Kuivamuoniin tuli aikoinaan sellainen kummajainen kuin holistisuus. Holistinen on ajatuksena kaunis. Se tarkoittaa kokonaisuutta, jossa osien yhteinen vaikutus on suurempi kuin niiden summa. Eli 1+1=3. Tuota systeemiä kutsutaan myös synergiaksi, joka on sama toisella tapaa sanottuna: kertyvä yhteisvaikutus. Koirien ruuissa se tarkoittaa sitä, että raaka-aineet yhdessä tekevät paljon enemmän kuin mitä ne tekisivät erikseen.

Kuulostaako mahtavalta? Nimenomaan, se kuulostaa mahtavalta ja siihen se jää. Mutta ajatuksena se on vanha ja sitä on toteutettukin. Jos raakaruokkija sekoittaa noin-suhteissa 50 % nautaa, 30 % broileria, 10 % sydäntä ja 10 % kalaa, niin saadaan sellainen aminohappokoostumus, että se tukee elimistön toimintaa tehokkaammin kuin yksikään lihoista yksinään annettuna. Kun annetaan nokkosta ja ruusunmarjaa yhdessä, niin saadaan myös holistinen synergiaetu, kun ruusunmarjan C-vitamiini mahdollistaa nokkosen raudan imeytymisen.

Se, että saadaanko mistään noista kikkailuista aitoa hyötyä, onkin oma juttunsa. Nimittäin jos tarvitaan koiran raudansaantiin nokkosta ja ruusunmarjaa, niin ruokinta on valmiiksi pielessä ja fokus kohdistuu johonkin muuhun kuin koiraan, sen ruokaan ja ravitsemukseen.

Silti tunnetuin synergiahyöty tulee asiasta, jota ei tulla ajatelleeksi. Se tulee vastustuskyvylle kun annetaan sinkkiä ja D-vitamiinia.

Tekeminen, ei nimi

Holistisuus ei ole lähtökohtaisesti paha tai merkityksetön. Se muuttuu jommaksi kummaksi sen mukaan mitä milloinkin väitetään synergiaa antavaksi holistisuudeksi (harkittu tautologia, sillä tuossa sanottiin, että asia antaa itsensä).

Jos holistisuutta haetaan korvaamalla kalsiumjauhe kalan ruodoilla, niin ollaan hyödyllisellä akselilla, ainakin periaatteessa. Se nimittäin muuttuu äkkiä haitalliseksi, kun aletaan laskemaan määriä ja mitä ne määrät tekevät kokonaisruokinnalle. Sen sijaan sekoitus, jossa on osa kalsiumjauhetta ja jonkun verran kalan perkuujätteitä, onkin aivan järkevä ratkaisu.

Järkevyys ei tarkoita sitten samaa kuin helppous tai edullisuus. Jos koiran ruokinta vaatii per päivä neljää eri lihaa ja kahta kalsiuminlähdettä, niin ei sitä toteuteta isommalla laumalla. Me syötimme Irlannissa kasvaville koirille kiinalaisten ravintoloiden ruuantähteitä. Kanaa, kalaa, possua, nautaa, kasvisöljyä, kypsiä vihanneksia… Ulkomuodollisesti karseaa totkua, mutta toimi kuin junan vessa. Syy oli siinä, että siinä oli suunnilleen kaikkea. Siitä saatiin holistisuutta ruokana nollavaivalla (ja ilmaisena tuotteena, joka oli heti antovalmis, taloudellista synergiaa).

On huomattava, että lihan, luiden ja elimien antaminen höystettynä muutamalla pakollisella lisällä, ei ole holistisuutta. Se on perusruokintaa, jonka tulee täyttää koiran perusravitsemus.

Kuivamuonissa holistisuus ei tarkoita useamman sellaisen lihan käyttöä, jotka täydentävät toistensa vajeita. Se olisikin aivan liian mullistava ajatus. Kuivamuonissa holistisuus tarkoittaa sellaisten raaka-aineiden käyttöä, joita minä olen aina kutsunut tehtaan seinustalta niitetyiksi rikkaruohoiksi: yrttejä, marjoja ja kasvien osia.

Jotta ne toimisivat holistisena, tai edes hyödyllisenä ruokana, niin niiden pitää tehdä yksin jotain ja sitten kimpassa vielä enemmän. Sitä ne eivät tee, kumpaakaan. Holistisuus ei sinällään tarkoita yhtään mitään. Se on enemmänkin filosofinen termi ja jotta se muuttuisi käytännöksi, niin pitäisi kyetä kertomaan ja myös todistamaan mitä etuja saadaan. Kuivamuonissa sitä ei koskaan tehdä ja syy on selvä. Etuja ei kyetä kertomaan, koska niitä ei ole.

Kyse on markkinoinnista. Luvataan jotain epämääräistä ja jos se epämääräisyys tulee yrteistä, niin aina parempi. Kaikkihan tietävät, että kiinalaisetkin söivät yrttejä ja Lapin shamaanit. Yrttien täytyy silloin olla terveellisiä ja kaikki terveellinen on hyödyllistä. Se, että kiinalaiset ovat aina olleet sairas kansa (holistisesti), ei kiinnosta. Ei kiinnosta sekään, että shamaanit olivat narkkiksia, jotka keskustelivat yrttien voimalla pilvipäissään jumalien kanssa.

Samasta syystä yrtit yleensä kerrotaan tuoteselosteessa tuoreina. Tuoreus on hyvä. Kuivamuonassa oleva kalakin on tuoretta. Sekin on hyvä, sillä ei kukaan halua muutamaa päivää vanhaa kassilohtaa ostaa itselleenkään (paitsi että ostetaan, paljonkin, koska se on halpaa). Silloin unohdetaan jo useaan kertaa selitetty peruasia. Kuivamuonissa ei voi olla mitään tuoretta, koska se on kuivatuote todella pitkällä myyntiajalla.

Onko joku kuullut, että näkkileipää myytäisiin tuoreena leipänä? Mutta juuri tuota kuivamuonavalmistajat väittävät. Sekä eläintarvikekaupan kassa myydessään.

Acana Classic Red

Acana ja Orijen ovat tunnettuja lennokkaista myyntiväitteitteistään, joilla on hyvin kaukainen kosketuspinta todellisuuteen. Tai sitten todellisuutta ei ole. Vapaana laiduntava lammas tai Atlantin vapaana uiva kala ovat sellaisia itsestäänselvyyksiä, jotka myyvät mielikuvia, ja saavat pään särkemään.

Käännetään toisinpäin. Ensinnäkin lammas laiduntaa aina vapaana. Lammas on kuitenkin ympäristöongelma ja aiheuttaa tolkuttomasti eroosiota sekä kasviston köyhtymistä. Ei se ihan palmuöljyn kaltainen ympäristörikos ole, mutta ei tuhatpäiset lammaslaumat kauaksi jää. Vapaa kala tarkoittaa tolkutonta ryöstökalastusta, jonka takia meret ovat autioitumassa. Kuulostavatko Acana ja Orijen edelleenkin houkuttelevilta vaihtoehdoilta?

Ymmärrän, että ihmiset eivät osaa lukea mainosväitteitä, koska ei tiedetä mitä ne pitävät sisällään ja mitä ne tarkoittavat lopputuotteelle. Mutta silti jonkun hälytyskellon pitäisi soida, kun ruoka mainostaa noudattavansa whole pray periaatetta – eli tarjoaa koko saaliseläimen. Kissanomistajille hiirien syöttämisen kautta tuttu ajatus, mutta koirapuolella kyse on barffin aikaisesta sumutuksesta. Silloin yritettiin väittää, että surkeimmat teurasjätteet kuvaisivat susien ruokavaliota saaliseläinpohjalta.

Whole pray tarkoittaa aidosti, että käytetään sitä mitä teurastamolta tulee. Suomessa Mush toteuttaa samaa ajatusta, koska se on Snellmanin omistama ja sitä voidaan täysin ongelmitta kuvailla Snellmanin lihatalon teurasjätelinjaksi. Asiassa ei sinällään ole mitään moitittavaa ja ylijäämä ja -vuoto kannattaakin hyödyntää. Mutta silloin kun se siirtyy päämiehen tai muun pakon vuoksi ruuan päätuotteeksi, niin ollaan äkkiä menty hyödystä haitaksi.

Toki muutkin teurastamot toimittavat täysin vastaavaa tavaraa. Kyse on siitä, että muut toimijat voivat valita mitä ostavat ja mistä.

Whole pray ei tarkoita kokonaista eläintä. Se olisikin hassua, koska kyseessä on ihmisten ruokatuotannon sivuvirta. Toki tuotantoon tulee myös kuljetusvaurioisia, jalkansa katkaisseita, ihosairaita ja kaikkea sellaista, jota ei saa käyttää ihmisten ruuaksi. Mutta niitä tulee kokonaistuotantoon nähden perin vähän, eikä niiden varaan todellakaan Champion Petfoodsin tuotantoa rakenneta.

Synteettisiä lisäaineita ei siis tarvita! Ja asia jatkuu. Whole Prey -koostumuksen ansiosta ruoka sisältää vain 5 lisäainetta ( E- ja B5-vitamiini, sinkki, koliini ja kupari). Acanan tyypillinen asiakas pyyhkii nyt hikeä otsaltaan. Olipa hyvä, ettei tullut vahingossa myrkyttäneeksi koiraansa, kun meinasi ostaa toisen merkin. Jokainenhan tietää, että synteettinen tarkoittaa vähintään hyödytöntä ja pahimmillaan vaarallista. Kun vaara on vältetty, niin voikin hyvin mielin ottaa itse sen synteettisen D-vitamiinin, jota ei koiralle tarjota, edes ruuassa.

Kukaan ei kuitenkaan kysy, että miksi pantoteenihappoa, eli B5-vitamiinia, täytyy lisätä. Sehän saadaan niistä holistisista kasveista ja siitä leikatusta kaurasta (terällä leikkaaminen perustuu hevos- ja hyötyeläinpuolen täysin turhaan vääntöön siitä, että kumpi on parempi, leikkaaminen vai litistäminen). Miksi koliinia täytyy lisätä, koska sitä on luontaisesti yllinkyllin lihassa – vai kävikö niin hassusti, että whole pray lihaa tulikin niukasti? Tai miksi kupari on listalla, koska maksaa täytyy olla niin paljon, että saadaan A-vitamiini tyydytettyä ja silloin saadaan kuparikin. Myyntiväite kun oli: Ruoan sisältämät lihat, sisäelimet ja syömäkelpoiset rustot tarjoavat koiralle nämä elintärkeät ravintoaineet luonnollisessa muodossa.

Kupari joudutaan lisäämään siksi, että elimiä ei ole riittävästi ja koiran A-vitamiiniksi lasketaan RAE-arvon kautta kaikki karotenoidit, kuten beeta-karoteeni, ja niistä ei kuparia saada.

Suomeksi: ne lisät, jotka on ollut pakko lisätä, kertovat, että ruuassa ei sitten aidosti olekaan sitä mitä väitetään niissä määrin, joita annetaan ymmärtää. Silloin on syytä herätä ja kysyä, että miten niiden muiden ravintoaineiden kanssa aidosti on. Ollaan hyvin syvällä kuivamuonan lihaisten luiden ongelmassa.

Pahinta on se, että Acana valehtelee. He ovat tuoteselosteen mukaan lisänneet glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia. Mitä muuta he ovat lisänneet, joka on unohtunut valmistusainelistasta[ref]Petenkoiratarvike.com: Acana Classic Red. Tilanne 24.2.2020[/ref].

Acana hehkuttaa matalaa hiilihydraattia. Aloittelijapuolella on ohjeet miten lasketaan kuivamuonan hiilihydraattimäärät, joten nyt olisi hyvä sauma harjoitella.

Spoilaan tuloksen: Acanassa on 30 % hiilihydraattia. Nyt on taas muistettava perusasia, että kaikkien osien yhteenlaskettu summa täytyy olla 100. Kun kaikissa ruuissa on suunnilleen saman verran mineraaleja, kuitua ja vettä, niin ainoa joka muuttaa hiilihydraatin määrää on proteiinien ja rasvojen yhteismäärä. Kaikissa ruuissa, joissa proteiinien ja rasvojen summa on 46, on saman verran hiilihydraatteja kuin Acanassa. Jokaisessa 30/20 tyyppisessä energiaruuassa on vähemmän hiilihydraatteja kuin Acanassa.

Kyysmysmerkki tulee analyysitekniikasta. Siinä ei nimittäin analysoida hiilihydraatteja ja siksi sitä ei ruuissa ilmoiteta. Se tehdään ihan samalla miinuslaskulla laboratoriossakin. Mutta siellä ei myöskään analysoida proteiinin määrää, vaan mitataan kuinka paljon ruuassa on typpeä ja sitten yksinkertaisella kertolaskulla se muutetaan proteiinimääräksi. Jos typpi tulee pelkästään proteiineista, niin lasku antaa likimain oikean tuloksen. Jos typpeä tulee muualta, niin proteiini näyttäkin korkeammalta kuin mitä se aidosti on. Acanassa on jonkin verrankin sellaisia ruoka-aineita, joissa saattaa olla typpeä, mutta ei proteiineja vastaavaa määrää. 

Se tarkoittaa sitä, että Acanassa on hyvin suurella todennäköisyydellä ilmoitettua matalampi todellinen proteiini. Se taasen tarkoittaa sitä, että hiilihydraattien määrä on laskettua korkeampi.

Sillä ei ole kuitenkaan yhtään mitään merkitystä. Eivät hiilihydraatit ole ongelma. Ongelma on korkeaksi kikkailtu proteiini, jolla ei noissa määrin tee yhtään mitään ja jotka joudutaan hukkaamaan munuaisten kautta virtsaan. Koira saattaa kuivua einen. Taas päästään siihen, että ainoastaan pääraaka-aineiden laatu ja määrä ratkaisee.

Acanan valmistusaineet

Käytän Acanaa esimerkkinä, koska se on eräänlainen markkinajohtaja ruuissa, joissa on kilometrin mittainen valmistusainelista, hyvin holistiset väitteet ja Orijenin masinoima ajatus tarjota aktiivisen proteiinimäärät ylläpitoenergialla. Samat asiat kuitenkin pätevät myös kaikkiin sen kilpailijoihin.

Acana Classic Red on 29/17 kuivamuona. Sillä on tolkuttoman pitkä valmistusainelista, jonka ainoat oleelliset asiat ovat nämä:

• Kuivattu lammas (23 %), leikattu kaura (22 %)

Kaikki muu on sekalaista seurakuntaa, jolla ei ole koiran elimistölle ravintona sinällään merkitystä. Noilla kahdella on.

Angus-nauta kuulostaa hienommalta kuin mitä se on, mutta kun sitä on valmistusaineissa tuorepainona vaivaiset 5 prosenttia, niin sillä ei ole mitään merkitystä. Sama juttu possun kanssa. Niitä kumpaakin on 100 grammassa maksimissaan puolikas teelusikallinen. Lyön pullon hyvää viskiä vetoa, että nuo surkean pienet määrät ovat mukana vain siksi, että he saavat lähiseudulta teurasjätettä edullisesti. Niiden kaikkien ainoa tarkoitus on vähentää pääraaka-aineena olevan lampaan osuutta, koska lammas on kallista.

Mutta kun lasketaan kaikki lihat yhteen, niin lihaperäistä on ruuassa maksimissaan 30 prosenttia, joka on aivan kaikilla. Acana ei saanut sittenkään markkinointietua lihamäärästä, koska se on aivan tavallinen. Ainoa epätavallinen on tapa koostaa säkin sisältö.

Jos mietitään whole pray periaatetta, niin miten se toteutuu kun isoon määrään lammasjauhoa sekoitetaan suunnattoman pieni määrä teurasjätettä? Pointti on siinä, että ei se toteudukaan. Mitä tahansa saa kutsua nimellä whole pray, koska se ei tarkoita mitään eikä sen merkitystä ja käyttöä ole säädelty. Tyhjiä sanoja.

Tuoteselosteella sumutus

Ikivanha markkinointikikka on ollut tehdä mahdollisimman pitkä tuoteseloste. Se on alkujaan lähtenyt liikkeelle ihmisille suunnatuista tuotteista. Toki valmistusainelistalla saadaan kikkailtua 23 prosenttia lihajauhoa ykköseksi, kun loput 77 prosenttia pilkotaan pieniksi osaksiksi. Aito syy ei kuitenkaan ole se.

Todellisuudessa tuota tehdään siksi, että mitä pidempi lista, niin sitä mahdottomammaksi sen lukeminen ja varsinkin ymmärtäminen muuttuu. Se on sumuverho, joka peittää aidon asian. Samaa perustetta siis kuin tehdä käyttöehdot mahdollisimman pitkäksi ja monimutkaiseksi, niin kukaan ei lue eikä edes tiedä mihin suostuu.

Tuoteselosteet on tehtävä suuruusjärjestyksessä. Silloin ensimmäisenä olevaa on enemmän. Tuo antaa näppärän työkalun arvioida hieman missä mennään.

tuore Angus -nauta (5 %), tuore Yorkshire -possu (5 %), lampaanrasva (5 %), kokonainen punainen linssi, kokonainen vihreä herne, kokonainen vihreä linssi, raaka vapaana laiduntanut lammas (4 %), kokojyväkaura, tuore naudanmaksa (2 %), kuivattu possu (2 %), silliöljy (2 %), tuore possunmaksa (2 %), kokonainen kikherne, kokonainen keltainen herne, aurinkokuivattu sinimailanen, linssikuitu, tuore naudan mahalaukku (1 %)

Tuoreus kuivatussa ja säilötyssä pitkän myyntiajan varastotuotteessa on tietysti myyvä väite, mutta ei sitä sen takia näissä käytetä. Tuore osuus jostain määrästä (kukaan ei edes tiedä mistä nuo prosentit ovat, mutta säkin sisällöstä ne eivät ole) on siksi, että saadaan määrä suuremmaksi ja sijoitusta valmistusainelistoilla säädettyä.

Jos nauta ja possu ilmoitettaisiin kuivana, kuten tuote huomioiden pitäisi, niin ne putoaisivat listan loppupäähän ja joku voisi oivaltaa kuinka vähän niitä on. Ja se söisi myyntiä. Samalla jollekin voisi selvitä hieman paremmin kuinka ison osuuden hernetyyppiset ruuassa saavat. Niiden ongelma on kahdessa.

Ensinnäkin kannattaa huomata, että niitä ei ilmoiteta tuoreena. Toiseksi, herneessä, pavuissa ja linseissä on kohtuullisen korkea proteiini. Kun lihalla ei yksinkertaisesti saada noilla määrillä 29 prosentin kokonaisvalkuaista, se on mahdotonta, niin se nostetaan herneellä – muutoinhan Lupassakin olisi melkein 30 prosenttia proteiinia.

Ollaan hassussa tilanteessa. Ruokaa mainostetaan whole pray ruokana, ja sen jälkeen sitä on viritettävä jätteillä, joita eivät vegaanitkaan käyttäisi. Herneet, pavut ja linssit eivät tule pellolta lihansyöjäpedon ruokasäkkiin, vaan ihmisruokatuotannon jätteenä. Siitä on suurin osa hyödyllisestä osasta, kuten juurikin se proteiini, hyödynnetty aivan muualla.

Ja nyt ollaan siinä analyysiongelmassa. Herneissä, pavuissa ja linsseissä on typpeä, joka ei ole proteiineissa, mutta näkyy analyysissä proteiinina. Sama saataisiin kokonaisena kerätystä apilasta. Luomutuotanto käyttää typpeä kerääviä kasveja vuoroviljelyssä siksi, että saadaan vähennettyä typpilannoitteiden käyttöä. Sinänsä mielenkiintoista, mutta ollaan kovin kaukana lihansyöjästä.

Mutta tuokin on epäolennaista. Kyse on siitä, että herneproteiinien amihappokoostumus on pielessä koiralle. Se on lähellä hyödytöntä. Tämä on asia, joka säännöllisesti ohitetaan pientareen puolelta ja lujaa ihmisten nyhtökauroissa ja härkiksissä – keskitytään proteiinien määrään, ei laatuun syöjälle.

Jos susi ei laidunna vehnähalmeessa, niin ei se käy välipalalla apila- tai hernepellossakaan – paitsi metsästämässä siellä aterioivia peuroja ja kauriita.

Maanviljely ja susiesimerkki sopiii muuhunkin. Sinimailanen. joka tunnetaan myös nimellä alfalfa, on heinää, jota annetaan karjalle ja hevosille proteiinilisänä. Kyllä, siinä on proteiinia, mutta lihaan verrattuna vähän. Plus se on ruohoa.

Aurinkokuivattu myy, koska niin moni pitää aurinkokuivatuista tomaateista. Aurinkokuivattu sinimailanen tarkoittaa juurikin sitä miltä se kuulostaa: sen on annettu kuivata pellolla. Suomeksi: Acanan ostopuoli on mennyt kysymään läheiseltä heinänviljelijältä, että saattaisiinko paali tai kaksi. Kun päivitellään vehnää ja susia, niin nyt ollaan siirrytty next levellille – annetaan hevosten heinää koirille. Onneksi sitä on tolkuttoman vähän, teelusikallisen kärjellinen. Kyse on siitä, että siitä ei ole yhtään mitään hyötyä mihinkään koiralla, mutta hilaa taas hiukan hyödytöntä proteiinia ylöspäin.

Sinimailanen ei sinällään ole ongelma. Se ei todellakaan ole koiralle proteiinien lähde, vaikka nostaakin kokonaisproteiinia. Olen useillekin vinkannut kuidunlähteeksi Greenline-pellettiä, hevosten viherlisää, mutta konteksti on ymmärrettävä: sitä käytetään raakaruokituille ainoana kuidunlähteenä, kun liha kattaa noin 98 prosenttia annoksesta. Ei suinkaan vihersmoothien osana, kun lihan määrä leikataan alimman mahdollisen alapuolelle.

Kun nolla on nolla

Tuoteselosteen mukaan näitä on enintään prosentti, mutta vähintään 0,1 prosenttia:

kuivattu ruskolevä, tuore kurpitsa, tuore talvikurpitsa, tuore palsternakka, tuore lehtikaali, tuore pinaatti, tuore porkkana, tuore Red Delicious omena, tuore Bartlett päärynä,

Ihanko oikeasti joku ostaa Acanaa siksi, että siinä Red Deliciousia omenana, mutta saattaisi jättää ostamatta, jos mukana olisi Granny Smithiä? Kyse on taas kerran sumutuksesta. Lajikkeen on tarkoitus antaa tuttuutta ja laadun mielikuvaa. Se, että kyseessä ovat kolhintuneet ja muut vaurioituneet, joista koira ei saa ravintona yhtään mitään hitustakaan, on oma juttunsa – mutta sitä ei tietenkään kerrota, sehän olisi hölmöä. Saatte ihan yhden kerran arvata kuinka paljon kuivaa omenaa on 100 grammassa? Aivan, sitä ei näe oikein silmin, ainakaan ikänäöllä. Ollaan käytännössä nollassa.

Mutta näppärää markkinointia, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Listassa on yksi oleellinen raaka-aine. Merilevä. Koska tehdas on lähellä kalastusaluetta, niin totta ihmeessä halpaa raaka-ainetta kannattaa käyttää jodin lähteenä. Se, että saadaanko siitä jodia irti, on oma kysymyksensä, mutta sen kanssa painivat raakaruokkijatkin.

Se, mitä Acana ei ottanut huomioon, eivätkä monet tule ajatelleeksikaan, on että merilevä hahmottaa muiden osien määrän konkreettisesti. Jokainen, joka on käyttänyt merilevää jodin lähteenä, tietää kuinka tolkuttoman vähän sitä laitetaan. Miettikää asiaa niin, että palsternakkaa, pinaattia, porkkanaa, omenaa ja jopa lehtikaalia on tuossa ruuassa vähemmän kuin merilevää.

Kun nolla on vähemmän kuin nolla

0,1 prosenttia 100 grammasta on 0,1 grammaa. Se on teelusikassa pieni muru. Näitä on vielä vähemmän:

tuore karpalo, tuore mustikka, sikurinjuuri, kurkumanjuuri, maarianohdake, takiaisen juuri, laventeli, rohtosalkoruusunjuuri, ruusunmarja.

Ne ovat niitä, joista rakennetaan holistisuus sekä käsitys terveellisyydestä. Jokainen on sellainen yrtti tai marja, johon liitetään huomattavan vahvoja terveysvaikutuksia. Osassa on hieman todellisuuspohjaa, osassa ei edes niinkään paljon. Mutta niihin voidaan perustaa jokainen ruokaan liittyvä terveysväite.

Ongelma on siinä, että niitä on niin vähän, että niitä ei oikeastaan ole. Niitä on o,1 % tai vähemmän.

Se, että ne löytyvät listan viimeisenä, ei ole hintakysymys. Suurinta osaa noista saa halvalla tai edullisesti. Ne ovat listan viimeisenä, eli niitä on harkitusti laitettu tolkuttoman vähän, samasta syystä kuin miksi tuoteseloste on niin pitkä. Se on viimeinen ja ainoa asia, joka jää tyypillisen kuluttajan mieleen. Ei hän mieti sitä, että jotain mustikkaa tai ruusunmarjaa on mikroskooppisen vähän. Ainoa joka jää mieleen on mielikuva terveellisyydestä.

Todella älykästä markkinointia ja asiakkaiden manipulointia. Koira valitettavasti sitten jää vähemmälle, mutta ehkä matalan lihapitoisuuden lammas-kaura riittää sille.

Nivelhuolto

Acana väittää, että ruuassa on

• glukosamiinia 60 mg/100 g
• kondroitiinisulfaattia 80 mg/kg

Ei siinä ole, ja sen takia asiasta alussa kettuilinkin. Kumpaakaan ei ole valmistusaineissa. Kyseessä on Euroopan markkinoilla laiton tapa kutsua porsaan rustoja glukosamiiniksi ja kondroitiinisulfaatiksi. Tuo käytäntö menee läpi, koska Ruokavirasto ja EFSA eivät tee lakisääteisiä tehtäviään.

Siltä osin on aivan se ja sama antaako tuota nivelrikkoiselle vai ei. Silti glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti on ostettava purkissa.

Mutta leikitään, että Champion Petfoods on vain ollut huolimaton. Sellaista tapahtuu, laadukkaissa ja hintavissakin tuotteissa. Lasketaan harjoituksen vuoksi mitä nuo määrät tarkoittaisivat ruokinnassa.

Kumpaakin tarvitaan suunnilleen saman verran, kondroitiinisulfaattia hieman enemmän. Siltä osin riittää, että lasketaan glukosamiinin kautta. Yleinen käsitys on, että nivelrikkoiselle koiralle pitäisi antaa noin 40 mg/kgEP glukosamiinia ja se on laskettu annostelusta 1000 mg/30 kg. Kun nivelrikkoa ei ole niin, ollaan ehkä 1/3 annostuksessa.

Epävarmuus tulee kahdesta asiasta, jotka ovat kuitenkin samaa. Glukosamiinin hyödyistä koirien nivelrikon hoidossa ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä ja ennaltaehkäisevä vaikutus on tuntematon aivan kaikilla eläinlajeille, mukaanlukien ihminen.

Tuo tarkoittaa silloin sitä, että Acanaa pitäisi antaa nivelrikkoiselle koiralle

• 67 grammaa per painokilo

Ennaltaehkäisyyn riittäisi silloin 22 grammaa per painokilo.

10 kg koiran pitäisi syödä joka päivä 670 grammaa Acanaa. 30 kg koiralle menisi noin 2 kiloa päivässä ja 60 kiloinen jätti söisi 4 kiloa. 

Jokainen ymmärtää, että nuo ruokamäärät eivät ole mahdollisia. Siksi on täysin yhdentekevää onko Acanassa glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia, vain ovatko he puhuneet potaskaa saadakseen tahkottua enemmän rahaa.

Ruoka on kokonaisuus

Ruoka on aina kokonaisuus. Mutta se on ainoastaan merkityksellisten asioiden kokonaisuus. Jonninjoutavuudet eivät merkitse mitään positiivista, vaikka niitä olisi enemmänkin.

Siksi Acana voidaan kiteyttää muutamiin väitteisiin:

• se on lammas-kaura, jossa on markkinoiden muun tarjonnan suhteen keskitasoa tai alle oleva lihamäärä
• vitamiini- ja hivenainesaanti on kyseenalainen ja perustuu exceliin raaka-aineiden oletusravintoarvojen kautta
• ruuassa on enemmän markkinointia kuin ruokaa

Tämä on oleeellinen asia ja törmään siihen viikottain ruokaongelmaisten asiakkaiden kanssa:

• ruuasta noin puolet on koiralle haasteellisia raaka-aineita, jotka altistavat närästykselle ja hiivalle

Kaikki lööperit holistisesta ajattelusta whole preyn kautta voidaan unohtaa, koska mitään sellaista ei ole missään muualla kuin mainoslauseissa. Kun kyse on terveestä koirasta, niin omistajan kuuluu kysyä yksi ja vain yksi asia itseltään:

• onko hinta sopiva Pohjois-Amerikasta tuodulle keskitason lammas-kauralle

Jos vastaus on kyllä, niin ainakin ostat aidoilla perusteilla. Jos vastaus on ei, niin älä osta. Se on juurikin noin yksinkertaista.