Elän nykyään koiraelämääni broholmernarttu Sissin kanssa (Browillan Akela). Entinen sijoitusnarttu, jonka pentue meni pahasti pieleen. Pieleen meni moni muukin asia. Nykyään se on kotikoira, joka elää mastiffin elämää. Välillä ulkona lenkeillä, välillä sängyssä.
Koiran allergiat ovat harvinaisia. Niiksi kutsutu ongelmat ovat nippu erilaisia koirien elintasosairauksiksi kutsuttuja.
Koiran paukkuarkuus on isompi ongelma kuin vain uutena vuotena pelko ilotulitusrakettien takia.
Koirannäyttelyiden voittajat ovat rotunsa kauniimpia. Kysymys onkin, että kuka tuomarin näkemykseen vaikuttaa - koira vai omistaja.
Koirien ruuansulatusongelmat ja suolistosairaudet näyttäisivät lisääntyvän. Onko syy kasvattajissa ja/tai pennut on rikotaan jo pienenä niin pahasti, että niitä ei saa korjattua?
Koirien hiivaoireilu, haimatulehdukset tai suolistosairaudet ovat lisääntyneet. Tai sitten eivät. Asioista puhutaan enemmän ja ne ovat otsikoissa useammin kuin ennen.
Kun koiran tassu kukkivat, oli se sitten furua tai jotain, jota kutsutaan allergiaksi, niin asioita on korjattava. Silti perussairasta harvemmin saadaan kokonaan terveeksi ja se syy kaatuu kasvattajien syntitaakkaan.
Koirarotujen jalostusta ei pilannut koiranäyttelyt, vaan että siitoseläimiä ei enää valikoitu. Roduista tehtiin samanlaisia.
Huippu-urheilijan tekee kaksi asiaa. Ensinnäkin hänen täytyy treenata riittävästi ja oikein (sanan laajassa merkityksessä; ravinto, huolto, työ jne…). Toiseksi hänen täytyy olla geneettisesti lahjakas. Fakta, joka on tiedetty jo pitkään.
Ivermetiini saattaa olla osalle koirille haitallinen, jopa vaarallinen. Riski on kuitenkin melkoisen pieni.
Koiran ruuasta johtuvia ongelmia voi korjata ruualla. Mutta ei koskaan koiran jalostuksen virheitä.
Koiran kasvuhäiriöitä ei saada tehtyä ruokinnalla. Kysessä on aina geneettinen tai synnynnäinen ongelma.
Yliaktiivisuus saattaa olla yksi yleisimmistä koirien käytöshäiriöistä. Usein mainitaan myös eroahdistus, mutta kohtuullisen usein nuo liittyvät toisiinsa. Eivät toki aina, sillä välillä eroahdistus on aitoa ahdistusta, jossa koira ei kestä olla yksin – ei jatkuvaa touhuamista ja paikkojen sekä tavaroiden tuhoamista. Syitä on vähintään yhtä monta kuin koiraa ja omistajaakin, mutta syyttävä sormi osoittaa kuitenkin kasvattajia. Hermostuneiden ja ylivilkkaiden käyttö jalostuksessa on ongelmaroduissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Oikeammin, luonneongelma ei ole jalostuksellinen este, ellei se estä koiraa saamasta hyväksyttyä luonnetestitulosta tai sertiä näyttelykehästä. Eivätkä aina nuokaan puutteet ole este astutukselle.
Greyhound, tai englanninvinttikoira, on maailman nopein pystylähtijä ja nisäkkäiden kakkonen gepardin jälkeen. Kennelmaailmassa koirat on jaettu tyypeittäin, ainakin periaatteessa, ja Kennelliitossa kaikki vinttikoirarodut kuuluvat samaan ryhmään. Ainakin periaatteessa.
Koirien omistajat ja kasvattajat uhraavat aikaa monimutkaisiin teorioihin koirista ja jalostuksesta. Silti yksinkertaisin selitys on usein oikea. Siitä syystä allergia ei saa olla koskaan ensimmäinen koiran diagnoosi.
Aina silloin tällöin törmää näkemykseen, että greyhound on monikäyttökoira – pentuja käyttöön ja näyttöön. Että sillä voi harrastaa mitä mielii. Periaatteessa näin onkin, sillä kyse on vain ja ainoastaan omistajan tavoitteellisuuden ja vaatimuksien tasoista. Toiset tyytyvät vähempään kuin toiset. On kuitenkin muistettava, että greyhoundia on jalostettu satoja vuosia tuhansien vuosien käyttötarkoituksen jälkeen vain yhteen suuntaan: juoksemaan kilpaa mahdollisimman nopeasti noin 30 sekuntia.
