Infograafi yrittää hahmottaa mistä perusruoka-aineista vitamiinit pääosin saadaan ja kuinka paljon ruokaa olisi annettava. Määrät ovat summittaisia täyttämään perustarpeet ja ilmoitettu aina koiran kymmentä painokiloa kohden, jotta muunnokset olisivat helpompia.

(lisää…)

Koira tarvitsee A-vitamiinia ja D-vitamiinia maksasta, kalasta tai lisäravinteena.

Myrkyllisyys on suhteellinen käsite.

(lisää…)

Raakaruokinnan yksi perusväittämistä on, että kuivamuoniin lisätyt synteettiset eli teollisesti valmistetut vitamiinit eivät toimi elimistössä. Ääripään väitteiden mukaan ne ovat jopa haitallisia. Väitteissä on osa totta, mutta suurin osa tarua – jo pelkästään siksi, että länsimaissa suurin osa koirista olisi jo kuollut erilaisiin puutteisiin.

(lisää…)

Erään FB-ketjun haarassa kyseltiin jalostuksesta ja jalostuskäytännöistä. Pitäisikö jalostuksessa jälkeläisten olla aina vanhempiaan parempia, vai riittääkö, että jälkeläisnäytössä ylitetään rodun keskiarvot. Ensinnäkin jälkeläisarvostelu on aina jälkiviisautta, ja vaikuttaa vain tulevaan käyttöön seuraavalla sukupolvella, paitsi jos siitoskoirilla on jo edeltävää näyttöä – silloinhan niiden omat tulosnäytöt eivät ole enää merkityksellisiä kuin mainosteksteissä. Ja jos pyrkimyksenä on jalostaa menestystä, niin keskiarvon ylittäminen ei riitä: on tähdättävä huipulle. Kantaa toki keskiarvojalostus parantaa, paitsi jos kannassa on suuret vaihtelut ns. kehnojen ja huippujen välillä. Greyhoundit ovat ”helppoja” jalostettavia, koska mitattavia ominaisuuksia ei ole montaa ja ne ovat geneettisiä – huippuviritys ja geneettisen potentiaalin saaminen käyttöön on toki ihmisen ansiota.

(lisää…)

Sain kommenttina otsikon mukaisen toteamuksen artikkelista lonkat ja portaat. Toki olen saanut vastaavia ennenkin, yleensä huuhaahoitojen torppausten yhteydessä, mutta tämä oli hieman erilainen. Yleensä väitettä, että tiede ei tiedä kaikkea, käytetään perusteluna kun väitetään vaikka reikin ja sen keräilykortti-ideaan perustuvien energiahoitomuotojen kuitenkin toimivan. Nyt sitä käytettiin lällätyksenä, koska olin eri mieltä tutkijan kanssa – Lehtoselle niin kullan arvoinen tiede ei tiennytkään. Paljastan suuresti varjellun salaisuuden. Tiede ei todellakaan tiedä kaikkea. Tiede tietää maailmankaikkeudesta itse asiassa aika vähän. Ja tiedemaailmakin tappelee tiedosta ja sen tulkinnoista – ei kaikesta ole konsensusta. Mutta muutakaan meillä ei ole. Taikausko ei ole vaihtoehto.

(lisää…)

Mineraalit ovat aina epäorgaanisia, vaikka koiraa haluaisikin syöttää luonnollisesti ja luonnonmukaisesti.

Ei, nyt ei ole kyse koira jahtaa kissaa videosta. Eikä raflaavammasta kissa jahtaa koiraa. Earth Unplugged kuvasi huippulaatuista slow motion videota greyhoundin laukasta ja sitä verrattiin gepardin liikkumiseen. Gepardihan kykenee parhaimmillaan optimiolosuhteissa noin 100 km/h vauhtiin – käytännössä maastossa ei noin lujaa päästä – ja greyhound taasen myöskin optimilosuhteissa päälle 80 nopeuteen; kummassakin puhutaan siis normaalia nopeimpien huipuista, ei tyypillisestä nopeudesta.

(lisää…)

Turku Classic on kauden ainoa greyhoundien pitkän matkan klassikko, ja Turun Metsämäessä taivallettavaa matkaa 0n 785 metriä. Vuoden 2013 koitosta sponsoroi Vetman. Stayer-koiria on kannassa vähän ja siksi kilpailun yleensä voittaakin kestävä keskimatkan koira, mutta kun kilpailussa päästään esittämään aitoa stayer-kykyä, niin tuloksiakin syntyy. Vuonna 2012 kilpailun voitti nuori narttu La Tua Cantante parantaen matkan rataennätystä lähes sekunnin.

(lisää…)

Lips Memorial on järjestetty kilpailuissa tapaturmaisesti menehtyneen greyhoundnarttu (Nordic) Lipsin kunniaksi, ja sen tarkoitus on nostaa narttujen kilpailuarvostusta ja antaa niille mahdollisuus kovaan keskinäiseen koitokseen. Lips Memorial on kuuden nartun suora finaali, johon etuisuus on Vuoden koira-listan yläpäästä – eli eräällä tavalla korkeimmalle rankatuille. Palkinnot on saatu lahjoituksina ja erittäin suuren osan lahjoituksista ovat tehneet kanssaharrastajat.

(lisää…)

Greyhoundien kilpailukauden 2013 viimeinen keskimatkan klassikko, EGU Open, on saatu pakettiin. Kilpailu eroaa muista arvokilpailuista yhdellä oleellisella tavalla: finaaliin pääsevät alkuerien kuusi nopeinta. Tyypillisestihän jatkoon pääsy määräytyy alkuerien sijoitusten perusteella. Tällä on kaksi merkitystä. Sillä pyritään saamaan alkuerien nopeimmat loppukamppailuun vaikka eräjakona käytetty ns. siksak-järjestys epäonnistuisikin ja alkuerin keskinäiset tasoerot olisivat suuret – yksi alkuerä olisi finaaliluokkaa toisen ollessa miehitetty hitaammilla. Toisaalta se ei anna anteeksi virheitä, epäonnistumisia ja huonoa tuuria. Muissa kilpailuissa voit päästä jatkoon ruuhkajuoksustakin, kunhan koira saa nostettua itsensä sijoituksissa tarpeeksi korkealle, mutta EGU Open ei armoa tunne – jos aika ei riitä, niin jopa alkuerävoitto on kevyttä valuuttaa.

(lisää…)

Urheilevien koirien omistajat harvemmin kysyvät miksi treenataan. Oikeammin turhan harvoin mietitään miksi treenissä pitäisi olla säännöllisyyttä, miksi liikuttamisen pitäisi olla ”kilpailulajityypillistä” ja miksi ahneus kostautuu. Toki jos ajautuu pelkkään analysointiin, niin tekeminen jää väliin ja silloin on aivan sama kuinka hyvin on teorian sisäistänyt. Liikkumaton koira ei liiku kilpailuissakaan. Mutta aina välillä, joskus, kannattaa koirien kanssa tarpoessaan kysyä itseltään kolme kysymystä:

1. miksi – mitä tällä saavutetaan
2. voisiko saman tehdä toisin
3. onko tästä haittaa koiralle

(lisää…)

Koiran varpaiden nivelsiteiden venähdykset ovat kiusallisia, mutta harvemmin rampauttavat koiraa lopullisesti – ainakaan niin kauan kun ne eivät uusiudu. Venähtänyt nivelside paranee useimmiten itsestään vaikka sille ei tehtäisi mitään, mutta toipumisaika pitenee ja varpaasta tulee ajan myötä muhkurainen sekä sen liikkuvuus heikkenee nivelen jäykistyessä. Teippaamalla varvas tai varpaan saadaan toipumista nopeutettua. Urheilukoirilla varpaiden nivelsiteet aiheuttavat paitsi kilpailu- ja treenitauon, niin kiusaksi saattavat tulla myös jalottomuuden aiheuttamasta liikevirheestä syntyvät muut lihasjumit ja jäykkyydet.

(lisää…)

Kun puhutaan koiran lihashuollosta, niin usein mainitaan sanat balanssi ja tasapaino. Ne ovat ehkä tärkeimpiä asioita. Se tarkoittaa hyvinkin yksinkertaisesti sitä, että koira ei ole vino mihinkään suuntaan. Se käyttää koko vartaloaan ja kaikkia jalkojaan, päätään sekä häntäänsä tarkoituksenmukaisesti liikkumiseen. Ja molempia puolia samalla tavalla. Jos näin ei tapahdu, niin koira ei ole tasapainossa ja se on kipeä jostain. Kun koira ravaa rennosti ja tasapainossa, niin se tekee ikään kuin latua, kahta jälkeä. Jos uria on kolme tai neljä, niin koira ei ole tasapainossa – koskaan.
(lisää…)

Barffissa on pari nyrkkisääntöä, jolla ruuan kokonaismäärä ja ruoka-aineiden keskinäiset suhteet saadaan kohdalleen. Silloin myös kaikki saannit loksahtavat paikalleen, ja koira saa juuri sen mitä pitääkin. Parahultaisesti. Yleisin malli on antaa koiralle ruokaa kokonaismääränä 1-3 prosenttia sen painosta, siten, että lihaisia luita on noin 60 %, 20 % muodostuu lihasta ja elimistä ja loput 20 % on kasvismössöä. Jos lihaisten luiden osuutta nostetaan, niin samalla tahdilla vähennetään lihan ja elimien määrää, ei vihannesten. Näin saadaan taattua kalsiumin ja fosforin tasapaino, oikea proteiinien ja rasvojen saanti sekä riittävät määrät vitamiineja ja mineraaleja. Mitään ravintolisiä ei tarvita. Tai näin ainakin väitetään. Yhtään asian todistavaa laskua en ole nähnyt. Joten pyöritelläänpä numeroita hiukan ja katsotaan menevätkö barffin teoriat metsään vai pysyvätkö tiellä.

(lisää…)