On aiheena koiran ruokinta, terveys tai lisäravinteet, niin kokemukset ovat arvossa arvaamattomassa. Paljastan itsestäänselvyyden, joka pitäisi olla selvää kaikille: hyödyttömät kokemukset eivät auta ketään ja ne voivat olla jopa haitaksi. Koirasi tarvitsee toimivia apuja, ei kokemuksia.
Podcast
Artikkelin podcast ei ole podcast. Se on artikkeli luettuna heille, joilla on hankaluuksia tai haluttomuutta lukea.
—
Kokemusasiantuntijuus on kovaa valuuttaa nykyään aivan kaikessa. Kun jollain on kokemusta, niin se tekee hänestä välittömästi asiassaan erikoisosaajan. Joskus onkin näin, turhan usein ei.
Kokemuksia pyydetään aivan kaikessa. Useimmiten kyse on halusta saada vahvistusta tekemälleen ostokselle, oli kyse sitten koiran ruuasta, lisäravinteista, hoitoaineesta tai vaikka lelusta. Joskus harvoin kysellään ennen ostoa.
Myyjät tietävät tuon. Siksi asiakkaiden todistuksia ja kehuja laitetaan näkyviin tuotteiden yhteyteen. Muiden kokemukset ovat vahvin peruste ostaa jotain. Se, että ovatko kokemukset mitenkään luotettavia tai liittyvätkö ne omiin tarpeisiin mitenkään, jääkin usein epäselvemmäksi.
Aivan riippumatta onko muiden kokemuksista hyötyä vai ei, niin kysy aina ennen kuin käytät rahaa. Saat nipun kokemuksia, mutta saatat saada myös hyödyllisiä perusteluja.
Ongelma kokemuksissa on siinä, että ne ovat aina, tai ainakin erittäin useasti, hyödyttömiä.
Terveys valokeilassa
Kokemusten jakamisessa esiintyy kaksi koiramaailmassa selvää trendiä:
- ruokien terveysvaikutukset (johon kuuluu ruuan sopivuus)
- ravintolisien terveysvaikutukset
Tuo voidaan niputtaa yhteen peruskysymykseen:
Auttaako tämä koirani sairaudessa?
Aina kun ollaan millään tavalla terveyden kanssa tekemisissä, niin ollaan vaikeiden asioiden äärellä. On aivan sama, että onko kyse terveyttä lisäävästä yrtistä, vaikka chiasta, vai mahdollisesti sairauteen vaikuttavasta ravintolisästä, esimerkiksi maksatulehduksen yhteydessä.
Kun suositellaan omien kokemusten kautta, niin vastuu on huomattavasti suurempi kuin siteeraamalla jotain nettilähdettä. Pelkästään siksi, että kokemuksiin luotetaan niin vahvasti. Sanojallahan on omaa kokemusta, joten hän tietää.
Minun tapaisteni ammattilaisten kohdalla peräänkuulutetaan vastuuta aika ajoin (aivan liian harvoin tosin). Täysin syystä, koske me veloitamme neuvoista. Kokemuksia jaettaessa kukaan ei koskaan huutele vastuun perään. Tai jos siitä mainitaan, niin vastaus on aina sama: minä kerron vain omia kokemuksiani, en minä suosittele. Tuolla vastauksella saa aina pestyä kätensä ja omantuntonsa. Se on tavisten vastuunkiertolauseke.
Ei vastuu silti mihinkään häviä. On esitetty ratkaisu jonkun ongelmiin ja vielä alleviivattu sen toimivuutta omilla kokemuksilla.
Koiran ruokinta ja kokemukset
Kun kysellään kokemuksia ruuista, niin kyse on useimmiten:
- yleinen sopivuus ja sulavuus
- sopivuus allergikolle
- sopivuus suolisto-oireissa tai muissa erikseen kerrotuissa sairauksissa
- lihominen tai laihtuminen
Taas ollaan terveydessä, tavalla tai toisella.
Kun joku pyytää kokemuksia (tai suosituksia) millä tahansa edellä mainituista perusteista, niin takana on aina huoli. Koira on sairas tai sille ei ole kaikki hyvin. Varsinkin pentujen kohdalla tämä tulee usein esille, aika ajoin toki hieman kevyin perustein, mutta ei se huolen raskautta juuri sillä ihmisellä muuksi muuta. Siksi pitäisi olla todella huolellinen vastauksissa ja suositteluissa – niiden kokemusten jakamisessa.
Koiralla on paha ripuli. Kokemusasiantuntijat kertovat, että ruoka X paransi heidänkin rekuiltaan kaikki oireet. Väitettä koristellaan aina peukalonkuvilla sydänhymiöillä.
Ongelma on kahdessa: syissä ja koirissa.
Jokainen koira on erilainen. Yksi sopii toiselle, toinen yhdelle. Mitään kattavaa yleistystä ei voi tehdä. Sairauksia on tuhottomasti erilaisia, mutta silti ihmiset kokemuksiaan jakamalla niputtavat kaikki suolisto-oireet samoiksi. Kuin myös hiivan.
Allergia on todella pop. Joku kysyy kokemuksia ruuasta; miten se sopii allergikolle. Ketju on välittömästi täynnä kokemukseen perustuvia suosituksia – eikä yksikään vastaajista tiedä mikä allergia kysyjän koiralla on. Usein ei tiedä kysyjäkään.
Tilanne on sama kuin jos ihmisillä kysyttäisiin, että voiko allergikko syödä eines-maksalaatikkoa, ja kokemuksen vahvalla voimalla näytetään peukaloa ja todetaan, että se paransi meidänkin lapselta allergia. Tai suositellaan, taas kokemuksiin perustuen, kalaa tai maapähkinöitä. Vastuuta ei ole, eikä edes mielenkiintoa niin paljoa, että kysyttäisiin mitä ruoka-ainetta olisi syytä välttää.
Kyllä. Aivan samassa ollaan koirien kanssa.
Tervehdyttävät lisäravinteet
Lisäravinteet, ja ravintolisät, keskittyvät aina ja poikkeuksetta terveyteen. Tai sen puutteeseen. Niiden toivotaan toimivan kuin lääkkeet – oikeammin kuin ihmelääkkeet.
Kun ongelma on sellainen, että lääkkeitä ei ole, niin apua haetaan koiramaailman kokemusasiantuntijoilta. Nivelet ja glukosamiini. Jopa bullshit-akselin huijaukset kelpaavat, tuotteille löytyy aina kokemuksia.
Maksa- ja munuaissairaudet, jotka ovat käytännössä aina parantumattomia. Ei hätää, hyviä kokemuksia löytyy lähes jokainen yrtiksi kutsutun rikkaruohon käytöstä.
Ainoa, joka vetää vertoja kokemuksille, on myyjien terveysväitteet. Ehkä joskus myynti saadaan kuriin ja herran nuhteeseen, mutta kokemuksia ei koskaan. Ei niitä voi kontrolloida. Tämän ovat muutamat kauppiaat jo huomanneet. Varsinkin koirien rasvalisä- ja öljymarkkinoilla. Kun laki kieltää pahimmat ylilyönnit terveysväitteissä, niin hyödynnetään kokemuksia. Ne ovat niin vahvoja ja positiivisia, ettei millään ruohonjuuritason kauppiasportaalle keksittäisi sellaisia.
Vastuu? Ei sellaista ole. Se on ontto sana.
Mitkä kokemukset mistä?
Kokemusten jaossa ongelma on siinä, että kukaan ei aidosti tiedä mistä asiasta kokemukset ovat tulleet. Sama mekanismi siis kuin huijaushoidoissa, joita hyvin sievistelevästi kutsutaan vaihtoehto- tai uskomushoidoiksi. Korrektius on tietysti kannustettavaa, mutta ei kukaan kutsu nigerialaiskirjeitäkään vaihtoehto- tai uskomustaloudeksi.
Kokemuksia jakava on tehnyt jotain, usein useampaa, koiralleen, jolla on ollut jotain. Sitten siitä poimitaan rusinat pullasta ja osoitetaan yhtä asiaa, josta hyvät kokemukset on saatu. Saatu siis mistä? Sitä ei tiedä väittäjä eikä lukija.
Omalla tavallaan räikein tapaus oli, kun kokemusasiantuntija kertoi kauranversouutteen auttaneen koiran muuton jälkeen alkaneeseen öiseen ikävään. Koira oli levoton, koska ei saanut tulla yläkertaan makuhuoneeseen. Se auttoi ja hänen kokemuksensa mukaan kauranversouute on paras lääke eroahdistukseen.
Ensinnäkään kyse ei ollut eroahdistuksesta. Omistaja oli ihan niin itse päättänyt. Kaikki muut olisivat niputtaneet käytöksen refluksityyppiseen närästykseen. Ja niin oli joku muukin asian tulkinnut. Omistaja ei nimittäin kertonut eroahdistuskokemuksissaan, että hänen koiralleen oli tehty täysi ruokaremontti. Samaten koiralla oli paha nivelrikko lonkissa, jonka takia se ei päässyt yläkertaan – portaat olivat liian kivulias kokemus. Sille aloitettiin myös kipulääkitys ja glukosamiini.
Kipulääke, glukosamiini ja sopivampi ruoka eivät kuitenkaan kelvanneet kokemukseksi. Ainoastaan kauranverosuute oli sen arvoinen.
Plasebo on positiivinen kokemus
Tutkimuksissa selvitetään usein plasebovaikutus. Plasebo on aina hyvä kokemus ja vaste hoitoon, vaikka hoito ei anneta. Jos plasebo vaikuttaa 20 prosentilla, niin 20 potilasta sadasta saa apua sokeripillereistä.
Joka viides jakaisi kokemusta, jota heillä ei ole.
Koirissa usein sanotaan, että plasebo ei toimi, koska koira ei ymmärrä hoidon käsitettä. Ei ymmärräkään. Hoitoa arvioiva omistaja, johon ei satu, arvioi koiran puolesta ja häneen plasebo vaikuttaa. Siksi plasebovaikutus on niin huolestuttava asia koiramaailmassa.
Omistaja tekee päätöksen, mutta ei kanna vastuuta.
Kun hakee mitä tahansa asiaa mistä tahansa koiraryhmästä, niin löytyy tuhottomasti kokemukseen perustuvia suosituksia, jotka eivät ole mahdollisia tässä maailmankaikkeudessa. On aivan sama kutsutaanko niitä uskomuksiksi vai plaseboksi, niin ne ovat mahdottomia – ellei omista Potterin taikasauvaa (11” pitkä, orjanlaakeria ja feeniksin sulka sisällä) tai portaalia viidenteen ulottuvuuteen.
Googlettakaa mitä tahansa energiapallohoitoa, yksisarvisterapiaa tai etäkommunikointia kuolleiden kautta, niin aina löytyy tuhottomasti hyviä kokemuksia.
Kutsuisitko niitä silti hyviksi ja toimiviksi kokemuksissa, joita kannattaa kokeilla?
Hyödylliset kokemukset
Tarkoittaako kaikki edelläoleva sitä, että kaikki kokemukset ovat vaarallisia tai vähintään turhia? Ei tietenkään.
Jos kokemuksissa
- vastaaja tietää mitä on kysytty
- kysymykseen vastataan
- muut vaikuttajat mainitaan, jos sellaisia on
- vaikutus ei vaadi uskoa ja yliluonnollisuuksia
ja tämä on vaikein arvioida: - vastaaja osaa sen alan, josta kokemuksiaan jakaa
niin ollaan ainakin lähellä hyödyllisiä kommentteja.
Silti on pidettävä koko ajan mielessä, että kyse on kuin savolaisen kanssa jutellessa: vastuu on kuulijalla.
Kun suositellaan omien kokemusten kautta, niin vastuu on huomattavasti suurempi kuin siteeraamalla jotain nettilähdettä. Pelkästään siksi, että kokemuksiin luotetaan niin vahvasti. Sanojallahan on omaa kokemusta, joten hän tietää.
Ei vastuu silti mihinkään häviä. On esitetty ratkaisu jonkun ongelmiin ja vielä alleviivattu sen toimivuutta omilla kokemuksilla.
Kaiken kaikkiaan – se mitä haluat ja varsinkin koira tarvitsee, on mielipiteen ja ohjeet juuri sille koiralle. Ei muiden historiaa. Joten – älä jää yksin: buukkaa puhelinaika, niin saat selityksen mitä voi tehdä ja milloin mennään toiveiden puolelle.
Etsin tätä jakamista varten, mutta en löytänyt. Käytin Katiskassa hakusanoja
Hupsista. Nyt foorumin haku ainakin löytää
Hieman ihmettelen, että Katiskan hakemistosta
Podcastiten löytänyt tätä. Ehkä olin vaan sokea, enkä reagoinut scrollauksessa, koska olen jostain syystä nimennyt tämän eri tavalla kuin yleensä kaffepaussit.Pyysin foorumin tekoälyltä näin:
Karsea lause. Ratkaisua ratkaisun perään.
Deckard tarjosi minulle aihetta Toksinen sosiaalisuus. Tiesin, että sitä en etsinyt. Mutta siinä oli linkki podcastiin, jossa epälin täysikuuta syylliseksi siihen, että ihmiset keittivät yli aivan rutiiniasiassa. Sekään ei ollut se mitä etsin, mutta siellä oli linkki tähän.
Haku löytää vaan tarkat osumat. Tekoäly petti, taas, mutta se on ainoa tapa etsiä tavalla, jossa selittää mitä suunnilleen etsin.
Valitan, OpenAI:n Chat GPT ei taida löytää. Estin heidän bottinsa, koska se kävi keskeytymättä noin 10 minuutin välein. Minä kieltäydyn maksamasta siitä, että OpenAI hakee materiaalia omien tekoälyjensä koulutukseen, jotka tarjoavat vastauksen omanaan ja minun pitäisi maksaa sitten vielä siitäkin.
Mutta minun ei pitänyt selittää meta-asiaa.
En enää muista mitä olen tuossa podcastissä selittänyt, mutta Facebookin ongelma on ei varsinaisesti ole vastaukset, jotka eivät hyödytä kysyjää. Niitä on hankala välttää, koska ihmiset haluavat osallistua ja auttaa, mutta mielellään maksimissaan kahden rivin vastauksella, koska puhelimella kirjoittaminen on aivan tuskaa.
Ihmiset vastaavat reaktiivisesti aivan vakaasti uskoen, että heidän henkilö/koirakohtainen kokemuksensa olisi hyödyllinen aloittajan henkilö/koirakohtaiseen ongelmaan.
Siksi ruokintaketjut, varsinkin kuivamuonien kohdalla, ovat niin hyödyttömiä. Niissä luetellaan hetken kuluttua suunnilleen jokainen ruoka, jota Suomessa myydään, ja ykköseksi vastauksissa nousee joko Mustin ja Mirrin myyntivalikoiman eniten myyty, tai ruoka, jonka ympärillä juuri sillä hetkellä on suurin hype ja pöhinä.
Vastauksiin voi hieman vaikuttaa kysymyksen muotoilulla.
Tarina menee tyypillisesti näin:
Ihmisellä on jokin ongelma, jota yritetään ratkaista, mutta ei tiedä miten sen ratkaisisi. Sitten kehitetään joku ratkaisu, esimerkiksi kuivamuona, ja kysytään mitä kannattaa käyttää.
Hetken kuluttua ketjussa luetellaan kymmeniä ruokamerkkejä, joita joku syöttää jollekin jostain syystä. Auttaako tuo aloittajaa? Hänen pitäisi mennä koiratarvikekauppaan ja ostaa lava-autollinen ruokaa. Ihan siksi, että Liisan koira oli saanut avun, mutta Maijan koira oli saanut avun ihan toisesta ruuasta. Sitten joukkoon änkeää Lehtonen, joka toteaa, että hänellä on ollut työn alla iso liuta koiria, joilla juuri nuo ruuat ovat ongelman aiheuttajia. Lopputuloksena murjottaa niin Maija, Liisa kuin aloittajakin.
Edelleenkin: iso osa kysymyksistä on koirakohtaisia, eikä muiden kokemusasiantuntijuudet auta.
On turha kysyä itse mietityn ratkaisun toimivuutta, koska sitä ei osata ratkaista. Jos osattaisiin, niin mitään kysyttävää ei olisi. Tämän oivaltaminen on ihmisille perin vaikeaa.
Sen sijaan kannattaisi kysyä sitä ongelmaa:
Tämä postaus kumpusi aidosta kysymyksestä, jossa raakaruokittu koira tarvitsee jotain ruokaa mökkityyppisiin olosuhteisiin, joissa on kylmäsäilytysongelma — ja erehtyi kysymään kuivamuonista mainitsemalla närästyksen syyksi hankaluudelle käyttää moista ruokaa.
Kuten arvata saattaa, niin ketjussa oli muistaakseni kaksi vastausta, jotka antoivat vaihtoehdon noilla reunaehdoilla. Kaikki muut kertoivat millä kuivamuonalla heidän koiransa närästys saatiin kuntoon.
Mutta kun närästys ei ole se ongelma. Ei sitä olla korjaamassa. Ongelma on pakastintilojen puute. Kuivamuonien aiheuttama närästys vain kaventaa vaihtoehtoja, kun mietitään ratkaisua siihen aitoon ongelmaan.
Silloin voitaisiin esittää jatkokysymyksiä, kuten käydäänkö kuitenkin kaupassa ihmisten takia — jolloin ongelmaa ei ole, vaan ostetaan koiralle sille sopivaa ruokaa useammin. Tai jos lähdetään aidosti keskelle ei-mitään, niin olisiko kuivaliha vaihtoehto.
Pelkästään kysymystä muotoilemalla saadaan ohjattua vastauksia haluttuun suuntaan. Mutta silloin täytyy kysyä sitä ongelmaa, ei yhtä itse mietittyä ratkaisua, jonka tietää jo ennakolta ongelmalliseksi.