Unohdan taas kerran hyvät tavat ja nettiketin, ja kopioin erään foorumipostauksen sekä oman vastaukseni siihen. On aivan pakko, koska tämä on tyyppipuhdasta barffaamista arkipäivän tasolla – paitsi, että kirjoittaja antaa myös lihaa. Ns. broikunsiipibarffaajathan eivät lihaan rahojaan tuhlaa.
Monia askarruttaa koiran ruokinnassa proteiinien määrä. Harvemmin kysytään, että saako koira liian vähän, vaan yleensä murehditaan liikasaantia. Toistetaan taas kerran: liika proteiini ei aiheuta munuaisvikaa. Liika siis merkityksessä aminohappoja enemmän kuin mitä koira käyttää. Usein tämä murehtiminen kulkee myös käsi kädessä lihomispelon kanssa.
Rokotusten tarpeellisuudesta käydään jatkuvaa keskustelua. Sen äänensävyt ja kiihko eivät seuraa, paradoksaalista kyllä, tautitilannetta, vaan muita terveyskysymyksiä. Vaikka pentuja sairastuu ja kuolee jatkuvasti parvoon ja penikkatautiin, niin rokotuskriittisiä ei huolestuta sairaudet.
Yliaktiivisuus saattaa olla yksi yleisimmistä koirien käytöshäiriöistä. Usein mainitaan myös eroahdistus, mutta kohtuullisen usein nuo liittyvät toisiinsa. Eivät toki aina, sillä välillä eroahdistus on aitoa ahdistusta, jossa koira ei kestä olla yksin – ei jatkuvaa touhuamista ja paikkojen sekä tavaroiden tuhoamista. Syitä on vähintään yhtä monta kuin koiraa ja omistajaakin, mutta syyttävä sormi osoittaa kuitenkin kasvattajia. Hermostuneiden ja ylivilkkaiden käyttö jalostuksessa on ongelmaroduissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Oikeammin, luonneongelma ei ole jalostuksellinen este, ellei se estä koiraa saamasta hyväksyttyä luonnetestitulosta tai sertiä näyttelykehästä. Eivätkä aina nuokaan puutteet ole este astutukselle.
Pii on tärkeässä roolissa luuston muodostumisessa kasvun alkuvaiheessa sekä kollageenin synteesissä ja eläimissä sitä löytyykin kudoksista suurimmat määrät erittäin nuorilla vähentyen iän myötä.
Mun on muuten pakko antaa Bernille lihan osuutta päiväannoksissa enemmän kuin 20%. Se ei tolla 20% määrällä vaan pysy hyvässä painossa. Onko se nyt hirveän väärin?? Samassa suhteessa en kuitenkaan pysty lisäämään lihaisten luiden määrää, koska sitä määrää se ei sitten jaksaisi syödä
Pikkupentu tarvitsee kasvuvaiheessa vahvaa ja ravintoaineltaan rikasta ruokaa.
Koiramaailmassa korjataan kaikki mahdollinen heikentämällä ruokintaa. Tipautetaan valkuaiset alas, jätetään rasva pois. Yleensä tämä järjettömyys perustellaan toisella järjettömyydellä: kasvuvauhdin hidastamisella. Joku on joskus keksinyt, että kun kasvua hidastetaan, niin luusto kasvaa kuten pitääkin ja kehittyy todella vahvaksi. Tämä varmasti lohduttaa italiaanojen omistajia, niillä koirilla kun kasvukausi lyhyt vasta onkin. Joka tapauksessa kukaan ei ole koskaan pystynyt kertomaan, että kuinka paljon kasvu hidastuu milläkin proteiinin määrän vähentämisellä. Kukaan ei ole myöskään kyennyt koskaan selittämään millä mekanismilla ruokinta kasvua hidastaa, ja saa luuston vahvistumaan. Eipä uutta, koiramaailma perustuu luuloihin, folkloreen, uskomuksiin ja taikauskoon.
Horcebalance on tunnettu kusettaja hevosten lisäravinteissa. Maitosokerilla tehdään ihmeitä.
Luulo ei ole tiedon väärtti koiraharrastuksissakaan ja vakaasti uskossaan väärässä olevat luulijat voivat olla vaarallisia.
Somen maailma, Katiska mukaan lukien, huuteli uutta kotia nelivuotiaalle greyhoundurokselle. Se oli joutunut kehnoon tilanteeseen omistajansa menetettyä otteensa reaalimaailmaan (minun tulkintani) ja mopon karattua käsistä oikein kunnolla – ainakin lemmikkien hoidon suhteen.
Olen ilkeä, ja erittäin huonotapainen. Kopioin eräältä foorumilta oman postaukseni tänne. Periaatteessahan tuo sotii käyttäytymistapoja vastaan – mutta koska nettimaailmassa ei suuremmin ole käytöstapoja, enkä moista kieltoa ole koskaan ymmärtänyt, niin antaa palaa. Omaa tekstiäni se on.
Foorumit ja netti ovat täynnä listoja, joista saa selville mikä on koiralle myrkyllistä. Osa listoilla olevista asioista ovat aivan perusteltuja, kuten ksylitoli. Osa taasen lähinnä vitsejä, kuten vaikka rusina. Sipuli on yksi, jolla pelotellaan jatkuvasti. Jos annat sipulia, niin koiran veriarvot romahtavat, koska se saa hemolyyttisen anemian sipulin sisältämistä sulfidiyhdisteistä. Siksi osa omistajista ei uskalla antaa koiralleen edes jauhelihakastikkeen loppuja, koska siinä on sipulia. Koirahan kuolee siinä vaiheessa käsiin. Onko sipuli aidosti yksi gastronomisen maailmankaikkeuden pahimmista myrkyistä?
Kun koiralle tulee ummetus, niin syy saattaa olla tukos. Yksi tarina tukkoon menneestä greyhoundista ja miten apua voi olla vaikea löytää.
Tehdä konoset on idiomi, joka tarkoittaa oksentamista. Se sai merkityksensä kun suomalainen kävelijälegenda Valentin Konosella oli ongelmia nesteen imeytymisen kanssa Helsingin EM-kisoissa 1994 ja hän oksensi kilpailun aikana kaiken niellyn ulos. Greyhoundilla vastaava tila on mahdollinen, mutta kohtuullisen harvinainen, ja esiintyy käytännössä aina suorituksen jälkeen – ei koskaan suorituksen aikana. Itseasiassa esiintyvyyttä greyhoundeilla ei edes tiedetä, koska suurin osa ei tunnista tilaa tai koira ehtii toipumaan siitä itsestään ennen omistajan huolestumista.
Määrättyjä asioita ei opi kirjoista. Niitä ei missään nimessä saa oppiarvolla. On tehtävä, on huomattava ja on opittava virheistä. Yksi sellainen on kilpakoira helteessä. Minua huolestuttaa jo lähes ylitsevuotava huoli kuumasta ilmanalasta. Toki se on hankalaa, mutta eihän helteet uusi asia ole. Onko unohdettu jotain perusasioita taas kerran – samalla tavalla kuin ollaan jossain vaiheessa hukattu tietotaito miten hoitaa kramppeja.
Meillä on pääsääntöisesti vain hyviä tai normaaleja kokemuksia pentukaupoista. Koirat ovat lähteneet tavallisiin perheisiin, eikä siltä osin mitään ongelmia ole. Mutta aika ajoin asiat menevät eeppisesti perseelleen — onneksi ei edes joka vuosikymmen.
Koiran kova rasistus helteellä on yksioikoisen typerää. Oli se ulkoilutusta tai kilpailemista-
Ratagreyhoundeilla on muutamia kirjoittamattomia sääntöjä tai tapoja. yksi sellainen on, että kun keskenkasvuinen aloittaa ratatreeninsä, niin viimeistelyssä tulee usein kiire, koska kauden lopussa oleva Junior Derby painaa päälle. Se on ikäkausikilpailu kaudella kaksi vuotta täyttäville. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että nuorten kanssa kuuluu opetella rataa huolellisesti sekä pitkään, ja antaa koirien aikuistua rauhassa.
Koiran jännevamma on aina huolestuttava asia. Jänne loukkaantuu useimmtien koiralla tapaturman tai ylirasituksen seurauksena.
Hiilihydraatit ja koira ovat aina esillä. Koira ei tarvitse sokereita, mutta se pystyy käyttämään niitä. Hiilihydraattien nopeutta insuliinin nostamisessa mitataan glykeemisellä indeksillä, mutta sitä ei käytetä koirien ruokinnassa.
Koiraa laihduttaessa liikunnan lisääminen tuo voimaa ja kuntoa. Mutta koira laihtuu vähemmällä ruualla.
Verensokeri on veren glukoosipitoisuus. Koiran verensokeria pitää yllä glukoosia valmistava maksa, vaikka koira ei saisikaan hiilihydraatteja.
Kun koira tekee nopean, kovatehoisen sprinttisuorituksen, niin lihasten energia otetaan anaerobisesti glykolyysillä, jolloin sivutuotteena saadaan melkoisia määriä maitohappoa. Reaktiolla saadaan välittömästi räjähtävää nopeutta, mutta se maksaa. Mitään ei saada ilmaiseksi. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että elimistön suhteen reaktiossa on kehno hyötysuhde, sitä ei voida ylläpitää kovinkaan pitkään ja kaupan päälle saadaan melkoisia määriä kuona-aineita, kuten maitohappoa.
Lisäravinteiden käytöälle aktiivisille koirille on selvät perusteet. Pelkkä ruoka ei riitä, koska koira ei pysty syömään tarpeeksi paljon. Varsinaisia aktiivisten saantisuosituksia ei silti ole.
Suorituskyky romahtaa, tulee loukkaantumisia, tapaturmia, sairaus… Paitsi että nuo pitää hoitaa, niin ne tuovat aina itsetutkiskelun kuvioihin. Ensiavun ja -hoidon oppiminen on treenarin kehityksessä erittäin tärkeässä asemassa, mutta jossain vaiheessa päästään oppimäärässä niin pitkälle, että pelkkä akuuttien ongelmien akuutin hoidon osaaminen ei riitä. On siirryttävä jatkokurssin puolelle, ja opeteltava ennakoimaan ja estämään. Minimoimaan riskit, ja tekemään eräänlaisen hyötyanalyysin – mitä kaikkea kannattaa tehdä riskien estämiseksi, mitä kaikkea pystyy tekemään riskien estämiseksi ja koska riskien vähentäminen tuottaa enemmän ongelmia kuin riskin hyväksyminen. On myös syytä ymmärtää mitä riski tarkoittaa ylipäätään.
Lihasten koko ei ole merkitsevä koiran nopeuden tai kestävyyden suhteen. Toki greyhoundin täytyy olla lihaksikas, mutta pelkästä lihasmassan kasvattamisesta massan takia ei ole hyötyä. Yksikään kehonrakentaja tai voimannostaja ei ole nopea. Greyhoundeilla on sama problematiikka kuin ihmispuolen sprinttereillä: miten saada maksimaalinen nopeus mahdollisimman alhaisella painolla.
Ratalinjaisia greyhoundeja arvostellaan monesti siitä, että ne eivät ole rotumääritelmän mukaisia, että ratajalostus olisi hukannut greyhoundin tyypin. Kauneus on katsojan silmissä, samaten rotumääritelmän tulkitseminen. Voidaankin kysyä, että onko ns. geelien liioitteleva rakenne rotumääritelmän mukainen.
Greyhound on monellakin tavalla esimerkki äärijalostuksesta. Sen takia monet rodun ominaisuuksia tai suorituskykyä kuvaavista arvoista ovat myös äärimmäisiä.
Rodun englanninkielinen nimi greyhound tarkoittaa suoraan suomeksi käännettynä harmaata ajokoiraa. Erään tulkinnan mukaan se on muotoutunut sanasta greek hound, kreikkalainen ajokoira. Se johtuisi siitä, että ensimmäiset greyhoundit saapuivat mahdollisesti Brittein saarille Kreikan vaikutuspiiristä roomalaisten tai foinikialaisten kauppiaitten mukana.
Bilirubiini on yksi koiran esimerkiksi hemoglobiinin poistettavista aineenvaihduntatuotteista. Sitä käytetään joskus mittarina koiran maksasairauksissa.
Alkaloosi on koiran elimistön hengenvaarallinen tila, jossa Ph-tasapaino muuttuu emäksiseksi.
Suomen Kennelliiton pää-äänenkannattajasta Koiramme-lehdestä 6/2010 lainattua. Näitä kannattaa hiukan pohtia, useammaltakin kantilta. SuKoKan puheenjohtaja Juha Kares, aiheena Kennelliiton jalostuksen strategiaehdotus: Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta ei nauti kasvattajien arvostusta, Toimikunnasta puhutaan kentällä…
KIlpakoiran nopea lihoaminen johtuu käytännössä aina siitä, että se saa liikaa ruokaa.
Lukekaa kaikki mitä saatte harrastuksestanne käsiinne. Kyselkää, haastatelkaa, kyseenalaistakaa. Mutta tärkeintä on lukea koiraa! Sen oppii ainoastaan pitämällä silmät auki. Koiran normaalitila täytyy tietää ja tuntea, selkäydintasolla. Silloin on mahdollista tunnistaa poikkeamat ja selvittää onko koirassa joku vika. Jos koiransa ”tavallisuuten” ei ole tutustunut, niin on aivan turha edes yrittää selvittää ongelmia. Silloin jäävät vaihtoehdot vähiin: lääkäri tai sosiaalinen media. Kumpikaan ei ole yhtä luotettava kuin oma tietoon, taitoon ja osaamiseen perustuva intuitio. Ja siihen intuitioon on sitten syytä luottaa – jo ennen kuin mitään näkyvää on edes olemassa.
Akupunktion hyöty koiralle on epäselvä. Tutkimusten mukaan se voi auttaa lyhytaikaisesti lievissä oireissa.
Hiekka on harvemmin ongelma koiran suolistossa, mutta hiekkaa silmissä ja kynsivalleissa voikin tulla ongelmia.
Me kaikki tiedämme, yleisellä tasolla ainakin, että urheilussa voittaa hän, jolla on kovin nälkä. Tappavin halu. Ei välttämättä se urheilija, jolla on absoluuttisesti eniten voimaa tai nopeutta. Sama pätee koirillakin. Greyhound-treenarit yrittävät virittää koiran korvien välin sellaiseen tilaan, jonka he uskovat parhaiten palvelevan pyrkimystä päästä pätemään koiran taistelemalla suorituksella: olla voittoisa treenari.
Rokotuskriittisyys lisääntyy koirien omistajienkin parissa. Ollaan sitä mieltä, että hatusta heitetty uhka allergioista on suurempi riski kuin aito uhkakuva vaikkapa penikkataudista tai parvosta. Jostain kumman syystä kaikilla niillä, joilla oma tai kaverin koira on sairastunut, jopa menehtynyt, noihin tauteihin, on alentunut sietokyky rokotuskriittisyyteen. Heidät on eräällä tavalla rokotettu hihhuleita vastaan, jotka uskovat korkeimman johdatukseen – että mitään pahaa ei tapahdu nimenomaan omalle koiralle, ainoastaan naapurin rakille.
Ruskea rasva on erilaista läskiä kun tuttu valkoinen ihra. Se on aineenvaihdunnallisesti aktiivista ja ruskeaa rasvaa syntyy koirillakin.
AAFCO on Yhdusvalloissa toimiva teollisuuden oma elin, joka määrittelee rehujen ravintosisällön.
Kautta aikain koira- ja vinttimaailmassa treeni on ajettu kahteen eri tyyliin. Lyhyillä vedoilla tehdään nopeita sprinttereitä ja parannetaan anaerobista kykyä. Fillarilenkeillä taasen rakennetaan aerobista, pitkäkestoista kestävyyttä. Näinhän asia periaatteessa on, mutta kestävyyden rakentaminen pitkillä lenkityksillä vaatii melkoista viitseliäisyyttä omistajilta, kunnosta puhumattakaan. Sillä aika iron man saa olla, että kestävän koiran kävelylenkeillä väsyttää – polkupyörällä toki onnistuu.
Manninen uutisoi ratkaisun, joka tekee elämästä paljon helpomman. Ja mielenkiintoisemman, ainakin greyhound-harrastajan näkövinkkelistä.
Minulta on kysytty miksi kisakoirien ruokintaan täytyy keskittyä niin paljon. Koska pyörää ei kannata keksiä uudestaan, niin lainataan Riitta Kempeä: Kilpakoirille suunnitellun ruokavalion tulee ehkäistä fyysisen stressin syntyä, tukea palautumista…
Wikipedia määrittelee elitismin näin:
Elitismi on uskomus tai asenne, jonka mukaan niin sanottu eliitti eli tietty ryhmä ihmisiä, joiden varakkuus, kyvyt, lahjakkuudet tai muut ominaisuudet asettavat heidät muiden ihmisten yläpuolelle ja jonkun tietyn alan huipulle. Elitismin mukaan näiden ihmisten mielipiteet ovat muita arvokkaampia ja tärkeämpiä ohjenuoria sosiaalisessa kanssakäymisessä tai vaikka valtion johtamisessa.
Elitismiä voi liittyä myös ylimielisyyteen, sellaiseen näkemykseen, että vauraus, sosiaalinen asema tai muu sellainen oikeuttaa niiden omaavia toisia parempaan kohteluun.
Elitismiä, ja siten myös eliittiä, löytyy kaikkialta. Tuonkin toteamuksen uutisarvo on nolla. Sinällään se ei ole ongelma. Yleensä eliitti on nimenomaan se ryhmä, joka pitää pyörät pyörimässä. Koska he osaavat ja tietävät, he myös vastaavat. Silloin kyseessä on käsitteen positiivinen puoli. Jotkut täydellistä tasa-arvoa vaativat ovat sitä mieltä, että elitismi on kategorisesti väärin. Se on aina ja kaikessa paha, siitä ei seuraa mitään hyvää. Mutta tässäkään ei ole yhtä ja ainutta totuutta. Sekin riippuu. Elitismi voi olla pahasta, jos joku nostaa itse itsensä muiden yläpuolelle. Vaikka osaisikin. Se ilmentää kuitenkin itsekkyyttä. Silloin on helppo katsoa alaspäin. Asia muuttuu – perusasetelmiltaan – jos yhteisö itse nostaa jonkun ylemmäs. Silloin se tapahtuu muiden hyväksymisellä. Muut ovat sitä mieltä, että joku osaa, tietää ja taitaa. Silloin elitismi ei ole alistavasti ja vähättelevästi toisiin suhtautumista, vaan tunnustus. Toki valta turmelee, mutta tästähän ei ole kysymys. Se saattaa olla seuraus, mutta ei syy. Ehkä kannattaisi puhua asiantuntijoista, tai osaajista – samasta asiasta on kuitenkin kysymys.
Magnesium (Mg) on erittäin tärkeä kivennäisaine energia-aineenvaihdunnalle, lihasten supistumiselle, hermojen toiminnalle sekä proteiinien ja nukleiinihappojen muodostukselle. Elimistön magnesiumvarasto on luusto, jossa on noin puolet määrästä. Suurin osa lopuista on lihaksissa ja noin prosentin verran solun ulkoisissa nesteissä. Magnesium aktivoi ainakin 300 entsyymiä, jotka osallistuvat mm. ATP:n muodostamiseen, glukoosin hajoituksessa glykolyysissä, rasvahappojen hajoituksessa ja muodostuksessa, proteiinien muodostuksessa ja tiamiinin aktivoinnissa TPP:ksi. Magnesiumin tarve on NRC:n mukaan 19,7 kgME.
Soija on koirien ruokinnassa ainoa järkevä kasvisvaihtoehto, mutta sitä pelätään allergiaväitteiden takia.