FDA oli löytänyt yhdysvaltalaisen koirien rehulihatuottajan erästä rauhoitejäämiä, salmonellaa ja listeriaa. Suomessa ei ole ongelmaa.
Koiran punkkihäädöissä on riskinsä kuten kaikissa lääkkeissä. Mutta häätämättömyydessäkin on riskinsä, ja koirien luonnollinen punkkikarkote on sama kuin ei antaisi mitään.
Punkkihäätöjä ja punkkikarkotteita on monia erilaisia koirille ja kissoille. Vertailu kertoo mitä eroja koirien punkkimyrkyillä on.
Foliinihappo on foolihapon aineenvaihduntatuote, jota käytetään synteettisesti valmistettuna lääkkeenä.
Voltarenia ja vastaavia kipulääkegeelejä varoitellaan olevan koirille vaarallisen myrkyn. Eivät ne ole, eivät sen enempää kuin muutkaan tulehduskipulääkkeet.
Koirien reseptilääkeitä ei saa omatoimimyydä. Niitä ei saa myöskään tuoda rajan yli kuin kuukauden annoksen ja koiran on oltava mukana.
Luonnollisuus on erittäin usein hyvinkin epäluonnollista, varsinkin koirien ja muiden eläinten hoidossa.
Koiran kipu on asia, jonka kanssa omistajien on oltava erityisen huolellisia. Kaikki eläimet pyrkivät peittämään kipua, jolloin sen arviointi on paikoin vaikeaa. Eläimillä on myös ilmeisesti ihmistä korkeampi kyky sietää kipua, kunhan kipu ei liity luuloihin välittömästä kuolemasta kuten kynsien leikkuun yhteydessä. Sen sijaan vaikkapa reisiluun murtumaa piilotetaan ulkoisilta kivun merkeiltä tehokkaasta, varsinkin jos mukana on vahvempaa viettitoimintaa. Kivulla on funktionsa, ja joskus on hyväksyttävä pieni määrä kipua, koska se on ainoa tekijä joka hillitsee koiraa, mutta pääsääntöisesti lähtökohta on yksinkertainen: kipua on lievitettävä.
Onko tämä Facebookin kiertoviesti tuttu?
”On tullut ilmi tapaus, jossa koira on kuollut nuoltuaan omistajansa jalkaa hetki sen jälkeen kun omistaja oli jalkansa rasvannut. Ongelma on ilmeisesti ainesosa nimeltä Calcipotriol. Sitä käytetään voiteisiin joita käytetään ekseeman ja psoriasiksen hoitoon. Tämän tapauksen perusteella se voi olla koirille kohtalokasta hyvin pienissä annoksissa, jopa yksi nuolaisu voi riittää. Laitattehan tämän eteenpäin varoituksena koiranomistajille joilla on iho-ongelmia, jotta he tarkistaisivat käyttämiensä rasvojen ainesosat.”
Koira syö ruohoa tai nuoleskelee mattoa. Kotidiagnoosi on valmis: sitä närästää. Jos moinen lisääntyy ja siihen kytkeytyy myös ns. tyhjän vatsan oksentelu ja suolisto-oireilua – yleensä löysyyttä tai ripulointia – niin eläinlääkäri varmistaa omistajan oman diagnoosin. Kyllä, sitä närästää. Osalle koirista määrätään melkoinen lääkearsenaali, osalta muutetaan ruokintaa ja aloitetaan närästyslääkitys, yleensä ihmisten käsikauppatuotteilla, Rennietä, Losecia ja vastaavia. Joskus ne auttavat, mutta useimmiten käsissä on krooninen ja pitkä tie. Ruokinnan muutoksilla on ehkä saatu paras apu ka vältettävä ainesosa riippuu usein koirasta. Useimmiten – ainakin foorumikirjoitusten pohjalta tuntuu siltä – omistaja huolestuttaa nimenomaan se, että vaikka aina välillä pelkkä kuivamuonamerkin vaihto riittää, niin pääsyylliseksi nousisivat luut, rustot, liha ja rasva.
Ruuansulatuksesta tai hengityksestä, puhumattakaan ihon tai limakalvojen kautta, ei elimistöön pitäisi päästä kokonaisia proteiineja. Kun sellainen pääsee suojauksesta läpi, niin kehon immuniteettijärjestelmä käynnistyy, tunnistaa ja tuhoaa vieraan proteiinin – tai sen kantajan. Allergiassa kyse on aivan sama, mutta puolustusjärjestelmä käyttäytyy väärin ja ylireagoi sinänsä harmittomaan tulokkaaseen.
Koiran kipua on aina lääkittävä. Tai melkein aina, joskus lievä kipu muistuttaa koiraa ottamaan vähän rauhallisemmin.
Ivermetiini saattaa olla osalle koirille haitallinen, jopa vaarallinen. Riski on kuitenkin melkoisen pieni.
Kansainvälinen kipututkimusjärjestön määritelmän mukaan kipu on
epämiellyttävä tunne- tai aistikokemus, joka liittyy jo tapahtuneeseen tai uhkaavaan kudosvaurioon tai jota kuvaillaan samanlaisin termein.
Sama pätee myös koiran kipuun.