Lonkat ja portaat
Ihmiset pelkäävät kuljettaa pentujaan portaissa, ettei koiralle tulisi lonkkavikaa. Pelko on turha.
Ihmiset pelkäävät kuljettaa pentujaan portaissa, ettei koiralle tulisi lonkkavikaa. Pelko on turha.
Mineraalit ovat aina epäorgaanisia, vaikka koiraa haluaisikin syöttää luonnollisesti ja luonnonmukaisesti.
Tuulen koirat on (oli, se foorumi ei kestänyt aikaa) vinttikoiraorientoitunut foorumi. En ole enää aikoihin roikkunut siellä, koska ainakin aikoinaan siellä oli hyvinkin omituinen moderointikäytäntö – sellainen kotiinpäin vetävä – mutta se lienee kuitenkin netin suurin suomenkielinen vinttikoirayhteisö.
Koiran ruokinta ei ole rakettitiedettä, eikä edes vaikeaa. Laiskuus ei merkitse samaa kuin monimutkaisuus.
Ihmisillä on pitkään paasattu suolan haitoista. Jos ruuassa on suolaa, niin ensin saa sydän- ja verisuonisairauksia ja sitten kuolee liian nuorena sydänkohtaukseen. Syynä oli se, että Suomessa käytettiin aikoina aivan liian paljon suolaa, joka paikassa.
Kloori, tai sen ionin kloridi, on koiralle ehdottoman välttämätön, mutta sen saantia ei tarvitse koskaan miettiä.
Natrium on välttämätön hivenaine elimistölle ja esimerkiksi solut eivt toimi ilman natriumia. Yleensä suolan määrällä koirien ruuassa aidosti tarkoitetaan natriumia.
Ei, nyt ei ole kyse koira jahtaa kissaa videosta. Eikä raflaavammasta kissa jahtaa koiraa. Earth Unplugged kuvasi huippulaatuista slow motion videota greyhoundin laukasta ja sitä verrattiin gepardin liikkumiseen. Gepardihan kykenee parhaimmillaan optimiolosuhteissa noin 100 km/h vauhtiin – käytännössä maastossa ei noin lujaa päästä – ja greyhound taasen myöskin optimilosuhteissa päälle 80 nopeuteen; kummassakin puhutaan siis normaalia nopeimpien huipuista, ei tyypillisestä nopeudesta.
Turku Classic on kauden ainoa greyhoundien pitkän matkan klassikko, ja Turun Metsämäessä taivallettavaa matkaa 0n 785 metriä. Vuoden 2013 koitosta sponsoroi Vetman.
Lips Memorial on järjestetty kilpailuissa tapaturmaisesti menehtyneen greyhoundnarttu (Nordic) Lipsin kunniaksi, ja sen tarkoitus on nostaa narttujen kilpailuarvostusta ja antaa niille mahdollisuus kovaan keskinäiseen koitokseen. Lips Memorial on kuuden nartun suora finaali, johon etuisuus on Vuoden koira-listan yläpäästä – eli eräällä tavalla korkeimmalle rankatuille. Palkinnot on saatu lahjoituksina ja erittäin suuren osan lahjoituksista ovat tehneet kanssaharrastajat.
Greyhoundien kilpailukauden 2013 viimeinen keskimatkan klassikko, EGU Open, on saatu pakettiin. Kilpailu eroaa muista arvokilpailuista yhdellä oleellisella tavalla: finaaliin pääsevät alkuerien kuusi nopeinta. Tyypillisestihän jatkoon pääsy määräytyy alkuerien sijoitusten perusteella. Tällä on kaksi merkitystä. Sillä pyritään saamaan alkuerien nopeimmat loppukamppailuun vaikka eräjakona käytetty ns. siksak-järjestys epäonnistuisikin ja alkuerin keskinäiset tasoerot olisivat suuret – yksi alkuerä olisi finaaliluokkaa toisen ollessa miehitetty hitaammilla. Toisaalta se ei anna anteeksi virheitä, epäonnistumisia ja huonoa tuuria. Muissa kilpailuissa voit päästä jatkoon ruuhkajuoksustakin, kunhan koira saa nostettua itsensä sijoituksissa tarpeeksi korkealle, mutta EGU Open ei armoa tunne – jos aika ei riitä, niin jopa alkuerävoitto on kevyttä valuuttaa.
Kuivamuonia ja raakaruokintaa verrataan usein. Kummassakin on plussansa ja miinuksensa, mutta ylipäätään niiden suorat vertailut ruokintaan ovat vaikeita, koska käytännön tasolla on vain yksi yhteinen tekijä: kumpaakin syödään. Tarkoitus olisi antaa jotain mittakaavaa aloittelevien raakaruokkijoiden peruskysymykseen: kuinka paljon annetaan.
Maitohappobakteerit saattavat auttaa antibioottiripuliin. Tai sitten eivät.
Prey model tai saalismalli on koirien raakaruokinnassa yksi barffin muunnos, joka mainostaa itseään luonnollisuudella ja luonnonmukaisuudella.
Kun on enemmän koiria ja oma piha, niin siivoamiseen tarvitaan kunnolliset työkalut.
Barf on huono tapa ruokkia, mutta se on mahdollista muokata koiralle sopivaksi. Silloin se on tosin raakaruokintaa.
Ian Billinghurst, jonka eläinlääkörin usa oli lyhyt ja joka siirtyi huuhaahoitoihin, loi nykyisellään tunnetun luihin oerustuvan barf-ruokavalion koirille.
Kun koiralla harrastaa jotain fyysistä, oli se sitten vinttikoirien rataa tai maastoa, agilitystä puhumattakaan, miim omistajalla täytyy olla kolme kantavaa voimaa harrastuksensa perusteissa. Harrastuksen täytyy olla mukavaa, motivoivaa ja turvallista. Nuo kolme perusjalkaa takaavat sen, että kaikkien mahtavien kokemusten jälkeen koira pääsee ansaituille eläkepäiville mahdollisimman terveenä, virkeänä ja hyvinvoivana. Tai ainakin siten, että harrastaminen itsessään ei ole inhimillisesti järkevin panostuksin muuttanut eläkepäätöksen etuja. Me haluamme koiramme mahdollisuuksien mukaan vanhuuseläkkeelle, emme työkyvyttömyys- tai sairaseläkkeelle.
Koirarotujen jalostusta ei pilannut koiranäyttelyt, vaan että siitoseläimiä ei enää valikoitu. Roduista tehtiin samanlaisia.
Katiskan vlogissa on tällä kertaa esittely koiran klippaamisesta. Kyse ei siis ole opetusvideosta, vaan ihan puhdas alle kolmen minuutin mainos ideasta hukata rekun turkki kesäksi.
Koirille haetaan välillä aivan puhdasta raakaa lihasvoimaa. Useimmissa koiralajeissa se ei ole harjoittelun päätavoite, sillä samalla syödään ketteryyttä ja varsinkin nopeutta. Lihasvoimaharjoitukset olisikin syytä tehdä lyhyinä jaksoina ja ajoittaa kilpailu- tai harrastuskauden ulkopuolelle, niin sanotulle peruskuntokaudelle. Vinttikoirat tai agility eivät tee puhtaalla voiman maksimoinnilla mitään, mutta toki sen on oltava sovellettuna osa harjoittelua. Voima lisää varsinaisen lihasmassan, eli lihassolujen ja -syiden, lisäksi myös lihaksen verisuonitusta ja tärkeimpänä sen hermotusta.
Videolinkki on vuoden 2012 Cruftsin agility-kilpailusta. Tasan tarkkaan tuttu linkki kaikille agi-ihmisille, mutta en ollenkaan varma, että muut ovat sen noteeranneet. Laitoin klipin Katiskaan yhdestä varsinaisesta syystä. Nautin suunnattomasti katsoa koirakilpailuja, jotka on filmattu ammattimaisesti. En missään nimessä väheksy amatöörikuvaamista, harrastan sitä itsekin, mutta kun ammatti-ihmisillä on riittävästi resursseja, niin katseleehan sitä mielellään. (lisää…)
Koiran opettaminen tempuille on hauskaa ja jopa hallinnan suhteen hyödyllistä niin omistajalle kuin koirallekin.
Minä en tiedä koiratanssista yhtään mitään. Sillä on kuitenkin oma harrastajakuntansa, ja se on eräällä tavalla vakiinnuttanut paikkansa ikään kuin näytöslajina. Koiratanssilla on muutama etu. Se pakottaa omistajan liikkumaan, mutta ei suunnattoman raskasta. Agility vaatii huomattavasti enemmän omistajan fysiikalta. Koiralle se on puuhaa, jossa vaaditaan kontaktia ja vaikka äärimmäinen rasittavuus puuttuukin, niin koiratanssi kuitenkin edellyttää notkeutta ja liikkuvuutta. Uskon, että se on harrastusten kirjossa yksi erinomainen tapa purkaa koiran energiaa.
PetExpo 2012 oli monellakin tapaa pettymys, mutta toki paikalla oli erilaisia lemmikkejä ja myyjiä
Raakaruokinnasta ja lihasta koira ei saa hyödyllisiä bakteereja. Ainoa mit niistä voi seurata, on omistajan ruokamyrkytys.
Omien tai keverin ulosteiden syöminen on koiralle harmitonta, mutta omistajasta ällöttävää. Proteiinin lisääminen saattaa olla yksi tapa korjata, tai sitten ei.
Koiran sijoittaminen on helppo tapa saada aikaiseksi rajuja riitoja. Osta aina koirasi.
Urheilevien koirien omistajat harvemmin kysyvät miksi treenataan. Oikeammin turhan harvoin mietitään miksi treenissä pitäisi olla säännöllisyyttä, miksi liikuttamisen pitäisi olla ”kilpailulajityypillistä” ja miksi ahneus kostautuu.
Koiran varpaiden nivelsiteiden venähdykset ovat kiusallisia, mutta harvemmin rampauttavat koiraa lopullisesti – ainakaan niin kauan kun ne eivät uusiudu. Venähtänyt nivelside paranee useimmiten itsestään vaikka sille ei tehtäisi mitään, mutta toipumisaika pitenee ja varpaasta tulee ajan myötä muhkurainen sekä sen liikkuvuus heikkenee nivelen jäykistyessä. Teippaamalla varvas tai varpaan saadaan toipumista nopeutettua. Urheilukoirilla varpaiden nivelsiteet aiheuttavat paitsi kilpailu- ja treenitauon, niin kiusaksi saattavat tulla myös jalottomuuden aiheuttamasta liikevirheestä syntyvät muut lihasjumit ja jäykkyydet.
Ulosteiden syömisen riemu on asia, jonka kanssa monet omistajat painivat. Toiset useammin, toiset harvemmin. Viralliselta nimeltään tuo hauskuus on koprofagia, mutta laitetaan näkyviin hakukoneystävällisempi termi: koira syö paskaa.
Kun puhutaan koiran lihashuollosta, niin usein mainitaan sanat balanssi ja tasapaino. Ne ovat ehkä tärkeimpiä asioita. Se tarkoittaa hyvinkin yksinkertaisesti sitä, että koira ei ole vino mihinkään suuntaan. Se käyttää koko vartaloaan ja kaikkia jalkojaan, päätään sekä häntäänsä tarkoituksenmukaisesti liikkumiseen. Ja molempia puolia samalla tavalla. Jos näin ei tapahdu, niin koira ei ole tasapainossa ja se on kipeä jostain. Kun koira ravaa rennosti ja tasapainossa, niin se tekee ikään kuin latua, kahta jälkeä. Jos uria on kolme tai neljä, niin koira ei ole tasapainossa – koskaan.
(lisää…)
Barf on ruokintavirhe, ei ruokintatapa. Koirien ravitsemuslaskut eivät petä.
Katiska on auttanut koiranomistajia jo vuositolkulla. Koiran ruokintaa, ravitsemusta ja terveyttä on neuvottu ja valistettu useilla eri nimillä, joista Katiska on viimeinen. Aikaa on kuitenkin jo mennyt yli 20 vuotta.
Kasvattajille tärkein asian on astutuksen onnistuminen. Jos ei tule pentuja, niin ei ole kasvatustyötäkään. Kun käsissä on terve narttu ja uros, jolla on vikkelät siittiöt, niin astutuksessa ei tarvitse huolehtia kuin kolmesta asiasta: ajankohdasta ja että uros hyppää ja narttu antaa astua. Lopun hoitaa luonto. Toivottavasti. Mutta liian moni kasvattaja luottaa siihen, että luonto ajaa tikanpojan puuhun ja pennut ovat luojan lahja. Astutusajankohtia määritellään kalenterista päiviä laskien, vaikka jokaisen pitäisi tietää, että 12 päivää luomuastutukseen on varsin ohjeellinen aika – kukaan ei tiedä missä vaiheessa kiimaa kasvattaja on huomannut narttunsa vuotava. Toinen laskee päiviä ensimmäisestä hailakasta merkistä paperinenäliinassa, toinen kun moppaa kiimavuotoa lattialta.
Törmäsin Muschin (nykyään Mush) sivuilla D-vitamiinijuttuun. Sinänsä aivan arvokas tarina, koska siinä painotettiin D-vitamiinin tärkeyttä. Mutta pieleen meni sen sijaan käytännön asioissa. Joten:
Valeraskaus on nartulle normaali kiimaan kuuluva tila. Se ei ole sairaus.
…jo selitinkin, mihin koira niitä [naudan mahan] entsyymejä tarvitsee. Eli hyvät bakteerit (joita luonnossa saadaan mm. haaskoista) puhdistavat koiran suolistonukan, joka puolestaan kerää entsyymien hajottamat aineet. Entsyymit siis pilkkovat koiran saamat ravintoaineet. Koiran suolistonukka on kuin märkä pumpuli, joka imee ravintoaineet. Jos suolistonukka ei toimi, ruoka ei imeydy, jonka seurauksena koira menee kuralle. Itselleni tämä on jo aivan tarpeeksi varteenotettava selitys sille, miksi pidän naudan mahaa hyödyllisenä ja tärkeänä osana koirieni ruokavaliota.
Greyhound vastaan Mazda on niin eilispäivää. Mutta mitä sitten, kun laitetaan ihminen, tai pari miestä, keskimatkan kopeille juoksemaan pyöreät 90 metriä ja greyhoundit starttaavat lyhyen 275m matkan kopeilta? Eeppinen kilpailu, se siitä tulee.
Iditarod 2013 on saatu päätökseen. Maailman nimekkäin valjakkokilpailu, joka vaatii erinomaisia koiria ja huippukuskeja sekä -valmentajia. Aina unohdetaan huoltojoukot, mutta ilman heidän ammattitaitoaan yksikään koirakko ei kykenisi kisaa viemään loppuun – voittamisesta puhumattakaan. (lisää…)
Sen jälkeen kun Laura (La Tua Cantante) voitti Finnish Greyhound Derbyn, eli maan suurimman arvokilpailun, niin se sai ihan itse valita mitä se halusi palkinnoksi. Pienten tulkkausongelmien jälkeen tulimme siihen tulokseen, että se vaatimalla vaati itselleen uuden jumppallon – vipukat kun rikkoivat vanhan. Ja senhän se tietenkin sai.
Tampereen ympäristön maastot järjestettiin 7.-8.7.2012. Kv-kilpailu, jossa ratkaistiin niin pitkä liuta muitakin titteleitä, että niitä ei jaksa edes luetella. Kyseessä oli iso kilpailu, johon oli ilmoittatunut pyöreät 290 koiraa, joista paikalle taisi saapua rapiat 270. Tampereen maastot kiinnostavat, ainakin periaatteellisella tai lööppitasolla muitakin kuin maastoharrastajia, sillä kilpailulle on jo muodostunut hieman synkkä maine loukkaantumisten ja juoksualustan riskien takia.
Meillä on koirien anatomian oppikirjoja. Lihaksistoa, luustoa jänteitä. Niitä selaillaan aina tarpeen mukaan, kun yritetään selvittää ongelmia. Yksi tapa diagnosoida liikevirheitä on miettiä koiran liikkumista itseensä. Mihin sattuisi jos liikkuisin noin. Tuo vaatii hiukan kolmiulotteista hahmottelukykyä, sillä koira liikkuu neljällä jalalla vaakatasossa kun me menemme kahdella jalalla pystyasennossa. Käytännössä samat luut ja lihakset meillä kuitenkin, vaikka niiden rakenne ja mitat vaihtelevatkin. Mutta aina pitäisi pohtia miten omat raajamme ja lihaksemme liikkuisivat nelinkontin. Tuo hahmotusongelma tulee monelle vastaan siinä vaiheessa, kun puhutaan ojentajista ja koukistajista, ja näyttää että sinulla se on tuossa kohtaa ja koiralla tuossa.
Metsäjäljen harrastaminen lienee suosituin palveluskoirien koemuoto. Syykin on selvä. Se on helppoa ja jälkeä voi harrastaa ilman treeniporukkaa. Vaikka metsäjälki (erotuksena IPO:n peltojäljestä) lieneekin harrastuksena se ainoa, jossa koira toimii käytännössä ilman ohjausta, niin se ei kuitenkaan tarkoita, että jälkeä voisi alkaa ajamaan kylmiltään ilman opettelua. Ja se tapahtuu kouluttajan ohjauksessa.
Minulta kysytään säännönmukaisesti, että miksi Nordicin greyhoundit pärjäävät. Miksi me olemme vuosi toisensa jälkeen Suomen huipulla.
Väitetään, että ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä. On olemassa vain tyhmiä vastauksia. Tuo on puutaheinää, ja jokainen tietää sen. Tyhmiä kysymyksiä on olemassa, meistä jokainen on törmännyt moisiin. Itse olen jopa onnistunut tekemään tyhmiä kysymyksiä. Useitakin.
Foorumimaailmassa on (taas) pari vääntöä. Aikaisemmin ne koskivat lähes aina kuivamuonia. Oikeammin brändejä ja niiden mainosväittämiä. Varsinaista ruokintakeskustelua saa täysravinnoista yhtä helposti aikaan kuin koirien jalostuksesta. Eli ei saa. Joko väännetään onko RC: n kana-riisi parempaa kuin jonkun muun kana-riisi, tai pitääkö Orijenin lihapitoisuudet paikkaansa. Nuo ovat kokonaisuuden kannalta yhä paljon lillukanlehtiä kuin ketjut joissa riidellään onko holististen ruokien takiaislisästä hyötyä.

Tätä kirjoitettaessa lumi alkaa olla hävinnyt Etelä-Suomesta, vappu pukkaa päälle ja kesälajeja harrastaville koirakoille kilpailukausi alkaa olla arkipäivää. Osalle kohta, osalle ollut jo jonkin aikaa. Toivottavasti talvella tehtiin töitä peruskunnon eteen, sillä nyt alkaa olla jo liian myöhäistä.
Hullun lehmän tauti eli BSE johtui hyvin pitkälle siitä, että eläimille syötettiin ruokaa, jota ei hyvällä tahdollakaan voinut kutsua rotutyypilliseksi. Tauti puhkesi, oikeammin räjähti, käsiin Briteissä. Syynä oli lampaan teurasjätteiden, varsinkin selkärangan ja aivojen, käyttö nautojen rehuna. Nauta on sopeutunut käyttämään sinänsä erittäin ravintoköyhää ruohoa monimutkaisen ruuansulatuksensa avulla. Ruoka pureskellaan ensin, aloitetaan sulattamaan, märehtimällä se pureskellaan uudestaan ja koko ruokalasti käy neljän eri vatsalaukun läpi. Tämä on ainoa tapa, jolla nauta saa ruohosta revittyä irti tarvitsemansa proteiinit ja muut ravintoaineet. Kannattaa muistaa siinä vaiheessa, kun kasvisruokaa muussataan ja pakastetaan koirille ruuaksi. Sopeutuminen ravintoköyhään korsiruokaan näkyy siinäkin, että naudalla ei ole tarvetta välttämättömiin aminohappoihin. Sen aineenvaihdunta pystyy rakentamaan kaikki tarvitsemansa proteiinit kunhan se saa vain ylipäätään grammatasolla riittävästi proteiineja. Koira sen sijaan tarvitsee ehdottomasti kymmentä aminohappoa ravinnostaan, koska se ei pysty valmistamaan niitä itse. Lisäksi on kourallinen ehdollisesti välttämättömiä aminohappoja, jotka muuttuvat määrätyissä tilanteissa välttämättömiksi. Näitä koira saa riittäviä määriä vain lihasta, kasviksissa niistä puuttuu aina joku.