Kypsennetty ravinto on kuollutta ravintoa. Vitamiinit, kivennäisaineet, entsyymit ja aminohapot tuhoutuvat osittain tai muuttuvat koiralle käyttökelvottomiksi. .. Keittäminen ja lämmittäminen itse asiassa muuttavat ruoan molekyylikoostumusta, sitoen ruoan molekyylit kovemmin toisiinsa ja tehden sen vaikeammin sulavaksi. Keitetyn ruoan sulaminen elimistössä kestää pidempään. .. Lämmittäminen tuhoaa myös antioksidantteja sekä entsyymejä .. Ikävä kyllä, koiran kehossa on rajoitetusti omia entsyymejä, joten sen elimistö on suunniteltu saavan niitä raa’asta ruoasta. Jos ruoka ei sisällä tarpeeksi entsyymejä, joutuu haima niitä tuottamaan. Haiman pitää silloin toimia yliteholla, mikä saattaa johtaa haimatulehdukseen.
Malin Ekblom, eläinten luontaisterapeutti: Koiran luonnollinen ruokinta
*****
Lihaa voi tarjota koiralle joko kypsänä tai raakana; ravitsemuksellisesti sillä ei ole merkitystä. Kypsentämisestä on kuitenkin monenlaista hyötyä koiran ruuansulatuskanavan toiminnalle ja terveydelle. Kypsennys tuhoaa mikrobeja ja siten myös pidentää lihan käyttöaikaa. Yksi kypsennyksen hyöty jää usein huomaamatta: kun koiralle tarjottava muona on lähellä sen omaa ruumiinlämpöä, koiran ei tarvitse itse lämmittää sitä sopivanlämpöiseksi mahalaukussa, ja näin energiaa säästyy. .. Jokaisella eläinlajilla on omanlaisensa entsyymit, eivätkä eri lajien entsyymit vastaa rakenteeltaan toisiaan. Poikkeus ovat ruuansulatusentsyymit, joiden koostumus on lajien kesken varsin samanlainen. Raa’an ravinnon syöttäminen eläimille siksi, että ne saavat entsyymejä elimistöönsä, on melko turhaa puuhaa. Kaikki valkuaisaineet, myös entsyymit, pilkotaan ruuansulatuskanavassa yksinkertaisiksi aminohapoiksi.
ELT Merja Hellemann & MMM Petri Marjeta: Koiran ruokinta
Että sillä tavalla. Valitan Ekblom, mutta uskot, luulot, kuvitelmat, harhat ja suorat valheet ottivat tällä(kin) kertaa turpiinsa 5-0.
Kuva: 
credit: vxla
Ostin aikoinani tuon läpyskän erehdyksissäni
Kyllä, tilasin sen netistä, joten en päässyt selailemaan etukäteen.
Vielä tänäpäivänäkään en ole lukenut vihkosta loppuun, koska tökki niin paljon nuo asiavirheet.
Ostin uudenkin version. En päässyt toista aukeamaa pidemmälle. Mutta joskus vielä.
Katos vaan, siitä on tullut uusi laajempi painos.
Tuo edellinenkin on kesken… Jään ennemmin odottelemaan sinun loppuarvostelua tästä uudesta painoksesta.
Minä vuorostani en suosittele kirjaa: Villivihannekset koiran raakaruokinnassa.
Ihan mielenkiinnosta kyselen onko kukaan käynnyt näillä koiranruokinnan ravitsemusneuvojilla?
Minulla on nyt muutaman tovin pyörinyt mainos
luonnollinenruokinta.fija joku haukun ruokaremontti-kurssi jolla opin ruokkimaan koiraani luonnollisesti.Melkein uteliaisuudesta voisin tilata kurssin, mutta jos en nyt kuitenkaan. Onkohan joku ryhmäläinen tilannut kurssin?
Jos se on tasoa Malin Ekblomin kirjan tasoa niin voi unohtaa sen ainakin omalta kohdaltani.
luonnollinenruokinta on nimenomaan Ekblomin. Joten… ajattelitko, että kurssi olisi jotenkin erilainen kuin kirja
Apua!!!
En, ihan rehellisesti en katsonut kuka tuon kurssin vetäjä on.
Luin vaan tuota ruokaremontti mainosta, kun siinä selitettiin että video-opastusta ja mitä vielä ja sitten lopussa oli tuo luonnollinenruokinta-sivusto mainittu.
Ja jotenkin ne mainoksen jutut oli kuin suoraan siitä kirjasta niin sillä heitin sen.
En viitsinyt mennä sivustolle koska kun kävin perehtymässä siihen vallan werrattomaan koiranruokaan, niin nyt mulla pyörii niitä mainoksia koko ajan jossain.
Kuuntelin Ekblomin ilmaisen esittelyluennon. Samaa jauhaa edelleen. Koska hänellä oli haiman vajaatoiminnasta kärsivä ja kutiseva saku, jolle ei ollut auttanut mm. homeopatia, ja sitten hän oli törmännyt netissä tekstiin, jonka mukaan viljat ovat vaarallisia koiralle. Sitten lihalla se tuli kuntoon.
Sitten hän opetteli koirien ravitsemustiedettä – joka ei sillai kuitenkaan pidä paikkaansa.
Perustelut ovat aina samat: koiran ei kuulu syödä mautonta lisäaineilla kyllästettyä kuivamuonaa, vaan maukasta lajityypillistä ravintoa. Kuivamuonien mineraalitkin on keinotekoisia, eikä se toimi koiran kehossa. Plus tietty lisäaineet aiheuttaa allergiaa.
Säilöntäaineetkin on pahoja, vaikka ne olisi luonnollisia.
50/50-ruokinta on bullshittiä. Ihan siksi, että täysmuonat ovat täysravintoja ja antavat oikean määrän koiralle ja jos jatkaa lihalla, niin koira menee puutteeseen (älä kysy miten tuo on mahdollista, kun ne kuivamuonien keinotekoiset mineraalithan ei toimi).
Milligramman ruokuntalaskut ovat turhia, koska ruokintaa ei saa tehdä antamalla jauhelihaa ja sitten vitamiineja purkeista. Kun se ei ole luonnonmukaista.
Koira on melkein 90 prosenttinen lihansyöjä, koska se pystyy hyödyntämään hieman tärkkelystä. Kissa taasen on 100 prosenttinen lihansyöjä, joten ilmeisesti ei pysty syömään tärkkelystä. Ja taas - älkää kysykö miten se, että aivan jokainen nisäkäs hyödyntää kypsän tärkkelyksen.
Sitten tietysti puutaheinää syljen amylaasista ja sen merkityksestä tärkkelyksen sulavuudelle, vatsalaukun entsyymitoiminnasta jne.
Ruuan täytyy olla sulavuudeltaan sellaista, että paksuolen maitohappobakteereille riittää ruokaa, mutta ei sitten jollekin haitallisille bakteereille. Tämä oli minulle aivan käsittämätön ajatus, koska ei siellä ole haitallisia bakteereja ilman ruokamyrkytystä.
Koiran korvia ei kuulu puhdistaa, koskaan. Jos joutuu puhdistamaan, niin ruokinta on pielessä.
Märkä koira ei saa haista, vaan sen viereen on mukava käpertyä sohvalle pusuttelemaan (ei tsiisus…)
Oikein tehty raakaruoka antaa aivan kaikki ravintoaineet – ja taas, 10 purkkia mainittu. Silti saa käyttää täydennykseen ravintolisiä, mutta käytetään vain laadukkaita.
Ruokinta koostetaan whole prey idealla ja ei lasketa, kun se on monimutkaista, niin sitten annetaan noin kymmentä eri ruoka-aineita aika monimutkaisella systeemillä. Siitäkään ei kuitenkaan tarvitse piitata, koska saa ja voi jättää asioita pois, koska osa ihmisistäkin voi paremmin jos ei syö maitotuotteita tai hiilareita.
Sisäelimet ovat kaikki samanlaisia.
Raakatäysravinnot kelpaavat. Jostain syystä sitten niissä ne keinotekoiset vitamiinit ja mineraalit eivät ole ongelma. Ne ei imeydy vain kuivamuonista.
Sitten loikataan barffiin. Koska eläimen painosta on 10 - 15 % luuta, niin sama määrä on oltava ruuassakin. Pyydän – älkää pyytäkö minua avaamaan tuota logiikkaa, koska siinä ei ole sellaista. Se on whole pray ajattelun ihna ikiomaa keksintöä, joka on johdettu barffista. Outoa, että vastaavaa prosenttiajattelua ei sitten tarvitse noudattaa missään muussa osa-alueessa, ainoastaan luissa.
Luu on aina ja poikkeuksetta aitoa luuta. Riittää vissiin, että luuksi kutsuttu sillai niinkuin liittyy jotenkin johonkin, jota kutsutaan luurangoksi, Perustelu on niinkin vanha kuin että pakettien analyyseistä löytyy kalsiumia (se, että ohitetaan kokonaan määrät ja analyysitekniikan hauskuus tehdä se gramman annoksesta, lienee täysun merkityksellinen). Mutta onhan elämä helpompaa, kun kaulat ja siivet ovat ihan samanlainen mineraalien lähde kuin vaikka putkiluut.
Se mikä minua hieman pelotti, oli väite, että ei ole mitään merkitystä onko se luuainekseksi kutsutty jauhettu lihan joukkoon vai annetaanko erikseen.
Broikun kaulojen kanssa on turvallista totuttaa koira luihin. Ja jos niistä sitten koira oksentaa ja menee ripulille, niin se ei ole vaarallista. Sitten luut onkin vaikeaa sulatettavaa, ja sitten ne ei kuitenkaan ole. Samalla tavalla sitten siivet onkin vaarallisia isoille koirille. Paitsi että ei ole.
Kasvisten kanssa sitten alettiinkin rimpuilemaan. Tärkkelyshän ei sovi, mutta sitten sopiikin. Kuidun kanssa sitten syötetäänkin vain maitohappobakteereja ja hiivoja (äh… missähän ravintokoulutuksessa noin on opetettu?).
Sitten mennäänkin veikeisiin asioihin. Kasvikset, jotka eivät sulaneet, sitten sulavatkin ja antavat täydennystä eli ravintoaineiden saantiin. Tärkeitä ovat fytoravinteet eli antioksidantit, jotka tehostavat muiden ravintoaineiden imeytymistä.
Tuo on lähes Nobelin arvoinen oivallus ja aivan poikkeuksellista toimintaa antioksidanteilta.
Ja homma jatkuu tutulla ja turvallisella barffin aikaisilla kusetuksilla. Koska sitä hemmetin amylaasia ei ole riittävästi, niin kasvikset täytyy soseuttaa, pakastaa tai hapattaa.
Ravintolisät… jos/kun koira ei syö riittäåvästi kalaa, niin omega-3 rasvahapot on lisättävä (nyt sitten ei enää noudatetakaan sitä lajityypillistä ravintoa, sillä koskas sudet ovat ruvenneet nuottaa vetämään?). Ja koska laatu on tärkeää, niin erikseen mainitaan Nutrolin ja Effektri. Nutrolin on tismalleen samaa kuin kaikki muutkin ja Effektri on laimennettu kasviöljyillä.
EPA ja DHA ovat sitten pitkäketjuisempia kuin kasvipuolen ALA. Sanoisin, että ehkä ravitsemustiedettä opiskelleen olisi syytä kerrata uudestaan mitä ne numerot rasvahapoissa tarkoittavat ihan oikeasti.
Vaikka kaikki saatiin ruuasta, niin jodi ja D-vitamiini jäävät vajaaksi. Juu, niin tekee. Mutta jos koira syö paljon riistaa, luomua (!) tai rasvaista ruokaa, niin D-vitamiinilisää ei tarvita. Outoa, että tässä sitten teollinen valmistaminen ei olekaan ongelma.
Jos ei ole selvää, niin metsässä eläminen, maatalouden luomujärjestelmä tai rasvapitoisuus eivät nosta D-vitamiinin määrää. Tarkkaan ottaen ne laskevat.
Kun koira vaihdetaan kuivamuonasta lihaan, niin vaihto tehdään niin nopeasti kuin mahdollista, muutoin riskinä on pitkäkestoinen ripuli Syy on se, että raakaruokinnassa koiran aineenvaihdunta muuttuu, koska sen ei tarvitse enää sulattaa hiilihydraatteja, vaan se alkaa sulattamaan proteiineja ja rasvoja.
Tuota… aineenvaihdunta ei muutu, vaan ruuansulatus muuttuu. Siksi toiseksi aineenvaihdunnalla ei ole yhtään mitään tekemistä ruuansulatuksen kanssa. Ja eikö niitä kuivamuonan protskuja ja rasvoja ole tarvinnut ennen sulattaa? Ekblom yrittää selittää rasvojen käytön muuttumista sekä vatsalaukun pH:n muutosta, mutta hän ei ymmärrä mitä siinä tapahtuu ja selittää siksi ihan höpöjä.
Lihaan siis vaihdetaan nopeasti. Sen sijaan ruokavalion laajentaminen tehdään hitaasti. Jostain syystä se koiralle luonnollinen ja lajityypillinen ruokavalio onkin koiralle aika hankala, joten totutellaan – onkohan sekin aineenvaihduntakysymys?
Tuo vaihto sitten vie viikkoja, jopa kuukausia.
Jos koira oksentaa uutta ruokaa, niin se johtuu tottumuksesta.
Kuivamuona sitten turpoaa vatsassa, vaikka se olisi turvotettua, ja sen takia hukataan nestettä. Tuohan ei pidä mitenkään paikkaansa.
Jos koiran vatsa menee sekaisin lihaan siirtyessä, ja kakka haisee ja siinä on limapussi, niin se on ihan normaalia ja on vaihteeksi taas tottumuskysymys. Se korjataan sitten ylläripylläri maitohappobakteereilla tai (teollisella) kuidulla kuten Canikurilla.
–
Eli ihan samaa kuin aina. Ei yllätys.
@Jagster käy hyviksesi katsomassa sukokan kasvattajapäivien ohjelma.
.
Etenkinkin se ruokinta luennoitsijan esittely
Just. Sanotaan näin – hyvin on onnistunut pitämään intohimonsa irti jakamastaan huuhaasta.
Ei ole mikään salaisuus, että pidän Sukokaa yhtä turhana kuin Kennelliiton kasvattajakursseja. Enkä näe edelleenkään mitään syytä muuttaa käsitystäni.
Tein uuden ketjun näille, koska tätä sontaa tulee muutama joka viikko.Siirsin aloituksen ketjuun, johon se paremmin sopii.Aloitetaan tuoreimmasta:
Koska huuhaadiplomineuvojalla ei ole perustiedot hallussa, niin…
Tämä on taas tätä
Katiskan kommentteja 16.1.2011
—
Minulle tiedon hankkiminen sinällään on itseisarvo, jopa disinformaation. Joten kyllä se lainata kannattaa – ostaminen onkin asia, jotka kannattaa harkita pidempään. Kunhan pitää mielen ja järjen avoimena lukiessaan. Ja samalla pohtii, että miksi joku väite heitetään. Siitäkin oppii, yllättävän paljon
Se kysytty Hellemannin ja Marjetan kirja on tämä:
Katiskan kommenteista 17.1.2011
—
Toki saa, mutta jokainen tietää, että olen hemmetin hidas vastaamaan maileihin. Joko en edes huomaa niitä, tai sitten unohdan koko jutun. Sorry vaan kaikki, jotka joutuivat odottamaan puoli vuotta tai eivät ole koskaan saaneet vastausta. Mutta syy ei ollut minun – vanha tuttu tuli käymään, tuli tulva, heinäsirkkoja, maanjäristys…
oikeassa olet, kestävyyspuoli on pahasti jäänyt huomioimatta. Aika pitkälle siksi, että alunperin tämä yritelmä syntyi greyhoundien tarpeisiin, eli sprinttereille. Ja olen myös hiukan epävarma, koska olen suunnattoman vähän tehnyt käytännön ruokintaa aerobisille koirille. Mutta uskon, että homma toimii hyvin pitkälle samalla tavalla kuin sprinttereille, paitsi että proteiineille ei ole yhtä paljon vaatimuksia (aerobinen, pitkä rasitus aiheuttaa vähemmän kataboliaa, koska happamuus ei nouse yhtä korkeaksi), mutta sen sijaan rasvalle – määrässä ja laadussa – on huomattavan kovatkin vaatimukset. Mutta tuossa ne käytännön erot sitten taisivat ollakin.
Mutta jos joku kokee haluavansa kirjoittaa aiheesta, niin vapaasti vaan. Kyllä tänne kirjoittajavieraita mahtuu. Kunhan tietää mistä kirjoittaa, ja kestää kritiikkiä
Katiskan kommenteista 2.3.2011
—
Oikeaoppisuus on hiukan laaja käsite
kannattaa seurata eri barf-foorumeita (barf-suomi kotimaisista) ja rakentaa sitten ihan omanlaisen systeemin.
Mutta neuvoisin aloittamaan Hellemannin ja sen-toisen-jonka-nimeä-en muista – Marjeta? – kirjasta Koiran ruokinta. Lyhyt esittely löytyy Katiskasta. Se on hyvä perusteos ihan yleisiin asioihin, jotka eivät ole ruokintatavasta riippuvaisia. Sen jälkeen, mutta vasta sen jälkeen
En ole törmännyt yhteenkään järkevään barf-kirjaan. Valitettavasti. Mutta jos jollakulla on tiedossa, niin mielelläni kuulisin. Liikaa ei saisi olla uskomuksia, ja mielellään analyysit barffaajien edes eniten käyttämistä raaka-aineista.
Olenpa ollut tuolloin kiltti ja kohtelias. Nykyään toteaisin, että ”oikeaoppinen” barf on ruokintavirhe, mutta jos raakaruokintaan haluaa apuja, niin Katiskan selaaminen on erinomainen vaihtoehto.