Virtsa- ja munuaiskivet vaivaat hieman liian useaa koiraa. Niitä vastaan taistellaan useimmiten joko virtsaa happamoittamalla tai ruuan puriineja välttämällä riippuen kivien tyypistä. Lääkärien yleisimmin määräämä lääke on ruokinnan muutos asemalla myytävien funktionaalisten kuivamuonien avulla. Niistä saatava hyöty saattaa paikoin olla näennäinen tai se on saavutettavissa kotikonsteinkin; funktionaaliset kuivamuonat ovat erittäin kalliita. Yleisimmät tavat taistella virtsakiviä vastaan ovat kuitenkin maltillinen mineraalien määrä, hyvin sulava eläinvalkuainen, mutta rajatussa määrin, liikunta ja ehkä tärkeimpänä: huolehtia että koira juo riittävästi.

(lisää…)

  On aina kiva saada palautetta, mutta yksi toivomus on. Vaikka lähettävänä mailiosoitteena olisikin suomi24, niin tekstin ei silti tarvitsisi olla suomi24 - tasoa.

Luonnonmukaista ruokaa syövät ja syöttävät pelkäävät kaikki mahdollisia E-koodattuja sekä lisäravinteita. Luonnonmukaisuudella tarkoitan nyt laajempaa käsitettä kuin ”pelkkää” luomua. Osa peloista on perusteltuja, osa taasen… ei.

(lisää…)

Dokumenttielokuva  dystopisesta maailmasta, jossa tiede on haudattu kokonaisuuden unohtaneena pirstaleoppina, ja tilalle on noussut holistinen homeopatia, jossa ymmärretään, että kaikkea ei voi nähdä, todentaa eikä varsinkaan ymmärtää.

(lisää…)

Infograafi yrittää hahmottaa mistä perusruoka-aineista vitamiinit pääosin saadaan ja kuinka paljon ruokaa olisi annettava. Määrät ovat summittaisia täyttämään perustarpeet ja ilmoitettu aina koiran kymmentä painokiloa kohden, jotta muunnokset olisivat helpompia.

(lisää…)

Myrkyllisyys on suhteellinen käsite.

(lisää…)

Raakaruokinnan yksi perusväittämistä on, että kuivamuoniin lisätyt synteettiset eli teollisesti valmistetut vitamiinit eivät toimi elimistössä. Ääripään väitteiden mukaan ne ovat jopa haitallisia. Väitteissä on osa totta, mutta suurin osa tarua – jo pelkästään siksi, että länsimaissa suurin osa koirista olisi jo kuollut erilaisiin puutteisiin.

(lisää…)

Erään FB-ketjun haarassa kyseltiin jalostuksesta ja jalostuskäytännöistä. Pitäisikö jalostuksessa jälkeläisten olla aina vanhempiaan parempia, vai riittääkö, että jälkeläisnäytössä ylitetään rodun keskiarvot. Ensinnäkin jälkeläisarvostelu on aina jälkiviisautta, ja vaikuttaa vain tulevaan käyttöön seuraavalla sukupolvella, paitsi jos siitoskoirilla on jo edeltävää näyttöä – silloinhan niiden omat tulosnäytöt eivät ole enää merkityksellisiä kuin mainosteksteissä. Ja jos pyrkimyksenä on jalostaa menestystä, niin keskiarvon ylittäminen ei riitä: on tähdättävä huipulle. Kantaa toki keskiarvojalostus parantaa, paitsi jos kannassa on suuret vaihtelut ns. kehnojen ja huippujen välillä. Greyhoundit ovat ”helppoja” jalostettavia, koska mitattavia ominaisuuksia ei ole montaa ja ne ovat geneettisiä – huippuviritys ja geneettisen potentiaalin saaminen käyttöön on toki ihmisen ansiota.

(lisää…)

Mineraalit ovat aina epäorgaanisia, vaikka koiraa haluaisikin syöttää luonnollisesti ja luonnonmukaisesti.