Koiran lihasvenähdys tai revähdys vaikuttaa aina vakavalta, koska koira ontuu. Aidosti kyse on kohtuullisen helposta tapaturmasta, ja suurin kysymysmerkki on, että tuleeko siitä koskaan enää harrastuskoiraa vaikka agilityyn.
Kilpakoira saa terveen vanhuksen lepopäivät, kunhan asiat tehdään oikein jo pennusta alkaen.
Agility on hauska ja koiralle sinällään järkevä harrastus. Siinä on kuitenkin riskinsä ja agilityn riskit on syytä minimoida mahdollisuuksien mukaan. Kukaan ei halua loukkaantunutta koiraa.
Agilitykoirat ovat riskiryhmässä niveliensä suhteen. Koirien nivelrikkoa on hoidettava, mutta ennaltaehkäisykin on mahdollista.
Kaffepaussissa pähkäillään miksi urheileville koirille kannattaa käyttää lisäravinteita, miksi ihmiset kuitenkin haluavat käyttää omituisia superfoodeja ja mainitaan agilityn riskeistä.
Pajunvitsamurtuma (greenstick fracture) on osittainen luunmurtuma, jossa murtumapinnat palaavat takaisin paikalleen. Pajunvitsamurtuma on tyypillinen nimenomaan nuorille pennuille, joiden luut ovat vielä pehmeät ja joustavat.
Lukekaa kaikki mitä saatte harrastuksestanne käsiinne. Kyselkää, haastatelkaa, kyseenalaistakaa. Mutta tärkeintä on lukea koiraa! Sen oppii ainoastaan pitämällä silmät auki. Koiran normaalitila täytyy tietää ja tuntea, selkäydintasolla. Silloin on mahdollista tunnistaa poikkeamat ja selvittää onko koirassa joku vika. Jos koiransa ”tavallisuuten” ei ole tutustunut, niin on aivan turha edes yrittää selvittää ongelmia. Silloin jäävät vaihtoehdot vähiin: lääkäri tai sosiaalinen media. Kumpikaan ei ole yhtä luotettava kuin oma tietoon, taitoon ja osaamiseen perustuva intuitio. Ja siihen intuitioon on sitten syytä luottaa – jo ennen kuin mitään näkyvää on edes olemassa.
Jos koira tekee täydellisen suorituksen radalla, voitti se tai ei, niin sen ainoa informaatio treenarille on, että kaikki on kunnossa – tai paremmin kuin muilla. Mutta kaikki poikkeuksellinen kertoo jostain ongelmasta. Useimmiten kysymys on aika tyypillisistä asioista, ja poikkeaman tapahtumapaikka radalla sekä mitä koira teki, antaa jo itsessään vahvan viitteen siitä, mikä on ongelman aiheuttajana. Erinomaista treenaria ei tunnista nopeasta koirasta, siihen ei tarvita kuin geneettinen lahjakkuus, vaan hänen kyvystään löytää ja ratkaista ongelmat.