Hiilihydraatti ei ole koiran yksi kolmesta pääenergiaravintoaineesta. Se, että hiilihydraatti on ravitsemusteoriassa ja energialtaan yksi kolmesta, ja että koiranruokateollisuus sitä käyttää korvaamaan rasvan, niin ei tee siitä koiralle tarpeellista – vaikka kuinka asiaa mainostettaisiin.
Hiilihydraatit, eli sokerit, tärkkelys ja ravintokuidut, ovat omistajillekin ilmeisen outo asia, koska niihin ei uskalleta ottaa kantaa. Ainakaan jos ruokinta perustuu kuivamuoniin. Rasvaa ja valkuaista kylläkin seurataan, mutta ei hiilihydraatteja, vaikka niitä ruuassa on eniten. Toisaalta, ei kuivamuonailija hiilihydraattien määrään kykene edes vaikuttamaan.
Hiilihydraattitietoisuus valtaa jalansijaa ihmisillä, ehkä olisi aika hyväksyä, että koira toteuttaisi luonnostaan paljon parjattua Atkinsonin dieettiä – jos se vain saisi. Monet barffaajat kehuvat pitävänsä koiransa hiilihydraatittomalla ruokavaliolla, mutta se ei pidä paikkaansa. He eivät (yleensä) anna viljaa, joka on eri asia. Jokainen kasvissoseannos sisältää hiilihydraatteja, sitä enemmän mitä sokerisempia hedelmiä, kasviksia tai juureksia käytetään.
Jos yrittää välttää koiralla hiilihydraatteja siksi, että uskoo ketoosin tervehdyttävään ja laihduttavaan voimaan, niin kannattaa muistaa kaksi asiaa:
- koiraa ei saa ketoosiin
- koirilla ei ole kakkostyypia diabetestä
Haima ja verensokeri
Verensokerin muutokset määräävät mitä hormonia haima alkaa erittämään. Verensokerin laskiessa haima vapauttaa glukagonia, joka ensimmäisenä vapauttaa maksasta(kin) glukoosia, jolloin solut saavat tarvitsemansa energian. Tämä reaktio vaatii mukaansa monia muitakin tekijöitä, kuten esim. monia B-vitamiineja, rautaa, magnesiumia ja kuparia– Tämä on yksi syy, miksi koirien lisäravinteiden käytössä erittäin usein noiden ohessa mainitaan sana energia-aineenvaihdunta.
Periaatteessa ne hiilihydraatit, joita ei ole käytetty välittömään energiatuotantoon, pyritään varastoimaan. Tämä osuus riippuu täysin koiran ruokavaliosta. Kuivamuonissa pääosa energiasta tulee erittäin usein hiilihydraateista, eikä suinkaan rasvasta. Koska hiilihydraattien käsittely tapahtuu eri tavalla kuin rasvan, niin elimistö vaihtaa itsensä eräänlaiseen sokerimoodiin ja käyttää ensisijaisesti ”käyttöenergiaksi” sokereita. Ei rasvaa, vaikka sitä olisi tarjolla.
Kun ravinnon energiatarjonta muutetaan, koira siirretään hiilihydraattipitoiselta kuivamuonalta rasvaan perustuvaan lihaan, niin jonkin ajan kuluttua – valjakkotutkimusten perusteella viimeistään kuuden viikon kuluttua – elimistö on buutannut itsensä ja vaihtanut käyttämään rasvaa. Tällöin koiran elimistö – lajityypilliseen tapaan – käyttääkin perusaineenvaihdunnan ja sen hetkisen kulutuksen tyydyttämiseen rasvaa, ei vähentynyttä hiilihydraattia. Periaatteessa suurin osa ravinnon hiilihydraateista olisi silloin käytettävissä varastointiin.
Mutta päinvastoin kuin yleisesti luullaan, niin kokonaisuutena hiilihydraateista vain osa varastoituu rasvaksi (läskiksi) ja kun hiilihydraattien osuus on muutenkin vähäinen, niin silläkään ei ole mitään merkitystä. Hiilihydraattien yliannostelusta ei ole koskaan mitään hyötyä, ja lihottamisessakin ravinnon rasva on tehokkaampaa.
Sokereita tehdään maksassa
Osasta glykoosista muodostetaan maksassa ja lihaksissa sokerien varastomuotoa, glykogeenia. Verensokerin laskiessa maksassa oleva glykogeeni muutetaan takaisin glukoosiksi, joka kuljetetaan muualle soluihin ja ensisijaisesti aivoihin, jonka tärkein energianlähde se on. Lihaksistoon varastoitua glykogeenia ei voida enää siirtää muualle, vaan se käytetään vain lihaksiston energian tuottoon.
Edes aivotoimintaansa varten normikoira ei kuitenkaan tarvitse varsinaisesti hiilihydraatteja, koska maksa pystyy muokkaamaan rasvamolekyylin glyserolista glukoosia. Lisäksi glukoneogeneesissa maksasolut syntetisoivat ”uutta” glukoosia esiasteista, kuten pyruvaatista eli palorypälehaposta, laktaatista eli maitohaposta ja tietyistä aminohapoista.
Verensokeri siis laittaa haiman erittämään insuliinia, joka taasen käskee muuta elimistöä varastoimaan energiaa. Insuliini on viestinviejä, joka kertoo, että ruokaa, energiaa, on tulossa. Se on elimistön anabolisin hormoni, eli auttaa rakentamaan ja uusimaan soluja. Se, kuinka korkeaksi insuliinitaso nousee, määrää miten ja kuinka paljon energiaa varastoidaan. Insuliinitason nousu taasen määräytyy syödystä ravinnosta. Mitä enemmän sokereita, niin sitä jyrkempi ja nopeampi on insuliinipiikki. Toisaalta taasen mitä enemmän ravinto perustuu rasvaan ja/tai valkuaiseen, niin sitä loivempi ja hitaampi on insuliinin nousu.
Eri ravintoaineet vaikuttavat eri hormoneihin eri tavoin:
- Hiilihydraatit laukaisevat insuliinin erityksen.
- Rasva laukaisee aivoissa kylläisyydentunteen.
- Proteiinit laukaisevat glukagonin erityksen.
GI – glykeeminen indeksi, glykemiaindeksi
Glykeeminen indeksi, GI, on suhdeluku, joka kertoo miten ravinnon imeytyvät hiilihydraatit muuttavat verensokeria verrattuna vertailuarvona käytettyyn glukoosiliuokseen tai valkoiseen leipään. Se siis kertoo eräällä tavalla hiilihydraattien imeytymisnopeutta. Mitä korkeampi GI-arvo, niin sitä nopeammin nousee verensokeri ja insuliinia vapautuu enemmän. Päinvastoin taasen, mitä alempi GI-arvo, niin sitä vähäisemmin ja tasaisemmin verensokeri nousee, joka vapauttaa myös vähemmän ja pidemmäksi aikaa insuliinia.
Ravinnon glykeemiseen indeksiin vaikuttaa kolme tekijää:
- nopeus, jolla hiilihydraatit imeytyvät ruuansulatuksessa. Suoraan voidaan hyödyntää vain glukoosia. Muut, kuten fruktoosi, täytyy kierrättää maksan kautta, jossa ne muutetaan glukoosiksi. Siksi esimerkiksi glukoosista ja fruktoosista koostuvan tavallisen ruokosokerin eli sakkaroosin GI on suhteellisen matala.
- nopeus jolla imeytyneet hiilihydraatit muunnetaan glukoosiksi
- nopeus, jolla elimistön solut hyödyntävät veren glukoosia
Elimistö yrittää säädellä verensokeria ja pitää tason tasaisena. Tärkein säätelymekanismi on siis haiman erittämät glukagoni ja insuliini. Keho yrittää pitää verensokerin tasaisena glukagonin ohjatessa maksaa luovuttamaan glukoosia samaan tahtiin kuin sitä kuluu elimistössä.
Syömisen jälkeen insuliinitaso nousee ja mitä korkeampi GI-arvo saaduilla hiilihydraateilla on, niin sitä jyrkemmin ja korkeammalle tasolle, koska korkean GI-arvon hiilihydraatit nostavat verensokerin korkealle ja insuliini pyrkii laskemaan sitä kertomalle muille soluille, että on aika käyttää veressä olevaa glukoosia ja määrää maksan lopettamaan glukoosin luovuttamisen ja aloittamaan varastoinnin.
Kun syödyn hiilihydraatin imeytyminen on loppunut, niin insuliinitaso pysyy ylhäällä niin kauan, kunnes vereen siirtyneen glukoosin määrä, verensokeri, on laskenut normaalille tasolle. Tässä tulee vastaan yksi syy, miksi GI-arvo saattaa olla hyödyksi mietittäessä hiilihydraattien laatua ja määrää.
Nopeasti imeytyvillä hiilihydraateilla, korkea GI-luku, insuliinitaso voikin nousta aivan liian korkeaksi, jolloin imeytymisen loputtua verensokeri onkin tipahtanut paljon normaalia alemmaksi. Liika insuliini veressä on käskenyt varastoida liikaa glukoosia verestä. Alkaa heiluriliike, jotka kutsutaan verensokerin heilahteluksi.
Tämä on asia, johon diabetesta sairastavan koiran omistaja tutustuu joka päivä yrittäessään löytää koiralle sopivan annoksen insuliinia.
GL – glykemiakuorma, glykeeminen kuorma
Glykemiakuorma antaa mittaluvun, joka kertoo ruuan sisältämien hiilihydraattien laadusta ja määrästä. Matalaksi GI:ksi lasketaan yleensä ne, jotka saavat arvon 55 tai alle. Jotkin hedelmät esimerkiksi voivat saada korkean GI -arvon, minkä perusteella se saatettaisiin luokitella ”pahoiksi”, jos halutaan välttää nopeaa insuliinivastetta. Hedelmän kokonaishiilihydraattimäärä on kuitenkin pieni, että GI ei kerro oikeastaan yhtään mitään. Siksi on otettu käyttöön myös glykeemisen kuorman käsite.
Kilpailevilla greyhoundeilla on lisääntyen viimeiset 10 vuotta pyritty, jos ei välttämään, niin vähentämään, hiilihydraattien määrää ravinnossa. Tämä on aiheuttanut määrättyjä ylilyöntejä, kun ollaan viimeiseen asti yritetty välttää korkean GI:n raaka-aineita. Mutta koska niiden ruoka-aineiden antaman hiilihydraatin kokonaismäärä on ollut erittäin pieni, niin GL olisi antanut GI:tä tasoittavan suhdeluvun.
Toimii myös kääntäen. Vaikka GI olisikin matala, niin korkea GL kertoo, että ruuassa on kuitenkin huomattavan paljon hiilihydraatteja. Asiaa tietysti sotkee sekin, että ruuan sisältämä liukeneva kuitu, rasva, valkuainen, entsyymit, valmistus jne. kaikki vaikuttavat hiilihydraattien hyödyntämiseen – joko hidastaen tai parantaen.
Maltodekstriini
Vielä 2000-luvun alussa maltodekstriiniä käytettiin yleisesti urheilusta palautumiseen. Teoria oli, että kun insuliini saadaan välittömästi korkealle tasolle käyttämällä erittäin nopeaa, korkean GI-arvon hiilihydraatti, niin palautuminen tehostuu. Insuliini on hormoni, joka eräällä tavalla aukaisee solut vastaanottamaan mm. energiaa ja ravintoaineita. Ongelma on siinä, että pelkkä insuliinin nosto ei auta, ellei verenkierrossa ole jotain mitä viedä soluihin.
Myöhemmin havaittiin, että proteiinien käyttö tehostaa anaboliaa, ei hiilihydraatit, ja maltodekstriinin käyttö jäänyt pieniin määrin yhdessä proteiinien ja mineraalien kanssa tehostamaan insuliinin nostoa. Lisäksi pienissä määrissä hyvälaatuinen ja ”nopea” maltodekstriini nopeuttaa hiukan nesteen imeytymistä vatsalaukusta.
Maltodekstriini valmistetaan tärkkelyksestä, yleensä perunasta ja maissista, mutta se voidaan valmistaa mistä tahansa tärkkelyksestä. Tärkkelys hydrolysoidaan, jolloin siinä on enää vain pitkäketjuisia hiilihydraatteja, pääosin glukoosin polymeerejä. Sen takia maltodekstriini ei tarvitse amylaasi-entsyymiä ruuansulatuksessa, vaan imeytyy sellaisenaan ja osaltaan jo vatsalaukusta. Koostumuksesta johtuen maltodekstriinistä puuttuu sokerin makeus.
Vaikka ihmisurheilussa ei enää kukaan mainitse maltodekstriiniä samassa lauseessa palautumisen ja palauttamisen kanssa, niin koirille sitä myydään. Syynä lienee tietämättömyys siitä mitä palauttaminen tarkoittaa ja mitkä asiat siinä vaikuttavat, sekä bisnesmahdollisuus halvan raaka-aineen kanssa.
Koirille myytävän maltodekstriinin ongelmana ei ole ylipäätään maltodekstriinin tehottomuus palautuksessa, tai että se ohjaa harrastavien koirien omistajia jättämään tekemättä hyödyllisiä asioita altistaen koirat pahimmillaan jopa ylirasitusoireiluun, vaan itse tuotteen huono laatu. Koirille myytävät maltodekstriinit ovat matalan GI-arvon hiilihydraatteja, jolloin ne eivät enää olekaan nopeita sokereita, vaan erittäin huonosti sulavaa tärkkelyspohjaista hiilihydraattia. Se aiheuttaa laktoosi-intoleranssin tyyppistä oireilua ja vatsan löysyyttä sekä ripulointia – nesteen menettäminen on aina huono asia urheilevalle koiralle.
Huomioitavaa on, että myyjät eivät ilmoita pakkauksissa GI-arvoa, joka kertoisi suoraan laadusta, vaan tieto on kaivettava muita teitä.
Aiheesta löytyy keskustelua ryhmä Koiran lihaksisto:
Anna esimerkkejä eri ruokien ja ruoka-aineiden glykeemisestä indeksistä
Tässä on joitakin esimerkkejä eri ruokien ja ruoka-aineiden glykeemisestä indeksistä:
Kaurapuuro: Glykeeminen indeksi on noin 55. Kaurapuuro on hyvä hiilihydraattien lähde, joka nostaa verensokeria hitaasti ja tasaisesti.
Valkoinen riisi: Glykeeminen indeksi on noin 73. Valkoinen riisi nostaa verensokeria nopeasti, koska se on käsitelty ja kuorittu, mikä poistaa suurimman osan ravintokuidusta.
Täysjyväleipä: Glykeeminen indeksi vaihtelee yleensä 50-70 välillä. Täysjyväleipä sisältää enemmän kuitua kuin valkoinen leipä, mikä auttaa hidastamaan verensokerin nousua.
Banaani: Glykeeminen indeksi on noin 51. Banaani sisältää luontaisia sokereita, mutta myös kuitua, mikä auttaa estämään verensokerin nopeaa nousua.
Porkkana: Glykeeminen indeksi on noin 35. Porkkana sisältää vähän hiilihydraatteja ja paljon kuitua, mikä auttaa pitämään verensokerin tasaisena.
Vesimeloni: Glykeeminen indeksi on noin 72. Vesimeloni sisältää paljon vettä ja luontaisia sokereita, mikä voi nostaa verensokeria nopeasti.
On kuitenkin tärkeää huomata, että glykeeminen indeksi voi vaihdella eri lähteiden mukaan ja se voi myös riippua ruoan valmistustavasta ja muiden ainesosien yhdistelmästä. On hyvä ottaa huomioon myös ruoan ravintoarvo kokonaisuutena eikä pelkästään glykeeminen indeksi.
Antaisitko esimerkkejä eri ruokien ja ruoka-aineiden glykeemisestä kuormituksesta (GL)?
Tässä on joitakin esimerkkejä eri ruokien ja ruoka-aineiden glykeemisestä kuormituksesta (GL):
Täysjyväspagetti: Glykeeminen kuormitus on noin 23. Täysjyväspagetti sisältää runsaasti kuitua, mikä auttaa hidastamaan hiilihydraattien imeytymistä ja pitämään verensokerin tasaisena.
Peruna: Glykeeminen kuormitus vaihtelee perunan lajikkeesta ja valmistustavasta riippuen, mutta keskimäärin se voi olla noin 20-30. Peruna sisältää hiilihydraatteja, mutta myös kuitua ja muita ravintoaineita, jotka vaikuttavat sen glykeemiseen kuormitukseen.
Vihreät vihannekset: Glykeeminen kuormitus on yleensä hyvin alhainen tai jopa nolla vihreissä vihanneksissa, kuten parsakaalissa, pinaatissa ja salaateissa. Ne sisältävät vähän hiilihydraatteja ja runsaasti kuitua.
Mansikat: Glykeeminen kuormitus on noin 3-4. Mansikat sisältävät vähän hiilihydraatteja ja paljon kuitua, mikä auttaa hidastamaan niiden imeytymistä ja verensokerin nousua.
Kaurahiutaleet: Glykeeminen kuormitus on noin 13-15. Kaurahiutaleet sisältävät runsaasti kuitua ja imeytyvät hitaasti, mikä auttaa pitämään verensokerin tasaisena.
Appelsiini: Glykeeminen kuormitus on noin 5-6. Appelsiini sisältää luontaisia sokereita ja kuitua, mikä auttaa hidastamaan sokerin imeytymistä.
On tärkeää huomata, että glykeeminen kuormitus voi vaihdella eri lähteiden mukaan ja se voi myös riippua ruoan valmistustavasta ja muiden ainesosien yhdistelmästä. Glykeeminen kuormitus on hyödyllinen mittari, kun arvioidaan ruoan vaikutusta verensokeriin, mutta on myös tärkeää ottaa huomioon ruoan kokonaisravintoarvo ja nauttia monipuolista ruokavaliota.
Anna esimerkkejä ruuista, joilla on
Tässä on esimerkkejä ruuista eri yhdistelmillä glykeemisestä indeksistä (GI) ja glykeemisestä kuormituksesta (GL):
Korkea GI, mutta matala GL:
Matala GI, mutta korkea GL:
Korkea GI ja GL:
Matala GI ja GL:
On tärkeää huomioida, että GI ja GL ovat hyödyllisiä mittareita, mutta ne eivät ole ainoita tekijöitä, jotka vaikuttavat verensokeriin. Ruokavalion kokonaisuus, ruoan valmistustapa ja muiden ravintoaineiden läsnäolo voivat myös vaikuttaa verensokeritasoon.
Miten arvioisit suomalaisen jouluperinneruuan, imelletty perunalaatikko, suhdetta niin glykeemiseen indeksiin (GI) kuin glykeemiseen kuormitukseen (GL)?
Imelletty perunalaatikko on suomalainen perinneruoka, joka valmistetaan perunoista, maidosta, siirapista ja mausteista. Arvioidessaan sen suhdetta glykeemiseen indeksiin (GI) ja glykeemiseen kuormitukseen (GL), on tärkeää huomioida sen ainesosat ja valmistustapa.
Perunat, joita käytetään imelletyn perunalaatikon valmistuksessa, ovat tärkkelyspitoisia ja niillä on yleensä keskimääräinen GI-arvo. Tärkkelys hajoaa nopeasti sokeriksi ruoansulatuksessa, mikä voi aiheuttaa verensokerin nopean nousun. Tämä viittaa siihen, että imelletyn perunalaatikon GI voi olla kohtalainen tai keskitasoinen.
Toisaalta, imelletty perunalaatikko sisältää myös maitoa, joka sisältää proteiinia ja rasvaa. Proteiini ja rasva hidastavat hiilihydraattien imeytymistä ja voivat vaikuttaa glykeemiseen kuormitukseen (GL). Lisäksi imelletty perunalaatikko sisältää siirappia, joka on makea ja sisältää sokeria. Tämä voi lisätä ruoan glykeemistä kuormitusta.
Koska imelletyn perunalaatikon valmistukseen liittyy useita ainesosia ja valmistusmenetelmiä voi vaihdella, on vaikea antaa tarkkaa GI- tai GL-arvoa. Yleisesti ottaen imelletty perunalaatikko voi olla ruoka, jolla on keskitasoinen GI ja kohtalainen GL.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että jouluperinneruokien, kuten imelletyn perunalaatikon, nauttiminen kuuluu osaksi juhla-ateriaa, ja niitä voi nauttia kohtuudella osana monipuolista ruokavaliota. Lisäksi ruoan yhdistäminen muiden ruokien kanssa voi vaikuttaa sen vaikutukseen verensokeriin.