Venla pääsi elämänsä ensimmäisen kerran isolle kirkolle koiranruokaostoksille. Se oli huomattavan reipas, ja tosiaan tarkoitan sitä enkä kallistu vain kehumaan pentua. Lässytysakseli hoidettiin antamalla Venlan itse valita uusi lelu – tosin siihen hieman puututtiin, koska ensimmäinen valinta oli liian iso (samanlaisia kaikki kakarat, lajista riippumatta).
Venlalle tarjottiin myös järkytys. Se ei ilmeisesti tiennyt, että meillä ihmisillä on kovin kehno turkki, eikä siihen auta sinkki eikä omegat.
Jonkun verran höpisen siitä, että lihan värillä ei ole väliä, kunhan se on punaista. Muistutan myös, että ruokinta saa olla mahdollisimman helppoa (paitsi jos siitä tekee harrastuksen, joka sekään ei ole väärin). Hieman mökötän myös myynnistä, mutta siihen tarjotaan ratkaisu.
Miten opetetaan pentu hihnaan? Viedään se vieraaseen paikkaan ja lyödään hihna kiinni. Tehtävä suoritettu.
Minä en ole vuosiin vuosiin varsinaisesti opettanut yhtään pentua taluttimeen. Greyhoundin oppivat siihen käsittelyn myötä, sillä periaatteellisesti siinä, että ihminen ohjaa liikettä kaulapannasta tai siinä, että ihminen ohjaa liikettä hihnalla, ei ole.
Tosin, kun tuokin kakara tuli aikuiseksi, niin tuli sellainen olo, että ehkä siihen hihnakäyttäytymiseen olisi voinut panostaa… Oleellinen ero oli siinä, että greyhoundeja treenattiin ja kilpailutettiin, joten niille hihnassa kulkeminen ei ollut uusi juttu. Russelit olivat leviänä pihalla ja pääsivät ani harvoin mihinkään. Joten niille ei milloinkaan kehittynyt rutiinia.
Plus greyhound on helppo. Russelit taasen ovat lähtökohtaisesti rasistisia kusipäitä.