Virtsatiekivet ovat viheliäinen vaiva, ja pahimmillaan, paitsi tuskallinen, myös tappava. Onneksi suurin osa koirista kuitenkin pääsee vähemmällä.
Koiran virtsatiekivet ovat kivulias vaiva ja usein jopa vaarallinen. Luento kertoo mistä koiran virtsatiekivistä on kyse ja miten voit itse hoitaa niitä ruualla sekä mahdollisesti estää uusiutuminen.
Virtsakiteisiin törmää erilailla asetelluissa keskustelunaloituksissa todella usein. Lääkäreillä ei ole useinkaan tarjota virtsakidepotilaan omistajalle oikeastaan muuta neuvoa, kuin Hill’s tai RC, ja raakaa syövien koirien omistajat eivät yleensä haluaisi millään siirtyä takaisin nappulaan. Eikä tarvitsekaan – liha käy myös koiran virtsakideruokinnan pohjaksi.
Virtsa- ja munuaiskivet vaivaat hieman liian useaa koiraa. Niitä vastaan taistellaan useimmiten joko virtsaa happamoittamalla tai ruuan puriineja välttämällä riippuen kivien tyypistä. Lääkärien yleisimmin määräämä lääke on ruokinnan muutos asemalla myytävien funktionaalisten kuivamuonien avulla. Niistä saatava hyöty saattaa paikoin olla näennäinen tai se on saavutettavissa kotikonsteinkin; funktionaaliset kuivamuonat ovat erittäin kalliita. Yleisimmät tavat taistella virtsakiviä vastaan ovat kuitenkin maltillinen mineraalien määrä, hyvin sulava eläinvalkuainen, mutta rajatussa määrin, liikunta ja ehkä tärkeimpänä: huolehtia että koira juo riittävästi.
Kuivamuonamarkkinoilla on kohtuullisen pitkään ollut ikäkausiruokien lisäksi myös roturuuat. Koirien jalostuksessa ja lajin evoluutiossa ollaan tultu siihen pisteeseen, että ei voida enää puhua lajityypillisestä ruuasta, vaan tarvitaan rotutyypillistä ruokaa.