Kalsiumkarbonaatti ja kalsiumsitraatti: kemiaa ja teoriaa
Kalsiumsitraatti saattaa auttaa koiran närästyksessä. Kalsiumkarbonaatti taasen saattaa laimentaa vatsahappoja liikaa.
Kalsiumsitraatti saattaa auttaa koiran närästyksessä. Kalsiumkarbonaatti taasen saattaa laimentaa vatsahappoja liikaa.
Kun koiralla on hiivaa, närästystä tai allergiaa, niin ainoa tapa selvittää oireiden aiheuttaja ja parannus on pitää ruokintapäiväkirjaa.
Jokainen kasvattaja tietää, että kylmä ja kostea sotkee pikkupentujen vatsat. Sama jatkuu vanhempana, jolloin kostea ja kylmä sää aiheuttaa vatsan löysyyttä ja närästystä. Syytä ei tiedetä, mutta joko se johtuu ihan vain kylmästä tai sitten se kulkee käsi kädessä valon vähyyden kanssa – joka selittäisi miksi melatoniini auttaa osalle.
Närästyksen syy saattaa olla jokin aivan muu kuin ruoka. Tai sitten muut syyt altistavat koiraa närästykselle, eräällä tavalla lisäävät kuormaa. Yksi sellainen ulkoinen tekijä on koirapuistot, ja silloin ollaan aina keskustelemassa stressin merkityksestä.
Koiran närästyksen hoito perustuu huomattavan pitkälle närästyksen aiheuttajan karsimiseen. Ei ole olemassa mitään lääkettä tai hoitoa, joka korjaisi koiran eikä se enää koskaan yökkäilisi tai nuolisi pintoja. Toki koiralle voi ja täytyykin kokeilla närästyslääkkeitä, mutta ne ovat aina akuutteja hoitoa – laastaria. Hankaluus onkin löytää närästyksen aiheuttaja.
Koiran närästys voi olla myös stressipohjaista. Silloin vatsa- ja suolisto-ongelmien aiheuttaja on omistaja, harrastukset ja asuinpaikka. Niiden muuttaminen voi olla mahdotonta ja tärkein työkalu on ruoka. Silti koiralta ei saa vaatia liikaa.
Koiran närätyksen syy on selvitettävä ennen kuin sitä voidaan hoitaa. Hoito on sen jälkeen hyvinkin suoraviivaista.
Koira saattaa oksentaa herkästikin tyhjän vatsan takia. Se voi olla oire jostain sairaudesta tai sitten koira vain oksentaa pientä nälkäänsä.
Koiran närästykselle voi olla monta syytä. Niiden löytäminen voi olla yhtä vaikeaa kuin edes päättää, onko närästys yleistynyt koirilla vai ei. Stressi ja huono kunto yhdessä sopimattoman ruuan kanssa altistavat.
Koirien syysnärästys, tai ylipäätään syklinen säätilaan tai vuodenaikaan liittyvä närästys tai vatsan löysyys on tunnettu asia. Se, että mistä moinen johtuisi, onkin sitten aivan arvailujen varassa.
Hapankaalia väitetään koirien ruokinnassa maitohappobakteerien lähteeksi. Ei se ole. Se on huonosti sulavaa kuitua.
Koiran närästys kannattaa yrittää korjata. Periaatteet ovat helppoja, toteutus onkin usein työläämpää.
Kaffepaussi uhrataan tällä kertaa koirien allergioihin, jotka ovat kylläkin minusta enemmän IBS-tyyppistä eli samantapaista kuin ihmisillä on ärtyvän suolen oireyhtymä. Suurin syypää lienee ”vain” sopimaton ruoka, jossa sopimattomuuden aiheuttaa sulamaton osa ja sen vaikutus paksusuolen bakteerikantaan. Nyanssina mainitaan pihlajanmarjat ja niiden sulavuus käytännön eläinkokeen perusteella – koirat varastivat niitä. Olin kiltillä tuulella, enkä maininnut sanallakaan kasvattajien jalostusvalintojen merkityksestä lisääntyvissä ruokaongelmissa, tai että heidän toimintatapansa saattaisivat altististaa sille, joka koirien allergioina ymmärretään.
Melatoniini on elimistön oma hormoni, joka säätelee unen ja valveen rytmiä. Aivoissa sijaitseva käpyrauhanen erittää melatoniinia, joka säätelee unen ja valveillaolon rytmiä silmien kautta saadun valon määrän mukaan.
Koira syö ruohoa tai nuoleskelee mattoa. Kotidiagnoosi on valmis: sitä närästää. Jos moinen lisääntyy ja siihen kytkeytyy myös ns. tyhjän vatsan oksentelu ja suolisto-oireilua – yleensä löysyyttä tai ripulointia – niin eläinlääkäri varmistaa omistajan oman diagnoosin. Kyllä, sitä närästää. Osalle koirista määrätään melkoinen lääkearsenaali, osalta muutetaan ruokintaa ja aloitetaan närästyslääkitys, yleensä ihmisten käsikauppatuotteilla, Rennietä, Losecia ja vastaavia. Joskus ne auttavat, mutta useimmiten käsissä on krooninen ja pitkä tie. Ruokinnan muutoksilla on ehkä saatu paras apu ka vältettävä ainesosa riippuu usein koirasta. Useimmiten – ainakin foorumikirjoitusten pohjalta tuntuu siltä – omistaja huolestuttaa nimenomaan se, että vaikka aina välillä pelkkä kuivamuonamerkin vaihto riittää, niin pääsyylliseksi nousisivat luut, rustot, liha ja rasva.
Ruuansulatuksesta tai hengityksestä, puhumattakaan ihon tai limakalvojen kautta, ei elimistöön pitäisi päästä kokonaisia proteiineja. Kun sellainen pääsee suojauksesta läpi, niin kehon immuniteettijärjestelmä käynnistyy, tunnistaa ja tuhoaa vieraan proteiinin – tai sen kantajan. Allergiassa kyse on aivan sama, mutta puolustusjärjestelmä käyttäytyy väärin ja ylireagoi sinänsä harmittomaan tulokkaaseen.