Koirien ruokinnassa käytetään selviä sääntöjä. Kuten vaikka koiran kalsiumin tarpeen 130 mg/kgME ja siihen imeytymisvara päälle. Koiran ruokinnansuunnittelussa asioita lasketaan tarkkaan ja toteutetaan lähes yhtä tarkkaan. Kun joku saa koiralleen ruokintaneuvontaa, niin ollaankin tilanteessa, että vinkataan aivan eri asioita kuin mitä Katiskassa on kerrottu. Kyseessä ei ole ristiriita, vaan yksilölliset koirakohtaiset viritykset.
Podcastissä vaivutaan hetkeksi aikaa muisteloihin Katiskan edeltäjien alkuaikoihin. Sellaiselle vuosikymmenelle, jolloin kuivamuonamyyjät hermostuivat, jos lihaa käytettiin koiran 50/50-ruokintaan. Jotta tasapaino säilyi, niin barffaajat hermostuivat aivan yhtä vahvasti kuivamuonan käytöstä osana koiran ruokintaa. Keskellä olin minä yllyttämässä koiranomistajia laskemaan lemmikkinsä ruokintaa ja hyödyntämään ravintolisiä.
Silloin piti opettaa ihmiset ylipäätään tekemään ruokintalaskuja, ja siinä työssä koiran kalsiumtarpeet, ja varsinkin asian yksinkertaistaminen sääntöjen tasolle oli pakkotilanne.
Aidosti koiran tarve on vähemmän, ainakin terveellä kotikoiralla, suolistosairaista puhumattakaan. Mutta koiran tarve kalsiumille voi olla myös huomattavasti suurempi, varsinkin urheilukoirilla kuten agilityssä. Ollaan tilanteessa, että koiran ravitsemuksessa ei voida käyttää ehdottomia sääntöjä, vaikka niitä käytetäänkin arjen helppouden pakottamina. Pitäisi osata myös soveltaa ja tulkita, mutta moinen taasen vaatii osaamista, joka ei sinällään kuulu tavallisen koiranomistajan tietotaitoihin.
Onneksi voi aina kysyä. Ja mikä mukavinta – suurimmalle osalle riittää, että koirat saavat riittävästi ravintoa ja siihen tarvittavat kaavamaiset lisät päälle. Sen monimutkaisemmaksi koiransa ruokintaa ei tarvitse tehdä.
Podcastissä paljastetaan myös se aito syy antaa koiralle jodin lähteenä mineraalisuolaa. Se ei ole jodi. Syy on kalium.
