Hiiva kiusaa monia koiria. Sitä voi kuitenkin hoitaa ja jopa myös estää. Koiran hiiva vaatii aika tukihoidoiksi ravinnon muuttamista sekä ulkoista hoitoa. Se ei parane tai poistu nopeasti.
Minkä tahansa harrastuksen aloittaminen kannattaa tehdä tieten. Treenaamisessa on määrättyjä perusasioita, jotka koskevat kaikkia harrastuksia.
Kuivamuonat ovat yleisin tapa ruokkia koiria. Siksi kannattaa opetella mitä siihen liittyvät eri asiat tarkoittavat.
Raakaruokinnan suunnitelu opettaa laskemaan ja toteuttamaan koiran raakaruokinnan.
Ensimmäinen koira ja pentu on ihana ja tuo mukanaan rutkasti uusia asioita opeteltavaksi.
Perustyökalut opettaa perusasiat, että pystyy ymmärtämään ja laskemaan koiran ruokinnan. Tämän jälkeen eivät mikrot, metaboliset painot ja varsinkaan prosentit ole enää ongelma.
Susi on luonnollinen eläin, mutta luonnollinen ruoka ei ole parasta mahdollista. Luonnollisuus tarkoittaa nälkää ja puutoksia, myös koiralle.
Koirien lihapohjaiset täysravinnot eivät välttämättä ole täysravintoa syöntimäärillä.
Tässä taannoin käytiin idioottimaista keskustelua perimästä. Siitä, miten asiat kulkeutuvat tai ovat kulkeutumatta. Ja mikä huolestuttavinta, on se, että aina edes kasvattajat eivät tunnu ymmärtävän, mistä periytymisessä oikeastaan on kyse. Siis, olkaa hyvä, tässä pieni perusopas geeneihin ja perinnöllisyyden ihmeelliseen maailmaan. (lisää…)
Ulosteiden syömisen syistä koiralla väitellään jatkuvasti ja perussyiksi esitetään milloin mitäkin ihmeellisyyksiä.
Ripuli on yksi yleisimmistä koiria kiusaavista vaivoista – harvalla koiralla ei ole ikinä ollut ripulia. Pitkittynyt ripuli kielii kuitenkin vakavammista vaivoista, ja sitä on syytä lähteä tutkimaan ja selvittämään lääkärin tai asiansa osaavan ruokintasuunnittelijan kanssa.
Suomenlapinkoiran turkkia ei saisi kuulemma leikata, mutta koiralla oli helpompi olla turkin klippauksen jälkeen.
Virtsakiteisiin törmää erilailla asetelluissa keskustelunaloituksissa todella usein. Lääkäreillä ei ole useinkaan tarjota virtsakidepotilaan omistajalle oikeastaan muuta neuvoa, kuin Hill’s tai RC, ja raakaa syövien koirien omistajat eivät yleensä haluaisi millään siirtyä takaisin nappulaan. Eikä tarvitsekaan – liha käy myös koiran virtsakideruokinnan pohjaksi.
… ja lopputuloksena liian laiha eläin. Kun puhutaan sisäelinsairauksien, usein munuaisten, maksan tai haiman hoidosta ruokavaliolla, lopputulos on usein liian laiha. Ja kun eläin laihtuu, elimistö ei enää jaksa – ja sen alkuperäisen syyn lisäksi alkaa pettää myös muut sisäelimet. Elukan päivät alkavat olla luetut, ja (vääränlainen) ruokavaliohoito tulkitaan tehottomaksi. Lähtökohtaisesti ongelma ei ole sairaus, vaan se ruoka. Ja tässä kohtaa en puhu ainoastaan koirista, sillä lihansyöjänä kissaan pätevät ihan samat lainalaisuudet, kuin koiraan. Ihmisen kohdalla asia ei ole monipuolisemman ruoka-ainevalikoiman vuoksi aivan yhtä yksioikoinen, mutta lähellä kuitenkin. (lisää…)
Määristä puhutaan ihan liian vähän. Tästä johtunee se, että ihmiset eivät tajua mittakaavoja. Melkein kaikessa ruuassa on perusenergiaravintoaineita, mutta liha on huono hiilarin lähde, ja peruna on huono proteiinin lähde,…
Marikan keittiössä tuohduttiin erään ”ruokinta-asiantuntijan” lausahduksista. Onko se asiantuntemusta, että osaa katsoa pakkauksen kyljestä, mitä siinä suositellaan, ja suositella tiettyyn elämänvaiheeseen tehtyä ruokaa? Tällä kertaa ”asiantuntijan” älynväläykset liittyivät pääasiassa kalsiumiin ja E-vitamiiniin. (lisää…)
Koirilla käytetään useimmiten A-vitamiinin lähteenä maksaa, sillä maksan A-vitamiinipitoisuus on korkea, n 9000-20000µg/100g riippuen siitä, minkä eläimen maksaa käytetään. Käytännössä koiran A-vitamiinin tarve tulee siis täytettyä, kun se saa maksaa kerran viikossa gramman tai kaksi jokaista painokiloaan kohden.
Pakkassäät ovat saapuneet myös eteläiseen Suomeen - ja se vaikuttaa monien koirien arkiseen ulkoiluun. Jotta ulkoilu olisi kaikille kivaa, on hyvä muistaa pari pikku juttua.
Kasvava pentu tarvitsee kunnollista ruokaa kasvaakseen terveellä tavalla.
Lyhyt lista tärkeistä perusasioista, kun hoidat koiran allergiaa tai hiivaa.
No niin. Nyt nostetaan taas koira pöydälle, sille viimeiselle piikille. Koiran lopettaminen aiheena aiheutti melkoisen myräkän viikonloppuna, ja onhan se inhottava aihe. Mutta jokaisen koiranomistajan väistämätön hetki, joka vain on kohdattava.
Nyt on taas somessa ollut pakko törmätä – oikeastaan aika pitkästä aikaa – perusbarffiin, sekä kuivamuonavalmistajien lobbauksen uhreihin, joille on saatua uskoteltua, että koira on sekasyöjä. Koiralla on kuitenkin kaikki lihansyöjän piirteet – ja edelleen – se pahoinvointi EI näy välttämättä ulospäin. Niinpä nämä väitteet saivat viettämään pitkän ja turhautuneen kahvikupin verran aikaa ihan perusfysiologisten piirteiden parissa.
Törmäsin SEY:n lievästi propagandistiseen avaukseen: ”Koiria koulutetaan niin, että ne huutavat kivusta – väkivaltaisia koulutusmenetelmiä käytetään yhä.” No, en nyt ole tästä ihan samaa mieltä – koirien kouluttaminen tänä päivänä on harvoin enää eläinsuojelullinen ongelma.
Tervetuloa Marikan keittiöön – vihdoin ja taas. Tällä kertaa paineita puretaan aiheesta suhteet. Valmisteiden sisäiset, aineiden väliset, ja sellaiset, joita teorioissa viljellään, mutta joissa ei ole päätä, eikä häntää. Koiralla on sekä pää, että häntä, ja koiralla on myös olemassa tietyt tarpeet. Näiden tarpeidenkin välisiä suhteita voidaan laskea, mutta jos ne tarpeet pyritään kaikilta osin täyttämään, niin ruuan suhteethan kääntyvät automaattisesti oikein päin, eikö vain?
Treenissä ja agilityssä koiran lihaksisto kehittyy levossa ja liikaa treenaaminen aiheuttaa ylirasituksen.
Kala olisi terveellistä koiralle, mutta varsinkin Itämeren kalaa, kuten silakkaa, pelätääm elohopean ja ympäristömyrkkyjen takia.
Päätin illan kuluksi askarrella parit kaaviot, koska kuva on useimmiten havainnollisempi kuin tuhat sanaa. Päätin siis tolppakaavioiden avulla verrata ruokintamallien eroja ravintoaineiden osalta.
Esimerkkinämme on jälleen kivasti se 30kg perusaktiivinen koira, ja vaihtoehtoiset ruokinnat ovat:
On hyviä neuvoja. Ja on huonoja neuvoja, joita jakavat huijarit rahaa vastaan.
Kävinpä kahvittelemassa yhden tutun luona. Taisin taas hiukan pyöritellä silmiäni, kun kuulin, että sijoituskoiralle ei kasvattajan käskystä saisi syöttää mitään muuta kuin vettä ja nappulaa, vaikka koira ei kerää massaa…
Jalostus on taas aiheuttanut näemmä kiehahduksia. Oman rotuni, lapinkoiran, kasvattajat närkästyivät, kun koirien kanssa harrastavat ovat sitä mieltä, että lapinkoirilla alkaa olla liian paljon turkkia, ja se haittaa koiran olemista kesä-aikaan. Eikä koiran turkkiin missään nimessä saisi koskea millään leikkaavalla välineellä. Rotua tässä pitäisi kuulemma vaihtaa, kun ei ole valmis hoitamaan turkkia.
Se demoni on valkosipuli. Jokainen koiraihminen on varmaan viikonlopun aikana törmännyt siihen rasittavaan tiedotteeseen, jossa valkosipuli leimataan koirille vaaralliseksi. Ja yleinen mielipide on luokkaa ”valkosipuli pitää hävittää maan päältä”. Kukaan ei enää muista mahdollisia terveysvaikutuksia. Ja suhteellisuudentaju on kadonnut täysin.
Tästä oli riskinä tulla nyt K-18-teksti, koska tämän selittäminen turhauttaa. Ja vituttaa. (<- Se K-18) Ensinnäkin, jos koirat moikkaavat, haluan olla itse tietoinen siitä, ja haluan olla perillä tilanteen kulusta.…
Tervetuloa Marikan keittiöön! Täällä tehdään koirille ruokaa, ja tutkitaan sitä – mikä nyt milloinkin sattuu allekirjoittanutta huvittamaan. Tässä videossa tehdään viisi erilaista annosta koiralle, ja ehkä hiukan ruoditaan niiden ongelmia ja hyviä puolia.
Tämä on myös noussut, ehkä hieman yllättäenkin, isoksi kysymykseksi ruokinnan suunnittelussa. On ehkä pikkuhiljaa tajuttu, että se koira tarvitsee muutakin kuin luita ja lihaa, ja lisät on saatu laskettua, ja kuitenkin se täysipainoinen perusruoka on epäselvä käsite.
Kuinka paljon koiran pitää syödä jotakin, jotta se saa tarpeensa täytettyä? Tätähän on sivuttu jo aiemmin, mutta käydään asia nyt läpi ihan kunnolla, ja otetaan esimerkiksi ne ikuiset murheenkryynit, sinkki ja D-vitamiini.
Julkaisin tämän jo aiemmin Katiskan-facebookryhmässä. Mutta Jagsterin tavoin myös minua ehti viikonlopun aikana korpeamaan se, että meitä purkkilisien käyttäjiä voidaan soimata haaskalinnuiksi ja ”oikeaoppisiksi” vain siksi, että emme purematta niele kaikenlaista huuhaata, mitä markkinoilla ja somessa pyörii.
Hiilihydraatteja on runsaasti erilaisia, ja itse asiassa puhdas sokeri, glukoosi, on koiralle, ja ihan kaikille muillekin tumallisille eliöille ainoa todellinen energianlähde. Jokainen elävä solu käyttää energianaan glukoosia, myös kasvisolut.
Suututin aamuni ratoksi pienen porukan, kun taivastelin erään jalostuskoiran takakulmauksia. Minun mielestäni koiria, jotka ovat missään suhteessa kummallisen näköisiä, ei tulisi käyttää jalostukseen. Sama koskee mitä tahansa perinnöllistä terveysongelmaa, heikkoa pääkoppaa tai huonoa luustoa. Oikeasti, todella jalostuskelpoista materiaalia on naurettavan vähän.
Tiede kertoo tutkitusti mitä koira tarvitsee. Mutta tiede on myös hidas kehittymään ja osaamatta tulkita, sen perusteella voidaan myös heikentää koiran ravitsemusta.
Olimme Juksun kanssa eilen meille kummallekin ihan ekoissa kunnollisissa tokotreeneissä. Ja katsoin kaffepaussin numero 33, eli Esa Tapion haastattelun. Joten nyt päässä kiertää jos jonkinlaista ajatusta, ja on vissiin vähän pakko avata omaa, henkilökohtaista koirataustaa ja oppimiskokemuksia.
Tällä kertaa käydään läpi ihan kuvien kanssa, miten maksasta saa kivoja, lisillä höystettyjä herkkuja!
Käytä koirasi ruokinnan suunnittelemiseen ja itsesi auttamiseen ainoastaan osaavia ammattilaisia. Kuten sellaisia, joita löytyy Katiskasta.
Koirat ovat nykymaailmanaikaan jo varsin suuri bisnes. Eikä ihme, elintason noustessa myös lemmikkiin on varaa tuhlata koko ajan enemmän. Uusia koirankoulutuksellisia tai ruokintaan liittyviä teorioita, kursseja, tuotteita, urheilulajeja ja apuvälineitä ilmestyy kuin sieniä sateella.
Otsikosta huolimatta ei käsitellä nyt miehisiä asioita, eikä edes jalostusta. Vaan kakkaa, paskaa, sontaa,köntsää, torttua… Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja kakkahan on koiraihmisille erittäin rakas aihe.
Tämä aihe on ihan vakiokamaa omien pohdintojeni joukossa. Tästä kaikkein helpoin ja yksinkertaisin, toimivin ja yleispätevin ohje on: pidä se turpasi kiinni. Mutta ehkäpä avaan kuitenkin hiukan, tuo yksinään saisi…
Monelle raakaruokkijalle tai raakaruokintaa aloittaville tulee kauhea ongelma sopivien treeninamien löytämisestä. Jos ei ole mitään terveydellistä estettä, niin niitä samoja ja ihania kaupan (sydämen tai luun muotoisia) nameja voi toki käyttää edelleen – ei se mitenkään pilaa raakaruokintaa. Omituinen käsitys sinänsä.
Koiran on saatava ruuastaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, hivenaineet ja rasvat.