Mannisen mainiosta blogista löytyi mielenkiintoinen juttuvinkki. Katsausartikkeli harjoittelun jälkeiseen ravitsemukseen. Ei tuosta tavan ruokkija mitään irti saa, mutta urheilukoirien – ja miksei metsästävienkin – treenarit löytävät helpostikin ajattelun aihetta. Koko ajan on tietenkin muistettava, että koira ei ole ihminen. (lisää…)
Yksi jatkuvasti jopa skismaa aiheuttavista aiheista greyhound-treenareilla suhteessa ulkomaailmaan on rasituksen merkitys elimistölle. Vinttiliiton poppoo on vakuuttunut siitä, että kyseessä on vain ja ainoastaan merkki greyhoundjalostuksen päätymisestä umpikujaan (koirat eivät kestä) ja lääkärit ovat milloin diagnosoimassa verisyöpää, milloin akuuttia, kuolemaan johtavaa kuivumista. Pörröturkkien omistajille treenarit yleensä toteavat, että laittakaa koiranne edes kerran juoksemaan täysillä, ja eläinlääkärien olisi syytä hankkia ammattitaitoa ennen kuin yrittävät pelästyttää ns. paskat pihalle greyhoundien omistajilta. Katiskasta löytyy oman lauman perusveriarvoja talven peruskuntokaudelta ja netin syövereistä taasen kisarasituksen jälkeisiä arvoja. Laitetaan yksi sellainen tutkimusyhteenveto näkyviin – saadaan mitta-arvoja mitä rasitus oikeasti elimistölle tekee, jolloin voidaan jopa joskus – muissa piireissä – pohtia kahden ja kolmen startin päivävauhdin mielekkyyttä.
Siinä missä muiden rotujen omistajat kaipaavat ruokinnasta suuremman mittakaavan hyötyjä, kuten tuuheampaa turkkia, hyviä lonkkia ja suorempia jalkoja, niin greyhound-treenareilla on selvempi visio: enemmän nopeutta (halvemmalla). Aikoinaan Suomessakin uskottiin korkeaan proteiiniin ja matalaan rasvaan saatuna kuivamuonasta. Kaikki muu oli liian tavallista ja arkista, ainoastaan teollinen ruoka kykeni tarjoamaan kaiken tarvittavan kompaktissa paketissa tutkitulla teholla. Tosin silti tarvittiin melkoinen lisäravinnearsenaali, mutta kaikkeahan ei voi saada, vaikka niin toivottiinkin.
Kirjoitin aikaisemmin roturuokien autuudessa Royal Canin muutamasta tuotteesta, eikä mikään puoltanut RC:n mainoksia. Olin aikaisemmin kirjoittanut johonkin foorumiin postauksen Hill’sistä – toisesta funktionaalisten lääkintäruokien suurmarkkinoijasta. Nyt törmäsin tuohon vastaukseeni. Koska haluan päästä helpolla (yllätys jollekin?), niin kopioin koko vastauksen tänne. Ketjun konteksti luonnollisesti puuttuu, mutta eiköhän sävystä selviä mihin ja miksi ollaan päädytty.En muuten ollut varma, että olisiko tämä pitänyt luokitella sittenkin ravitsemuksen sijasta uskomushoitoihin.
Jäähdytysneste, glykoli, on kotitalouksien pahimpia myrkkyjä. Jäähdytysneste tappaa koiran nopeasti.
Unohdan taas kerran hyvät tavat ja nettiketin, ja kopioin erään foorumipostauksen sekä oman vastaukseni siihen. On aivan pakko, koska tämä on tyyppipuhdasta barffaamista arkipäivän tasolla – paitsi, että kirjoittaja antaa myös lihaa. Ns. broikunsiipibarffaajathan eivät lihaan rahojaan tuhlaa.
Monia askarruttaa koiran ruokinnassa proteiinien määrä. Harvemmin kysytään, että saako koira liian vähän, vaan yleensä murehditaan liikasaantia. Toistetaan taas kerran: liika proteiini ei aiheuta munuaisvikaa. Liika siis merkityksessä aminohappoja enemmän kuin mitä koira käyttää. Usein tämä murehtiminen kulkee myös käsi kädessä lihomispelon kanssa.
Rokotusten tarpeellisuudesta käydään jatkuvaa keskustelua. Sen äänensävyt ja kiihko eivät seuraa, paradoksaalista kyllä, tautitilannetta, vaan muita terveyskysymyksiä. Vaikka pentuja sairastuu ja kuolee jatkuvasti parvoon ja penikkatautiin, niin rokotuskriittisiä ei huolestuta sairaudet.
Yliaktiivisuus saattaa olla yksi yleisimmistä koirien käytöshäiriöistä. Usein mainitaan myös eroahdistus, mutta kohtuullisen usein nuo liittyvät toisiinsa. Eivät toki aina, sillä välillä eroahdistus on aitoa ahdistusta, jossa koira ei kestä olla yksin – ei jatkuvaa touhuamista ja paikkojen sekä tavaroiden tuhoamista. Syitä on vähintään yhtä monta kuin koiraa ja omistajaakin, mutta syyttävä sormi osoittaa kuitenkin kasvattajia. Hermostuneiden ja ylivilkkaiden käyttö jalostuksessa on ongelmaroduissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Oikeammin, luonneongelma ei ole jalostuksellinen este, ellei se estä koiraa saamasta hyväksyttyä luonnetestitulosta tai sertiä näyttelykehästä. Eivätkä aina nuokaan puutteet ole este astutukselle.
Mun on muuten pakko antaa Bernille lihan osuutta päiväannoksissa enemmän kuin 20%. Se ei tolla 20% määrällä vaan pysy hyvässä painossa. Onko se nyt hirveän väärin?? Samassa suhteessa en kuitenkaan pysty lisäämään lihaisten luiden määrää, koska sitä määrää se ei sitten jaksaisi syödä
Pikkupentu tarvitsee kasvuvaiheessa vahvaa ja ravintoaineltaan rikasta ruokaa.
Koiramaailmassa korjataan kaikki mahdollinen heikentämällä ruokintaa. Tipautetaan valkuaiset alas, jätetään rasva pois. Yleensä tämä järjettömyys perustellaan toisella järjettömyydellä: kasvuvauhdin hidastamisella. Joku on joskus keksinyt, että kun kasvua hidastetaan, niin luusto kasvaa kuten pitääkin ja kehittyy todella vahvaksi. Tämä varmasti lohduttaa italiaanojen omistajia, niillä koirilla kun kasvukausi lyhyt vasta onkin. Joka tapauksessa kukaan ei ole koskaan pystynyt kertomaan, että kuinka paljon kasvu hidastuu milläkin proteiinin määrän vähentämisellä. Kukaan ei ole myöskään kyennyt koskaan selittämään millä mekanismilla ruokinta kasvua hidastaa, ja saa luuston vahvistumaan. Eipä uutta, koiramaailma perustuu luuloihin, folkloreen, uskomuksiin ja taikauskoon.
Horcebalance on tunnettu kusettaja hevosten lisäravinteissa. Maitosokerilla tehdään ihmeitä.
Luulo ei ole tiedon väärtti koiraharrastuksissakaan ja vakaasti uskossaan väärässä olevat luulijat voivat olla vaarallisia.
Somen maailma, Katiska mukaan lukien, huuteli uutta kotia nelivuotiaalle greyhoundurokselle. Se oli joutunut kehnoon tilanteeseen omistajansa menetettyä otteensa reaalimaailmaan (minun tulkintani) ja mopon karattua käsistä oikein kunnolla – ainakin lemmikkien hoidon suhteen.
Olen ilkeä, ja erittäin huonotapainen. Kopioin eräältä foorumilta oman postaukseni tänne. Periaatteessahan tuo sotii käyttäytymistapoja vastaan – mutta koska nettimaailmassa ei suuremmin ole käytöstapoja, enkä moista kieltoa ole koskaan ymmärtänyt, niin antaa palaa. Omaa tekstiäni se on.
Foorumit ja netti ovat täynnä listoja, joista saa selville mikä on koiralle myrkyllistä. Osa listoilla olevista asioista ovat aivan perusteltuja, kuten ksylitoli. Osa taasen lähinnä vitsejä, kuten vaikka rusina. Sipuli on yksi, jolla pelotellaan jatkuvasti. Jos annat sipulia, niin koiran veriarvot romahtavat, koska se saa hemolyyttisen anemian sipulin sisältämistä sulfidiyhdisteistä. Siksi osa omistajista ei uskalla antaa koiralleen edes jauhelihakastikkeen loppuja, koska siinä on sipulia. Koirahan kuolee siinä vaiheessa käsiin. Onko sipuli aidosti yksi gastronomisen maailmankaikkeuden pahimmista myrkyistä?
Kun koiralle tulee ummetus, niin syy saattaa olla tukos. Yksi tarina tukkoon menneestä greyhoundista ja miten apua voi olla vaikea löytää.
Tehdä konoset on idiomi, joka tarkoittaa oksentamista. Se sai merkityksensä kun suomalainen kävelijälegenda Valentin Konosella oli ongelmia nesteen imeytymisen kanssa Helsingin EM-kisoissa 1994 ja hän oksensi kilpailun aikana kaiken niellyn ulos. Greyhoundilla vastaava tila on mahdollinen, mutta kohtuullisen harvinainen, ja esiintyy käytännössä aina suorituksen jälkeen – ei koskaan suorituksen aikana. Itseasiassa esiintyvyyttä greyhoundeilla ei edes tiedetä, koska suurin osa ei tunnista tilaa tai koira ehtii toipumaan siitä itsestään ennen omistajan huolestumista.
Määrättyjä asioita ei opi kirjoista. Niitä ei missään nimessä saa oppiarvolla. On tehtävä, on huomattava ja on opittava virheistä. Yksi sellainen on kilpakoira helteessä. Minua huolestuttaa jo lähes ylitsevuotava huoli kuumasta ilmanalasta. Toki se on hankalaa, mutta eihän helteet uusi asia ole. Onko unohdettu jotain perusasioita taas kerran – samalla tavalla kuin ollaan jossain vaiheessa hukattu tietotaito miten hoitaa kramppeja.
Meillä on pääsääntöisesti vain hyviä tai normaaleja kokemuksia pentukaupoista. Koirat ovat lähteneet tavallisiin perheisiin, eikä siltä osin mitään ongelmia ole. Mutta aika ajoin asiat menevät eeppisesti perseelleen — onneksi ei edes joka vuosikymmen.
Koiran kova rasistus helteellä on yksioikoisen typerää. Oli se ulkoilutusta tai kilpailemista-
http://xkcd.com/765/
Ratagreyhoundeilla on muutamia kirjoittamattomia sääntöjä tai tapoja. yksi sellainen on, että kun keskenkasvuinen aloittaa ratatreeninsä, niin viimeistelyssä tulee usein kiire, koska kauden lopussa oleva Junior Derby painaa päälle. Se on ikäkausikilpailu kaudella kaksi vuotta täyttäville. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että nuorten kanssa kuuluu opetella rataa huolellisesti sekä pitkään, ja antaa koirien aikuistua rauhassa.
Koiran jännevamma on aina huolestuttava asia. Jänne loukkaantuu useimmtien koiralla tapaturman tai ylirasituksen seurauksena.
Hiilihydraatit ja koira ovat aina esillä. Koira ei tarvitse sokereita, mutta se pystyy käyttämään niitä. Hiilihydraattien nopeutta insuliinin nostamisessa mitataan glykeemisellä indeksillä, mutta sitä ei käytetä koirien ruokinnassa.
Koiraa laihduttaessa liikunnan lisääminen tuo voimaa ja kuntoa. Mutta koira laihtuu vähemmällä ruualla.
Verensokeri on veren glukoosipitoisuus. Koiran verensokeria pitää yllä glukoosia valmistava maksa, vaikka koira ei saisikaan hiilihydraatteja.
Kun koira tekee nopean, kovatehoisen sprinttisuorituksen, niin lihasten energia otetaan anaerobisesti glykolyysillä, jolloin sivutuotteena saadaan melkoisia määriä maitohappoa. Reaktiolla saadaan välittömästi räjähtävää nopeutta, mutta se maksaa. Mitään ei saada ilmaiseksi. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että elimistön suhteen reaktiossa on kehno hyötysuhde, sitä ei voida ylläpitää kovinkaan pitkään ja kaupan päälle saadaan melkoisia määriä kuona-aineita, kuten maitohappoa.
Lisäravinteiden käytöälle aktiivisille koirille on selvät perusteet. Pelkkä ruoka ei riitä, koska koira ei pysty syömään tarpeeksi paljon. Varsinaisia aktiivisten saantisuosituksia ei silti ole.
Suorituskyky romahtaa, tulee loukkaantumisia, tapaturmia, sairaus… Paitsi että nuo pitää hoitaa, niin ne tuovat aina itsetutkiskelun kuvioihin. Ensiavun ja -hoidon oppiminen on treenarin kehityksessä erittäin tärkeässä asemassa, mutta jossain vaiheessa päästään oppimäärässä niin pitkälle, että pelkkä akuuttien ongelmien akuutin hoidon osaaminen ei riitä. On siirryttävä jatkokurssin puolelle, ja opeteltava ennakoimaan ja estämään. Minimoimaan riskit, ja tekemään eräänlaisen hyötyanalyysin – mitä kaikkea kannattaa tehdä riskien estämiseksi, mitä kaikkea pystyy tekemään riskien estämiseksi ja koska riskien vähentäminen tuottaa enemmän ongelmia kuin riskin hyväksyminen. On myös syytä ymmärtää mitä riski tarkoittaa ylipäätään.
Lihasten koko ei ole merkitsevä koiran nopeuden tai kestävyyden suhteen. Toki greyhoundin täytyy olla lihaksikas, mutta pelkästä lihasmassan kasvattamisesta massan takia ei ole hyötyä. Yksikään kehonrakentaja tai voimannostaja ei ole nopea. Greyhoundeilla on sama problematiikka kuin ihmispuolen sprinttereillä: miten saada maksimaalinen nopeus mahdollisimman alhaisella painolla.
Ratalinjaisia greyhoundeja arvostellaan monesti siitä, että ne eivät ole rotumääritelmän mukaisia, että ratajalostus olisi hukannut greyhoundin tyypin. Kauneus on katsojan silmissä, samaten rotumääritelmän tulkitseminen. Voidaankin kysyä, että onko ns. geelien liioitteleva rakenne rotumääritelmän mukainen.
Greyhound on monellakin tavalla esimerkki äärijalostuksesta. Sen takia monet rodun ominaisuuksia tai suorituskykyä kuvaavista arvoista ovat myös äärimmäisiä.
Rodun englanninkielinen nimi greyhound tarkoittaa suoraan suomeksi käännettynä harmaata ajokoiraa. Erään tulkinnan mukaan se on muotoutunut sanasta greek hound, kreikkalainen ajokoira. Se johtuisi siitä, että ensimmäiset greyhoundit saapuivat mahdollisesti Brittein saarille Kreikan vaikutuspiiristä roomalaisten tai foinikialaisten kauppiaitten mukana.
Probiootti ei ole oikeastaan mitään, mutta probioottisia valmisteita on vaikka kuinka. Probioottinen tarkoittaa suunnilleen terveyttä ylläpitävä tai tukeva. Tuolla määrittelyllä sen alle mahtuu jokainen ravintoaine. Markkinoinnissa probioottisella tarkoitetaan yleensä ruokaan…
Glykogeeni on eläinten varastohiilihydraatti samaan tapaan kuin tärkkelys kasveilla. Se on pitkäketjuinen polysakkaridi, joka rakentuu yksinomaan glukoosimolekyyleistä.
Bilirubiini on yksi koiran esimerkiksi hemoglobiinin poistettavista aineenvaihduntatuotteista. Sitä käytetään joskus mittarina koiran maksasairauksissa.
Anabolia on aineenvaihdunnan prosessi, jossa on yksinkertaisemmista rakennusaineista muodostetaan monimutkaisempia molekyylelejä. Anabolia on elimistöä rakentava tila, kun katabolia on purkava.
Katabolia on aineenvaihdunnan prosessi, jossa monimutkaisia molekyylejä, kuten soluja, hajoitetaan pienemmiksi, yleensä energian tuottamista varten.
OAKS on greyhoundeissa narttujen kilpailu, mutta sama pätee hevosissa esimerkiksi tammoille. Niitä on eri ikäluokille, matkoille, radoille jne., mutta maan se nimenomainen kaikille nartuille avoin kilpailu eli OAKS on yleensä…
Derby on yleensä arvostettu klassikkokilpailu. Missään ei ole kuitenkaan määritelty millainen kilpailun täytyy olla, että siitä voidaan käyttää nimeä Derby. Mutta yleensä - tosin ei aina - kilpailun järjestäjillä on…
© Pentti Jarla - https://www.hs.fi/fingerpori/
Suomen Kennelliiton pää-äänenkannattajasta Koiramme-lehdestä 6/2010 lainattua. Näitä kannattaa hiukan pohtia, useammaltakin kantilta.
KIlpakoiran nopea lihoaminen johtuu käytännössä aina siitä, että se saa liikaa ruokaa.
