Koiran superfoodien 5 huonoa ja 5 hyvää
Koirien superfoodit eivät ole gojimarjaa tai chian siementä. Koiran superfoodia ovat liha ja sisäelimet.
Koirien superfoodit eivät ole gojimarjaa tai chian siementä. Koiran superfoodia ovat liha ja sisäelimet.
Kaikki tavat ruokkia koiraa perustuvat lihaan. Vegaaniratkaisut ovat oma maailmansa, mutta silloin kyse ei ole ruokinnasta, vaan eläinsuojelullisesta ongelmasta. Kuivamuonat mainostavat itseään milloin lihan osuutena proteiineista, milloin suhteellisena määränä raaka-aineista, olkoonkin, että toteutus välillä ontuu. Koiramaailman ainoa konsensus koskeekin lihaa koiran tärkeimpänä ruoka-aineena. Siihen se herttainen yksimielisyys sitten loppuukin.
Monivitamiinien ja -hivenainetuotteiden annostelussa sekä varsinkin vertailussa on eräs ihmisiä säännöllisesti kiusaava asia. Kun ainesosia on monta, niin iskee runsauden pula, eikä enää osata päättää kannattaako tuotetta antaa tai ostaa, puhumattakaan annostelusta. On paljon helpompi ostaa magnesiumia, jossa on vain magnesiumia määrätty määrä (jos on käsitys paljonko tarvitsee) kuin mineraalia, jossa on magnesiumin lisäksi kymmenittäin muitakin hivenaineita. Vertailuun ja annostelun määräämiseen on olemassa sääntö, joka on helppo – ainakin suhteellisen helppo, sillä toki sen edellyttää käsitystä paljonko mitäkin voi antaa ja mikä on se oleellisin annettava.
Ravintolisän ja lisäravinteen ero on hiuksenhieno. Koirien ruokinnassa kumpiakin on käytettävä ja ainakin kaksi lisäravinnetta kuuluu pakollisiin syötti sitten raakaa tai kuivamuonaa.
Käydään läpi lisäravinteita. Mitä vaihtoehtoja on, millaisia ne ovat ja mistä niitä voi saada. Tiedetään jo että esim. A-vitamiinin saa helposti maksasta, mutta entä jos koira ei sitä syö?
Koiranpentujen ruokinta on helppoa. Ei siinä tarvitse milligramman määriä laskeskella. Kunhan lihaa on joukossa.
Kuinka paljon koiran pitää syödä jotakin, jotta se saa tarpeensa täytettyä? Tätähän on sivuttu jo aiemmin, mutta käydään asia nyt läpi ihan kunnolla, ja otetaan esimerkiksi ne ikuiset murheenkryynit, sinkki ja D-vitamiini.
Käytä koirasi ruokinnan suunnittelemiseen ja itsesi auttamiseen ainoastaan osaavia ammattilaisia. Kuten sellaisia, joita löytyy Katiskasta.
Koiran on saatava ruuastaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, hivenaineet ja rasvat.
Toivottavasti olet huomannut. Laskin ei pure. Se ei käy kimppuun, potki vastaan tai edes yritä vahingoittaa haltijaansa. Se tekee yleensä ihan niin kuin siltä pyytää – toisin kuin monien ihmisten koirat.
Tästä tuli nyt jonkinlainen Kaffepaussin tyyppinen tekstivuodatus, koska näin viime yönä jopa unta koirien ruokinnasta. Unessani väänsin rautalankaa jälleen kerran siitä, miksi koiran kuuluu syödä lihaa. Unen väittelytoverini ovat ihan todellisia ihmisiä, ja myös todellisuudessa heillä on varsin eri käsitys koiran ruokinnasta kuin minulla.
Koiran ruokinnan ja ylipäätään hoidon tärkein asia on pitää kokonaisuus kunnossa. Sillä saa korvattua aika ajoin jopa jalostuksen puutteita.
Raakaruokinnan aloittaminen on aihe, josta väännetään keskustelupalstoilla joka päivä vähintään pari kertaa päivässä. Eli väännetäänpä tämä nyt sitten rautalangasta, ja askarrellaan linkitettävään muotoon. (lisää…)
Kaffepaussi on ehkä vanhan kertaamista, mutta silti minusta kannattaa tuoda säännöllisesti esille se, että perusruokinta on aina laitettava ensin kuntoon ja vasta sen jälkeen pohtia lisäravinteiden tarvetta.
Törmään usein kommentteihin, että ei osata lukea ruokinta – ja analyysitaulukkoja. Ei tajuta mitä analyyseissä on esitetty ja rivit, vieraat sanat ja luvut vain vilistävät silmissä. Jotain pitäisi laskea ja selvittää, mutta kun ei onnistu, niin on helpompi kysyä. Kun sen kiljuunannen kerran kysytään, että mitä merilevässä on, niin vastaajat alkavat tuskastumaan: katso analyysistä mitä siinä on, KVG ravintotaulukoita. (lisää…)
Kalsium on eniten mietitty, murehdittu ja laskettu mineraali koirien ruokinnassa. Siitä huolimatta, että se on helpoin ja yksinkertaisin.
Yksi yleisimmistä periaatteellisista kiistoista sen lisäksi, että syökö susi hirven vatsalaukun ja onko naudanmaha erinomaista ruokaa koirilla, on että onko koira lihansyöjä vai sekasyöjä. Kaikkiaan kyse on enemmänkin teoreettisesta luokittelusta kuin aidosta ravitsemuksellisesta kiistasta.
Käytän nykyään usein otsikon mukaista triplaperuslitaniaa, kun haluan tarkentaa ruokinta- ja saantimäärissä kyseessä olevan perustason saantisuositus tai siihen liittyvät ruokintamäärät.
Koiran raakaruokinta, ja ruokinta yleisesti, on mahdutettavissa sääntöihin. Silti joutuu opettelemaan ja soveltamaan.
Maksa on koiran varsinainen superfood ja sitä pitäisi antaa jokaiselle koiralle riippumatta syövätkö ne raakaa vai kuivamuonaa.
Koiran ruokinta ei ole rakettitiedettä, eikä edes vaikeaa. Laiskuus ei merkitse samaa kuin monimutkaisuus.
Kuivamuonia ja raakaruokintaa verrataan usein. Kummassakin on plussansa ja miinuksensa, mutta ylipäätään niiden suorat vertailut ruokintaan ovat vaikeita, koska käytännön tasolla on vain yksi yhteinen tekijä: kumpaakin syödään. Tarkoitus olisi antaa jotain mittakaavaa aloittelevien raakaruokkijoiden peruskysymykseen: kuinka paljon annetaan.
Ihmisillä suositellaan kilpailudieetiksi hiilihydraatteja hieman enemmän kuin proteiineja ja rasvan saantia rajoitetaan voimakkaasti. Ihmisillä tällä saavutetaan nopeampi palautuminen, lihasten kasvu ja säilyvyys sekä painokontrolli. Koira ei ole kuitenkaan ihminen.
Ruokintatapoja on yhtä montaa kuin on omistajiakin, eikä ole olemassa mitään selvää tapaa tehdä asiat oikein. Määrätyt päälinjat ovat kuitenkin olemassa, mutta ne ovat yleensä enemmän kulttuurisia kuin kuin tosiasioihin perustuvia: ruokinta vaihtelee maittain ehkä enemmän kuin treenareittain – ainakin greyhoundeilla. Radoilla on nähty tuhansia kertoja, ettei ruokinta tee hitaasta koirasta RE-tason menijää – tai päinvastoin. Mutta rajatapauksissa se saattaa ratkaista; jaksaako urheilukoira ne viimeiset metrit vai hyytyykö, tai palautuuko se tarpeeksi nopeasti kyetäkseen ottamaan viimeisen herkistelytreenin ennen uransa tärkeimpää finaalia. Ruokinnalla on myös merkityksensä koiran terveyden kannalta, ja sillä voidaan vähentää tai estää määrättyjä loukkaantumisriskejä.
Huomaa: artikkeli on erittäin vanha, 90-luvun puolesta välistä ja varsinkin rasvamääriä ja proteiinia kannattaa peilata sitä vastaan
Olen esitellyt jo kaksi foorumeilla ja turuilla useammin siteerattua ruokintaopusta, mutta ei kahta ilman kolmatta. Koiran ruokinta ja hoito komeilee melkoisella tekijäluettelolla: MMM Riitta Kempe, ELT Minna Leppänen, MMT Katariina Mäki, MMT Markku Saastamoinen, MMM Susanna Särkijärvi ja FT Katriina Tiira. Melkoinen liuta tutkijoita, joten sisällön suhteen lukijalla on oikeus vaatia aika paljon. Jos nimien perään tai eteen vielä merkittäisiin tittelit, ammatit ja työpaikat, niin lista alkaisi näyttää jo Messarin maailanvoittajanäyttelyn menestyneimpien koirien nimiripsuilta – jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Kirja perustuu ProAgria Maaseutukeskusten liiton 2005 tuottamaan teokseen nro 111 Koiran ruokinta ja hoito.
Meille tuli whippetin pentu. Ihan kuin greyhound, mutta pienempi. Hauska tapaus, ja jos suurin osa vipukoita on tämän tapauksen kaltaisia, niin en ollenkaan ihmettele niiden suosiota: greyhound taskukoossa.
Vanhan koiran ruokkiminen ei ole sen kummallisempaa kuin nuoren tai aikuisen. Kunhan muistetaan, että vanhuus hidastaa koiraakin.
Helleman & Marjeta: Koiran ruokinta - kirjan arvostelu
Koiran ruokinta voidaan laskea tarkkaankin, mutta silti arkipäiväinen ruokinta on hyvin kaukana tarkasta. Emme koskaan tiedä mitä ruuissa aidosti on.
Koirien ruokintaa ja omaa tekemättömyyttä ei voi koskaan perustella luonnolla ja susilla.
Siinä missä muiden rotujen omistajat kaipaavat ruokinnasta suuremman mittakaavan hyötyjä, kuten tuuheampaa turkkia, hyviä lonkkia ja suorempia jalkoja, niin greyhound-treenareilla on selvempi visio: enemmän nopeutta (halvemmalla). Aikoinaan Suomessakin uskottiin korkeaan proteiiniin ja matalaan rasvaan saatuna kuivamuonasta. Kaikki muu oli liian tavallista ja arkista, ainoastaan teollinen ruoka kykeni tarjoamaan kaiken tarvittavan kompaktissa paketissa tutkitulla teholla. Tosin silti tarvittiin melkoinen lisäravinnearsenaali, mutta kaikkeahan ei voi saada, vaikka niin toivottiinkin.
Pikkupentu tarvitsee kasvuvaiheessa vahvaa ja ravintoaineltaan rikasta ruokaa.
Lisäravinteiden käytöälle aktiivisille koirille on selvät perusteet. Pelkkä ruoka ei riitä, koska koira ei pysty syömään tarpeeksi paljon. Varsinaisia aktiivisten saantisuosituksia ei silti ole.
Minulta on kysytty miksi kisakoirien ruokintaan täytyy keskittyä niin paljon. Koska pyörää ei kannata keksiä uudestaan, niin lainataan Riitta Kempeä: Kilpakoirille suunnitellun ruokavalion tulee ehkäistä fyysisen stressin syntyä, tukea palautumista…
Ei laadukkaan penturuuan lisäksi lihaa, koska kasvaa liian nopeasti ja luusto kärsii. Liha vasta täysikasvuisena.
Greyhoundien kilpailuruokinta on asia, jota eräällä tavalla pidetään omana tieteenhaarana. Jokaisella kasvattajalla ja auktoriteetilla on oma näkemyksensä ja suosituksensa aiheesta. Suhtautuminen on minusta outo, koska mitään sellaista kuin kilpailuruokinta ei itseasiassa edes ole. On ainoastaan erilaisia painotuksia riippuen siitä, mitä halutaan saavuttaa. Aivan samoin kuin ns. arkiruokinnassa. Kilpailukauden ruokintaa toki painotetaan eri tavalla kuin talvikauden kunnon kohotuksessa ja kilpailuaamun ruokinta eroaa vaikka seuraavan päivän aamusta. Kuten treenausta, hoitoa ja ylipäätään ruokintaa, niin tämäkin voidaan tehdä useilla eri variaatioilla. Seuraava on kuitenkin todettu toimivaksi, ja sillä on voitettu isoja kilpailuja.
(lisää…)
Kirjoittelin muutaman jutun ruokintatavoista. Ne ovat herättäneet mielenkiintoa melkein yhtä paljon kuin ajatukseni eläinlääkinnän muutamista ongelmakohdista. Mutta näyttää siltä, että yksi asia on jäänyt painottamatta. Varmasti niitä on enemmänkin, mutta tähän törmään useimmin. Mitä tehdä silloin, kun koiralle ei sairauden tai vajavuuden takia voi syöttää mitään muuta kuin vaikkapa broilerisiipiä ja riisiä? Täytyykö omistajan tuntea syyllisyyttä siitä, ettei pysty tarjoamaan rekulleen Jagsterin mielestä parasta mahdollista ravintoa?
Vastaus on yksinkertainen. Ei tietenkään kuulu.
Koiran kotiruokinta tai sekaruoka on ehkä maailman vanhin tapa ruokkia koiraa. Ei paras mahdollinen, mutta omassa keittiössä ja ihmisten ruuasta saa koiralle terveellistä ja maistuvaa ruokaa.
Kouluissa on opetettu ravintoympyrä, mitä kaikkia ravintoaineita ihmisen on saatava päivittäisestä ruuastaan – tai edes hieman pidemmällä aikavälillä. Koiralla tämä ympyrä on hieman erilainen.
Koirilla lisäravinteita käytetään korjaamaan tai lisäämään ruuasta annettavia ravintoaineita.
Muuntokelpoinen energia on se osuus koiran ruuan kokonaisenergiasta, joka on mahdollista muuttaa energiaksi. Se ei tarkoira samaa kuin että se määrä muutetaan energiaksi.
Ruokinta on eräs suurimpia mielipiteitä jakavia asioita greyhoundin treenauksessa ja hoidossa. Tyylejä ja teorioita on yhtä paljon kuin ruokkijoitakin, ja joskus noiden teorioiden takana on ihan faktaakin. Useimmiten kylläkin luuloa, folklorea ja väärinymmärryksiä. Urheilukoirien ruokintaa, pääosin nimenomaan greyhoundeilla sekä rekikoirilla, on jossain määrin tutkittu. Vaikka nuo kaksi ovatkin eniten tutkittuja, niin silti ruokinta ylipäätään on lähes valkoista aluetta koiranhoidon kartassa. Teolliset valmistajat mainostavat tutkittuja ruokiin, mutta tosiasiassa niiden takana ei ole suuremmin tieteellisiä kriteerejä täyttäviä tutkimuksia, vaan lähinnä käyttäjäkokemuksia sekä johtopäätöksiä viitteistä.
Selko-KATISKA: Selkokielinen versio