Tällä kertaa ei tarvitse katsella minun naamaani, eikä ole edes kahvia. Sen sijaan on snadi hyppysellinen lihaa, nippu russelin pentuja sekä päivittelyä miten koiramaailma kuvittelee korjaavansa purentavikoja leukaluita venyttämällä.
Kaffettomaan paussiin upposi pentusaasteineen 10:08 minuuttia.
Käsitys pentujen leukojen ja hampaiden venyttämisestä perustuu kahteen:
Väite on, että koska leukaneljännekset kasvavat jossain määrin omaa tahtiaan, ja yläleuka eri vauhtia kuin alaleuka, niin sitten venyttämällä saataisiin jollain tapaa aktivoitua sitä vähemmän kasvanutta osaa, tai jopa aktivoinnilla vähennettyä liikaa kasvaneen kasvua. Osa jopa aivan vakavalla ilmeellä selittävät leukaluun venyttämistä.
Maitohampaissa sitten mekaanisesti väännettäisiin hampaita oikeaan asentoon.
Ongelman tynkää on tietysti siinä, että luu ei veny. Eikä leukanivelten rasittaminen vaikuta itse luun kasvuun. Yhtä vähän kuin lonkan, polven tai nilkan vääntely lisäisi reisi- tai sääriluun kasvua.
Hampaiden asentoa voidaan muuttaa. Lapsilla, tai jopa aikuisilla, sitä tehdään koko ajan. Ero on siinä, että hammasoikomisessa vääntö on pitkäaikaista ja lähes jatkuvaa. Koiranpennuilla puhutaan satunnaisista ja lyhytaikaisista väännöistä, huomattavan lyhyen aikaa. Plus koiran hampaiden rakenne ja kiinnitys on erilainen. Siinä kun meidän hampaamme on tehty ruuan pureskelua varten, niin koirien hampaiden on kestettävä saaliin rimpuilua, lihapalojen repiminen ja luiden murskaaminen.
Sekä tietysti vaikuttaa sellainenkin pikkujuttu kuten että ylä- tai alapurenta ei ole hampaiden virheasento. Se on edelleenkin leukaluuparin liian pitkä tai lyhyt pituuskasvu.