Urheilevan ja aktiivisen koiran nesteyttäminen tonnikalaliemellä tai millä tahansa muulla koiranomistajien kikkakolmosilla on pääsääntöisesti virhe ja aidosti altistaakin kuivumiselle.
Jokainen tietää, että koira tarvitsee helteellä nestettä ja syömättömyys on tavallista. Silti koiran pitäisi syödä ja paastopäivät jätetään viileämmäksi ajaksi.
Varsinkin liikkuvien koirien omistajien joukossa nousee usein yksi kysymys yli muiden: miten koiran saa juomaan enemmän. Oikea vastaus ei ole lisätä tonnikalaa tai kissan ruokaa juomaveteen, vaan korjata se asia, joka on rikki. Useimmiten korjattavaa ei edes ole ja halu koiran juottamiseen kumpuaa luulosta sen hyödyllisyydestä.
Urheilevan ja liikkumisen koiran kuivumista pelätään, koska se heikentää suorituskykyä ja altistaa lihasjumeille. Siksi omistajat ovat alkaneet nesteyttämään niitäkin koiria, jotka eivät ole kuivia. Silloin hukataan elektrolyyttejä.
Vesi (H2O) on elämän perusta. Elimistöstä noin 60 prosenttia on vettä. Siitä 2/3 osaa on solujen sisällä ja loput soluja ympäröivässä ulkoisessa nesteessä. Soluissa nestettä sitoo kalium, ulkoisessa nesteessä natrium ja plasmassa natriumin lisäksi proteiinit. Kaikki solujen aineenvaihduntareaktiot tapahtuvat vesiliuoksessa, jonka määrä ja koostumus pyritään pitämään vakiona hormonaalisesti.
Vesidiabetes eli vesitystauti on oireiltaan hankala, koska siihen liittyy moneen muuhunkin liittyvät lisääntynyt juominen (polydipsia) sekä lisääntynyt sekä tihentynyt virtsaamisentarve (polyuria). Vaikka tämä on yleinen ongelma greyhoundeilla, niin se on hämmentävä sellainen. Vaikeus ei ole niinkään sen oikeassa hoitamisessa, vaan sen estämisessä ja ilmentymisen ennustamisessa.