Kaffepaussissa kerrataan mitkä ovat haiman, maksan ja munuaisten tärkeimmät, tosin kaavamaiset, tehtävät. Samalla raapaistaan hiukan pintaa mitä ruokinnallisia apuja tehdään, jos jokin noista tärkeistä elimistä sairastuu – poislukien virtsa- ja munuaiskivet, sillä ne ovat oma kokonaisuutensa. Bonusmateriaalina vilkaistaan miltä näyttää Ikean myymä kaappien lapsilukko. Alkulämmittelyssä mainitaan mitkä pari käyttäytymismallia saavat minut somessa ärsyyntymään (huomatkaa lööppimäinen lausemuoto).
Kahvittelu sujui ajassa 19:41 minuuttia.
Tuota kaavamaista ajattelua liipattiin liki toisaalla, kun keskustelu harhautui ajatukseen, että sisäelimet ovat harvoin toisissaan kiinni, ellei niillä ole jotain toiminnallista yhteyttä.
SIlloin muistutettiin, että munuaiset ja lisämunuaiset ovat taattu poikkeus tuosta yleistyksestä. Itseasiassa melkoinen osa koiran (ja ihmisen) hormonitoiminnasta liittyy vastaavaan poikkeukseen. Jos yleistetään munuaiset kierrätyskeskukseksi, joka siis tekee jotain tekemällä, niin lisämunuaiset ovat hormoneita erittävä elin, joka vaikuttaa moneen ja monessa.
Joten ylipäätään lisämunuaisten yhdistäminen munuaisiin vain siksi, että ne on liimattu toisiinsa, on lähtökohtaisesti väärä. Mutta siinä oltaisiin silloin syvällä lokeroivassa ajattelussa.
Oma vastaukseni on vahvasti keinonäppärää, mutta kunhan yritin herättää sitä ajatusta, että kaikki liittyy kaikkeen. Munuaistenkin kohdalla. Tai oikeammin — juurikin munuaisten kohdalla.
—
Koko munuaispaketti on sellainen sekasotku, että olen sitä maallikkopuolella käyttänyt esimerkkinä siitä, että mitään älykästä suunnittelua ei ole voinut olla. Tai jos kuitenkin on ollut, niin asialla on ollut koodari. Kun koko paketti on vain yksi iso bugikorjaus.
Jos aletaan pilkkua tökkimään, niin itseasiassahan siinä on kolme kiinni toisissaan: munuaiset, lisämunuaisten kuori ja ydin.
Mutta itseasiassahan noilla on funktionaalinen keskinäinen rooli
Lisämunuaiset on yksinkertaistettuna viestikeskus, eli hormonit ovat se juttu. Paitsi että ne liittyvät sukupuoleen, niin pääsääntöisesti lisämunuaishormonit liittyvät stressivasteeseen. Sydäntä ja lihaksia ohjataan muualtakin, mutta tässä säädellään vahvasti toimintoja, joita tarvitaan nimenomaan munuaisten ohjaamiseen — joko suoraan tai mutkan kautta.
Kuorikerroksen aldosteroni ohjaa suoraan pH-tasapainoa (ja samalla nestettä) ja se ohjaus on elintärkeä munuaisille. Kuten ylipäätään mineraaliaineenvaihdunta, jossa munuaisilla on oleellinen rooli. Ja sama pätee jossain määrin glukoosiaineenvaihdussakin.
Lisämunuaisten ydin on jo hankampi kaveri. Mutta vielä enemmän rusinoita poimien kuin mitä tein kuoren kanssa, niin sympaattisen hermoston säätely vaikuttaa myös munuaisiin.
Joten voidaan sanoa, että on niillä funktionaalinen yhteys
Tiedäntiedän. Ei se ole noin yksinkertaista ja koko elimistö on kaikkea muuta kuin tarkkaan rajattuja laatikoita. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja joukossa on ihan tuhottomasti fail safe järjestelmiä. Laatikointi ja rajaus tehdään vain siksi, että asioita olisi helpompi ymmärtää — ei siksi, että elimistö toimisi tonttiajattelulla.