Funktionaaliset eläinlääkäriruuat: Onko terveysväitteille katetta?

Funktionaaliset ruuat ja lääkkeenomaiset lisät ovat iso bisnes koirapuolella. Minulta kysyttiin, että miksi vastaavia ei ole ihmispuolella – ei ole maksaa hoitavia ruokia, ei virtsatiekiviä estäviä, ei suolistoa hoitavia, ei hypo-allegiaruokia. Syitä on kaksi. Ensimmäinen on tietenkin se, että ihmiset eivät syö kuivamuonien kaltaista ruokaa. Silloin ei voida tehdä ”funktionaalisia lääkäriruokia”. Toinen on se, että moiset olisivat laittomia.

Niin Ruokavirasto kuin Fimea tulisivat välittömästi silmille ja markkinointi sekä myynti loppuisivat välittömästi siihen uhkasakkojen ja lopulta tuomion kera.

Tutkitut vaikutukset

Ihmispuolella kaikki terveysväitteet ovat tarkkaan määriteltyjä. Kun EU:n elintarviketurvallisuuden virasto EFSA selvitti ihmispuolella asiaa, niin terveysväitteistä 90 prosenttia oli riittämättömiä. Ei ollut näyttöä, että tuote tai sen osa tekisi mitä väitettiin.

Kun tuote sanoo, että siitä saadaan terveellisiä omega-3 rasvahappoja, niin se on aidosti ravitsemusväite. Ostaja sitten itse kuvittelee kaikkia mahdollisia terveysvaikutuksia. Jos sama tuote sanoisi, että se suojaa/parantaa vaikka nivelrikkoa, niin silloin kyseessä on terveysväite. Silloin valmistajan ja myyjän on osoitettava, että näin todellakin tapahtuu tarjotulla annoksella.

Ihmispuolella mikä tahansa funktionaalinen väite on todistettava ja hyvöksyttävä EFSA:ssa. Terveyttä tukeva väite on helpompi saada läpi, mutta sekin vaatii kovan tieteellisen tutkimusnäytön. Sen sijaan hoitava tai parantava väite onkin paljon kovemman vaatimuksen takia. Kysykää Raision Tehtailta millainen urakka kolesterolia laskeva margariini oli. Tai millaisia tutkimusmääriä ksylitolilta vaadittiin, että saatiin suuterveys mukaan.

On muistettava, että elintarvike ei paranna, ehkäise tai hoida mitään sairautta. Se voi vain tukea. Sama pätee lisäravinteissa. Jos moinen väite esitetään, niin aletaan siirtymään rohdoksen tai lääkkeen puolella ja vaatimukset vain kovenevat.

Rehujen villi maailma

Rehuissa ja rehulisissä on myös säädöksensä, mutta ne ovat huomattavasti kevyempiä kuin humaanipuolella. Itseasiassa vahva osa rehujen kontrollista perustuu siihen, että eläintä syövä ihminen ei sairastu. Eläimet itsessään ovat sivuroolissa.

Lemmikkibisneksen kasvaessa myös eläimen omaan terveyteen kohdistuvia väitteitä alettiin kontrolloimaan. Aidosti valvonta keskittyy vain satunnaisiin yksittäistapauksiin ja enemmänkin estämään tai rajoittamaan uusien lisäravinteiden (jotka ovat siis rehulisiä) tuloa markkinoille. Tunnetuin tapaus Suomessa lienee sinkkilisien estäminen – joka on mielenkiintoista, kun inkivääriä saa silti myydä ja tuoda markkinoille nivellisänä.

Rehujen kohdalla on muistettava selvä ero. Kun ihmispuolella kontolli kohdistuu elintarvikkeeseen, niin rehupuolella selviää ainesosalla.

Jos ihmisille myytäisiin ravintoa, joka estää virtsatiekivien uusiutumisen, niin ruuan kokonaisuutena syötävillä annoksilla pitäisi laskea selvästi uusiutumisriskiä. Jos ihmisille myytäisiin hypoa-allergiaruokia, niin ruuan yksikään ainesosa ei saa aiheutta kenellekään missään tilanteessa allergista reaktiota. Jos ihmisille myytäisiin ravintolisää, joka auttaa maksaa paranemaan, niin pitäisi todistaa, että näin tapahtuu ja vielä määritellä, että missä sairauksissa.

Eläimillä, ja koirilla, on toisin.

Jos ruuassa on jokin ainesosa, joka saattaa tehdä jotain, niin terveysväite painetaan mainoksiin sekä pakkaukseen. Siksi koirille on munuais- ja virtsatieruokaa, joka samaan aikaan mystisin voimin emäksisöi ja happamoittaa, aina täsmänä tarpeen mukaan. Koska voidaan osoittaa yksi yhdiste, joka emäksisöi. Ja voidaan osoitta yksi ainesosa, joka happamoi. Sen sijaan ei tarvitse osoittaa, että ruoka kokonaisuudessaan tekee väitetyn asia. Ei tarvitse edes osoittaa, että annoksessa olevan vaikuttavan aineen määrät olisivat sellaisia, että ne edes teoriassa voisivat antaa vaikutuksen.

Koirien nivelrikkoruuat ovat masentavan tunnettu esimerkki. Kun ruuassa on vähän glukosamiinia, niin nivelrikon hoito löytyy terveys- ja funktionaalisena väitteenä. Se, että annosmäärät eivät auta, on toinen juttu, eikä viranomaistahoja kiinnosta. Eikä ostaja tajua, että häntä viedään kuin pässiä narussa.

Hypo-allergiaruuat ovat samanlainen vedätys. Mainostetaan, että ruokien proteiinit ovat esimerkiksi isolaatteja, eli pilkottu aminohappoketjuiksi. Suomeksi: ruokaan on lisätty urheiluproteiinilisää. Ihmisille ei kukaan tervejärkinen myy maitoallergiselle sopivaa heraproteiinia, mutta koirapuolella sama on arkipäivää allergiaa hoitavana tuotteena.

Pelastus on tietysti siinä, että valtaosa allergisista koirista ei edes ole allergisia ja eläinlääkärit tekevät harkittuja virhediagnooseja (miten hoitovirhe määritellään?) plus koirilla ei ole mahdollista saada vastaavaa henkeä uhkaavaa allergista reaktiota kuten ihmisillä pähkinän suhteen.

Muutoinhan koirien allergiaruuat ovat malliin, jos olet naudalle allerginen, niin meillä on tässä kanasta tehty hypoallergiaruoka. Olisi mielenkiintoista nähdä, että joku toisi ihmisille erityisesti pähkinäallergikoille suunnatun suklaan, joka on mansikalla maustettua maitosuklaata.

Sisäelinterveyttä tukevat ovat paljon vaarallisempia. Niissä on ainesosa, jolle on saatu kevyt ja mahdollisesti auttava vaikutus määrällä X, ja moista rehulisää (ravintolisää) myydään apteekeissa ja eläinlääkäreiltä lääkkeenomaisena tuotteena vahvalla sairautta hoitavalla terveysväitteellä. Ihmispuolella otsikot olisivat valmiit ja iso oikeusjuttu odottamassa – koirapuolella todetaan, että ihan ok ja business as usual.

Ruohonjuuritasoa

Tilanne on se, että hyvämaineiset yritykset, jopa lääketehtaat myyvät puolivillaisia tuotteita huuhaabisneksen väitteillä. Ja terveyden sekä sairaudenhoidon ammattilaiset myyvät sekä suosittavat niitä, koska asiakkaalle on annettava kuva hoidosta – ja siihen riittää plasebokin.

Ehkä tätä villiä länttä jossain saadaan kuriin edes legiimien yritysten suhteen, mutta en pidättäisi henkeä sitä odotellessa. Vastuullisuutta, moraalia ja etiikkaa mielellään mainostetaan, mutta ei se aidosti toteudu ennen kuin on pakko. Se pakko puuttuu nykyiseltään.

Tässä on hieman samaa kuin puoskarilain suhteen. Sitä odotetaan, että kaiken maailman nordinit, heikkilät sun muut uskomushomeopaatit saataisiin järjestykseen. Mutta aidosti moista lakia ei tarvita. Riittäisi, että nykyistä lainsäädäntöä valvottaisiin ja pakotettaisiin noudatettavaksi. Sama pätee rehu- ja rehulisämarkkinoilla.

Lukaise ehtiessäsi tämä juttu:
https://ainamedia.fi/2019/04/25/kysy-nama-viisi-kysymysta-kun-kohtaat-terveysvaitteita/