Koiralle voidaan nykyään tarjota täysravintoa raakana ja lihalla. Mikään ei pakota käyttämään kuivamuonaa. Hieman joutuu miettimään mitä tuotteita koiralleen kuitenkin antaa.
Funktionaaliset ruuat ja lääkkeenomaiset lisät ovat iso bisnes koirapuolella. Minulta kysyttiin, että miksi vastaavia ei ole ihmispuolella – ei ole maksaa hoitavia ruokia, ei virtsatiekiviä estäviä, ei suolistoa hoitavia, ei hypo-allegiaruokia. Syitä on kaksi. Ensimmäinen on tietenkin se, että ihmiset eivät syö kuivamuonien kaltaista ruokaa. Silloin ei voida tehdä ”funktionaalisia lääkäriruokia”. Toinen on se, että moiset olisivat laittomia.
Koirien lisäravinnebisnes on yhtä haparoivaa faktoissa ja mainonnassa kuin ihmistenmin ravintolisäkauppa.
Koirien kuivamuoniin liitetään usein todella idioottimaisia ja virheellisiä väitteitä.
Koirien ja kissojen raakaruokien valmistusmäärät tiedetään. Tiedetään myös paljonko rehuja tuodaan. Noista saadaan suuntaa antavia lukuja kahden ruokintatyylin määristä.
Kuivamuonateollisuus ja -myyjät ovat olleet kautta aikain hyvinkin luovia myyntiväitteissään. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että luvataan mitä sylki suuhun tuo, eivätkä väitteet läheskään aina kestä päivänvaloa. Ehkä siksi hyllyjen välissä käytetäänkin hämärää keinovaloa. Kiihko keksiä ravitsemuksellisia ja terveyteen liittyviä väitteitä on toki ymmärrettävää, sillä kun kaikki myyvät samanlaisia tuotteita, niin jollain tavalla on erotuttava laajasta laumasta, varsinkin kun säkkiväritykset eivät eroa tuo. Ja mikäs siinä on väittäessä, kun väitteitä ei rajoiteta eikä suorasta valehtememisestakaan seuraan mitään, kunhan muistaa pitää analyysit ja tuoteselosteet kunnossa. Nyt tuolle linjalle on lähdetty Valio puriste -sarjassa.
Koiranruokamarkkinoilla on tapahtunut hyvin vähän uutta sen jälkeen kun ne ylipäätään keksittiin. Pieniä meikkauksia ja paikoin face lift yrityksiä on toki aika ajoin tehty. Soija vaihdettiin lihajauhoon ja nauta broileriin. Viimeisenä on viljoista luovuttaessa siirrytty käyttämään perunaa tai bataattia. Hill’s aloitti aikoinaan PR-tempauksen, joka tunnetaan nykyään funktionaalisina ruokina, eikä kuivamuonavalmistaja voi olla vakavasti otettava, jos sillä ei ole erilaisten sairauksin parantamiseen suunniteltuja eläinlääkäriasemilla myytäviä ruokia.
Kuivamuonia on markkinoilla useita. Ja vielä enemmän. Sekä muutama kaupan päälle. Vaikka lihan käyttö sekä raakaruokinta lisääntyykin koko ajan, niin silti kuivamuonat ovat se yleisin tapa ruokkia koiria.
PetExpo 2012 oli monellakin tapaa pettymys, mutta toki paikalla oli erilaisia lemmikkejä ja myyjiä
Vietimme vuoden 2011 isäinpäivää Helsingin Messukeskuksessa. Lemmikkimessut taisi olla tapahtuman nimi. Olimme kahden greyhoundin ja yhden whippetin kanssa promoamassa Greyhound Racing Liittoa ja greyhound racingiä koiraurheiluna.
Olen ilkeä, ja erittäin huonotapainen. Kopioin eräältä foorumilta oman postaukseni tänne. Periaatteessahan tuo sotii käyttäytymistapoja vastaan – mutta koska nettimaailmassa ei suuremmin ole käytöstapoja, enkä moista kieltoa ole koskaan ymmärtänyt, niin antaa palaa. Omaa tekstiäni se on.
Evira (edit: nykyään Ruokavirasto) ohjeistaa kuluttajapuolella uutisoinnissa: Nimen pitää yksilöidä elintarvike täsmällisesti.
Kuivamuonamarkkinoilla on kohtuullisen pitkään ollut ikäkausiruokien lisäksi myös roturuuat. Koirien jalostuksessa ja lajin evoluutiossa ollaan tultu siihen pisteeseen, että ei voida enää puhua lajityypillisestä ruuasta, vaan tarvitaan rotutyypillistä ruokaa.
Pentukauppa on Suomessa lähes sissisotaa. Kasvattajat taistelevat hiipuvista markkinoista. Muutama harva kykenee yhteistyöhön, jopa niin pitkälle, että ohjaa kyselyt tutulleen. Jos itsellä ei ole myytävää. Hieman useampi malttaa olla arvostelematta muita keskittyen vain omaan jälkeläistuottoonsa. Loput käyttävätkin kaikki mahdolliset keinot, jopa Geneven sopimuksen kieltämiä joukkotuhoaseita. He ovat valmiita uhraamaan rotunsa maineen edistääkseen omaa myyntiään. Sergio Leone nimesi yhden italowesterninsä Vain muutaman dollarin tähden – sama toimii pentumarkkinoillakin. Mutta eivät kasvattajat ole ainoita syyllisiä, jos syypäitä on pakko etsiä.
Lääkäreiltä vaaditaan erehtymättömyyttä. Ymmärrettävää, sillä annamme terveytemme ja jopa elämämme sellaisen ihmisen haltuun, jota emme edes tunne. Silti vaaditaan vankkumatonta luottamusta. Sama juttu lemmikkieläinten kanssa. Paitsi, että ne eivät edes itse voi tehdä päätöstä. Tämä on yksi syy miksi lääkärikunnalta voi, saa ja täytyykin vaatia rehellisyyttä. Ja miksi eräällä tavalla loukkaa suunnattomasti jos (ja kun) lääkäri käyttääkin väärin hyväkseen tätä luottamusta. Vaikka ei sitten muutoin kuin myymällä oheishoitoja ja -tuotteita, jotka ovat hyvinkin – paitsi rajusti ylihinnoiteltuja – tarpeettomia itse hoidon kannalta. Mutta erittäinkin tarpeellisia lääkärin lainanhoitokulujen kattamisessa. Lääketehtaiden harrastamasta lobbauksesta (kaunisteleva ilmaisu korruptiosta) ei varmaan tarvitse sen enempää edes kirjoittaa.