Koirilla glukosamiini alkaa kuulumaan eräällä tavalla perusravintolisiin. Varsinkin harrastavilla koirilla, kuten agilityssä, useat antavat koirilleen jo pentuvaiheessa glukosamiinia suojellakseen niveliä harrastuksen rasituksilta.
Koiranruokamarkkinoilla on tapahtunut hyvin vähän uutta sen jälkeen kun ne ylipäätään keksittiin. Pieniä meikkauksia ja paikoin face lift yrityksiä on toki aika ajoin tehty. Soija vaihdettiin lihajauhoon ja nauta broileriin. Viimeisenä on viljoista luovuttaessa siirrytty käyttämään perunaa tai bataattia. Hill’s aloitti aikoinaan PR-tempauksen, joka tunnetaan nykyään funktionaalisina ruokina, eikä kuivamuonavalmistaja voi olla vakavasti otettava, jos sillä ei ole erilaisten sairauksin parantamiseen suunniteltuja eläinlääkäriasemilla myytäviä ruokia.
Ultrakäynti varmisti, että suomalaisen greyhound racingin vuoden 2015 kuumin pentue on aluillaan. Tuossa ei ollut pätkääkään liioittelua, sillä emänä on kautta aikain menestynein kisakoira mitä Suomen radoilla on vauhtia esittänyt: La Tua Cantante. Tiineysaika mennään meille tyypilliseen tapaan. Eletään normaalia arkea, ja tarkistetaan hieman ylöspäin A-vitamiinia, D-vitamiinia sekä kalsiumia. Ruuan määrää ei ole tarvetta sen kummallisemmin säätää, sillä tämä narttu syö. Mutta jos emällä ruoka etoaa, niin se on saatava syömään aivan mitä tahansa. Laadulla tai jopa hinnalla ei ole merkitystä, koska kantava narttu ei saa laihtua eikä kuihtua. Typerintä, ja vaarallisinta, mitä voi tehdä, on säätää sikiöiden kasvua pienemmäksi emän ruokaa heikentämällä. Valitettavasti näin tehdään, ja se on niin suuri harkittu virhe, että minulta ei saa myötätuntoa. Se on vain rikollista välinpitämättömyyttä emää ja pentuja kohtaan.
Mitäpä sen enempää tai vähempää kuin Hyvää Uutta Vuotta! Ja hieman vuodenvaihteen vakioihmettelyä raketeista, paukuista ja eläimistä 9:21 minuuttia. https://www.youtube.com/watch?v=7Lqd4SpZ0Io
Tällä kertaa käydään läpi ihan kuvien kanssa, miten maksasta saa kivoja, lisillä höystettyjä herkkuja!
Käytä koirasi ruokinnan suunnittelemiseen ja itsesi auttamiseen ainoastaan osaavia ammattilaisia. Kuten sellaisia, joita löytyy Katiskasta.
Kiukuttelen kahvikupin äärellä vanhaa ja jo tuttua asiaa: miksi ihmeessä ihmiset uskovat maagisiin voimiin. On aivan sama luottaako kraniosakraaliterapian kykyihin säädellä aivoselkäydinnesteen virtauksia (joka ei siis onnistu ilman kallonpohjan murtumaa tai muuta vastaavaa tappavaa vammaa) tai kallonluiden asentoja (joka ei onnistu ilman kallonmurtumaa) tai reikin energiavirtauksiin, sillä usko ei tee asiasta sen todellisempaa. Sama pätee kehon pH-hoidoissa, jotka ovat puhdasta kusetusta. Vastaan myös (ikuisuus)kysymykseen siitä, millaista ruokintaideologiaa noudatan. Minä noudatan sellaista, jota koira lihansyöjänä pystyy hyödyntämään. Lisäksi paljastetaan (tähän fanfaari) perheen uusin tarvikehankinta.
Kohta on jouluaatto ja Helsingin Messarista on aikaa parisen viikkoa. Tarkoittaa sitä, että talven ensimmäinen kennelyskäepidemia on aivan ovella. Jos koira yskii vaikka vain ihan vähän, niin silloin ei mennä koulutuksiin, harrastuksiin eikä muutenkaan koiran kanssa ihmisten ilmoille. Sen sijaan aloitetaan suuremmat annokset sinkkiä sekä D-vitamiinia. Kaffepaussissa elvistellään myös Wilma-russelin ensimmäisellä rotalla sekä kiukutellaan ilmaston lämpenemisen estämisestä ja sen myötä lisääntyneistä vesisateista.
Koirat ovat nykymaailmanaikaan jo varsin suuri bisnes. Eikä ihme, elintason noustessa myös lemmikkiin on varaa tuhlata koko ajan enemmän. Uusia koirankoulutuksellisia tai ruokintaan liittyviä teorioita, kursseja, tuotteita, urheilulajeja ja apuvälineitä ilmestyy kuin sieniä sateella.
Kävin kahvivieraana tutustumassa Kirkkonummen Veikkolassa PiskiPajan toimintaan. Ja kuten aina, niin eihän juttu aiheessa pysynyt, vaan juteltiin niitä näitä myös koirien kouluttamisesta.
Edit: Piskipajaa ei ole enää olemassa, mutta videolla muut juteltavat asiat ovat toki entisellään.
Otsikosta huolimatta ei käsitellä nyt miehisiä asioita, eikä edes jalostusta. Vaan kakkaa, paskaa, sontaa,köntsää, torttua… Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja kakkahan on koiraihmisille erittäin rakas aihe.
Kaffepaussissa kerrataan mitkä ovat haiman, maksan ja munuaisten tärkeimmät, tosin kaavamaiset, tehtävät. Samalla raapaistaan hiukan pintaa mitä ruokinnallisia apuja tehdään, jos jokin noista tärkeistä elimistä sairastuu – poislukien virtsa- ja munuaiskivet, sillä ne ovat oma kokonaisuutensa. Bonusmateriaalina vilkaistaan miltä näyttää Ikean myymä kaappien lapsilukko. Alkulämmittelyssä mainitaan mitkä pari käyttäytymismallia saavat minut somessa ärsyyntymään (huomatkaa lööppimäinen lausemuoto).
Tämä aihe on ihan vakiokamaa omien pohdintojeni joukossa. Tästä kaikkein helpoin ja yksinkertaisin, toimivin ja yleispätevin ohje on: pidä se turpasi kiinni. Mutta ehkäpä avaan kuitenkin hiukan, tuo yksinään saisi…
Monelle raakaruokkijalle tai raakaruokintaa aloittaville tulee kauhea ongelma sopivien treeninamien löytämisestä. Jos ei ole mitään terveydellistä estettä, niin niitä samoja ja ihania kaupan (sydämen tai luun muotoisia) nameja voi toki käyttää edelleen – ei se mitenkään pilaa raakaruokintaa. Omituinen käsitys sinänsä.
Koiran on saatava ruuastaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, hivenaineet ja rasvat.
Kasvit pyrkivät suojelemaan itseään useilla eri tavoilla, yleensä hyönteisiä vastaan. Ne ovat myös meille ihmisille sekä myös koirillekin myrkyllisiä, osa enemmän ja osa vähemmän. Yksi tällainen myrkky on perunan vihreistä osista löytyvä solaniini.
Tällä kertaa kaffepaussi vedettiin hieman hopummin, ja kiihkon kohteena oli Hesarin uutisoimana professori Christel Lamberg-Allardtin näkemys, että D-vitamiinin saannin turvaamisessa pilleripurkkia fiksumpi vaihtoehto on ruoka. Muuta ei tarvita kuin hiukan maitoa, margariinia ja kahdesti viikossa markkinoiden kalleimpia kaloja kuhaa ja siikaa. Ainoastaan professori voi olla niin kaukana arkitodellisuudesta, että ehdottaa vaihtoehdoiksi ruokia, joita tavalliset kotitaloudet eivät voi käyttää noin yhdeksää kuukautta vuodessa. Mutta ilmeisesti professori ei tiennyt silakan ja kirjolohen olemassaolosta – tai tiesi, ja tiesi että hieno juttu olisi vesittynyt siihen. Hassuinta, jos pitää tragikoomisuudesta, oli se, että hän kehoitti nimenomaan menemään purkille, jos kalaa ei voida syödä kolmen päivän välein – eli melkoiselle osalle suomalaisia pillerille ei sitten ollutkaan vaihtoehtoa; 125 mikrogrammaa maksaa vajaan vuoden satsi kympin verran, kilpaile sen kanssa kala.
Ajattelin listata muutaman vakioselityksen, mitä kuulee ihan liian usein. Syyt eivät ole koirassa, vaan ihmisessä siellä hihnan päässä. Aina ja poikkeuksetta, kun on kyse terveestä koirasta. Tämä mielipide ei varmaan tekstejäni lukeneille tule yllätyksenä.
Toivottavasti olet huomannut. Laskin ei pure. Se ei käy kimppuun, potki vastaan tai edes yritä vahingoittaa haltijaansa. Se tekee yleensä ihan niin kuin siltä pyytää – toisin kuin monien ihmisten koirat.
Paussi on pakko laittaa tälle kertaa lainausmerkkeihin, koska join eräällä tavalla viilentävää kahvijuomaa – voiko Guinnessia kutsua sellaiseksi? Aiheena, taas kerran vain pintaa höyläten, on koiran muuttaminen uuteen kotiin, kun yhteiselo ei toimikaan. Pidän edelleen parempana vaihtoehtona muuttaa koira kuin arkistoida se sen loppuiäksi. Kun itse ei voi tarjota koiralle toimivinta perhettä, niin on yksiselitteisen väärin tuomita se elinikäiseen unohdukseen. Koiran muisti on maksimissaan kaksi viikkoa, melkoisella osalla kuitenkin lähempänä kahta tuntia. Voi ollas henkinen järkytys huomata, että oma koira ei olekaan Lassie, joka taapertaa mantereen halki takaisin vanhaan kotiin, vaan unohtaa (ilolla) entisen elämänsä erittäin lyhyessä ajassa, ja paikoin jopa ilolla. Jopa osa terveysongelmista on parannettavissa muutolla, ja silloin pohditaan stressin ja koiran luonteen välistä yhteyttä. Ohimennen selitetään myös miksi sähköjohtojen pilkkominen harvemmin antaa koiralle sähköiskun.
Tästä tuli nyt jonkinlainen Kaffepaussin tyyppinen tekstivuodatus, koska näin viime yönä jopa unta koirien ruokinnasta. Unessani väänsin rautalankaa jälleen kerran siitä, miksi koiran kuuluu syödä lihaa. Unen väittelytoverini ovat ihan…
Tulipa otsikoitua tämä teksti aika raflaavasti. Mutta toisaalta, ehkä tässä tekstissä on vähän saarnaamisen meininkiä. Joku voi heti otsikon perusteella lähteä väittelemään siitä, onko niitä oikeuksia vaiko eikö – mutta ihan niin kuin ihmis- tai lapsenoikeudet, koiran oikeudet ovat melko perusasioita.
Koiran ruokinnan ja ylipäätään hoidon tärkein asia on pitää kokonaisuus kunnossa. Sillä saa korvattua aika ajoin jopa jalostuksen puutteita.
Raakaruokinnan aloittaminen on aihe, josta väännetään keskustelupalstoilla joka päivä vähintään pari kertaa päivässä. Eli väännetäänpä tämä nyt sitten rautalangasta, ja askarrellaan linkitettävään muotoon. (lisää…)
Jupistaan ja maristaan vähän nyt näistä mieltäni kaihertavista ongelmakoirista – ja kun asuu lähiössä, niin niitä näkee varsin paljon. Mutta kuinka kasvatetaan lähiön kauhu, jonka kaikki tuntevat jo kaukaa? Näillä ohjeilla onnistut varmasti. Tämänkin tekstin innoittajana toimi… Ah, niin ihana lähiön koirapuisto.
Koirat ovat ihania siksi, että ne yleensä toimii juuri niin loogisesti, kuin me ihmiset olemme ne opettaneet. Käytännössä tarkoitan sitä, että jos koira tekee jotain, mistä et pidä, olet tahtomattasi rohkaissut sitä siihen. Ja toisaalta se tuntuu aina tietävän, milloin ajattelet antavasi sille ruokaa tai lähteväsi ulos sen kanssa. Koirat eivät lue ajatuksia, ne lukevat rutiineja.
Maitohappobakteereja käytetään probiootteina tukemassa terveyttä useista eri syistä, mutta ripulin hoito tai antibioottiripulin estäminen paksusuolen bakteerikantaa tukien lienevät yleisimmät syyt. Maitohappobakteereja tutkitaan huomattavan paljon ja niille on löydetty määrättyjä eräällä tavalla tarkkarajaisia etuja nimenomaan ripulin hoidossa, mutta myös hengitystietulehduksissa sekä yleisen vastustuskyvyn vahvistamisessa. Tuo antaisi ehkä yhden työkalun lisää taisteltaessa kennelyskää vastaan. Maitohappobakteereissa on kuitenkin pari ongelmaa, ainakin kuluttajien kannalta.
Kaffepaussi uhrataan tällä kertaa koirien allergioihin, jotka ovat kylläkin minusta enemmän IBS-tyyppistä eli samantapaista kuin ihmisillä on ärtyvän suolen oireyhtymä. Suurin syypää lienee ”vain” sopimaton ruoka, jossa sopimattomuuden aiheuttaa sulamaton osa ja sen vaikutus paksusuolen bakteerikantaan. Nyanssina mainitaan pihlajanmarjat ja niiden sulavuus käytännön eläinkokeen perusteella – koirat varastivat niitä. Olin kiltillä tuulella, enkä maininnut sanallakaan kasvattajien jalostusvalintojen merkityksestä lisääntyvissä ruokaongelmissa, tai että heidän toimintatapansa saattaisivat altististaa sille, joka koirien allergioina ymmärretään.
Jatkan kahvikupin kanssa samasta aiheesta kuin mitä 17. kaffepaussi oli – nyt liipataan läheltä Cesar Milania koirakuiskaajaana, koirien potkimista ja hakkaamista. Esittelen myös näppärän työkalun pahoinpitelyyn: kävelysauvan.
Kaffepaussi ei suuntaa tundralle, mutta minulla oli kylmä. Kylmyys johti nostalgiseen muisteloon Irlannin aikoihin ja koska se on yhä tuskallinen kokemus, niin siitä loikattiin ihmettelemään kuinka tehokkaasti eläimet piilottavat kipunsa. Paitsi, että minusta kipu on aina näkyvissä, mutta me emme vain osaa tulkita merkkejä. Siksi toivonkin, että joku tekisi esimerkkivideon eläinten tavoista osoittaa kipua. Hevosmaailmassa omistajien opastus nimittäin auttoi tunnistamaan kivun ja sitä myöten sitä pystyttiin tietysti lievittämään. Itsestäänselvyys, että on vaikea korjata jotain jos ei näe ongelmaa.
Koiran ruokintasuunnitelma, koiran ravintoneuvot tai melkein mitä tahansa muutakin apua saat Katiskasta.
Mutta kaffepaussissa harmittaa silti se, että ei voida koiria(kaan) komentaa, ettei tule paha mieli kenellekään. Silti: joku kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Jossain vaiheessa positiivisen vahvistamisen nousuinnossa ollaan unohdettu se, että saattaisi olla muitakin työkaluja hullun hakkaamisen ja pelkän vapaaehtoisen toimintamallin tarjoamisen välillä. Työkaluja kuuluu käyttää taiten ja oikeassa paikassa oikeasta syystä, tai sitten antaa jonkun muun tehdä. Koira tarvitsee rajat aivan kuten ihmisetkin, jmutta ero tulee siinä, että koiralla ei ole kykyä soveltaa eikä kapasiteettia arvioida koska raja-aidat voi joko ylittää tai mennä ylväästi pää pystyssä alta.
Kaffepaussissa mennään korkealla kofeiinipitoisuudella. Alkuun kiukutellaan turhista lisäravinteista kuten Min-O-Vit tai Minesyl. Siitä tehdään näppärä hyppy vielä näppärämmän aasinsillan kautta (eli yhdellä sanalla) kasvattajien omituisuuksiin. Tärkein muistutettava asia kuitenkin lienee se, että kun ostat pentua harrastukseen, niin osta vain ja ainoastaan kasvattajalta, joka harrastaa samaa ja on jopa menestynyt lajissa. Tuosta voi tingata vain yhdessä tapauksessa: olet itse kokenut ja kasvattajan jalostusvalinnat harrastamattomuudesta huolimatta perustuvat harrastuksen vaatimuksiin sekä tavoitteisiin.
Kaffepaussi on ehkä vanhan kertaamista, mutta silti minusta kannattaa tuoda säännöllisesti esille se, että perusruokinta on aina laitettava ensin kuntoon ja vasta sen jälkeen pohtia lisäravinteiden tarvetta. Jos ruuasta puuttuu rasvaa, niin oikea ratkaisu ei ole ostaa kallista rasvahappolisää, vaan siirtyä rasvaisempaan lihaan. Lisäravinteilla korjataan pakolliset puutteet, ei oikaista perusruokintaa. Kyseessä on aiva sama tilanne kuin nirsojen koirien kanssa, joilla oikea ratkaisu ei ole etsiä maistuvampaa ruokaa, vaan hankkia nälkä. Lisäksi normaali perusruoka, joka täyttää päivittäin tarpeet, ei ole vaikeaa rakettitiedettä, vaan scifi-akselille mennään aina, kun rakennellaan pitkän aikavälin saanteja.
Kaffepaussissa kerrataan verikokeiden hyödyttömyys kertomassa ruokinnan onnistumisista tai puutteista. Veren arvot eivät liity ruokintaan, vaan sairauksiin ja terveyteen. Taka-alalla orivarsa syyllistyy sekennin ajan säädyttömään käyttäytymiseen, mutta en silti laita videota K-18 leimalle.
Minulta kysyttiin, että mikä on minun vastuuni antamissani neuvoissa. Vastaus ei ollut ehkä haluttu, tai edes toivottu, mutta muutakaan ei ole antaa. Mitään vastuuta on mahdotonta kantaa muutoin kuin oman uskottavuuden suhteen. Samalla tulin sanoneeksi ääneen, että on olemassa tyhmiä kysymyksiä – vastuun kiertämistä ehkä sekin? Minulta kysyttiin myös, että teenkö kissojen ravitsemusta. Ei, en tee – mutta jonkun olisi syytä alkaa tekemään. Kissamaailma painii samojen luulojen ja väittämien kanssa kuin koiramaailma 10 vuotta sitten. Ainoa ero on siinä, että koirilla hoettiin susimantraa ja pötsiä, kattipoppoo elää hiirien parissa. Kaffepaussissa mennään siis pari yleisökysymystä hyvinki kevyesti läpi, joista raskain on ikuisuuskysymys: miksi Lehtonen on niin kehno vastaamaan sähköposteihin.
Kaffepaussissa ihmettelen josko lampaiden raakavillaa voisi käyttää esimerkiksi kipsinalusvanun korvikkeena estämässä lastojen ja muiden tiukempien siteiden aiheuttamia ihotulehduksia. Kiukuttelen myös eläinlääkärien suunnattomasta innosta paketoida koirat liimasiteellä.
Vihanneksissa, hedelmissä ja marjoissa ei ole niin paljon ravintoaineita kuin luullaan. Eikä koira ole vegaani. Koiran ruokapyramidi on erilainen kuin ihmisellä, eikä nokkonen ja chia ole missään tärkeässä roolissa siinä.
Holistisen ajattelutavan vallatessa alaa ruokintaideologioissa myös marjojen käyttö koirilla on lisääntynyt. Holistisuudessa itsessään ei ole mitään ihmeellistä, sillä kyse on vain kokonaisvaltaisuudesta ja jos pyrkii optimiin, eikä tyydy hengissä säilymiseen, niin kokonaisvaltaisuuteen pyritäänkin. Marjojen käytön ehkä kehnoin perustelu on ns. luonnonmukaisten ruokkijoiden kestosuosikki koska susi. Saaliseläinten pötsillä ja miellyttävällä kuvitelmalla susihukasta mustikassa on mukava perustella mitä tahansa, mutta ne perustelut eivät koskaan kestä lähempää tarkastelua. Sen sijaan oletus, ja paikoin jopa tieto, marjojen terveellisistä vaikutuksista taasen on kestävämpi perustelu käyttää marjoja osana koiran ruokintaa, vaikka ne eivät lihansyöjän perusruokavalioon kuulukaan. Ruusunmarjaa on käytetty pitkään koirilla – yleensä jauheena tai kuivattuna. Yleisin syy lienee hämärän yleisen terveydellisyyden lisäksi käyttää sitä niveliä tukevana ravintoaineena glukosamiinin sijaan, koska uskottiin C-vitamiinin toimivuuteen. Ja jos jotain ruusunmarjassa on, niin C-vitamiinia.
Törmään usein kommentteihin, että ei osata lukea ruokinta – ja analyysitaulukkoja. Ei tajuta mitä analyyseissä on esitetty ja rivit, vieraat sanat ja luvut vain vilistävät silmissä. Jotain pitäisi laskea ja selvittää, mutta kun ei onnistu, niin on helpompi kysyä. Kun sen kiljuunannen kerran kysytään, että mitä merilevässä on, niin vastaajat alkavat tuskastumaan: katso analyysistä mitä siinä on, KVG ravintotaulukoita. (lisää…)
Fytiinihappo on kasvien ja varsinkin sekä palkokasvien fosforin varastomuoto ja fytaatti on sen suolo. Eniten sitä löytyy siemenistä eli viljojen kohdalla juurikin siitä osasta kasvia, joka pitäisi syödä, ja varsinkin kuoriosasta. Fytaattien ongelma ei ole sen sulamattomuus, vaan että ne estävät mineraalien imyeytymisen.
Hormonit ovat viestinviejiä, jotka käynnistävät ja sammuttavat käytännössä kaikki reaktiot koiran elimistössä-
Koiran kutinan yleisin syy ei ole allergia, vaan kuiva iho. Siihen voidaan vaikuttaa ruokinnalla.
Kalsium on eniten mietitty, murehdittu ja laskettu mineraali koirien ruokinnassa. Siitä huolimatta, että se on helpoin ja yksinkertaisin.
Uskomushoidoissa jokaisella hoitavalla on hieno titteli, jopa kryptisiä lyhenteitä nimen perässä, jos on piipahtanut ulkomailla. Ehdottomasti täytyy olla diplomi seinällä todisteena siitä, että kyse ei ole huuhaasta, vaan vakavasti otettavasta…
Suurimmassa osassa uskomushoitoja ongelma piilee siinä, että varsinainen toimiva hoito jää tekemättä, jos uskoo vaikkapa reikin ihmeitä tuottavaan voimaan tai homeopatian maagisesti muistavaan veteen. Tosin homeopatiassakin on siirrytty varjoista ja kulisseista aktiiviseen ”hoitoon”, joka sai Fimeankin vihdoin liikahtamaan.
Törmäsin jo aikaisemmin homeopaattisen myymiseen vastamyrkkynä käärmeenpuremaan. Olin välittömästi kirjoittamassa pyhää raivoa täynnä aiheesta törkeät huijaukset tilanteissa, jossa ollaan äkkiä elämän ja kuoleman kynnyksellä. Jätin väliin kun olin hieman rauhoittunut. Tiedän, että täysijärkiset eivät moiseen sekoa, vaan toimittavat koiransa lääkäriin saamaan asianmukaista hoitoa käärmeenpuremiin. En myöskään halunnut antaa linkkivinkkiä homeopatiahörhöille, koska riski olisi, että luottaisivat maitosokeriin tiivistettyyn veden muistiin, eivät toimivaan hoitoon, jos olisivat tietoisia moisesta.
Yksi yleisimmistä periaatteellisista kiistoista sen lisäksi, että syökö susi hirven vatsalaukun ja onko naudanmaha erinomaista ruokaa koirilla, on että onko koira lihansyöjä vai sekasyöjä. Kaikkiaan kyse on enemmänkin teoreettisesta luokittelusta kuin aidosta ravitsemuksellisesta kiistasta. Pelkän eläinperäisen ruuan antaminen on kuitenkin hyvin harvinaista ja suurin osa laittaa koiran kippoon muutakin kuin lihaa, elimiä ja luita. Raakaruokinnassa on kuitenkin selvä suuntaus vähentää kasvismaailman osuutta ruokinnassa, joten selvitetään onko koira peto vai ei.
Biotiini ei ole koiralle vitamiini, eikä sille ole annostusta. Biotiini ei myöskään paranna koiran kynsiä tai turkkia.
Sen jälkeen kun maailmalla virisi vastustus kattavasti kaikkia eläinkokeita vastaan, ja ihmisillä alettiin tekemään ravitsemustutkimusta, niin tutkimustieto koirien ruokinnasta on romahtanut. Ei sitä paljoa ollut ennenkään. Nykyään saadaan tyytyä koeputkiin, rottiin ja vaihdevuodet ylittäneisiin naisiin, kun haetaan tutkittua tietoa. Koirien aminohappojen imeytyminenkin testataan uusien rehuraaka-aineiden kohdalla kukoilla. Ovat halvempia, ja antavat saman tuloksen. Tutkimustyö koirien kohdalla on nykyään hyvin pitkälle asiakaskyselyjä, joita kutsutaan tutkimuksiksi, vaikka todellisuudessa kyseessä on vain kauppiaan mielipidekysely tyytyväisten asiakkaiden parissa. Käytännössä kaikki raakaruokintaa koskevat järkevät tutkimukset ovat kyselyjä ruokavalioista, joista on laskettu saannit suhteessa tarpeisiin. Tulokset ovat masentavia, mutta eivät yllättäviä: erittäin useat koirat ovat vajaasaannilla. Tämä on suoraa seurasta siitä, että ei lasketa ja luotetaan varsinkin barffissa omituisiin väitteisiin.