä estää auringon lämpöä pääsemästä koiraan, vaan ohuempi karvapeite päästää koiran ulkoilmaa kuumemman sisäisen lämmön pois. Eli tehdään asia juurikin päinvastoin kuin talvella.

Omistaja tekee saman laittamalla toppatakkinsa säilöön ja pukemalla shortsit, hameen ja teepaidan. Koira vaihtaa talviturkin kesäturkkiin. Mutta kesäturkki on edelleenkin eriste, hieman kuin että omistaja pitäisikin teepaidan sijaan pitkähihaisen puuvillapoolon. Ei se talvella riitä ja on viileämpi kuin talvitakki, mutta ei se kesähelteessä oloa viileäksi tee.

Omistaja riisuu itseltään poolon ja pukee hihattoman teepaidan. Koira klipataan. Sama asia, sama lopputulos.

Koivun lehdet ja koiran kesäturkki

Toinen suuri vaikuttaja koiran talvi- ja kesäturkin karvan vaihtumisessa on valon määrä. Valo vaikuttaa moneen asiaan, ja varsinkin täällä pohjoisilla leveysasteilla, kun talven ja kesän ero valoisten tuntien määrässä (sekä auringon korkeudessa taivaanrannasta) on valtaisa.

Koivun lehdet eivät aukea lämmön takia, vaan auringonvalon määrästä. Siksi koivut alkavat vihertyä suunnilleen samaan aikaan ihan jokainen vuosi riippumatta takatalvista tai aikaisista keväistä. Sen sijaan synkkä pilvinen sää hidastaa koivuja.

Hevostammat nousevat normaaleihin kiimoihin valon määrän myötä. Sama pätee koiranartuissa, vaikka niillä jalostus onkin lyhentänyt kiimakiertoa. Mutta se, että niin moni narttu aloittaa juoksuajan keväämmällä päivän pidentyessä, johtuu vain auringosta.

Kiimaongelmissa, varsinkin tammoilla, kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota valoon ja vuorokausirytmiin, ja keskittyä vähemmän vadelmanlehtiin – mutta se on oma juttunsa.

Mihin lämpötila ja valo koirassa vaikuttavat

Olen aina sanonut, että koira, sen elimistö, ruoka ja ravitsemus, jaetaan tarkkoihin laatikoihin vain siksi, että asioita olisi helpompi opetella isoina kokonaisuuksina. Lisäksi loogisten ryhmien ymmärtäminen on helpompaa.

Keho ei ole loogisista palikoista rakentunut. Se on kuin sotkeutunut kalaverkko, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se näyttää kaaokselta. Kaaos se onkin, mutta toki tarpeenmukainen ja tarkkaan säädelty. Niitä säätelyitä ja vaikutuksia on vain hallitsemattoman paljon, ja osa säätelystä on lisäksi itseään syövä käärme.

Lyhyesti: tiedetään muutamia suuntaviivoja, jotka todennäköisesti reagoivat niin lämpöön kuin valoonkin ja siten ohjaavat karvan vaihtumista niin eräällä tavalla normisyklissä kuin myös vuodenaikavaihtelussa, kun koira vaihtaa kesä- ja talviturkkiaan.

Valoon määrän vaihtuminen, ja pidempiaikainen lämpötilanmuutos vaikuttavat ainakin

• käpyrauhaseen (melatoniini; sisäinen kello)
• hypotalamukseen (useita hormoneja; mm. kehon lämpötila, sisäinen kello)
• aivolisäkkeeseen (useita hormoneja; mm. kasvu, kehon lämpötila)
• kilpirauhanen (tyroksiini; mm. aineenvaihdunnan nopeus)

Oletus, ja osaksi myös osoitettu vaikutus, on, että tuon nelikon hormoneilla, jotka säätelevät ylipäätään kaikkia syklejä, säädellään myös koiran karvan kasvun liittyvää syklisyyttä.

Se, että tarkkaan ottaen miten, onkin hyvin pitkälle avoin kysymys. Melatoniinia käytetään paljon karvoitukseen liittyvien ongelmien, kuten alocepenian, hoidossa – silti ei tiedetä varmuudella, että mitä tapahtuu.

Melatoniini ei vaikuta suoraan karvatuppeen. Mutta se on säätelemässä aivolisäkkeen erittämää prolaktiini-hormonia.

Prolaktiini mielletään synnytyksen jälkeen maidontuotantoa lisäävänä hormonina, mutta se on paljon enemmän ja säätelee mm. immuniteettia, aineenvaihduntaa jne. Prolaktiini erittyy purskeina, esimerkiksi syömisen jälkeen, ja on yksi tekijä säätelemässä ja aiheuttamassa kehon syklistä toimintaa.

Tuon lisäksi prolaktiini on mukana säätelemässä solutasolla kasvua ja solujen erikoistumista.

Fun fact: karvatuppi tarvitsee aina karvan kasvattamiseen kantasoluja, ei valmiiksi erikoistuneita ”karvasoluja”.

Kumpi sitten on vahvempi tekijä, pakkanen vai pimeys, helle vai keskiyön aurinko. Tuota ei tiedetä. Aivan riippuen siitä mitä on tutkittu ja miten, niin tulokset ovat huomattavan ristiriitaisia. Se tarkoittanee sitä, että kumpikin vaikuttaa ja painotus riippuu siitä missä asutaan ja mikä on koiran rotu.

Rotuerot vaikuttavat

Brasiliassa tutkittiin trooppisella alueella kolmen eri rodun karvanvaihtumista vuoden ajan (Favarato & Conceição 2008[ref]Favarato ES, Conceição LG. Hair cycle in dogs with different hair types in a tropical region of Brazil. Vet Dermatol. 2008 Feb;19(1):15-20.[/ref]). Auringon valon määrässä oli jonkun verran vaihtelua, mutta ei paljon. Mutta ei ollut lämpötilan vaihtelussakaan suuremmin. Se, että talvea luonnehditaan kylmemmäksi johtunee sadekausista.

Koirat jaettiin kolmeen ryhmään rotunsa perusteella

• bokseri kuvaamaan lyhyttä turkkia,
• labradorinnoutaja kuvaamaan keskipitkää, ja
• snautseri kuvaamaan pidempää turkkia

Yhdestäkään rodusta ja koirasta ei kerrottu kokoa ja muunnosta.

Snautserit erosivat jonkun verrankin muista. Snautsereilla oli koko ajan enemmän karvatuppia kasvuvaiheessa ja vähemmän lepotilassa kuin boksereilla tai labradoreilla.

Jostain kumman syystä tutkimuksessa ohitettiin täysin se, että snautseri on nypittävä rotu. Juurikin follikkelien erilaisesta toiminnasta johtuen se täytyy nyppiä kunnolla ainakin pari kertaa vuodessa ja siistiä siinä välissäkin.

Bokserit ja labradorinnoutajat eivät eronneet karvan kasvusykleissä ja turkin vaihtumisessa toisistaan. Kesällä kuumimpaan aikaan isompi osa karvatupista oli lepotilassa. Sen sijaan talviajan viileys lisäsi aktiivisten kasvuvaiheessa olevien karvatuppien määrää.

Molemmat rodut siis reagoivat vahvemmin ilmastoon kuin valoon turkillaan, bokserit kuitenkin hieman enemmän kuin labradorit. Snautsereilla sen turkki kasvoi ja vaihtui omaan vauhtiinsa koko ajan riippumatta lämmöstä ja valosta.

Talviturkki heinäkuussa ja kesäturkki helmikuussa

Turkin vaihtuminen kaksi kertaa vuodessa on selviö, ainakin useimmilla roduilla. Mutta se, että miksi koira ei lue kalenteria, voikin mietityttää. Ollaan pitkällä kesässä ennenkuin talvikarva alkaa vaihtumaan. Tai talvikarvaa aletaan työntämään vasta hiihtolomien aikana.

Kukaan ei tiedä syytä tuohon, mutta arvailla voidaan.

Koirat eivät enää elä suuremmin ulkona. Ainakaan suurin osa ei elä. Ne eivät silloin saa samalla tavalla kannustetta ilman kylmenemisestä karvan vaihtumiseen. Kun eletään keskuslämmitetyssä talossa, kun selkää lämmittää mukavasti varaava takka, niin on aivan se ja sama kuinka kylmää ulkona on.

Sama sisällä asuminen aiheuttaa valosaastetta, mutta se pätee myös ympäristössä – ainakin kaupungeissa. Elimistön sisäinen vuorikausirytmiä säätelevä kello on hyvin vahvasti valoriippuvainen. Itseasiassa aivan kaikki maapallolla on, ehkä valtamerien syvänteiden eliökantaa lukuunottamatta.

Yön ja päivän eron häipyminen keinovalaistuksen kautta sotkee aivan kaiken. Kodin kukkaset voivat huonosti, omistajan mielenterveys ja jaksaminen heiluu ja häilyy, sekä koirat eivät osaa rauhoittua – eivätkä vaihtaa vuodenaikaturkkiaan.

Tietokomeiden sinistä valoa syytetään paljosta. Mutta jos valvottaisiin pimeään aikaan vähemmän ja oltaisiin vähemmän riippuvaisia keinovalosta, niin ehkä omistaja psyyke ja koiran turkki voisivat paremmin.

Moisen toteuttaminen käytännössä on vaan perin hankalaa.

Karvan ja turkin ruokinnallinen tuki

Koiran turkin kasvuun ruokinnallinen tuki on hyvin pitkälle sama kuin koiran ihon hoito. Syykin on hyvin selvä. Karva ei itseasiassa ole elävä aineenvaihdunnallinen organismi, mutta ihoon osana karvatuppi on.

Kun koira voi huonosti, niin iho voi huonosti. Kun iho voi huonosti, niin karvatuppi voi huonosti. Kun karvatuppi voi huonosti, niin käsissä on koira, jonka

• iho hilseilee
• karva on huonolaatuista
• turkki on matta ja kuollut

Turkki on siten mittari ongelmille, ei ongelma itsessään. Tämä on asia, joka on syytä oivaltaa. Vatsan ja suoliston terveyttä mitataan koiran ulosteiden määrällä ja laadulla, mutta ei uloste itsessään ole ongelma. Koitan munuaisten ja virtsatien terveyttä mitataan virtsan määrällä ja laadulla, mutta virtsa itsessään ei ole ongelma.

Koiran iho, ja siten myös turkki merkityksessä karvatuppien toiminta, on elimistön suurin elin. Se kuluttaa tolkuttomasti kaikkea, energiaa myöten. Ja koska ihon toiminta on niin vahvasti riippuvainen elimistön tärkeimpien hormonien toiminnasta, niin sisäelinongelmat näkyvät äkkiä turkissa.

Ei huono turkki johdu aina ruokinnan ongelmista. Kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttama turkin oheneminen on tunnettu ja tiedetty seuraus. Narttujen sterilaation vaikutus turkkiin estrogeenin kautta tiedetään.

Sivuhuomautus. Narttujen omistajat murehtivat lähes aina sterilaatiossa turkin pehmenemistä. Ehkä moinen riski on helpoin sisäistää, mutta sehän ei vaikuta mitenkään nartun elämänlaatuun. Se vaikuttaa omistajan esteettiseen silmään ja näyttelytoimintaan. Aidosti pitäisi murehtia virtsapidätysongelmia, joka on yleisin syy sterilaation jälkeisiin ennenaikaisiin lopetuksiin. Joten asiat tärkeysjärjestykseen, kiitos.

Kysymys on siitä, että jos turkkiongelmat johtuvat sairaudesta tai muusta hormoniongelmasta, niin aniharvoin ruokinnalliset tukihoidot auttavat.

Turkin tärkeimmät kasvutekijät

Koska turkkia hoidetaan hoitamalla ihoa, niin samat asiat tarvitaan:

• vettä
• rasvaa (ja nimenomaan omega-6 linolihappoa)
• proteiineja (ja varsinkin rikkipitoista metioniinia)
• sinkkiä
• E-vitamiinia
• plus ylipäätään kunnossa oleva tasapainoinen ruokinta

Se, että mitä juuri sinun pitäisi tehdä oman koirasi matalle tai huonokuntoiselle turkille onkin paljon vaikeampi kysymys, eikä mahdu kysymyksen laajuuden takia tämän artikkelin tarkoitukseen.

Mutta kolme asiaa on selvitettävä:

• johtuvatko ongelmat mahdollisesta sairaudesta tai elimistöstä itsestään
• johtuvatko ongelmat ehkä ulkoisista tekijöistä
• johtuvatko ongelmat ravitsemuksen puutteista

Useimmiten syy on vähintään kahdessa tekijässä, mutta aina silloin tällöin riittää, että yksi vaikuttaja korjataan. Se, että mikä on se korjattava kohde, vaatiikin useimmiten koiran historian tietämistä – ja silti joudutaan aika ajoin tekemään valistunut arvaus, jonka mukaan lähdetään kokeilemaan mitä alkaisi korjaamaan tilannetta.

Tuon urakan pystyy tekemään yksinkin. Kunhan ymmärtää perusteet, mitkä asiat vaikuttavat ja miten mitäkin yksityiskohtaa säädetään. Urakkaa saattaisi helpottaa puhelinajan buukkaaminen.