Mikä on hyvä ruoka koiralle?
Kysymykseen mikä on hyvä koiranruoka on mahdotonta vastata, koska se riippuu koirasta. Ja hieman myös omistajasta.
Kysymykseen mikä on hyvä koiranruoka on mahdotonta vastata, koska se riippuu koirasta. Ja hieman myös omistajasta.
Ihmisillä on vastuu koiransa hoidosta. Vastuuseen kuuluu olla rähjäämättä neuvoja antaville ja vasta myöhemmin päättää mikä neuvo ehkä auttaisi. Maalaisjärkeäkin saa käyttää.
Kokemukset ovat luotettavina pidettyjä, oli kyseessä koiran ruokinta tai allergia. Jopa niin vahvasti, että vinkkejä käytetään sairailla.
Koiraa ruokitaan hyvin useasti siten miten ympäristö suosittelee.
Tiesittekö, että yksi kananmuna on niin jumalaton ravintopommi, että yksi kuorineen 60 grammaa painava muna vastaa noin sataa grammaa lihaa – proteiinipitoisuudeltaan? Jos tiesitte, niin tiedätte hieman enemmän kuin minä ja suosittelisin siinä vaiheessa liittymistä Katiskan Koiran ruokinta: Perusteet-koulutukseen. Se on ilmainenkin.
Kävinpä kahvittelemassa yhden tutun luona. Taisin taas hiukan pyöritellä silmiäni, kun kuulin, että sijoituskoiralle ei kasvattajan käskystä saisi syöttää mitään muuta kuin vettä ja nappulaa, vaikka koira ei kerää massaa toivotusti, ja tulosteet ei ihan vastaa standardia. HEI IHAN OIKEASTI NYT!
Koiranomistajilta vaaditaan nykyään vanhvaa medianlukutaitoa. Koirista julkaistaan paljon pätemätöntä tietoa.
Ihmiset hoitavat koiriaan halunsa mukaan, ja osa näyttää jopa pyrkivän rikkomaan koiransa. Muuten ei voi ymmärtää kiihkeää halua tehdä asioita luulon kautta.
Maailman teknistyessä ja niin ihmisten kuin koirienkin laiskistuessa ravinto- ja ruokintaongelmat lisääntyvät. En minä tiedä lisääntyvätkö ne aidosti, mutta ainakin tietoisuus niistä kasvaa koko ajan. Olen ennenkin sanonut, että koirien ongelmat tapaavat tulla aaltoina ja voidaan jopa sanoa, että niillä on omat kausivaihtelunsa kuten muodilla. Varastopunkkiallergiat alkavat olla jo menneen talven lumia, ja nyt ovat närästykset pinnalla. Minulta on kysytty, että pidänkö omistajia luulosairaina. Ei, en pidä. Kysymys on edelleenkin siitä mikä on lööpeissä. On koiria, joilla on ongelmia, ja omistajat tekevät kotidiagnooseja sen mukaan mitä vertaistuki tarjoaa syyksi. Lääkärit sitten vastaavat kysyntään pitäen asiakkaat tyytyväisinä ongelmissa, joihin eläinlääkäreillä ei ole työkaluja.
Jotkut harrastavat koiria eli keräävät niitä. Toiset harrastavat koiralla, oli se sitten vinttien puuhastelua, agilityä tai vaikka metsästystä. Toiset ruokkivat koiria ja joku muu harrastaa koirien ruokintaa keräten erilaisia vaihtoehtoja ja vaihtaen ruokintaa osumien mukaan. Osa taasen harrastaa koirien hoivaamista ja hoitoa. Jokaisella on oikeus harrastuksiinsa, eikä se muille kuulu niin kauan kun harrastus itsessään ei ole uhka harrastuksen kohteelle tai ympäröivälle maailmalle, mutta joskus kannattaa pysähtyä miettimään, että voisiko tekemisen muuttuminen harrastukseksi olla ongelmia aiheuttava tekijä.
Kaffepaussin aikana murehditaan päällisin puolin aihetta ”kyllä kasvattaja tietää” ja ”kasvattajan neuvoja on toteltava”. Kysymys on vaikea ja siihen tullaan takuuvarmasti palaamaan tarkemmin rajatuilla aiheilla.
Kun koiralla on ongelma, niin asioita ei saisi ajatella liian vaikeasti. Yksinkertaisin selitys on yleensä oikea ja sillä kannattaa koiraa hoitaa. Yksi syy siihen miksi koiran allergiatestit ovat hyödyttömiä.
Törmään usein kommentteihin, että ei osata lukea ruokinta – ja analyysitaulukkoja. Ei tajuta mitä analyyseissä on esitetty ja rivit, vieraat sanat ja luvut vain vilistävät silmissä. Jotain pitäisi laskea ja selvittää, mutta kun ei onnistu, niin on helpompi kysyä. Kun sen kiljuunannen kerran kysytään, että mitä merilevässä on, niin vastaajat alkavat tuskastumaan: katso analyysistä mitä siinä on, KVG ravintotaulukoita. (lisää…)
Lienee turha painottaa, että kotskasivuihin on aina syytä suhtautua varauksella. Samaa varaumaa kannattaa käyttää varsinkin koiranruokavalmistajien sivuilla, joissa paikka paikoin ei tyydytä edes antamaan ymmärtää, vaan on ymmärretty antaa puhdasta puutaheinää ihan urakalla. Valitettavasti sama pätee – siis varauksellinen suhtautuminen – myös esim. määrättyjä eläinlääkäriasemien käsitteleviä asioita. Ylipäätään aina, kun kyseessä on jonkun bisnes, niin kannattaa olla varovainen. Vaikka sivun tietosisältö olisikin informaatiotyyppinen, niin he tekevät kuitenkin liiketoimintaa, jota web-sivut pyrkivät tukemaan – jos ei muuten, niin luomalla tarvetta. Mutta varsinainen vaara vaanii aina ideologisilla sivuilla ja foorumeilla – idealisteilla kun ei ole pelkästään halua valistaa, vaan heillä on suunnaton tarve käännyttää ja levittää sanaa – informaatiosodassakin totuus uhrataan aina, hyvänkin asian eteen.
Jokainen kaipaa joskus neuvoja. On epävarma tai ei tiedä. Tietämättömyys tietenkin edellyttää jotain pohjatietoa, koska muuten ei tiedä, ettei tiedä. Itsestäänselvyys, mutta tuppaa monelta unohtumaan. Mikään ei ole niin varmaa ja vankkumatonta kuin väärä varmuus – joka kasvaa ja versoo tietämättömyydestä.
Tieto luo tuskaa. Mutta vasta sitten, kun tietää ettei tiedä. Sitä ennen menee hilpeästi hoilotellen. Jossain vaiheessa elämääni minäkin uskoin väitteeseen, että kanamunaa ei saa antaa koiralle, koska se tekee kalvon vatsalaukkuun ja estää proteiinien imeytymisen.