Broilerin luiden väitetään olevan vaarallisia koiralle, koska ne pirstoutuvat. Luulo on väärä, ja koiralle voi antaa niin kypsää kuin raakaakin broilerin luuta.
Jatkuvalla syötöllä törmää kokemuksiin, jotka sinällään todistavat, että homeopatia toimii. On aivan sama mitä tutkimukset osoittavat homeopatian hyödyttömyydestä, koska kokemuspohjainen näyttö on niin vahvaa. Löytyy omakohtaisia kokemuksia, tai jos niistä uupuu, niin sitten tunnetaan joku, joka vähintään tietää yhdestä toisesta, jolla itsellään tai hänen kaverillaan homeopatia toimi. Mitä pidemmäs tämä ”tuntemisketju” etenee, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä homeopatia on parantanut jotain todella vakavaa – kuten keuhkosyövän, aivokasvaimen tai alzheimerin. Minäkin tunnen yhden hepun, joka osti kaupasta maksaa ja se alkoi pomppimaan leikkuulaudalla. Kun sitä tutkittiin, niin se oli täynnä syöpää. En ole koskaan ostanut maksaa sen jälkeen. Ensimmäinen väite on tyylipuhdas ja vanha urbaani legenda, toinen taasen puhdasta paskanjauhamista.
…kondroittiisulfaatti ja hyaluronihappo ovat pienennetty 1/90 osaan alkuperäisestä koostaan imeytymisen varmistamiseksi. Tätä ei ole tehty muissa vastaavissa tuotteissa.
Ei, en linkitä myyntisaiteille, jotka keksivät aivan oman maailmankaikkeutensa aivan omilla laeillaan. Jos kyseessä on Holly- tai Bollywood-leffa, niin asia olisi toinen. KVG auttaa, jos mielenkiintoa riittää.
Etsimme jatkuvasti hinta/laatusuhteeltaan sopivaa kuivamuonaa 50/50-tyyppiseen ruokintaan. Koska ruokinnan pääpaino on lihoissa, ja koirilla on hyvä sietokyky ruokinnan muutoksiin, niin kuivamuonan laadulla ainoana ruokana tai valmistajan ja myyjän markkinointiväittämillä ei ole meille mitään merkitystä. Riittää, että siinä on jokin järkevä proteiini/rasva-suhde, raaka-aineet eivät ole mallia vegaani ja koirien vatsat sietävät sen. Kuivamuonissa ei ole käytännön eroja suojaravintoaineiden eli vitamiinien ja hivenaineiden suhteen, joten mikä tahansa ajaa saman asian, ja koska käytännön eroa omassa ruokinnassa ei ole, niin minulla ei ole suurtakaan hinkua maksaa jotain 8o euroa säkki vain siksi, että erikoismyymälän kauppias pysyisi leivän syrjässä kiinni.
Kasvun säätely ruokintaa heikentämällä eli vähentämällä proteiinia ja rasvaa on kohtuullisen syvään juurtunut tapa lonkkadysplasiasta kärsivien koirien harrastajilla ja kasvattajilla. Törmään moiseen säännönmukaisesti lähes viikoittain. Kasvua ei voi hillitä ruokaa vähentämällä, ja vaikka moiseen kykenisikin, niin siihen ei ole mitään kontrollia.
Koiran koko vaikuttaa vatsalaukun tyhjenemiseen ja miten ruoka vaikuttaa ulosteen koostumukseen.
Olen aina kiukutellut kuivamuonameemiä vastaan, jossa kallis on halvempi, koska annetaan vähemmän. Kallis on aina kallis, eikä enemmän ole koskaan vähemmän. Sanotaan myös, että köyhällä ei ole varaa halpaan, koska kallis kestää pidempään. Tuo on meemi, jonka alunperin taisi kehittää suomalainen tekstiiliteollisuus taistellessaan idän halpatuontia vastaan. Nykyään ei ole enää kotimaista rätti- eikä kuivamuonateollisuutta, eikä hinta ole enää aikoihin ollut laadun tae.
Virtsa- ja munuaiskivet vaivaat hieman liian useaa koiraa. Niitä vastaan taistellaan useimmiten joko virtsaa happamoittamalla tai ruuan puriineja välttämällä riippuen kivien tyypistä. Lääkärien yleisimmin määräämä lääke on ruokinnan muutos asemalla myytävien funktionaalisten kuivamuonien avulla. Niistä saatava hyöty saattaa paikoin olla näennäinen tai se on saavutettavissa kotikonsteinkin; funktionaaliset kuivamuonat ovat erittäin kalliita. Yleisimmät tavat taistella virtsakiviä vastaan ovat kuitenkin maltillinen mineraalien määrä, hyvin sulava eläinvalkuainen, mutta rajatussa määrin, liikunta ja ehkä tärkeimpänä: huolehtia että koira juo riittävästi.
Koiran suolisto, ulosteen koostumus ja nestetasapaino vaatii kuitua tai jotain, joka toimii kuin kuitu.
Ruotsissa rata-greyhoundeille tehtiin sääntömuutos, joka sallii kiimassa olevan nartun kilpailevan. Koska organisaatiot ovat siellä hieman erilaiset kuin koto-Suomessa, ja greyhoundit pyörittävät Kennelklubin muidenkin vinttirotujen (hyvin vähäistä) ratakilpailua, niin sääntömuutos koskennee myös niitäkin. Sääntömuutos tuli ruotsalaisille yllätyksenä liittokokouksen jälkeen, joka kertoo vain ja ainoastaan länsinaapurin harrastajien aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta järjestötoimintaa kohtaan. Sääntömuutosesitykset kun ovat kiertäneet jäsenyhdistyksissä. Toisaalta, ei Suomessakaan ole täysin poikkeuksellista, että hallitukset ja parhaimmassa pahimmassa tapauksessa kokousedustajat päättävät itsenäisesti omasta äänestyskäyttäytymisestään.
Lapamato eli virallisemmin leveä heisimato (Diphyllobothrium latum) on ehkä kalaa ruokinnassaan käyttävien raakaruokkijoiden suurin yksittäinen pelonaihe. Suomalaiset ovat ilmeisesti saaneet jo äidinmaidossaan terveen varovaisuuden leveää heisimatoa kohtaan, mutta eivät selvää faktatietoa lapamadon uhasta. Se yleensä tiedetään, että järvikalat ovat riski, mutta siihen se jääkin. Tietämättömyys ei ole mikään yllätys, sillä vaikka lapamato Järvi-Suomessa entisinä aikoina jonkinlainen terveysriski olikin, niin nykyään se on enemmänkin osa katoavaa kansanperinnettä. Tuskin kukaan tuntee ketään jolla olisi lapamato ollut, ja se onkin harvinaistunut niin paljon, että alkaa olla jo lähes sukupuuton äärellä. (lisää…)
Varastopunkkia syytetään usein koirien allergioista, varsinkin kuivamuonilla ruokituilla. Varastopunkin pelkääminen on kuitenkin yhtä hyödytöntä kuin pölypunkinkin.
Koiran kipu on asia, jonka kanssa omistajien on oltava erityisen huolellisia. Kaikki eläimet pyrkivät peittämään kipua, jolloin sen arviointi on paikoin vaikeaa. Eläimillä on myös ilmeisesti ihmistä korkeampi kyky sietää kipua, kunhan kipu ei liity luuloihin välittömästä kuolemasta kuten kynsien leikkuun yhteydessä. Sen sijaan vaikkapa reisiluun murtumaa piilotetaan ulkoisilta kivun merkeiltä tehokkaasta, varsinkin jos mukana on vahvempaa viettitoimintaa. Kivulla on funktionsa, ja joskus on hyväksyttävä pieni määrä kipua, koska se on ainoa tekijä joka hillitsee koiraa, mutta pääsääntöisesti lähtökohta on yksinkertainen: kipua on lievitettävä.
Punkkihäädöillä huijataan huolestuneita koiranomistajia. Toimimattomien ryhmään kuuluu myös valkosipuli.
Koululääketiede ja tieteellinen tutkimus ei kykene vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Ne eivät myöskään pysty parantamaan kaikkia sairauksia, ja aina välillä kehon oma toiminta auttaa kun lääketiede nostaa kätensä ylös ja toteaa, että työkaluja ei ole.
On aina kiva saada palautetta, mutta yksi toivomus on. Vaikka lähettävänä mailiosoitteena olisikin suomi24, niin tekstin ei silti tarvitsisi olla suomi24 - tasoa.
Monet käyttävät koiriensa ruokinnassa öljylisiä. Osa luottaa kaupallisiin sekoituksiin ja osa ostaa päniköittäin öljyjä. Niistä haetaan milloin mitäkin terveysvaikutuksia rasvahappojen muodossa.
Meillä ovat koirat syöneet jo pitkään 50/50-ruokinnalla. Tuokin on vain mallinnus, sillä aidompi suhde lienee 80/20 tai paikoin 100/0 lihan eduksi. Joskus jopa 0/0 jos meillä on paastopäivä. Riippuen aivan siitä miltä selkäytimessä tuntuu.
Voiko koiranruokaa antaa kissalle? Yleinen perusvastaus on, että kissanruokaa voi antaa koiralle, mutta ei toisinpäin.
Kuivamuonia on markkinoilla useita. Ja vielä enemmän. Sekä muutama kaupan päälle. Vaikka lihan käyttö sekä raakaruokinta lisääntyykin koko ajan, niin silti kuivamuonat ovat se yleisin tapa ruokkia koiria.
Koira saa jodia ruuastaan kilpirauhasta varten. Koiran raakaruokinnassa on käytettävä esimerkiksi merilevää tai jodioitua suolaa.
Horsebalance on yritys, joka myy laktoosia milloin mihinkin vaivaan. Jopa mineraalilisänä.
Kun lisäravinteilla aletaan huijaamaan, niin kannattaa huijata kunnolla. Myydään koirille sokeroitua savea ja valehdellaan ravintosisältö, niin 50 euroa kilo on jopa edullinen.
Pellavaöljy ei koskaan korvaa kalaöljyä millään tavalla. Siinä on aivan erilaiset omega-3 rasvahapot koirallekin.
ADE-liuokset ovat ehkä eniten käytetty tuote korvaamaan maksaa raakaruokinnassa. Niitä on kuitenkin laimennettava, että koiralle saataisiin edes jollain tavalla järkevä annos.
Käytän nykyään usein otsikon mukaista triplaperuslitaniaa, kun haluan tarkentaa ruokinta- ja saantimäärissä kyseessä olevan perustason saantisuositus tai siihen liittyvät ruokintamäärät.
Biosaatavuus kesrtpoo kuinka paljon koira kykenee hyödyntämään vitamiinia tai mineraalia.
Kivipiira eli linnun lihasmaha lasketaan usein barf-sovelluksissa sisäelimiin kuuluvaksi, mutta oikeammin se kuuluu lihaksiin kuten sydänkin – varsinkin ravitsemuksessa. Kivipiiraa on käytetty Suomessa kohtuullisen vähän, mutta muualla maailmassa sitä ei koirien ruuaksi tuhlata, vaan se kokataan ihmisille.
Kollageeni eli sidekudoksena rustot ja jänteet ovat erittäin kehnoa ruokaa koirille.
Barf perustuu kolmelle tukijalalle. Varsinainen on lihaisat luut – 60 – 80 % – ja ilman niitä barf ei ole barffia, eikä terveellistä jos barf-luennoitsijoita uskoo. Toisena on lihat ja elimet, jotka ovat koiran pääasiallinen bakteerien ja entsyymien lähde – taas kerran barffin perusoppien mukaan. Kolmas, jota annetaan yhtä paljon kuin lihaa, on kasvissose. Soseutettu ja pakastettu raakatuote, josta koira saa barffin oppien mukaan vitamiineja ja mineraaleja. Katsotaan infograafista mitä tekijöitä perusravitsemukselle kasvissose aidosti antaa.
Barf ei ole sama asia kuin raakaruokinta, vaikka barf raakaruokintaa onkin. Infograafi selittää eron, sekä miksi barf voidaan koirilla miettiä ruokintavirheeksi.
Luusta koira saa kaiken, barffissa sanotaan usein. Infograafi kertoo mitä luusta saa (kärsimättömille paljastettakoon, että kalsiumia ja hiukan rasvaa).
Luonnonmukaista ruokaa syövät ja syöttävät pelkäävät kaikki mahdollisia E-koodattuja sekä lisäravinteita. Luonnonmukaisuudella tarkoitan nyt laajempaa käsitettä kuin ”pelkkää” luomua. Osa peloista on perusteltuja, osa taasen… ei.
Koiran raakaruokinta, ja ruokinta yleisesti, on mahdutettavissa sääntöihin. Silti joutuu opettelemaan ja soveltamaan.
Dokumenttielokuva dystopisesta maailmasta, jossa tiede on haudattu kokonaisuuden unohtaneena pirstaleoppina, ja tilalle on noussut holistinen homeopatia, jossa ymmärretään, että kaikkea ei voi nähdä, todentaa eikä varsinkaan ymmärtää.
Koira saa hieman erilaisia mineraaleja lihasta, mutta ei paljon.
Infograafi yrittää hahmottaa mistä perusruoka-aineista vitamiinit pääosin saadaan ja kuinka paljon ruokaa olisi annettava. Määrät ovat summittaisia täyttämään perustarpeet ja ilmoitettu aina koiran kymmentä painokiloa kohden, jotta muunnokset olisivat helpompia.
Koira tarvitsee A-vitamiinia ja D-vitamiinia maksasta, kalasta tai lisäravinteena.
Munuaisia ei Suomessa käytetä sellaisenaan paljonkaan koirien ruokinnassa. Poikkeuksen muodostavat teurastamoiden ns. sisäelinseokset, joista munuaista kylläkin löytyy.
Maksa on koiran varsinainen superfood ja sitä pitäisi antaa jokaiselle koiralle riippumatta syövätkö ne raakaa vai kuivamuonaa.
K-vitamiini rakentaa koiran luustoa ja hyydyttää verta. On epäselvää saako koira riittävästi K-vitamiinia suolistobakteereilta.
Koiralla on harvoin puutetta B1-vitamiinista eli tiamiinista. Tiamiini voi olla tarpeellinen lisänä liikkuvilla koirilla tai jos halutaan antaa tuokihoitoa hermovammoissa.
Raakaruokinnan yksi perusväittämistä on, että kuivamuoniin lisätyt synteettiset eli teollisesti valmistetut vitamiinit eivät toimi elimistössä. Ääripään väitteiden mukaan ne ovat jopa haitallisia. Väitteissä on osa totta, mutta suurin osa tarua – jo pelkästään siksi, että länsimaissa suurin osa koirista olisi jo kuollut erilaisiin puutteisiin.
Erään FB-ketjun haarassa kyseltiin jalostuksesta ja jalostuskäytännöistä. Pitäisikö jalostuksessa jälkeläisten olla aina vanhempiaan parempia, vai riittääkö, että jälkeläisnäytössä ylitetään rodun keskiarvot. Ensinnäkin jälkeläisarvostelu on aina jälkiviisautta, ja vaikuttaa vain tulevaan käyttöön seuraavalla sukupolvella, paitsi jos siitoskoirilla on jo edeltävää näyttöä – silloinhan niiden omat tulosnäytöt eivät ole enää merkityksellisiä kuin mainosteksteissä. Ja jos pyrkimyksenä on jalostaa menestystä, niin keskiarvon ylittäminen ei riitä: on tähdättävä huipulle. Kantaa toki keskiarvojalostus parantaa, paitsi jos kannassa on suuret vaihtelut ns. kehnojen ja huippujen välillä. Greyhoundit ovat ”helppoja” jalostettavia, koska mitattavia ominaisuuksia ei ole montaa ja ne ovat geneettisiä – huippuviritys ja geneettisen potentiaalin saaminen käyttöön on toki ihmisen ansiota.
Aminohapot ovat siis elintärkeitä, ja niitä on luonnostaan hevosen luonnollisessa ravinnossa, luonnon kasveissa, hedelmissä, juureksissa, viljassa jne. Mutta niitä ei ole automaattisesti synteettisissä vitamiineissa eikä epäorgaanisissa mineraaleissa.
Sain kommenttina otsikon mukaisen toteamuksen artikkelista lonkat ja portaat. Toki olen saanut vastaavia ennenkin, yleensä huuhaahoitojen torppausten yhteydessä, mutta tämä oli hieman erilainen. Yleensä väitettä, että tiede ei tiedä kaikkea, käytetään perusteluna kun väitetään vaikka reikin ja sen keräilykortti-ideaan perustuvien energiahoitomuotojen kuitenkin toimivan. Nyt sitä käytettiin lällätyksenä, koska olin eri mieltä tutkijan kanssa – Lehtoselle niin kullan arvoinen tiede ei tiennytkään.
