Koiran adoptointi tai rescue-koiran ottaminen on riskipeliä. Toki on pennunkin ostaminen, mutta pennun kohdalla ei tarvitse miettiä taustoja ja niiden aiheuttamia ongelmia.
Somen maailma, Katiska mukaan lukien, huuteli uutta kotia nelivuotiaalle greyhoundurokselle. Se oli joutunut kehnoon tilanteeseen omistajansa menetettyä otteensa reaalimaailmaan (minun tulkintani) ja mopon karattua käsistä oikein kunnolla – ainakin lemmikkien hoidon suhteen.
Meillä on pääsääntöisesti vain hyviä tai normaaleja kokemuksia pentukaupoista. Koirat ovat lähteneet tavallisiin perheisiin, eikä siltä osin mitään ongelmia ole. Mutta aika ajoin asiat menevät eeppisesti perseelleen — onneksi ei edes joka vuosikymmen.
Ollessamme Irlannissa sain muutaman kyselyn Suomesta. Haluttiin adoptoida entinen ratagreyhound. Annoin jonkun yhteystiedon, koska itse en ole siinä toiminnassa mukana. En näe siinä mitään mieltä, mutta jos joku haluaa niin siitä vain. Mahtavia koiriahan ne pääsääntöisesti ovat. Irlannissa ei taida yksikään adoptio-järjestö edes välittää eteenpäin soputumisongelmaisia, vaan ne lopetetaan heti.
Allaoleva lainaus kommentti, jonka nimimerkki juho26v tipautti merkintään Sädekehää ja välittämistä eräässä blogin historian vaiheessa. Tuo on niin vahvasti asennoitunut väite, että se on syytä ottaa omaksi merkinnäkseen. Ainakin pintapuoliseen tarkasteluun.
Galgoja ei tapeta julmasti polttamalla ja hirttämällä Espanjassa. Väitetyt määrät ovat myös tyypillistä espanjalaista liioittelua. Suomeksi valehtelua, jota rescue tukee.