Ihmiset arvottavat ruokia paremmuusjärjestykseen numeroilla. Meillä on tuo ajattelutapa opetettu ensin koulussa numeroarvostelulla ja sen jälkeen työpaikalla tuntipalkan kautta. Enemmän on parempi. Toki suurin osa kulkee sen verran vahvasti jalat maassa, että ei väitä penturuuan olevan parempaa siksi, että siinä on korkeammat prosentit – vaikka se usein juuri siksi onkin parempaa.

Useimpien ei aidosti tarvitse edes tietää paljonko ruoka antaa proteiinia, rasvaa, hiilihydraattia tai mineraaleja. Tuo ”useimmat” tulee pelkästään siitä, että suurin osa ruokkii kuivamuonilla. Raakaruokkijat haluaisivat tietää paljonko ruuassa on kalsiumia, mutta kun ylipäätään luisten lihojen syöttäminen ei ole järkevää, vaan käytetään kalsiumlisiä, niin sitäkään ei tarvitse tietää.

Kerrataan heti alkuun pari perustermiä:

• raakaproteiini tarkoittaa samaa kuin kokonaisproteiini; se ei tarkoita samaa kuin sulava proteiini
• raakarasva tarkoittaa samaa kuin kokonaisrasva; sekään ei tarkoita, että rasva olisi käytettävissä (vrt. kokonainen pellavansiemen)
• tuhka tai hehkutusjäännös on sama kuin mineraalien kokonaismäärä

Turhaa tietoa

Proteiini- ja rasvaprosentti on nimi, joka kuvaa ruokaa. Kyseessä on aidosti täysin sama kuin että ostaako maitonsa punaisessa vai sinisessä purkissa. Tai ottaako kylmäaltaasta sikanautaa vai paistijauhelihaa. Ei niissäkään kukaan aidosti laske saantimääriä, vaan meillä on mielikuva mitä saadaan ja joskus myös miksi. Se, että perustuuko mielikuva faktoihin, kokemukseen tai mainostajan lupauksiin onkin sitten oma tarinansa.

Kohtuullisen yleinen harhakäsitys on, että ravitsemuksesta kiinnostuneet laskevat koirien ruokintaa koko ajan. Yhtä yleinen harhakäsitys on, että ruokintaa täytyy laskea koko ajan. Molemmat ovat rakentaneet ruokinnan, ravitsemuksen ja nimenomaan raakaruokinnan imagoa olla vaikeaa rakettitiedettä.

Laskekaa joskus gravitaatiota ja ballistiikkaa. Hetken kuluttua realisoituu se, että mikään ei ole niin helppoa kuin (raaka)ruokinta. Olen käyttänyt vertausta usein ja se perustuu siihen, että vaikka aika harva aidosti tietää edes massan ja painon eron, saatika että kykenisi laskemaan ilmanvastuksen vaikutusta, niin silti saadaan heitettyä lumipallo toisen naamaan. Ruokinnassa kyse on aivan samasta. Koripallon saa koriin ilman fysiikan tohtoriopintoja, mutta ei sekään ilman harjoittelua onnistu.

Minä ja muut syvemmin ravitsemuksesta kiinnostuneet laskemme ruokintaa siksi, että tiedämme mitä jossain on ja miksi jotain tapahtuu. Mutta meistä yksikään ei anna ruokaa sen mukaan mitä excel kertoo. Excel kertoo uteliaalle toteutuneen asian, aika harvoin miksi jotain on tehty. Toki on niitä kuuluisia poikkeuksia, mutta ne ovat aina vitamiineja ja mineraaleja. Niissäkään kyse ei ole avaruustieteestä, vaan yksinkertaisesta kertolaskusta, joka opetettiin toisella luokalla ala-asteella. Vaikeus on siinä, että täytyy tietää mitä lukuja kertoo tai jakaa – ja ne löytää Katiskasta.

Minä en edes tiedä paljonko meillä koirat saavat proteiinia, rasvaa tai hiilihydraattia. Minä en edes tiedä montako grammaa annan ruokaa. Minä en edes anna samaa määrää ruokaa joka päivä. Mutta minä tiedän, että määrätyllä määrällä määrätyn tyyppistä ruokaa koirien paino pysyy oikeana, ja sitä sitten muutetaan sen mukaan aiheuttaako jokin muu asia lihomista tai laihtumista.

Meillä vanhat greyhoundit innostuivat juoksemaan. Tekemään omatoimiharjoittelua. Kaipa niillä jokin kokemuksesta säätynyt sisäinen kello kertoo, että helmikuussa alkaa treenikausi. Tämän ymmärtävät vain greyhoundihmiset, mutta kautta aikain maan nopein keskimatkan koira La Tua Cantante on edelleenkin 10-vuotiaana maasentavan nopea. Masentava muiden mielestä, koska voisin tuoda sen keväällä radalle ja se taistelisi edelleen isojen kilpailujen voittopaikasta nykyisiä 2-3 vuotiaita vastaan. Mutta pointti on siinä, että kulutus nousi lisääntyneen rasituksen myötä ja samalla nousi ruokamäärä. Sitä ruokamäärää ei kuitenkaan laskettu, kuin ei myöskään laskettu proteiini- ja rasvasaantia. Se menee rannemitalla, jota säätelee se miltä koira näyttää.

Prosenttilaskut ja per gramma

Ruuissa on ravintoarvot näkyvissä. Osassa enemmän, osassa vähemmän. Yleensä kun ruokintaa lasketaan, niin kiinnostaa ne luvut, jotka kerrotaan prosentteina. Muistisääntö on:

• prosentit kertovat mitä ruuassa on
• grammat kertovat mitä ruokaan on lisätty

Tuo ei ole aivan tarkka, mutta riittävän lähellä totuutta.

Ihmiset pelkäävät prosentteja, paitsi jos ne ovat alennusmyynnissä, jolloin prosenttilaskuja osaamatonkin osaa yllättäen prosenttilaskujen alkeet. Syytän tuosta koululaitosta.

Prosentit on helppo muuttaa grammoiksi. Koska prosentti tarkoittaa samaa kuin yksi sadasta, niin

• prosentti on sama kuin grammaa sadassa grammassa; jos proteiinia on 24 %, niin silloin on 24 grammaa 100 grammassa

Yleensä tuossa vaiheessa ihmisille tulee tuskainen ilme ja he toteavat, että ”joo, mutta koira syö 274 grammaa”.

Prosentti voidaan laskea useammalla tavalla, mutta useimmille selvin ja helpoin tapa on joko

• prosentti jaetaan sadalla ja se kerrotaan ruokamääräällä; 24 % / 100 = > 0,24 x 274 = 65,76 ~ 65 grammaa

tai opettelemalla ulkoa, että

• laitetaan prosentin eteen nolla ja pilkku, jolloin se on per gramma; 24 % = 0,24 g/g

(jos nyt sanon, että 0,prosenttiluku ja kertolasku sillä on nopein tapa laskea prosentti ihan oikeana prosenttilaskuna, niin ihmiset menevät lukkoon – siksi en kerro sitä)

Raakaruuan prosentit

Aina kun halutaan tietää paljonko ruuassa on jotain, niin katsotaan tuotetiedot. Raakaruokinnassa se on lyhyt lista, ainakin peruslihoissa, sillä oikein mitään muuta ei saada kuin proteiinia, rasvaa, vettä ja hiukan mineraaleja, joiden määrät riippuvat mukaan jauhetusta luusta.

Läheskään kaikki valmistajat eivät ilmoita kaikkia tietämiään arvoja. Syy on masentava, sillä analyysin hinta se ei ole. Perusanalyysi maksaa pari kymppiä. Se johtuu sitä, että halutaan antaa vain vähin mahdollinen lain pakottama tieto. Se tarkoittaa sitä, että kuluttajasta ei piitata. Olen sanonut ennenkin, ja sanon taas: pommittakaa valmistajaa sekä myyjää (mielellään sähköpostilla, ei räjähteillä) vaatimuksilla saada perustiedot älkääkä hyväksykö selitystä lain minimivaatimuksista.

Tietoja ei anneta siksi, että tietojen täytyy pitää paikkaansa (määrätyillä ja kohtuullisen laajoilla toleransseilla). Raakaruokavalimistajat eivät kuitenkaan itsekään tiedä mitä erissä milloinkin on ja siksi tuotetiedot ovat mahdollisimman epämääräisiä. Kyseessä on silloin laatuongelma. Ruokinnan laskemisen (ja ongelmatapauksissa ylipäätään ruokinnan) se tekee mahdottomaksi – jos ei edes valmistaja tiedä mitä hän milloinkin myy, niin omistaja ei tiedä mitä hän milloinkin koiran kuppiin laittaa.

Sama ongelma näkyy myös valmistuaineissa. Jos joskus kuivamuonien valmistusainelistaa pidetään epäselvänä, niin raakaruuat varsinainen ongelma on.

Jos lihan hinta on halpa ja koira on terve, niin asia on einen merkityksetön. Mutta sairailla epämääräisyys on aito ongelma. Älkää silti maksako priiman hintaa tuotteesta, jonka laatu ei ole siellä päinkään. Ette tee sitä missään muussakaan, niin miksi sitten koirien ruuissa?

• 2 €/kg ja alle on halpaa ja halpuus näkyy raaka-aineissa, terveille silti ihan ok perusruokintaa
• 5 €/kg vaatii jo hyvää laatua, ja laatuun kuuluu niin täydelliset analyysit ja tuotetiedot kuin mahdollista, sekä tasalaatuisuus
• 8 €/kg tulee helppoudesta, kuten pullamuodosta, mutta lihan laatu on samaa kuin vitosen kilo maksavissa

Veden määrä

Raakaruuissa prosentit kertovat kuinka paljon saadaan. Se mikä useimmiten jätetään kertomatta, on veden määrä. Se on arvona sinällään merkityksetön, mutta antaa pienen viitteen siitä mitä ruuassa on, tai ei ole. Tosin, sama nähdään kalsiumin tai tuhkan määrästä sekä raaka-ainelistasta.

Koska puhutaan prosenteista, myös silloin jos määrät on ilmoitettu grammoina, niin veden osuus lasketaan yksinkertaisella vähennyslaskulla:

• 100 – proteiini – rasva – tuhka = vesi
• jos lihassa on proteiinia 12 %, rasvaa 18 ja tuhkaa 2 %, niin 100 – 12 – 18 – 2 = 68 % eli 68 g/100 g eli 0,68 g/g vettä

Joskus tuhkaa ei ole ilmoitettu, mutta kalsium on, niin tuhka on jotakuinkin tuplat fosforin takia. Jos kalsiumia ei tiedetä, niin silloin voi olettaa sen olevan puolet tuhkan määrästä. Jos kumpaakaan ei ilmoiteta, niin sitten eletään kuin niitä ei olisi.

Kuivamuonien analyysit

Kuivamuonissa kerrotaan aina proteiini, rasva ja tuhka. Usein myös sulamattoman kuidun määrä. Sen sijaan jostain oudosta syystä on alettu pimittämään kalsiumin määrä. Aikoinaan Royal Canin on edelläkävijä tiedon läpinäkyvyydessä ja se kertoi hyvin paljon ruuistaan. Sitten siellä muuttui kulttuuri ja nykyään Royal Canin on markkinajohtaja tiedon pimittämisessä. Se, että ei kerrota edes kalsiumia, on vain tunnetuin asia.

Usein kuivamuonien vitamiini- ja hivenainepitoisuuksia lasketaan valmistusainelistasta, mutta on ymmärrettävä, että ne kertovat vain lisätyt määrät. Niitä käytetään laskujen perustava vain siksi, että muutakaan ei ole. Mutta aidosti se kertoo vain minimimäärän ilman mahdollista valmistushukkaa. Jos haluaa tehdä laskunsa ainakin teoreettisesti tarkemmin, niin eurooppalaisten ruokien kanssa kannattaa käyttää FEDIAF:n minimivaatimuksia ja (niiden harvojen) amerikkalaisten ruokien kohdalla AAFCO:n minimejä. FEDIAF ja AAFCO ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta niissä on pieniä painotuseroja, amerikkalaisten tappioksi.

Jos tuohon urakkaan lähtee, niin ainakin Orijenin ja Acanan kohdalla täytyy käyttää FEDIAF:n arvoja. Valmistaja tekee eurooppalaiset versiot hieman eri reseptillä kuin amerikkalaisille markkinoille suunnatut. Se, että eurooppalaisen ja amerikkalaiset versiot tehdään eri tehtaille ei kuitenkaan liity mitenkään ravitsemukseen, vaan tullaukseen.

Kuivamuonien kohdalla täytyy laskea itse vain hiilihydraatin osuus. Muut yleensä ilmoitettavat nähdään suoraan analyysistä. Jos joutuu arvaamaan esimerkiksi veden tai kuidun, niin nämä ovat tyypillisia arvoja, joita voi käyttää itseasiassa aina jokaisen kuivamuonan kanssa:

• kosteus 10 % (8 -10 %)
• tuhka 10 % (8 – 10 %)
• kuitu 5 % (4 – 6 %)

Nuo määrät ovat vakioita siksi, että

• kuivatuotteissa on aina kosteutta noin 10 %, koska ne imevät sitä ilmasta
• tuhka on aina sama, koska mineraalimäärät on standardisoitu
• kuitu on aina 5 % luokkaa, koska se ei saisi ylittää 5 prosenttia eikä varsinkaan 10 prosenttia

Hiilihydraatti lasketaan vähentämällä kaikki muu sadasta:

• 100 – proteiini – rasva – tuhka – kuitu – vesi = hiilihydraatti
• 24/14 kuivamuonassa olisi hiilihydraattia 100 – 24 – 14 – 9 – 5 – 10 = 38 % eli 38 g/100 g tai 0,38 g/g

Eläinlääkärien myymät ruuat rikkovat aika ajoin sääntöjä. Esimerkiksi munuaisten renal-ruuissa on huomattavan matalat määrät mineraaleja, proteiinia ja rasvaa, jonka takia niissä on poikkeuksellisen korkea hiilihydraatin määrä. Suolisto-ongelmaisten gastro-ruuissa taasen saattaa olla todella paljon kuitua ja koska silloin on myös laskettu proteiinia ja rasvaa, niin hiilihydraattia tulee paljon.

Jos haluat laskea

Useimmiten ruokintaa halutaan laskea kolmesta syystä:

• on ongelma, joka halutaan ratkaista
• uskotaan numeroiden parantavan muutoinkin toimivaa ruokintaa
• ollaan uteliaita ravitsemuksesta

Ongelmien ratkaisussa ruokinnan tunnuslukujen laskeminen auttaa vain, jos sillä saa hahmotettua miksi tapahtuu jotain. Silloin on kyse kolmannen pallin syndroomasta, kun asioita mietitään liian vaikeasti eikä nähdä ilmiselvää syytä. Mutta jos laskeminen auttaa keskittymään olennaiseen, niin silloin se on hyödyllistä. Kääntäen, jos laskuilla hukataan fokus, niin epäonnistutaan surkeasti aivan riippumatta mitä taulukkolaskenta näyttää. Yksinkertaisemmat ongelmat ratkeavat useimmiten ihan tavallisella maalaisjärjellä, kuten laihdutus tai lihotus, ja monimutkaisemmat keskittymällä itse ruokaan.

Vaikeus tulee siinä, että aina ei tiedä mikä on simppeliä ja mikä vaatii raskaammat työkalut. Se ei selviä silloin laskemisellakaan, vaan kannattaa käyttää ammattilaista apuna – buukkaa puhelinaika.

Ihmisillä on taipumus yrittää tehdä asiat aina paremmin ja paremmin. Se johtaa turhan usein siihen, että korjataan sellaista, joka ei ole rikki. Ja silloin se menee rikki. Älä yritä liikaa ja tavoitella kuuta taivaalta. 

Tuo kiusaa vahvimmin harrastavia omistajia: vinttikoirat, agility, jopa metsästäjiä. Laskeminen saattaa paljastaa sen kipukohdan, jonka takia ei tule menestystä. Joskus se saattaa jopa antaa työkalut parempaan menestykseen keskitasolla oleville koirille, mutta harvemmin. Sen sijaan huipulla kunnossa oleva ruokinta saattaa olla se pieni tekijä, jotka ratkaisee voiton tai tappion. On muistettava, että huipputasolla jokainen koira on geneettisestä lahjakas ja sen kanssa on tehty töitä. Silloin pienetkin asiat ratkaisevat.

Joskus koira on keskitasoa, vaikka kuinka laskisi ruokintaa ja kyse on koiran sekä omistajan kyvyissä siinä hattastuksessa sekä treenissä, ei ruokinnassa. Ruokintalaskut saattavat auttaa ottamaan koirasta parhaat mahdolliset tehot irti, mutta ainoastaan silloin, kun ymmärretään miten numerot suhtautuvat suoritukseen. Tuo on jo vanhaa jatkokurssimateriaalia. Mutta annan yhden vinkin: älä koskaan usko mitä kilpakumppani vinkkaa sinulle. Annan toisenkin vinkin: älä koskaan kuuntele itseäsi huonompia kuin ajatuksella, että noin ei ainakaan kannata tehdä.

Urheilevilla ruokinnan laskeminen menee useimmiten ensimmäiseen ryhmään, eli ongelmien ratkaisemisee. Silloin se on perusteltua.

Asioiden opettelu ja oppiminen on suunnattoman kannatettavaa toimintaa. Se on Katiskan perusydin. Silloin kannattaa imeä tietoa sekä kokemuksia aivan joka suunnalta. Mutta on pidettävä koko ajan kirkkaana mielessä epäily ja kysyä, että pitääkö tämä paikkaansa ja tapahtuuko todella näin – tuokin pätee Katiskan suhteen.

Kun haluaa selvittää itselleen ravitsemuksen saloja, niin silloin koiran ruokinta täytyy pilkkoa osiin ja laskea mitä ja kuinka paljon.

Silloinkin täytyy pitää kirkkaana mielessä, että numerot kertovat mitä on ja mitä tapahtuu – mutta aika harvoin mitä ehdottomasti kannattaa tehdä.