Avidiini
Koiralle saa antaa raakoja kananmunia eikä se saa avidiinin takia puutosta biotiinista.
Koiran närästys kannattaa yrittää korjata. Periaatteet ovat helppoja, toteutus onkin usein työläämpää.
Fosfori on ruuan yleisin mineraali ja koska siitä ei ole koskaan puutetta eikä ylisaanti ole ongelma, niin fosforia ei tarvitse miettiä koiran ruokinnassa. Ei edes Ca/P-suhteessa.
Kuonokoppa on paras koiravakuutus, jonka saa pienellä rahalla. Eikä se häiritse koiraa, kunhan on sopiva,
Tällä kertaa ei tarvitse katsella minun naamaani, eikä ole edes kahvia. Sen sijaan on snadi hyppysellinen lihaa, nippu russelin pentuja sekä päivittelyä miten koiramaailma kuvittelee korjaavansa purentavikoja leukaluita venyttämällä.
Onko mitään eroa tiedolla, luulolla ja soveltamisella vai onko kyse vain näkemyksistä ja mielipiteistä? Tietysti niillä on eroja ja ylpeily sillä, ettei ole tietoa, vaan luulee, ei ole koiramaailmassakaan pyrkimisen arvoinen tavoite. Ainakaan sillä ei kannata ylpeillä. Kaffepaussi on myös saastutettu muutamalla sekunnilla pentusaastetta.
Suututin aamuni ratoksi pienen porukan, kun taivastelin erään jalostuskoiran takakulmauksia. Minun mielestäni koiria, jotka ovat missään suhteessa kummallisen näköisiä, ei tulisi käyttää jalostukseen. Sama koskee mitä tahansa perinnöllistä terveysongelmaa, heikkoa pääkoppaa tai huonoa luustoa. Oikeasti, todella jalostuskelpoista materiaalia on naurettavan vähän.
Tiede kertoo tutkitusti mitä koira tarvitsee. Mutta tiede on myös hidas kehittymään ja osaamatta tulkita, sen perusteella voidaan myös heikentää koiran ravitsemusta.
E-vitamiini ei vanhan käsityksen mukaan kestä kylmää, mutta se ei pidä paikkaansa. Pakasteista E-vitamiini ei häviä.
Jotkut harrastavat koiria eli keräävät niitä. Toiset harrastavat koiralla, oli se sitten vinttien puuhastelua, agilityä tai vaikka metsästystä. Toiset ruokkivat koiria ja joku muu harrastaa koirien ruokintaa keräten erilaisia vaihtoehtoja ja vaihtaen ruokintaa osumien mukaan. Osa taasen harrastaa koirien hoivaamista ja hoitoa. Jokaisella on oikeus harrastuksiinsa, eikä se muille kuulu niin kauan kun harrastus itsessään ei ole uhka harrastuksen kohteelle tai ympäröivälle maailmalle, mutta joskus kannattaa pysähtyä miettimään, että voisiko tekemisen muuttuminen harrastukseksi olla ongelmia aiheuttava tekijä.
Nartun sterilointi ja uroksen kastraatio tehdään useimmiten omistajan mukavuuden takia. Siksi se pitäisi olla samalla tavalla kiellettyä kuin koiran hännän ja korvien typistäminen.
Edes koira-asioita ei opi ellei kysy.
Olimme Juksun kanssa eilen meille kummallekin ihan ekoissa kunnollisissa tokotreeneissä. Ja katsoin kaffepaussin numero 33, eli Esa Tapion haastattelun. Joten nyt päässä kiertää jos jonkinlaista ajatusta, ja on vissiin vähän pakko avata omaa, henkilökohtaista koirataustaa ja oppimiskokemuksia.
Kaffepaussi siirtyy vaihteeksi ekstra-linjalle. Sain mahdollisuuden istahtaa alas kahvikupillisen merkeissä PK-puolen kouluttajan Esa Tapion kanssa. Hän kouluttelee ihmisiä, tai koiria riippuen tulkinnasta, hyvinkin täysipäiväisesti. Juttelimme hieman siitä mitä Esa puuhailee ja tottakai koirista, kouluttamisesta ja sivuttiin jalostustakin. Yhteen kysymykseen Esa ei suostunut vastaamaan, ja se liittyi miesten vähenevään osuuteen koiraharrastusmaailmassa. Sen sijaan hän vastasi, hyvinkin diplomaattisesti, että onko malinois ainoa vaihtoehto suojeluun.
MSM on myyjien mukaan paras (joskus jopa ainoa) orgaanisen rikin saantitie ja siihen kytketään useita erilaisia terveysväitteitä.
Olen pitkään pitänyt suojaravintoaineiden puolella kolmea yli kaiken: sinkki, D-vitamiini ja A-vitamiini. Toki tuo on hieman eräällä tavalla epäreilu jako, koska kaikilla on tehtävänsä.
Koiraharrastuksessa on yksi kautta-aikainen ongelma. Mistä löytää tekijöitä ja miten estää aktiivien väsyminen ja kyllästyminen. Jos teet, niin turhan monet kokevat lisäksi oikeudekseen puukottaa tekemisestä. Onko syitä sepissä, sysissä vai onko tämäkin yhteiskunnan vika? Lisäksi esitellään meidän Wilma Da Russelin nykytila.
Koirilla glukosamiini alkaa kuulumaan eräällä tavalla perusravintolisiin. Varsinkin harrastavilla koirilla, kuten agilityssä, useat antavat koirilleen jo pentuvaiheessa glukosamiinia suojellakseen niveliä harrastuksen rasituksilta.
Luennoilla suurin osa on naisia. Miehiä ei näy koiraharrastuksissa eikä koulutuksissa. Ehkä se johtuu siitä, että miehet eivät lue manuaaleja - eivät koiristakaan.
Koiranruokamarkkinoilla on tapahtunut hyvin vähän uutta sen jälkeen kun ne ylipäätään keksittiin. Pieniä meikkauksia ja paikoin face lift yrityksiä on toki aika ajoin tehty. Soija vaihdettiin lihajauhoon ja nauta broileriin. Viimeisenä on viljoista luovuttaessa siirrytty käyttämään perunaa tai bataattia. Hill’s aloitti aikoinaan PR-tempauksen, joka tunnetaan nykyään funktionaalisina ruokina, eikä kuivamuonavalmistaja voi olla vakavasti otettava, jos sillä ei ole erilaisten sairauksin parantamiseen suunniteltuja eläinlääkäriasemilla myytäviä ruokia.
Ultrakäynti varmisti, että suomalaisen greyhound racingin vuoden 2015 kuumin pentue on aluillaan. Tuossa ei ollut pätkääkään liioittelua, sillä emänä on kautta aikain menestynein kisakoira mitä Suomen radoilla on vauhtia esittänyt: La Tua Cantante.
Mitäpä sen enempää tai vähempää kuin Hyvää Uutta Vuotta! Ja hieman vuodenvaihteen vakioihmettelyä raketeista, paukuista ja eläimistä 9:21 minuuttia. https://www.youtube.com/watch?v=7Lqd4SpZ0Io
Tällä kertaa käydään läpi ihan kuvien kanssa, miten maksasta saa kivoja, lisillä höystettyjä herkkuja!
Käytä koirasi ruokinnan suunnittelemiseen ja itsesi auttamiseen ainoastaan osaavia ammattilaisia. Kuten sellaisia, joita löytyy Katiskasta.
Kiukuttelen kahvikupin äärellä vanhaa ja jo tuttua asiaa: miksi ihmeessä ihmiset uskovat maagisiin voimiin. On aivan sama luottaako kraniosakraaliterapian kykyihin säädellä aivoselkäydinnesteen virtauksia (joka ei siis onnistu ilman kallonpohjan murtumaa tai muuta vastaavaa tappavaa vammaa) tai kallonluiden asentoja (joka ei onnistu ilman kallonmurtumaa) tai reikin energiavirtauksiin, sillä usko ei tee asiasta sen todellisempaa. Sama pätee kehon pH-hoidoissa, jotka ovat puhdasta kusetusta. Vastaan myös (ikuisuus)kysymykseen siitä, millaista ruokintaideologiaa noudatan. Minä noudatan sellaista, jota koira lihansyöjänä pystyy hyödyntämään. Lisäksi paljastetaan (tähän fanfaari) perheen uusin tarvikehankinta.
Kohta on jouluaatto ja Helsingin Messarista on aikaa parisen viikkoa. Tarkoittaa sitä, että talven ensimmäinen kennelyskäepidemia on aivan ovella. Jos koira yskii vaikka vain ihan vähän, niin silloin ei mennä koulutuksiin, harrastuksiin eikä muutenkaan koiran kanssa ihmisten ilmoille. Sen sijaan aloitetaan suuremmat annokset sinkkiä sekä D-vitamiinia. Kaffepaussissa elvistellään myös Wilma-russelin ensimmäisellä rotalla sekä kiukutellaan ilmaston lämpenemisen estämisestä ja sen myötä lisääntyneistä vesisateista.
Koirat ovat nykymaailmanaikaan jo varsin suuri bisnes. Eikä ihme, elintason noustessa myös lemmikkiin on varaa tuhlata koko ajan enemmän. Uusia koirankoulutuksellisia tai ruokintaan liittyviä teorioita, kursseja, tuotteita, urheilulajeja ja apuvälineitä ilmestyy kuin sieniä sateella.
Kävin kahvivieraana tutustumassa Kirkkonummen Veikkolassa PiskiPajan toimintaan. Ja kuten aina, niin eihän juttu aiheessa pysynyt, vaan juteltiin niitä näitä myös koirien kouluttamisesta.
Edit: Piskipajaa ei ole enää olemassa, mutta videolla muut juteltavat asiat ovat toki entisellään.
Otsikosta huolimatta ei käsitellä nyt miehisiä asioita, eikä edes jalostusta. Vaan kakkaa, paskaa, sontaa,köntsää, torttua… Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja kakkahan on koiraihmisille erittäin rakas aihe.
Kaffepaussissa kerrataan mitkä ovat haiman, maksan ja munuaisten tärkeimmät, tosin kaavamaiset, tehtävät. Samalla raapaistaan hiukan pintaa mitä ruokinnallisia apuja tehdään, jos jokin noista tärkeistä elimistä sairastuu – poislukien virtsa- ja munuaiskivet, sillä ne ovat oma kokonaisuutensa. Bonusmateriaalina vilkaistaan miltä näyttää Ikean myymä kaappien lapsilukko. Alkulämmittelyssä mainitaan mitkä pari käyttäytymismallia saavat minut somessa ärsyyntymään (huomatkaa lööppimäinen lausemuoto).
Tämä aihe on ihan vakiokamaa omien pohdintojeni joukossa. Tästä kaikkein helpoin ja yksinkertaisin, toimivin ja yleispätevin ohje on: pidä se turpasi kiinni. Mutta ehkäpä avaan kuitenkin hiukan, tuo yksinään saisi minut vaikuttamaan tosi tylyltä. Vaikka ihan hirveästi tekisi mieleni painaa jo nyt tuota ”julkaise”-namiskaa.
Monelle raakaruokkijalle tai raakaruokintaa aloittaville tulee kauhea ongelma sopivien treeninamien löytämisestä. Jos ei ole mitään terveydellistä estettä, niin niitä samoja ja ihania kaupan (sydämen tai luun muotoisia) nameja voi toki käyttää edelleen – ei se mitenkään pilaa raakaruokintaa. Omituinen käsitys sinänsä.
Koiran on saatava ruuastaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, hivenaineet ja rasvat.
Kasvit pyrkivät suojelemaan itseään useilla eri tavoilla, yleensä hyönteisiä vastaan. Ne ovat myös meille ihmisille sekä myös koirillekin myrkyllisiä, osa enemmän ja osa vähemmän. Yksi tällainen myrkky on perunan vihreistä osista löytyvä solaniini.
Tällä kertaa kaffepaussi vedettiin hieman hopummin, ja kiihkon kohteena oli Hesarin uutisoimana professori Christel Lamberg-Allardtin näkemys, että D-vitamiinin saannin turvaamisessa pilleripurkkia fiksumpi vaihtoehto on ruoka. Muuta ei tarvita kuin hiukan maitoa, margariinia ja kahdesti viikossa markkinoiden kalleimpia kaloja kuhaa ja siikaa.
Ajattelin listata muutaman vakioselityksen, mitä kuulee ihan liian usein. Syyt eivät ole koirassa, vaan ihmisessä siellä hihnan päässä. Aina ja poikkeuksetta, kun on kyse terveestä koirasta. Tämä mielipide ei varmaan tekstejäni lukeneille tule yllätyksenä.
Toivottavasti olet huomannut. Laskin ei pure. Se ei käy kimppuun, potki vastaan tai edes yritä vahingoittaa haltijaansa. Se tekee yleensä ihan niin kuin siltä pyytää – toisin kuin monien ihmisten koirat.
Tein kesän aikana oman kyselyni raakaruokinnasta, sillä MUSHin kysely , tai oikeammin Helsingin yliopisto sen toteutti, antoi mielestäni harhaanjohtavia tuloksia. Hirvittävän positiivisia nimittäin.
Paussi on pakko laittaa tälle kertaa lainausmerkkeihin, koska join eräällä tavalla viilentävää kahvijuomaa – voiko Guinnessia kutsua sellaiseksi? Aiheena, taas kerran vain pintaa höyläten, on koiran muuttaminen uuteen kotiin, kun yhteiselo ei toimikaan. Pidän edelleen parempana vaihtoehtona muuttaa koira kuin arkistoida se sen loppuiäksi. Kun itse ei voi tarjota koiralle toimivinta perhettä, niin on yksiselitteisen väärin tuomita se elinikäiseen unohdukseen. Koiran muisti on maksimissaan kaksi viikkoa, melkoisella osalla kuitenkin lähempänä kahta tuntia. Voi ollas henkinen järkytys huomata, että oma koira ei olekaan Lassie, joka taapertaa mantereen halki takaisin vanhaan kotiin, vaan unohtaa (ilolla) entisen elämänsä erittäin lyhyessä ajassa, ja paikoin jopa ilolla. Jopa osa terveysongelmista on parannettavissa muutolla, ja silloin pohditaan stressin ja koiran luonteen välistä yhteyttä. Ohimennen selitetään myös miksi sähköjohtojen pilkkominen harvemmin antaa koiralle sähköiskun.
Tästä tuli nyt jonkinlainen Kaffepaussin tyyppinen tekstivuodatus, koska näin viime yönä jopa unta koirien ruokinnasta. Unessani väänsin rautalankaa jälleen kerran siitä, miksi koiran kuuluu syödä lihaa. Unen väittelytoverini ovat ihan todellisia ihmisiä, ja myös todellisuudessa heillä on varsin eri käsitys koiran ruokinnasta kuin minulla.
Tulipa otsikoitua tämä teksti aika raflaavasti. Mutta toisaalta, ehkä tässä tekstissä on vähän saarnaamisen meininkiä. Joku voi heti otsikon perusteella lähteä väittelemään siitä, onko niitä oikeuksia vaiko eikö – mutta ihan niin kuin ihmis- tai lapsenoikeudet, koiran oikeudet ovat melko perusasioita.
Koiran ruokinnan ja ylipäätään hoidon tärkein asia on pitää kokonaisuus kunnossa. Sillä saa korvattua aika ajoin jopa jalostuksen puutteita.
Raakaruokinnan aloittaminen on aihe, josta väännetään keskustelupalstoilla joka päivä vähintään pari kertaa päivässä. Eli väännetäänpä tämä nyt sitten rautalangasta, ja askarrellaan linkitettävään muotoon. (lisää…)

Jupistaan ja maristaan vähän nyt näistä mieltäni kaihertavista ongelmakoirista – ja kun asuu lähiössä, niin niitä näkee varsin paljon. Mutta kuinka kasvatetaan lähiön kauhu, jonka kaikki tuntevat jo kaukaa? Näillä ohjeilla onnistut varmasti. Tämänkin tekstin innoittajana toimi… Ah, niin ihana lähiön koirapuisto.
Koirat ovat ihania siksi, että ne yleensä toimii juuri niin loogisesti, kuin me ihmiset olemme ne opettaneet. Käytännössä tarkoitan sitä, että jos koira tekee jotain, mistä et pidä, olet tahtomattasi rohkaissut sitä siihen. Ja toisaalta se tuntuu aina tietävän, milloin ajattelet antavasi sille ruokaa tai lähteväsi ulos sen kanssa. Koirat eivät lue ajatuksia, ne lukevat rutiineja.
Maitohappobakteereja käytetään probiootteina tukemassa terveyttä useista eri syistä, mutta ripulin hoito tai antibioottiripulin estäminen paksusuolen bakteerikantaa tukien lienevät yleisimmät syyt. Maitohappobakteereja tutkitaan huomattavan paljon ja niille on löydetty määrättyjä eräällä tavalla tarkkarajaisia etuja nimenomaan ripulin hoidossa, mutta myös hengitystietulehduksissa sekä yleisen vastustuskyvyn vahvistamisessa. Tuo antaisi ehkä yhden työkalun lisää taisteltaessa kennelyskää vastaan. Maitohappobakteereissa on kuitenkin pari ongelmaa, ainakin kuluttajien kannalta.
Kaffepaussin aikana murehditaan päällisin puolin aihetta ”kyllä kasvattaja tietää” ja ”kasvattajan neuvoja on toteltava”. Kysymys on vaikea ja siihen tullaan takuuvarmasti palaamaan tarkemmin rajatuilla aiheilla.
Kaffepaussi uhrataan tällä kertaa koirien allergioihin, jotka ovat kylläkin minusta enemmän IBS-tyyppistä eli samantapaista kuin ihmisillä on ärtyvän suolen oireyhtymä. Suurin syypää lienee ”vain” sopimaton ruoka, jossa sopimattomuuden aiheuttaa sulamaton osa ja sen vaikutus paksusuolen bakteerikantaan. Nyanssina mainitaan pihlajanmarjat ja niiden sulavuus käytännön eläinkokeen perusteella – koirat varastivat niitä. Olin kiltillä tuulella, enkä maininnut sanallakaan kasvattajien jalostusvalintojen merkityksestä lisääntyvissä ruokaongelmissa, tai että heidän toimintatapansa saattaisivat altististaa sille, joka koirien allergioina ymmärretään.
Jatkan kahvikupin kanssa samasta aiheesta kuin mitä 17. kaffepaussi oli – nyt liipataan läheltä Cesar Milania koirakuiskaajaana, koirien potkimista ja hakkaamista. Esittelen myös näppärän työkalun pahoinpitelyyn: kävelysauvan.
Kaffepaussi ei suuntaa tundralle, mutta minulla oli kylmä. Kylmyys johti nostalgiseen muisteloon Irlannin aikoihin ja koska se on yhä tuskallinen kokemus, niin siitä loikattiin ihmettelemään kuinka tehokkaasti eläimet piilottavat kipunsa. Paitsi, että minusta kipu on aina näkyvissä, mutta me emme vain osaa tulkita merkkejä. Siksi toivonkin, että joku tekisi esimerkkivideon eläinten tavoista osoittaa kipua. Hevosmaailmassa omistajien opastus nimittäin auttoi tunnistamaan kivun ja sitä myöten sitä pystyttiin tietysti lievittämään. Itsestäänselvyys, että on vaikea korjata jotain jos ei näe ongelmaa.