138: Luiden syönnin taito (podcast)
Koiran ei ole pakko saada luuta, mutta luut voivat olla koirasta mukavia. Luissa voi kuitenkin olla terveysriskejä koiralle.
Koiran ei ole pakko saada luuta, mutta luut voivat olla koirasta mukavia. Luissa voi kuitenkin olla terveysriskejä koiralle.
Koiralle voidaan käyttää luisia lihoja kalsiumin saantiin. Ainoaksi ruuaksi ne eivät raakaruokinnassa sovi.
Kanankauloja ja siipiä käytetään koirille luiden korvikkeina. Ne ovat nimenomaan korvikkeita.
Ihmisillä on vastuu koiransa hoidosta. Vastuuseen kuuluu olla rähjäämättä neuvoja antaville ja vasta myöhemmin päättää mikä neuvo ehkä auttaisi. Maalaisjärkeäkin saa käyttää.
Kuiva sämpylä toimii koiralla luun korvikkeena, ainakin jotenkuten.
Koiralle voi antaa jauhelihoja, joihin on jauhettu luuta joukkoon. Sillä saa kalsiumin tyydytettyä. Mutta luullisissa lihoissa on riskinsä.
Luiden syöttämistä koiralle pidetään jopa vaarallisena. Kypsät luut, varsinkin kanan ja broilerin, ovat jopa tappavia. Onneksi näin ei kuitenkaan ole.
Broilerin luiden väitetään olevan vaarallisia koiralle, koska ne pirstoutuvat. Luulo on väärä, ja koiralle voi antaa niin kypsää kuin raakaakin broilerin luuta.
Luusta koira saa kaiken, barffissa sanotaan usein. Infograafi kertoo mitä luusta saa (kärsimättömille paljastettakoon, että kalsiumia ja hiukan rasvaa).
Syyllistyn taas kerran kopioimaan erään vastaukseni foorumimaailmasta, en kirjoittamaan uutta asiaa. Mutta kun tämäkin on jo lähes fakki-aihetta. Siihen törmää jatkuvasti, varsinkin kun barffin eri variaatiot broilerinsiipiin ja -kauloihin perustuvasta kanansiipibarffista aina wannabe-barffiin eli murre-mixeihin ja vastaaviin lisääntyvät. Kyse on oireiden korjaamisesta, ei syiden.
Kuusiviikkoiset greyhoundin pennut tutustuivat ensimmäistä kertaa luihin. Parempi järsiä niitä, kuin seiniä ja ovenpieliä. Tiedoksi kaikille, jotka ovat epävarmoja koiransa kyvystä syödä luita: kyllä ne osaavat. Pikkupennuille luut ovat eräällä tavalla myös koulutuksellinen asia. Se on monasti se ensimmäinen kerta, kun pentu joutuu aidosti käyttämään suutaan.
Kävin eilen Kennelrehun autolla paikkaamassa akuuttia lihapulaa. Kiva bisnes, mutta hankala työssäkäyvälle. Näytti vaan edelleenkin siltä, että heidän ei edes tarvitse panostaa heihin, jotka eivät keskellä päivää pääse paikalle ja saa lihoja heti kylmään. Kauppa vetää muutenkin. Tällä kertaa olin lihaan positiivisen yllättynyt, se oli jopa kohtuullisen punaista. Aina ei ole. Mukaan lähti lisäksi lohiöljyä, rustoluita sekä luumursketta. Maksa- ja lihaisa rasva -varastot eivät tarvinneet täydennystä. Hauska nimitys ihralle tuo lihaisa rasva, ja meidän käyttö loppuu kun laatikko on syötetty. Sopii varmasti jollekin, mutta ihraa saa halvemmallakin ja mukavammin pakattuna. Olin ollut kiltti, ja muistanut tehdä jopa tilauksen etukäteen. Edellä seissyt rouva turkissaan ei ollut. Olen törmännyt häneen ennenkin. Ei hän koskaan tilaa etukäteen, ja muistaa jopa valittaa, jos hänen tarvitsemiaan tuotteita ei olekaan. Noita riittää, eikä Kennelrehun kierroksen loppupäässä taida tarvita tehdä ex tempore ostoksia. Vaikka auto kulkee, tilaus on helppo tehdä (nettisivun aikataulupäivityksiin ja pysähdysten kartoittamiseen saisi kylläkin keskittyä, nettitilauskin olisi kiva – wink wink), niin on kritisoitavaakin.
Luulo ruoka-aineiden erilaisten sulamisaikojen aiheuttamista riskitekijöistä vaikeuttaa aivan turhaan maailman helpointa hommaa: koirien päivittäistä ruokintaa.