Julkaisin tämän jo aiemmin Katiskan-facebookryhmässä. Mutta Jagsterin tavoin myös minua ehti viikonlopun aikana korpeamaan se, että meitä purkkilisien käyttäjiä voidaan soimata haaskalinnuiksi ja ”oikeaoppisiksi” vain siksi, että emme purematta niele kaikenlaista huuhaata, mitä markkinoilla ja somessa pyörii.
Maailman teknistyessä ja niin ihmisten kuin koirienkin laiskistuessa ravinto- ja ruokintaongelmat lisääntyvät. En minä tiedä lisääntyvätkö ne aidosti, mutta ainakin tietoisuus niistä kasvaa koko ajan. Olen ennenkin sanonut, että koirien ongelmat tapaavat tulla aaltoina ja voidaan jopa sanoa, että niillä on omat kausivaihtelunsa kuten muodilla. Varastopunkkiallergiat alkavat olla jo menneen talven lumia, ja nyt ovat närästykset pinnalla. Minulta on kysytty, että pidänkö omistajia luulosairaina. Ei, en pidä. Kysymys on edelleenkin siitä mikä on lööpeissä. On koiria, joilla on ongelmia, ja omistajat tekevät kotidiagnooseja sen mukaan mitä vertaistuki tarjoaa syyksi. Lääkärit sitten vastaavat kysyntään pitäen asiakkaat tyytyväisinä ongelmissa, joihin eläinlääkäreillä ei ole työkaluja.
E-vitamiinin eri muotojen miettiminen ei tule vastaan arkiruokinnassa, mutta asian tunteminen auttaa hivenen ymmärtämään mainoksia.
Hiilihydraatteja on runsaasti erilaisia, ja itse asiassa puhdas sokeri, glukoosi, on koiralle, ja ihan kaikille muillekin tumallisille eliöille ainoa todellinen energianlähde. Jokainen elävä solu käyttää energianaan glukoosia, myös kasvisolut.
Aloe vera on hyödytön koiralle ja ihmiselle, paitsi ehkä ihovaurioiden hoidossa.
Fosfori on ruuan yleisin mineraali ja koska siitä ei ole koskaan puutetta eikä ylisaanti ole ongelma, niin fosforia ei tarvitse miettiä koiran ruokinnassa. Ei edes Ca/P-suhteessa.
Suututin aamuni ratoksi pienen porukan, kun taivastelin erään jalostuskoiran takakulmauksia. Minun mielestäni koiria, jotka ovat missään suhteessa kummallisen näköisiä, ei tulisi käyttää jalostukseen. Sama koskee mitä tahansa perinnöllistä terveysongelmaa, heikkoa pääkoppaa tai huonoa luustoa. Oikeasti, todella jalostuskelpoista materiaalia on naurettavan vähän.
Tiede kertoo tutkitusti mitä koira tarvitsee. Mutta tiede on myös hidas kehittymään ja osaamatta tulkita, sen perusteella voidaan myös heikentää koiran ravitsemusta.
E-vitamiini ei vanhan käsityksen mukaan kestä kylmää, mutta se ei pidä paikkaansa. Pakasteista E-vitamiini ei häviä.
Olimme Juksun kanssa eilen meille kummallekin ihan ekoissa kunnollisissa tokotreeneissä. Ja katsoin kaffepaussin numero 33, eli Esa Tapion haastattelun. Joten nyt päässä kiertää jos jonkinlaista ajatusta, ja on vissiin vähän pakko avata omaa, henkilökohtaista koirataustaa ja oppimiskokemuksia.
MSM on myyjien mukaan paras (joskus jopa ainoa) orgaanisen rikin saantitie ja siihen kytketään useita erilaisia terveysväitteitä.
Olen pitkään pitänyt suojaravintoaineiden puolella kolmea yli kaiken: sinkki, D-vitamiini ja A-vitamiini. Toki tuo on hieman eräällä tavalla epäreilu jako, koska kaikilla on tehtävänsä.
Koirilla glukosamiini alkaa kuulumaan eräällä tavalla perusravintolisiin. Varsinkin harrastavilla koirilla, kuten agilityssä, useat antavat koirilleen jo pentuvaiheessa glukosamiinia suojellakseen niveliä harrastuksen rasituksilta.
Koiranruokamarkkinoilla on tapahtunut hyvin vähän uutta sen jälkeen kun ne ylipäätään keksittiin. Pieniä meikkauksia ja paikoin face lift yrityksiä on toki aika ajoin tehty. Soija vaihdettiin lihajauhoon ja nauta broileriin. Viimeisenä on viljoista luovuttaessa siirrytty käyttämään perunaa tai bataattia. Hill’s aloitti aikoinaan PR-tempauksen, joka tunnetaan nykyään funktionaalisina ruokina, eikä kuivamuonavalmistaja voi olla vakavasti otettava, jos sillä ei ole erilaisten sairauksin parantamiseen suunniteltuja eläinlääkäriasemilla myytäviä ruokia.
Tällä kertaa käydään läpi ihan kuvien kanssa, miten maksasta saa kivoja, lisillä höystettyjä herkkuja!
Käytä koirasi ruokinnan suunnittelemiseen ja itsesi auttamiseen ainoastaan osaavia ammattilaisia. Kuten sellaisia, joita löytyy Katiskasta.
Koirat ovat nykymaailmanaikaan jo varsin suuri bisnes. Eikä ihme, elintason noustessa myös lemmikkiin on varaa tuhlata koko ajan enemmän. Uusia koirankoulutuksellisia tai ruokintaan liittyviä teorioita, kursseja, tuotteita, urheilulajeja ja apuvälineitä ilmestyy kuin sieniä sateella.
Otsikosta huolimatta ei käsitellä nyt miehisiä asioita, eikä edes jalostusta. Vaan kakkaa, paskaa, sontaa,köntsää, torttua… Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja kakkahan on koiraihmisille erittäin rakas aihe.
Tämä aihe on ihan vakiokamaa omien pohdintojeni joukossa. Tästä kaikkein helpoin ja yksinkertaisin, toimivin ja yleispätevin ohje on: pidä se turpasi kiinni. Mutta ehkäpä avaan kuitenkin hiukan, tuo yksinään saisi minut vaikuttamaan tosi tylyltä. Vaikka ihan hirveästi tekisi mieleni painaa jo nyt tuota ”julkaise”-namiskaa.
Monelle raakaruokkijalle tai raakaruokintaa aloittaville tulee kauhea ongelma sopivien treeninamien löytämisestä. Jos ei ole mitään terveydellistä estettä, niin niitä samoja ja ihania kaupan (sydämen tai luun muotoisia) nameja voi toki käyttää edelleen – ei se mitenkään pilaa raakaruokintaa. Omituinen käsitys sinänsä.
Koiran on saatava ruuastaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, hivenaineet ja rasvat.
Kasvit pyrkivät suojelemaan itseään useilla eri tavoilla, yleensä hyönteisiä vastaan. Ne ovat myös meille ihmisille sekä myös koirillekin myrkyllisiä, osa enemmän ja osa vähemmän. Yksi tällainen myrkky on perunan vihreistä osista löytyvä solaniini.
Ajattelin listata muutaman vakioselityksen, mitä kuulee ihan liian usein. Syyt eivät ole koirassa, vaan ihmisessä siellä hihnan päässä. Aina ja poikkeuksetta, kun on kyse terveestä koirasta. Tämä mielipide ei varmaan tekstejäni lukeneille tule yllätyksenä.
Toivottavasti olet huomannut. Laskin ei pure. Se ei käy kimppuun, potki vastaan tai edes yritä vahingoittaa haltijaansa. Se tekee yleensä ihan niin kuin siltä pyytää – toisin kuin monien ihmisten koirat.
Tein kesän aikana oman kyselyni raakaruokinnasta, sillä MUSHin kysely , tai oikeammin Helsingin yliopisto sen toteutti, antoi mielestäni harhaanjohtavia tuloksia. Hirvittävän positiivisia nimittäin.
Tästä tuli nyt jonkinlainen Kaffepaussin tyyppinen tekstivuodatus, koska näin viime yönä jopa unta koirien ruokinnasta. Unessani väänsin rautalankaa jälleen kerran siitä, miksi koiran kuuluu syödä lihaa. Unen väittelytoverini ovat ihan todellisia ihmisiä, ja myös todellisuudessa heillä on varsin eri käsitys koiran ruokinnasta kuin minulla.
Tulipa otsikoitua tämä teksti aika raflaavasti. Mutta toisaalta, ehkä tässä tekstissä on vähän saarnaamisen meininkiä. Joku voi heti otsikon perusteella lähteä väittelemään siitä, onko niitä oikeuksia vaiko eikö – mutta ihan niin kuin ihmis- tai lapsenoikeudet, koiran oikeudet ovat melko perusasioita.
Raakaruokinnan aloittaminen on aihe, josta väännetään keskustelupalstoilla joka päivä vähintään pari kertaa päivässä. Eli väännetäänpä tämä nyt sitten rautalangasta, ja askarrellaan linkitettävään muotoon. (lisää…)
Jupistaan ja maristaan vähän nyt näistä mieltäni kaihertavista ongelmakoirista – ja kun asuu lähiössä, niin niitä näkee varsin paljon. Mutta kuinka kasvatetaan lähiön kauhu, jonka kaikki tuntevat jo kaukaa? Näillä ohjeilla onnistut varmasti. Tämänkin tekstin innoittajana toimi… Ah, niin ihana lähiön koirapuisto.
Koirat ovat ihania siksi, että ne yleensä toimii juuri niin loogisesti, kuin me ihmiset olemme ne opettaneet. Käytännössä tarkoitan sitä, että jos koira tekee jotain, mistä et pidä, olet tahtomattasi rohkaissut sitä siihen. Ja toisaalta se tuntuu aina tietävän, milloin ajattelet antavasi sille ruokaa tai lähteväsi ulos sen kanssa. Koirat eivät lue ajatuksia, ne lukevat rutiineja.
Maitohappobakteereja käytetään probiootteina tukemassa terveyttä useista eri syistä, mutta ripulin hoito tai antibioottiripulin estäminen paksusuolen bakteerikantaa tukien lienevät yleisimmät syyt. Maitohappobakteereja tutkitaan huomattavan paljon ja niille on löydetty määrättyjä eräällä tavalla tarkkarajaisia etuja nimenomaan ripulin hoidossa, mutta myös hengitystietulehduksissa sekä yleisen vastustuskyvyn vahvistamisessa. Tuo antaisi ehkä yhden työkalun lisää taisteltaessa kennelyskää vastaan. Maitohappobakteereissa on kuitenkin pari ongelmaa, ainakin kuluttajien kannalta.
Kaffepaussi uhrataan tällä kertaa koirien allergioihin, jotka ovat kylläkin minusta enemmän IBS-tyyppistä eli samantapaista kuin ihmisillä on ärtyvän suolen oireyhtymä. Suurin syypää lienee ”vain” sopimaton ruoka, jossa sopimattomuuden aiheuttaa sulamaton osa ja sen vaikutus paksusuolen bakteerikantaan. Nyanssina mainitaan pihlajanmarjat ja niiden sulavuus käytännön eläinkokeen perusteella – koirat varastivat niitä. Olin kiltillä tuulella, enkä maininnut sanallakaan kasvattajien jalostusvalintojen merkityksestä lisääntyvissä ruokaongelmissa, tai että heidän toimintatapansa saattaisivat altististaa sille, joka koirien allergioina ymmärretään.
Kaffepaussissa mennään korkealla kofeiinipitoisuudella. Alkuun kiukutellaan turhista lisäravinteista kuten Min-O-Vit tai Minesyl. Siitä tehdään näppärä hyppy vielä näppärämmän aasinsillan kautta (eli yhdellä sanalla) kasvattajien omituisuuksiin. Tärkein muistutettava asia kuitenkin lienee se, että kun ostat pentua harrastukseen, niin osta vain ja ainoastaan kasvattajalta, joka harrastaa samaa ja on jopa menestynyt lajissa. Tuosta voi tingata vain yhdessä tapauksessa: olet itse kokenut ja kasvattajan jalostusvalinnat harrastamattomuudesta huolimatta perustuvat harrastuksen vaatimuksiin sekä tavoitteisiin.
Kaffepaussi on ehkä vanhan kertaamista, mutta silti minusta kannattaa tuoda säännöllisesti esille se, että perusruokinta on aina laitettava ensin kuntoon ja vasta sen jälkeen pohtia lisäravinteiden tarvetta.
Kaffepaussissa kerrataan verikokeiden hyödyttömyys kertomassa ruokinnan onnistumisista tai puutteista. Veriarvot eivät liity ruokintaan tai ravitsemukseen, vaan sairauksiin ja terveyteen. Miten eri elimit ja säätely toimii tai ei toimi. Taka-alalla orivarsa syyllistyy sekennin ajan säädyttömään käyttäytymiseen, mutta en silti laita videota K-18 leimalle.
Minulta kysyttiin, että mikä on minun vastuuni antamissani neuvoissa. Vastaus ei ollut ehkä haluttu, tai edes toivottu, mutta muutakaan ei ole antaa. Mitään vastuuta on mahdotonta kantaa muutoin kuin oman uskottavuuden suhteen. Samalla tulin sanoneeksi ääneen, että on olemassa tyhmiä kysymyksiä – vastuun kiertämistä ehkä sekin?
Kaffepaussissa ihmettelen josko lampaiden raakavillaa voisi käyttää esimerkiksi kipsinalusvanun korvikkeena estämässä lastojen ja muiden tiukempien siteiden aiheuttamia ihotulehduksia. Kiukuttelen myös eläinlääkärien suunnattomasta innosta paketoida koirat liimasiteellä.
Vihanneksissa, hedelmissä ja marjoissa ei ole niin paljon ravintoaineita kuin luullaan. Eikä koira ole vegaani. Koiran ruokapyramidi on erilainen kuin ihmisellä, eikä nokkonen ja chia ole missään tärkeässä roolissa siinä.
Holistisen ajattelutavan vallatessa alaa ruokintaideologioissa myös marjojen käyttö koirilla on lisääntynyt. Myös ruusunmarjan. Holistisuudessa itsessään ei ole mitään ihmeellistä, sillä kyse on vain kokonaisvaltaisuudesta ja jos pyrkii optimiin, eikä tyydy hengissä säilymiseen, niin kokonaisvaltaisuuteen pyritäänkin.
Törmään usein kommentteihin, että ei osata lukea ruokinta – ja analyysitaulukkoja. Ei tajuta mitä analyyseissä on esitetty ja rivit, vieraat sanat ja luvut vain vilistävät silmissä. Jotain pitäisi laskea ja selvittää, mutta kun ei onnistu, niin on helpompi kysyä. Kun sen kiljuunannen kerran kysytään, että mitä merilevässä on, niin vastaajat alkavat tuskastumaan: katso analyysistä mitä siinä on, KVG ravintotaulukoita. (lisää…)
Fytiinihappo on kasvien ja varsinkin sekä palkokasvien fosforin varastomuoto ja fytaatti on sen suolo. Eniten sitä löytyy siemenistä eli viljojen kohdalla juurikin siitä osasta kasvia, joka pitäisi syödä, ja varsinkin kuoriosasta. Fytaattien ongelma ei ole sen sulamattomuus, vaan että ne estävät mineraalien imyeytymisen.
Hormonit ovat viestinviejiä, jotka käynnistävät ja sammuttavat käytännössä kaikki reaktiot koiran elimistössä-
Koiran kutinan yleisin syy ei ole allergia, vaan kuiva iho. Siihen voidaan vaikuttaa ruokinnalla.
Kalsium on eniten mietitty, murehdittu ja laskettu mineraali koirien ruokinnassa. Siitä huolimatta, että se on helpoin ja yksinkertaisin.
Suurimmassa osassa uskomushoitoja ongelma piilee siinä, että varsinainen toimiva hoito jää tekemättä, jos uskoo vaikkapa reikin ihmeitä tuottavaan voimaan tai homeopatian maagisesti muistavaan veteen. Tosin homeopatiassakin on siirrytty varjoista ja kulisseista aktiiviseen ”hoitoon”, joka sai Fimeankin vihdoin liikahtamaan.
Törmäsin jo aikaisemmin homeopaattisen myymiseen vastamyrkkynä käärmeenpuremaan. Olin välittömästi kirjoittamassa pyhää raivoa täynnä aiheesta törkeät huijaukset tilanteissa, jossa ollaan äkkiä elämän ja kuoleman kynnyksellä. Jätin väliin kun olin hieman rauhoittunut. Tiedän, että täysijärkiset eivät moiseen sekoa, vaan toimittavat koiransa lääkäriin saamaan asianmukaista hoitoa käärmeenpuremiin. En myöskään halunnut antaa linkkivinkkiä homeopatiahörhöille, koska riski olisi, että luottaisivat maitosokeriin tiivistettyyn veden muistiin, eivät toimivaan hoitoon, jos olisivat tietoisia moisesta.
Amerikkalainen Peta haluaa lopettaa lemmikkien pidon. Sitä ennen kissat ja koirat pitäisi muuttaa vegaaneiksi.
