Vanha koira, ja jopa vanhuuden kynnyksellä oleva, on ansainnut oikeuden eläkepäiviin. Jostain syystä on yleistymässä ajatus, että vanhuus ei vaikuta koiraan. Varsinkaan, jos omistaja haluaa harrastaa.
Vanha koira viedään fyysiseen aktiiviteettin, kuten juoksemaan tai metsälle, koska se haluaa. Se pitää ylikaiken työstään. Tuo on yleisin selitys. Mutta siinäkin voisi olla rehellinen itselleen: ei koira sinne kaipaa, vaan omistaja haluaa.
Koira on viettiensä vanki. Sillä ei ole minkäänlaista valintaa haluamansa kanssa, vaan sillä on sisäinen pakko. Tekemättömyys ei ole vaihtoehto.
Koira ei makaa iltojaan ja murjota, kun se ei pääse harrastuksiin. Moinen on omistajan alaa.
Vanhalla koiralla on vanha elimistö. Se ei kestä kuormitusta kuin ennen. Se ei palaudu kuin ennen. Se hajoaa helpommin. Silti on vallalla vakaa usko, että koska koira on pärjännyt edelliset viisi tai seitsemän vuotta, niin sama jatkuu seuraavat viisi tai seitsemän vuotta.
Ikä on vain numeroita ja ihmistenkin eläkeikä on turha. Koska kyllähän 60, 70 tai 80 vuotias kykenee samaan kuin kaksikymmenvuotiaana.
Ei, tuo ei ollut inhimillistämistä. Se on realismia, jossa ymmärretään ikääntyminen mukanaan tuomat muutokset (rappeutumisesta on kyse, mutta koska ihmiset pelkäävät ilmaisua oman itsensä kanssa, niin siitä ei saa puhua koirienkaan kohdalla).
Tilanne on käsittämätön. Vuotisten kanssa, jotka rakentavat ja vahvistavat itseään päivittäin jo pelkästään kasvunsa myötä, ei saa tehdä mitään. Ettei vain mene rikki. Sitten vanhana voidaan tehdä kuin ennenkin, koska kestihän se ennenkin.
Syy tarpeeseen viedä vanhenevat koirat harrastuksiin tulee omistajasta. Kun itse haluaa, eikä ole nuorempaa ja vetreämpää kalustoa, niin ajetaan vanha loppuun. Eihän vanhaa corollaakaan kannata vaihtaa, jos motti kestää vielä hetken. Sitten se joutaakin romuttamolle.
Omistajalla olisi kaksi muutakin vaihtoehtoa koiraharrastuskiimassaan. Kuten ostaa pentu ja siinäkin ennakoida pennun kasvuaika ja vanhemman ikääntyminen. Tai mennä harrastuksiin ilman koiraa.
Vanhan koiran rasittamista vakavampi virhe on ottaa iäkäs mukaan, mutta ei päästää sitä töihin. En tiedä montaakaan tapaa, jossa kyettäisiin enemmän stressaamaan ja kuormittamaan koiraa — katso, tiedät mitä täällä tehdään, mutta huudapa siinä vielä hetki, niin vien sinut sitten lepäämään autoon häkkiin.
Syy siihen miksi koiran vanhenemisesta ei piitata, on monijakoinen:
- ei ymmärretä ylipäätään vanhenemisen merkitystä, koska itselle se on abstraktia tulevaisuutta
- ei piitata koirasta tekojen tasolla
- ei osata, eikä opetella
Aihe poukkoilee sinne ja tänne, kunnon podcastin tapaan. Ohimennen piipahdetaan sivupoluille, kuten vaikka Kenneliiton antidopingtoiminnan sekä dopingvalvonnan kestämättömään idioottimaisuuteen, jossa itseasiassa kannustetaan olemaan piittaamatta (tästäkään asiasta).