Mineraalisuola koiralla
Mineraalisuolaa käytetään koirilla usein helppona ja tehokkaana jodin ja kaliumin lähteenä.
Mineraalisuolaa käytetään koirilla usein helppona ja tehokkaana jodin ja kaliumin lähteenä.
Podcastissä mennään läpi asennepuolella mitä tehdä, kun koira ei kestä lihaa. Haluttaisiin luonnollista ja terveellistä, mutta koira sairastuu siitä. Ratkaisuhan on periaatteellisella tasolla hyvin helppo: ei anneta lihaa.
Raakaruokinta on hygieniariski, puhuttiin koirien tai ihmisten raakaruuasta. Suomessa broileri on turvallista ruokaa, mutta muun maailman tuotantotavat saattavat olla siellä riski.
Kampylobakteeri tulee lihaan useimmiten lihan käsittelyssä. Suomessa koirien rehulihojen suhteen tilanne on uutisoinnista huolimatta turvallinen. Suurin riski onkin ulkomailla käyvä koiran omistaja.
Video on muutaman minuutin lainaus Katiskan luennosta Koiran ruokinta: perusteet. Ensin selitetään miksi meidän pitäisi luopua termistä koirien raakaruokinta, ja sen jälkeen kerrataan miksi on kestämätöntä väittää koirien lihapohjaista ruokintaa yleisesti epäterveelliseksi verrattuna kuivamuoniin.
Koirien lihapohjaiset täysravinnot eivät välttämättä ole täysravintoa syöntimäärillä.
Raakaruokintaa väitetään koirille sekä omistajille terveysriskiksi ja suurimpana ryhmänä asiasta murhetta kantavat eläinlääkärit.
Koiran raakaruokinta on helppo toteuttaa. Joten kerrataan mitä raakaruokinta on ja mitä se ei ole.
Koirien ruokintaa syytetään välillä vaikeaksi avaruus- ja rakettitieteeksi. Koiran raakaruokinta on helppoa ja sen oppiminen niin, että koira saa mitä koira tarvitsee, vie vain muutaman minuutin.
Virtsakiteisiin törmää erilailla asetelluissa keskustelunaloituksissa todella usein. Lääkäreillä ei ole useinkaan tarjota virtsakidepotilaan omistajalle oikeastaan muuta neuvoa, kuin Hill’s tai RC, ja raakaa syövien koirien omistajat eivät yleensä haluaisi millään siirtyä takaisin nappulaan. Eikä tarvitsekaan – liha käy myös koiran virtsakideruokinnan pohjaksi.
Lihojen rasva pitää koiran terveenä ja kunnossa. Siksi rasvattomia lihoja pitäisi käyttää vain jos on ehdoton pakko.
Koirien monivitamiinit tai ylipäätään monilisäravinteet ovat aina hyödyttömiä, eivätkä säästä rahaa eivätkä vaivaa.
Kaikki tavat ruokkia koiraa perustuvat lihaan. Vegaaniratkaisut ovat oma maailmansa, mutta silloin kyse ei ole ruokinnasta, vaan eläinsuojelullisesta ongelmasta. Kuivamuonat mainostavat itseään milloin lihan osuutena proteiineista, milloin suhteellisena määränä raaka-aineista, olkoonkin, että toteutus välillä ontuu. Koiramaailman ainoa konsensus koskeekin lihaa koiran tärkeimpänä ruoka-aineena. Siihen se herttainen yksimielisyys sitten loppuukin.
Päätin illan kuluksi askarrella parit kaaviot, koska kuva on useimmiten havainnollisempi kuin tuhat sanaa. Päätin siis tolppakaavioiden avulla verrata ruokintamallien eroja ravintoaineiden osalta.
Esimerkkinämme on jälleen kivasti se 30kg perusaktiivinen koira, ja vaihtoehtoiset ruokinnat ovat:
Tiesittekö, että yksi kananmuna on niin jumalaton ravintopommi, että yksi kuorineen 60 grammaa painava muna vastaa noin sataa grammaa lihaa – proteiinipitoisuudeltaan? Jos tiesitte, niin tiedätte hieman enemmän kuin minä ja suosittelisin siinä vaiheessa liittymistä Katiskan Koiran ruokinta: Perusteet-koulutukseen. Se on ilmainenkin.
Ravintolisän ja lisäravinteen ero on hiuksenhieno. Koirien ruokinnassa kumpiakin on käytettävä ja ainakin kaksi lisäravinnetta kuuluu pakollisiin syötti sitten raakaa tai kuivamuonaa.
Koiran ruokaan on lisättävä niitä vitamiineja ja mineraaleja, joita koira ei muutoin saa riittävästi ruuastaan.
Aihe barf ja sen pahan ruokintavirheen aiheuttavat uskomukset saavat minut aina hiiltymään. Kun kiroilee liikaa kahvikuppi kädessä, niin otsikkoon on pakko lyödä K-18 leima. Aihe on sellainen, että sitä ei vain pysty käsittelemään ilman rumaa kieltä – varsinkin kun disinformaatiota on jakanut ruokakauppias. Onko syy siihen, että he painostavat mahdollisimman huonolaatuiseen ruokaan se, että heillä ei ole myynnissä kunnollista lihaa?
Tämä on myös noussut, ehkä hieman yllättäenkin, isoksi kysymykseksi ruokinnan suunnittelussa. On ehkä pikkuhiljaa tajuttu, että se koira tarvitsee muutakin kuin luita ja lihaa, ja lisät on saatu laskettua, ja kuitenkin se täysipainoinen perusruoka on epäselvä käsite.
Raakaruokinnassa lihoiksi lasketaan kaikki (myös sydän ja kieli) paitsi maksa, haima ja munuainen (ja toki maha ja keuhkot, jotka ovat pelkkää sidekudosta). Valitset jonkun lihan jota annat. Yhden kerran viikossa laitat noin puolet siitä sisäelinseosta tai maksaa (nauta) noin gramman per EPkg ja yhden-kaksi kertaa viikossa korvaat sen kalalla (lohi, seiti, silakka, muikku mikä nyt sattuu maistumaan). Vaihda lihaa aina välillä, niin että koira saisi monipuolisesti kaikkea. Tarkkaa se ei kuitenkaan ole, meillä mennään sen mukaan mitä on pakkasessa milloinkin.
Kuinka paljon koiran pitää syödä jotakin, jotta se saa tarpeensa täytettyä? Tätähän on sivuttu jo aiemmin, mutta käydään asia nyt läpi ihan kunnolla, ja otetaan esimerkiksi ne ikuiset murheenkryynit, sinkki ja D-vitamiini.
Kaffepaussi on tällä kertaa patoumien purkua, pyrkimys saavuttaa henkinen rauha ja tasapaino. Siksi mukana on pari pätkää tämän kevään ensimmäisistä rannikolta muuttavista joutsenista. Henkistä rauhaa varjostavat luonnonmukaisuuden nimellä ratsastavat ruokintaneuvojat, joiden tapauksissa sokea ohjaa rampaa. Samalla kerrataan paljonko on vähän eli mikro, soseutetaan kasviksia ja kerrataan mikä olikaan aidosti oleellista ruuansulatuksessa. Mainittuina ovat mm. hevoset, taljajousi ja hauislihas.
Kiukuttelen kahvikupin äärellä vanhaa ja jo tuttua asiaa: miksi ihmeessä ihmiset uskovat maagisiin voimiin. On aivan sama luottaako kraniosakraaliterapian kykyihin säädellä aivoselkäydinnesteen virtauksia (joka ei siis onnistu ilman kallonpohjan murtumaa tai muuta vastaavaa tappavaa vammaa) tai kallonluiden asentoja (joka ei onnistu ilman kallonmurtumaa) tai reikin energiavirtauksiin, sillä usko ei tee asiasta sen todellisempaa. Sama pätee kehon pH-hoidoissa, jotka ovat puhdasta kusetusta. Vastaan myös (ikuisuus)kysymykseen siitä, millaista ruokintaideologiaa noudatan. Minä noudatan sellaista, jota koira lihansyöjänä pystyy hyödyntämään. Lisäksi paljastetaan (tähän fanfaari) perheen uusin tarvikehankinta.
Monelle raakaruokkijalle tai raakaruokintaa aloittaville tulee kauhea ongelma sopivien treeninamien löytämisestä. Jos ei ole mitään terveydellistä estettä, niin niitä samoja ja ihania kaupan (sydämen tai luun muotoisia) nameja voi toki käyttää edelleen – ei se mitenkään pilaa raakaruokintaa. Omituinen käsitys sinänsä.
Koiran on saatava ruuastaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, hivenaineet ja rasvat.
Toivottavasti olet huomannut. Laskin ei pure. Se ei käy kimppuun, potki vastaan tai edes yritä vahingoittaa haltijaansa. Se tekee yleensä ihan niin kuin siltä pyytää – toisin kuin monien ihmisten koirat.
Tein kesän aikana oman kyselyni raakaruokinnasta, sillä MUSHin kysely , tai oikeammin Helsingin yliopisto sen toteutti, antoi mielestäni harhaanjohtavia tuloksia. Hirvittävän positiivisia nimittäin.
Raakaruokinnan aloittaminen on aihe, josta väännetään keskustelupalstoilla joka päivä vähintään pari kertaa päivässä. Eli väännetäänpä tämä nyt sitten rautalangasta, ja askarrellaan linkitettävään muotoon. (lisää…)
Kaffepaussi pohtii paljonko koira tarvitsee lihaa. Oleellinen perusasia, kun aiheena on koiran raakaruokinta.
Yksi yleisimmistä periaatteellisista kiistoista sen lisäksi, että syökö susi hirven vatsalaukun ja onko naudanmaha erinomaista ruokaa koirilla, on että onko koira lihansyöjä vai sekasyöjä. Kaikkiaan kyse on enemmänkin teoreettisesta luokittelusta kuin aidosta ravitsemuksellisesta kiistasta.
Koiran suolisto, ulosteen koostumus ja nestetasapaino vaatii kuitua tai jotain, joka toimii kuin kuitu.
Kivipiira eli linnun lihasmaha lasketaan usein barf-sovelluksissa sisäelimiin kuuluvaksi, mutta oikeammin se kuuluu lihaksiin kuten sydänkin – varsinkin ravitsemuksessa. Kivipiiraa on käytetty Suomessa kohtuullisen vähän, mutta muualla maailmassa sitä ei koirien ruuaksi tuhlata, vaan se kokataan ihmisille.
Barf perustuu kolmelle tukijalalle. Varsinainen on lihaisat luut – 60 – 80 % – ja ilman niitä barf ei ole barffia, eikä terveellistä jos barf-luennoitsijoita uskoo. Toisena on lihat ja elimet, jotka ovat koiran pääasiallinen bakteerien ja entsyymien lähde – taas kerran barffin perusoppien mukaan. Kolmas, jota annetaan yhtä paljon kuin lihaa, on kasvissose. Soseutettu ja pakastettu raakatuote, josta koira saa barffin oppien mukaan vitamiineja ja mineraaleja. Katsotaan infograafista mitä tekijöitä perusravitsemukselle kasvissose aidosti antaa.
Barf ei ole sama asia kuin raakaruokinta, vaikka barf raakaruokintaa onkin. Infograafi selittää eron, sekä miksi barf voidaan koirilla miettiä ruokintavirheeksi.
Koira saa hieman erilaisia mineraaleja lihasta, mutta ei paljon.
Munuaisia ei Suomessa käytetä sellaisenaan paljonkaan koirien ruokinnassa. Poikkeuksen muodostavat teurastamoiden ns. sisäelinseokset, joista munuaista kylläkin löytyy.
Maksa on koiran varsinainen superfood ja sitä pitäisi antaa jokaiselle koiralle riippumatta syövätkö ne raakaa vai kuivamuonaa.
Kuivamuonia ja raakaruokintaa verrataan usein. Kummassakin on plussansa ja miinuksensa, mutta ylipäätään niiden suorat vertailut ruokintaan ovat vaikeita, koska käytännön tasolla on vain yksi yhteinen tekijä: kumpaakin syödään. Tarkoitus olisi antaa jotain mittakaavaa aloittelevien raakaruokkijoiden peruskysymykseen: kuinka paljon annetaan.
Barf on huono tapa ruokkia, mutta se on mahdollista muokata koiralle sopivaksi. Silloin se on tosin raakaruokintaa.
Ian Billinghurst, jonka eläinlääkörin usa oli lyhyt ja joka siirtyi huuhaahoitoihin, loi nykyisellään tunnetun luihin oerustuvan barf-ruokavalion koirille.
Kemisti ei ole ravitsemuksen osaaja, ainakaan tässä tapauksessa.
Kananmuna sisältää käytännössä kaikkia tarvittavia ravintoaineita, mutta ei mitään riittävästi.
Pennun elimistö vahvistuu mitä enemmä se liikkuu. Kun nuori koira saa rasituksen lisäksi raakaruokaa tai ainakin lihaa, niin terve kehitys seuraa itsestään. Tietysti edellytyksellä, että koiran perimä on terve.
Jostain oudosta syystä minulta kysellään koko ajan miten meillä koirat ruokitaan. Saattaa liittyä jotenkin tapaani arvostella tasapuolisesti kaikkia tyylejä1. Oikeammin kylläkin niiden katteettomia lupauksia, ylilyöntejä ja luuloja – mutta yhtä kaikki nuo niputetaan aina koko tyylin arvosteluksi.
Unohdan taas kerran hyvät tavat ja nettiketin, ja kopioin erään foorumipostauksen sekä oman vastaukseni siihen. On aivan pakko, koska tämä on tyyppipuhdasta barffaamista arkipäivän tasolla – paitsi, että kirjoittaja antaa myös lihaa. Ns. broikunsiipibarffaajathan eivät lihaan rahojaan tuhlaa.
Koirille menevä liha on aina ihmisille suunnattua tuotantoa, mutta se ei tarkoita, että liha olisi ihmisille kelvollista.
Kun koira vaihdetaan kuivamuonalta lihapohjaiseen ruokintaan, niin se usein laihtuu. Turhan monet barffaavat koirat ovat laihoja. Eivät hoikkia, vaan laihoja. Omistaja ei sitä läheskään aina näe, koska hän katsoo liian läheltä. Muutos ei tapahdu päivässä, mutta kahden viikon aikanakin tapahtunut painon lasku jää huomaamatta.
Kävin eilen Kennelrehun autolla paikkaamassa akuuttia lihapulaa. Kiva bisnes, mutta hankala työssäkäyvälle. Näytti vaan edelleenkin siltä, että heidän ei edes tarvitse panostaa heihin, jotka eivät keskellä päivää pääse paikalle ja saa lihoja heti kylmään. Kauppa vetää muutenkin. Tällä kertaa olin lihaan positiivisen yllättynyt, se oli jopa kohtuullisen punaista. Aina ei ole. Mukaan lähti lisäksi lohiöljyä, rustoluita sekä luumursketta. Maksa- ja lihaisa rasva -varastot eivät tarvinneet täydennystä. Hauska nimitys ihralle tuo lihaisa rasva, ja meidän käyttö loppuu kun laatikko on syötetty. Sopii varmasti jollekin, mutta ihraa saa halvemmallakin ja mukavammin pakattuna. Olin ollut kiltti, ja muistanut tehdä jopa tilauksen etukäteen. Edellä seissyt rouva turkissaan ei ollut. Olen törmännyt häneen ennenkin. Ei hän koskaan tilaa etukäteen, ja muistaa jopa valittaa, jos hänen tarvitsemiaan tuotteita ei olekaan. Noita riittää, eikä Kennelrehun kierroksen loppupäässä taida tarvita tehdä ex tempore ostoksia. Vaikka auto kulkee, tilaus on helppo tehdä (nettisivun aikataulupäivityksiin ja pysähdysten kartoittamiseen saisi kylläkin keskittyä, nettitilauskin olisi kiva – wink wink), niin on kritisoitavaakin.