52: Nälkä on ikuista (vlog)
Eri eläinten lihat ovat samanlaisia, eikä ole mitään merkitystä syökö koira yhden vai tusinan eläimen lihaa.
Eri eläinten lihat ovat samanlaisia, eikä ole mitään merkitystä syökö koira yhden vai tusinan eläimen lihaa.
Treenissä ja agilityssä koiran lihaksisto kehittyy levossa ja liikaa treenaaminen aiheuttaa ylirasituksen.
Kuivamuonateollisuus ja -myyjät ovat olleet kautta aikain hyvinkin luovia myyntiväitteissään. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että luvataan mitä sylki suuhun tuo, eivätkä väitteet läheskään aina kestä päivänvaloa. Ehkä siksi hyllyjen välissä käytetäänkin hämärää keinovaloa. Kiihko keksiä ravitsemuksellisia ja terveyteen liittyviä väitteitä on toki ymmärrettävää, sillä kun kaikki myyvät samanlaisia tuotteita, niin jollain tavalla on erotuttava laajasta laumasta, varsinkin kun säkkiväritykset eivät eroa tuo. Ja mikäs siinä on väittäessä, kun väitteitä ei rajoiteta eikä suorasta valehtememisestakaan seuraan mitään, kunhan muistaa pitää analyysit ja tuoteselosteet kunnossa. Nyt tuolle linjalle on lähdetty Valio puriste -sarjassa.
Kala olisi terveellistä koiralle, mutta varsinkin Itämeren kalaa, kuten silakkaa, pelätääm elohopean ja ympäristömyrkkyjen takia.
Nirsous tai huono ruokahalu on lisääntyvä ongelma. Se, että koira ei syö niitä ruokamääriä mitä omistaja toivoisi, johtuu oman kokemuksen mukaan kahdeksassa tapauksessa kymmenestä siitä, että koiralla ei vain ole nälkä. Yhdeksäs tuntee syvää inhoa jotain ruuan osaa kohtaan. Kymmenennellä on jokin terveydellinen ongelma, kuten että hampaat eivät kestä pureskelua tai ruoka aiheuttaa pahan närästyksen. On yhdestoistakin mahdollisuus, mutta se on onneksi harvinainen: koiralla on puutostila, jonka yksi oire on anorektinen käyttäytyminen.
Kookosrasvan hyötyjen perustelu sellaisilla tekijöillä, joita ei siinä ole, on hyvin paljon samaa kuin väittäisi sokerin korvaava proteiinit. Joten käytetään kookosrasvaa tulevaisuudessakin vain ihorasvana ja munkkien paistoon, niihin se sopii hyvin.
Päätin illan kuluksi askarrella parit kaaviot, koska kuva on useimmiten havainnollisempi kuin tuhat sanaa. Päätin siis tolppakaavioiden avulla verrata ruokintamallien eroja ravintoaineiden osalta.
Esimerkkinämme on jälleen kivasti se 30kg perusaktiivinen koira, ja vaihtoehtoiset ruokinnat ovat:
Omega-3 rasvahappoja käytetään koiran nivelrikon hoidossa. Ainoa etu on kuitenkin mahdollisesti pieni kivunlievitys.
Koirien kuivamuonat antavat kaikkea enemmän kuin mitä koiran tarve on.
On hyviä neuvoja. Ja on huonoja neuvoja, joita jakavat huijarit rahaa vastaan.
Kuitujen käyttö oli barffissa yhtä tärkeää kuin luut. Aidosti kuitujen käyttö koirien raakaruokinnassa on aika merkityksetöntä.
Maksa on koiran tärkein lisäravinne, mutta eri eläinten maksoilla on eroja sen suhteen, miten hyvin ne toimivat ruokana koiran raakaruokinnassa.
Metioniini on lihasta saatava rikkipitoinen aminohappo ja tärkein tapa saada rikkiä. Se kulkee aina yhdessä kysteenin/kysteiinin kanssa.
Tiesittekö, että yksi kananmuna on niin jumalaton ravintopommi, että yksi kuorineen 60 grammaa painava muna vastaa noin sataa grammaa lihaa – proteiinipitoisuudeltaan? Jos tiesitte, niin tiedätte hieman enemmän kuin minä ja suosittelisin siinä vaiheessa liittymistä Katiskan Koiran ruokinta: Perusteet-koulutukseen. Se on ilmainenkin.
Koiran aggressio on syystä riippumatta huolestuttava asia.
Kävinpä kahvittelemassa yhden tutun luona. Taisin taas hiukan pyöritellä silmiäni, kun kuulin, että sijoituskoiralle ei kasvattajan käskystä saisi syöttää mitään muuta kuin vettä ja nappulaa, vaikka koira ei kerää massaa…
Monivitamiinien ja -hivenainetuotteiden annostelussa sekä varsinkin vertailussa on eräs ihmisiä säännöllisesti kiusaava asia. Kun ainesosia on monta, niin iskee runsauden pula, eikä enää osata päättää kannattaako tuotetta antaa tai ostaa, puhumattakaan annostelusta. On paljon helpompi ostaa magnesiumia, jossa on vain magnesiumia määrätty määrä (jos on käsitys paljonko tarvitsee) kuin mineraalia, jossa on magnesiumin lisäksi kymmenittäin muitakin hivenaineita. Vertailuun ja annostelun määräämiseen on olemassa sääntö, joka on helppo – ainakin suhteellisen helppo, sillä toki sen edellyttää käsitystä paljonko mitäkin voi antaa ja mikä on se oleellisin annettava.
Ravintolisän ja lisäravinteen ero on hiuksenhieno. Koirien ruokinnassa kumpiakin on käytettävä ja ainakin kaksi lisäravinnetta kuuluu pakollisiin syötti sitten raakaa tai kuivamuonaa.
Jalostus on taas aiheuttanut näemmä kiehahduksia. Oman rotuni, lapinkoiran, kasvattajat närkästyivät, kun koirien kanssa harrastavat ovat sitä mieltä, että lapinkoirilla alkaa olla liian paljon turkkia, ja se haittaa koiran olemista kesä-aikaan. Eikä koiran turkkiin missään nimessä saisi koskea millään leikkaavalla välineellä. Rotua tässä pitäisi kuulemma vaihtaa, kun ei ole valmis hoitamaan turkkia.
Koiran ruokaan on lisättävä niitä vitamiineja ja mineraaleja, joita koira ei muutoin saa riittävästi ruuastaan.
Urheilevan ja liikkumisen koiran kuivumista pelätään, koska se heikentää suorituskykyä ja altistaa lihasjumeille. Siksi omistajat ovat alkaneet nesteyttämään niitäkin koiria, jotka eivät ole kuivia. Silloin hukataan elektrolyyttejä.
Koiran haimatulehduksessa neuvotaan välttämään rasvaa. Neuvo on väärä ja jopa vaarallinen koiralle.
Käydään läpi lisäravinteita. Mitä vaihtoehtoja on, millaisia ne ovat ja mistä niitä voi saada. Tiedetään jo että esim. A-vitamiinin saa helposti maksasta, mutta entä jos koira ei sitä syö?
A-vitamiinin tarpeeseen sopii Milkan ADE- liuos. Muistetaan että se pitää laimentaa, ja koska itse liuoksesta tulee laimennoksia kymmenen ja näistä taas annoksia se 100 (riippuen koiran koosta ja millaisen laimennuksen haluaa tehdä ja millä haluaa annostella) tämä on järkevä vaan jos laumalla on paljon kokoa.
Se demoni on valkosipuli. Jokainen koiraihminen on varmaan viikonlopun aikana törmännyt siihen rasittavaan tiedotteeseen, jossa valkosipuli leimataan koirille vaaralliseksi. Ja yleinen mielipide on luokkaa ”valkosipuli pitää hävittää maan päältä”. Kukaan ei enää muista mahdollisia terveysvaikutuksia. Ja suhteellisuudentaju on kadonnut täysin.
Koiranomistajilta vaaditaan nykyään vanhvaa medianlukutaitoa. Koirista julkaistaan paljon pätemätöntä tietoa.
Melkoinen liuta koirien ravitsemuspohjaisista ongelmista voidaan kytkeä rasvan vähyyteen tai koiralle sopimattomaan rasvan laatuun, jolloin kuumin kysymys on kokonaisrasvan säätäminen oikeaksi.
Tästä oli riskinä tulla nyt K-18-teksti, koska tämän selittäminen turhauttaa. Ja vituttaa. (<- Se K-18) Ensinnäkin, jos koirat moikkaavat, haluan olla itse tietoinen siitä, ja haluan olla perillä tilanteen kulusta.…
Tervetuloa Marikan keittiöön! Täällä tehdään koirille ruokaa, ja tutkitaan sitä – mikä nyt milloinkin sattuu allekirjoittanutta huvittamaan. Tässä videossa tehdään viisi erilaista annosta koiralle, ja ehkä hiukan ruoditaan niiden ongelmia ja hyviä puolia.
Hapankaalia väitetään koirien ruokinnassa maitohappobakteerien lähteeksi. Ei se ole. Se on huonosti sulavaa kuitua.
Tämä on myös noussut, ehkä hieman yllättäenkin, isoksi kysymykseksi ruokinnan suunnittelussa. On ehkä pikkuhiljaa tajuttu, että se koira tarvitsee muutakin kuin luita ja lihaa, ja lisät on saatu laskettua, ja kuitenkin se täysipainoinen perusruoka on epäselvä käsite.
Kun olet ostamassa koiranpentua, niin älä tee yllätysvierailuja. Sovi aika, jolloin voit tulla katsomaan pentuja.
Raakaruokinnassa lihoiksi lasketaan kaikki (myös sydän ja kieli) paitsi maksa, haima ja munuainen (ja toki maha ja keuhkot, jotka ovat pelkkää sidekudosta). Valitset jonkun lihan jota annat. Yhden kerran viikossa laitat noin puolet siitä sisäelinseosta tai maksaa (nauta) noin gramman per EPkg ja yhden-kaksi kertaa viikossa korvaat sen kalalla (lohi, seiti, silakka, muikku mikä nyt sattuu maistumaan). Vaihda lihaa aina välillä, niin että koira saisi monipuolisesti kaikkea. Tarkkaa se ei kuitenkaan ole, meillä mennään sen mukaan mitä on pakkasessa milloinkin.
Kuinka paljon koiran pitää syödä jotakin, jotta se saa tarpeensa täytettyä? Tätähän on sivuttu jo aiemmin, mutta käydään asia nyt läpi ihan kunnolla, ja otetaan esimerkiksi ne ikuiset murheenkryynit, sinkki ja D-vitamiini.
Julkaisin tämän jo aiemmin Katiskan-facebookryhmässä. Mutta Jagsterin tavoin myös minua ehti viikonlopun aikana korpeamaan se, että meitä purkkilisien käyttäjiä voidaan soimata haaskalinnuiksi ja ”oikeaoppisiksi” vain siksi, että emme purematta niele kaikenlaista huuhaata, mitä markkinoilla ja somessa pyörii.
Maailman teknistyessä ja niin ihmisten kuin koirienkin laiskistuessa ravinto- ja ruokintaongelmat lisääntyvät. En minä tiedä lisääntyvätkö ne aidosti, mutta ainakin tietoisuus niistä kasvaa koko ajan. Olen ennenkin sanonut, että koirien ongelmat tapaavat tulla aaltoina ja voidaan jopa sanoa, että niillä on omat kausivaihtelunsa kuten muodilla. Varastopunkkiallergiat alkavat olla jo menneen talven lumia, ja nyt ovat närästykset pinnalla. Minulta on kysytty, että pidänkö omistajia luulosairaina. Ei, en pidä. Kysymys on edelleenkin siitä mikä on lööpeissä. On koiria, joilla on ongelmia, ja omistajat tekevät kotidiagnooseja sen mukaan mitä vertaistuki tarjoaa syyksi. Lääkärit sitten vastaavat kysyntään pitäen asiakkaat tyytyväisinä ongelmissa, joihin eläinlääkäreillä ei ole työkaluja.
E-vitamiinin eri muotojen miettiminen ei tule vastaan arkiruokinnassa, mutta asian tunteminen auttaa hivenen ymmärtämään mainoksia.
Hiilihydraatteja on runsaasti erilaisia, ja itse asiassa puhdas sokeri, glukoosi, on koiralle, ja ihan kaikille muillekin tumallisille eliöille ainoa todellinen energianlähde. Jokainen elävä solu käyttää energianaan glukoosia, myös kasvisolut.
Aloe vera on hyödytön koiralle ja ihmiselle, paitsi ehkä ihovaurioiden hoidossa.
Fosfori on ruuan yleisin mineraali ja koska siitä ei ole koskaan puutetta eikä ylisaanti ole ongelma, niin fosforia ei tarvitse miettiä koiran ruokinnassa. Ei edes Ca/P-suhteessa.
Suututin aamuni ratoksi pienen porukan, kun taivastelin erään jalostuskoiran takakulmauksia. Minun mielestäni koiria, jotka ovat missään suhteessa kummallisen näköisiä, ei tulisi käyttää jalostukseen. Sama koskee mitä tahansa perinnöllistä terveysongelmaa, heikkoa pääkoppaa tai huonoa luustoa. Oikeasti, todella jalostuskelpoista materiaalia on naurettavan vähän.
Tiede kertoo tutkitusti mitä koira tarvitsee. Mutta tiede on myös hidas kehittymään ja osaamatta tulkita, sen perusteella voidaan myös heikentää koiran ravitsemusta.
E-vitamiini ei vanhan käsityksen mukaan kestä kylmää, mutta se ei pidä paikkaansa. Pakasteista E-vitamiini ei häviä.
Olimme Juksun kanssa eilen meille kummallekin ihan ekoissa kunnollisissa tokotreeneissä. Ja katsoin kaffepaussin numero 33, eli Esa Tapion haastattelun. Joten nyt päässä kiertää jos jonkinlaista ajatusta, ja on vissiin vähän pakko avata omaa, henkilökohtaista koirataustaa ja oppimiskokemuksia.
MSM on myyjien mukaan paras (joskus jopa ainoa) orgaanisen rikin saantitie ja siihen kytketään useita erilaisia terveysväitteitä.
Olen pitkään pitänyt suojaravintoaineiden puolella kolmea yli kaiken: sinkki, D-vitamiini ja A-vitamiini. Toki tuo on hieman eräällä tavalla epäreilu jako, koska kaikilla on tehtävänsä.
Koirilla glukosamiini alkaa kuulumaan eräällä tavalla perusravintolisiin. Varsinkin harrastavilla koirilla, kuten agilityssä, useat antavat koirilleen jo pentuvaiheessa glukosamiinia suojellakseen niveliä harrastuksen rasituksilta.
Koiranruokamarkkinoilla on tapahtunut hyvin vähän uutta sen jälkeen kun ne ylipäätään keksittiin. Pieniä meikkauksia ja paikoin face lift yrityksiä on toki aika ajoin tehty. Soija vaihdettiin lihajauhoon ja nauta broileriin. Viimeisenä on viljoista luovuttaessa siirrytty käyttämään perunaa tai bataattia. Hill’s aloitti aikoinaan PR-tempauksen, joka tunnetaan nykyään funktionaalisina ruokina, eikä kuivamuonavalmistaja voi olla vakavasti otettava, jos sillä ei ole erilaisten sairauksin parantamiseen suunniteltuja eläinlääkäriasemilla myytäviä ruokia.
Tällä kertaa käydään läpi ihan kuvien kanssa, miten maksasta saa kivoja, lisillä höystettyjä herkkuja!
Käytä koirasi ruokinnan suunnittelemiseen ja itsesi auttamiseen ainoastaan osaavia ammattilaisia. Kuten sellaisia, joita löytyy Katiskasta.