159: Liha, koirien superfood vai perusfood
Liha on terveellistä koiran ruokaa. Se ei ole superfoodia, vaan ihan tavallista perusruokaa. Luonnollinen ruokinta selittää muuta.
Liha on terveellistä koiran ruokaa. Se ei ole superfoodia, vaan ihan tavallista perusruokaa. Luonnollinen ruokinta selittää muuta.
Koira ei käytännössä ole milloinkaan moniallerginen, vaan kärsii suolistosairauksista.
Koirasta ei saada tehtyä kasvissyöjää, mutta kuivamuonat ovat jo vahvasti kasvisruokaa.
Koirille myytävien lihojen laatu ja koostumus saattavat sairastuttaa koiria. Porsaanliha saattaa olla myös ongelma osalle koirista.
Liha on koiralle hyvää ja terveellistä ruokaa, mutta vain jos lihapohjainen raakaruokinta on oikein koostettu.
Koira tarvitsee lihaa. Punainen liha on hieman parempaa kuin valkoinen, mutta suurta eroa ei ole.
Koiralle voidaan käyttää luisia lihoja kalsiumin saantiin. Ainoaksi ruuaksi ne eivät raakaruokinnassa sovi.
Koira voi syödä kypsää lihaa ja luita. Kypsennys tai lämmittäminen ei muuta ruokaa koiralle huonoksi.
Koiranomistajat haluaisivat tietää mikä on laadukasta lihaa. Laatu on yleensä ilmainen merkityksetön mainostermi ja laatu riippuu miten liha sopii koiralle.
Pilaantunutta lihaa ei pitäisi syöttää koiralle. Mutta koira kestää yleensä melkoisen mädätynyttä lihaa.
FDA oli löytänyt yhdysvaltalaisen koirien rehulihatuottajan erästä rauhoitejäämiä, salmonellaa ja listeriaa. Suomessa ei ole ongelmaa.
Metsästyskoira, tai mikään mukaan työtä tekevä harrastuskoira, ei jaksa paremmin sillä, että sille annetaan enemmän proteiineja, enemmän rasvaa ja ylipäätään enemmän ruokaa.
Koira lihotetaan lisäämällä rasvan määrää. Se saadaan joko antamalla enemmän ruokaa, antamalla rasvaisempaa ruokaa tai lisäämällä rasvaa. Yleensä ruuan määrän lisääminen on helpointa.
Luento esittelee pääpiirteittäin erilaisten lihojen erot ja merkitykset.
Liha on koiran perusruokaa ja jokainen ruokintatyyli perustuu lihalle. SIlti lihan merkitys ja rooli on monille epäselvä.
Koirien ja kissojen raakaruokien valmistusmäärät tiedetään. Tiedetään myös paljonko rehuja tuodaan. Noista saadaan suuntaa antavia lukuja kahden ruokintatyylin määristä.
Koiralle voi antaa jauhelihoja, joihin on jauhettu luuta joukkoon. Sillä saa kalsiumin tyydytettyä. Mutta luullisissa lihoissa on riskinsä.
Broilerin koipireisiä voi käyttää koiran raakaruokinnassa lihaisina luina, mutta niistä tulee liikaa kalsiumia.
Fosforin määrä koirien ruokinnassa on lähes vakio. Sitä nostaa luiden määrä, ei liha.
Ikuinen kysymys koirien ruokinnassa on, että annetaanko kalaöljyä, omega-3 kapseleita vai riittäisikö pelkkä liha.
Kysymykseen suosittele koiralle ruokamerkkiä on täysin mahdoton vastata, oli kyseessä kuivamuona tai liha. Se kun riippuu koirasta.
Podcastissä mennään läpi asennepuolella mitä tehdä, kun koira ei kestä lihaa. Haluttaisiin luonnollista ja terveellistä, mutta koira sairastuu siitä. Ratkaisuhan on periaatteellisella tasolla hyvin helppo: ei anneta lihaa.
Venla pääsi elämänsä ensimmäisen kerran isolle kirkolle koiranruokaostoksille. Se oli huomattavan reipas, ja tosiaan tarkoitan sitä enkä kallistu vain kehumaan pentua.
Virtsakiteisiin törmää erilailla asetelluissa keskustelunaloituksissa todella usein. Lääkäreillä ei ole useinkaan tarjota virtsakidepotilaan omistajalle oikeastaan muuta neuvoa, kuin Hill’s tai RC, ja raakaa syövien koirien omistajat eivät yleensä haluaisi millään siirtyä takaisin nappulaan. Eikä tarvitsekaan – liha käy myös koiran virtsakideruokinnan pohjaksi.
Lihojen rasva pitää koiran terveenä ja kunnossa. Siksi rasvattomia lihoja pitäisi käyttää vain jos on ehdoton pakko.
Nyt on taas somessa ollut pakko törmätä – oikeastaan aika pitkästä aikaa – perusbarffiin, sekä kuivamuonavalmistajien lobbauksen uhreihin, joille on saatua uskoteltua, että koira on sekasyöjä. Koiralla on kuitenkin kaikki lihansyöjän piirteet – ja edelleen – se pahoinvointi EI näy välttämättä ulospäin. Niinpä nämä väitteet saivat viettämään pitkän ja turhautuneen kahvikupin verran aikaa ihan perusfysiologisten piirteiden parissa.
Olen pitkään pitänyt suojaravintoaineiden puolella kolmea yli kaiken: sinkki, D-vitamiini ja A-vitamiini. Toki tuo on hieman eräällä tavalla epäreilu jako, koska kaikilla on tehtävänsä.
Yksi yleisimmistä periaatteellisista kiistoista sen lisäksi, että syökö susi hirven vatsalaukun ja onko naudanmaha erinomaista ruokaa koirilla, on että onko koira lihansyöjä vai sekasyöjä. Kaikkiaan kyse on enemmänkin teoreettisesta luokittelusta kuin aidosta ravitsemuksellisesta kiistasta.
Meillä ovat koirat syöneet jo pitkään 50/50-ruokinnalla. Tuokin on vain mallinnus, sillä aidompi suhde lienee 80/20 tai paikoin 100/0 lihan eduksi. Joskus jopa 0/0 jos meillä on paastopäivä. Riippuen aivan siitä miltä selkäytimessä tuntuu.
Kivipiira eli linnun lihasmaha lasketaan usein barf-sovelluksissa sisäelimiin kuuluvaksi, mutta oikeammin se kuuluu lihaksiin kuten sydänkin – varsinkin ravitsemuksessa. Kivipiiraa on käytetty Suomessa kohtuullisen vähän, mutta muualla maailmassa sitä ei koirien ruuaksi tuhlata, vaan se kokataan ihmisille.
Koira saa hieman erilaisia mineraaleja lihasta, mutta ei paljon.
Hullun lehmän tauti eli BSE johtui hyvin pitkälle siitä, että eläimille syötettiin ruokaa, jota ei hyvällä tahdollakaan voinut kutsua rotutyypilliseksi. Tauti puhkesi, oikeammin räjähti, käsiin Briteissä. Syynä oli lampaan teurasjätteiden, varsinkin selkärangan ja aivojen, käyttö nautojen rehuna. Nauta on sopeutunut käyttämään sinänsä erittäin ravintoköyhää ruohoa monimutkaisen ruuansulatuksensa avulla. Ruoka pureskellaan ensin, aloitetaan sulattamaan, märehtimällä se pureskellaan uudestaan ja koko ruokalasti käy neljän eri vatsalaukun läpi. Tämä on ainoa tapa, jolla nauta saa ruohosta revittyä irti tarvitsemansa proteiinit ja muut ravintoaineet. Kannattaa muistaa siinä vaiheessa, kun kasvisruokaa muussataan ja pakastetaan koirille ruuaksi. Sopeutuminen ravintoköyhään korsiruokaan näkyy siinäkin, että naudalla ei ole tarvetta välttämättömiin aminohappoihin. Sen aineenvaihdunta pystyy rakentamaan kaikki tarvitsemansa proteiinit kunhan se saa vain ylipäätään grammatasolla riittävästi proteiineja. Koira sen sijaan tarvitsee ehdottomasti kymmentä aminohappoa ravinnostaan, koska se ei pysty valmistamaan niitä itse. Lisäksi on kourallinen ehdollisesti välttämättömiä aminohappoja, jotka muuttuvat määrätyissä tilanteissa välttämättömiksi. Näitä koira saa riittäviä määriä vain lihasta, kasviksissa niistä puuttuu aina joku.
Koira on peto, lihansyöjä. Se ei ole sekasyöjä, eikä vegaani. Siksi koiran on saatava lihaa.
Mun on muuten pakko antaa Bernille lihan osuutta päiväannoksissa enemmän kuin 20%. Se ei tolla 20% määrällä vaan pysy hyvässä painossa. Onko se nyt hirveän väärin?? Samassa suhteessa en kuitenkaan pysty lisäämään lihaisten luiden määrää, koska sitä määrää se ei sitten jaksaisi syödä
Koiramaailmassa korjataan kaikki mahdollinen heikentämällä ruokintaa. Tipautetaan valkuaiset alas, jätetään rasva pois. Yleensä tämä järjettömyys perustellaan toisella järjettömyydellä: kasvuvauhdin hidastamisella. Joku on joskus keksinyt, että kun kasvua hidastetaan, niin luusto kasvaa kuten pitääkin ja kehittyy todella vahvaksi. Tämä varmasti lohduttaa italiaanojen omistajia, niillä koirilla kun kasvukausi lyhyt vasta onkin. Joka tapauksessa kukaan ei ole koskaan pystynyt kertomaan, että kuinka paljon kasvu hidastuu milläkin proteiinin määrän vähentämisellä. Kukaan ei ole myöskään kyennyt koskaan selittämään millä mekanismilla ruokinta kasvua hidastaa, ja saa luuston vahvistumaan. Eipä uutta, koiramaailma perustuu luuloihin, folkloreen, uskomuksiin ja taikauskoon.
Koirille menevä liha on aina ihmisille suunnattua tuotantoa, mutta se ei tarkoita, että liha olisi ihmisille kelvollista.
Ei laadukkaan penturuuan lisäksi lihaa, koska kasvaa liian nopeasti ja luusto kärsii. Liha vasta täysikasvuisena.
Meille tuli satsi kanamassaa. Jotkut kutsuvat sitä kananlihaksikin, joka minusta on lähinnä surkea vitsi. Miellyttävänä yllätyksenä massa oli pakattu kauniisti pahvilaatikoihin. Helpotti suunnattomasti kuljetusta ja pakastimiin siirtämistä. Mutta minulla olisi nöyrä pyyntö rehuntoimittajille. Koska kyseessä on pakastetavara, niin olisiko aivan mahdotonta mitoittaa pahvilaatikot sellaisiin ulkomittoihin, että ne saisi jollain tilatehokkuuden asteella sijoitettua arkkupakastimeen? Meikäläisen vajaakehittyneellä tilan ja avaruuden hahmottamiskyvyllä laatikoita saa pyöritellä kerran jos toisenkin ennen kuin ne ovat edes jotenkin legolinnamaisesti pakastimessa. Silti tyhjää tilaa jää aina joltisenkin.
Kävin eilen Kennelrehun autolla paikkaamassa akuuttia lihapulaa. Kiva bisnes, mutta hankala työssäkäyvälle. Näytti vaan edelleenkin siltä, että heidän ei edes tarvitse panostaa heihin, jotka eivät keskellä päivää pääse paikalle ja saa lihoja heti kylmään. Kauppa vetää muutenkin. Tällä kertaa olin lihaan positiivisen yllättynyt, se oli jopa kohtuullisen punaista. Aina ei ole. Mukaan lähti lisäksi lohiöljyä, rustoluita sekä luumursketta. Maksa- ja lihaisa rasva -varastot eivät tarvinneet täydennystä. Hauska nimitys ihralle tuo lihaisa rasva, ja meidän käyttö loppuu kun laatikko on syötetty. Sopii varmasti jollekin, mutta ihraa saa halvemmallakin ja mukavammin pakattuna. Olin ollut kiltti, ja muistanut tehdä jopa tilauksen etukäteen. Edellä seissyt rouva turkissaan ei ollut. Olen törmännyt häneen ennenkin. Ei hän koskaan tilaa etukäteen, ja muistaa jopa valittaa, jos hänen tarvitsemiaan tuotteita ei olekaan. Noita riittää, eikä Kennelrehun kierroksen loppupäässä taida tarvita tehdä ex tempore ostoksia. Vaikka auto kulkee, tilaus on helppo tehdä (nettisivun aikataulupäivityksiin ja pysähdysten kartoittamiseen saisi kylläkin keskittyä, nettitilauskin olisi kiva – wink wink), niin on kritisoitavaakin.