Kukaan ei koskaan toivo, että jotain pahaa sattuisi. Vielä vähemmän omalle koiralle. Mutta joskus sattuu ja tapahtuu, ja silloin olisi syytä olla valmistautunut jollakin tavalla. Useimmilla on jonkinlainen lääkekaappi kotona ja osalla jopa koiralle oma ensiapulaukku – voit tutustua Katiskassa yhteen vaihtoehtoon mitä moinen voisi sisältää.
Koirien superfoodit eivät ole gojimarjaa tai chian siementä. Koiran superfoodia ovat liha ja sisäelimet.
Nyt on taas somessa ollut pakko törmätä – oikeastaan aika pitkästä aikaa – perusbarffiin, sekä kuivamuonavalmistajien lobbauksen uhreihin, joille on saatua uskoteltua, että koira on sekasyöjä. Koiralla on kuitenkin kaikki lihansyöjän piirteet – ja edelleen – se pahoinvointi EI näy välttämättä ulospäin. Niinpä nämä väitteet saivat viettämään pitkän ja turhautuneen kahvikupin verran aikaa ihan perusfysiologisten piirteiden parissa.
Tervetuloa Marikan keittiöön – vihdoin ja taas. Tällä kertaa paineita puretaan aiheesta suhteet. Valmisteiden sisäiset, aineiden väliset, ja sellaiset, joita teorioissa viljellään, mutta joissa ei ole päätä, eikä häntää. Koiralla on sekä pää, että häntä, ja koiralla on myös olemassa tietyt tarpeet. Näiden tarpeidenkin välisiä suhteita voidaan laskea, mutta jos ne tarpeet pyritään kaikilta osin täyttämään, niin ruuan suhteethan kääntyvät automaattisesti oikein päin, eikö vain?
Kaikki tavat ruokkia koiraa perustuvat lihaan. Vegaaniratkaisut ovat oma maailmansa, mutta silloin kyse ei ole ruokinnasta, vaan eläinsuojelullisesta ongelmasta. Kuivamuonat mainostavat itseään milloin lihan osuutena proteiineista, milloin suhteellisena määränä raaka-aineista, olkoonkin, että toteutus välillä ontuu. Koiramaailman ainoa konsensus koskeekin lihaa koiran tärkeimpänä ruoka-aineena. Siihen se herttainen yksimielisyys sitten loppuukin.
Koiran aggressio on syystä riippumatta huolestuttava asia.
Kun olet ostamassa koiranpentua, niin älä tee yllätysvierailuja. Sovi aika, jolloin voit tulla katsomaan pentuja.
Kuonokoppa on paras koiravakuutus, jonka saa pienellä rahalla. Eikä se häiritse koiraa, kunhan on sopiva,
Tiede kertoo tutkitusti mitä koira tarvitsee. Mutta tiede on myös hidas kehittymään ja osaamatta tulkita, sen perusteella voidaan myös heikentää koiran ravitsemusta.
Olen pitkään pitänyt suojaravintoaineiden puolella kolmea yli kaiken: sinkki, D-vitamiini ja A-vitamiini. Toki tuo on hieman eräällä tavalla epäreilu jako, koska kaikilla on tehtävänsä.
Mitäpä sen enempää tai vähempää kuin Hyvää Uutta Vuotta! Ja hieman vuodenvaihteen vakioihmettelyä raketeista, paukuista ja eläimistä 9:21 minuuttia. https://www.youtube.com/watch?v=7Lqd4SpZ0Io
Tein kesän aikana oman kyselyni raakaruokinnasta, sillä MUSHin kysely , tai oikeammin Helsingin yliopisto sen toteutti, antoi mielestäni harhaanjohtavia tuloksia. Hirvittävän positiivisia nimittäin.
Tulipa otsikoitua tämä teksti aika raflaavasti. Mutta toisaalta, ehkä tässä tekstissä on vähän saarnaamisen meininkiä. Joku voi heti otsikon perusteella lähteä väittelemään siitä, onko niitä oikeuksia vaiko eikö – mutta ihan niin kuin ihmis- tai lapsenoikeudet, koiran oikeudet ovat melko perusasioita.
Amerikkalainen Peta haluaa lopettaa lemmikkien pidon. Sitä ennen kissat ja koirat pitäisi muuttaa vegaaneiksi.
Olen aina kiukutellut kuivamuonameemiä vastaan, jossa kallis on halvempi, koska annetaan vähemmän. Kallis on aina kallis, eikä enemmän ole koskaan vähemmän. Sanotaan myös, että köyhällä ei ole varaa halpaan, koska kallis kestää pidempään. Tuo on meemi, jonka alunperin taisi kehittää suomalainen tekstiiliteollisuus taistellessaan idän halpatuontia vastaan. Nykyään ei ole enää kotimaista rätti- eikä kuivamuonateollisuutta, eikä hinta ole enää aikoihin ollut laadun tae.
Meillä ovat koirat syöneet jo pitkään 50/50-ruokinnalla. Tuokin on vain mallinnus, sillä aidompi suhde lienee 80/20 tai paikoin 100/0 lihan eduksi. Joskus jopa 0/0 jos meillä on paastopäivä. Riippuen aivan siitä miltä selkäytimessä tuntuu.
Koiran raakaruokinta, ja ruokinta yleisesti, on mahdutettavissa sääntöihin. Silti joutuu opettelemaan ja soveltamaan.
Aminohapot ovat siis elintärkeitä, ja niitä on luonnostaan hevosen luonnollisessa ravinnossa, luonnon kasveissa, hedelmissä, juureksissa, viljassa jne. Mutta niitä ei ole automaattisesti synteettisissä vitamiineissa eikä epäorgaanisissa mineraaleissa.
Tuulen koirat on (oli, se foorumi ei kestänyt aikaa) vinttikoiraorientoitunut foorumi. En ole enää aikoihin roikkunut siellä, koska ainakin aikoinaan siellä oli hyvinkin omituinen moderointikäytäntö – sellainen kotiinpäin vetävä – mutta se lienee kuitenkin netin suurin suomenkielinen vinttikoirayhteisö.
Koirarotujen jalostusta ei pilannut koiranäyttelyt, vaan että siitoseläimiä ei enää valikoitu. Roduista tehtiin samanlaisia.
PetExpo 2012 oli monellakin tapaa pettymys, mutta toki paikalla oli erilaisia lemmikkejä ja myyjiä
Kemisti ei ole ravitsemuksen osaaja, ainakaan tässä tapauksessa.
Vietimme vuoden 2011 isäinpäivää Helsingin Messukeskuksessa. Lemmikkimessut taisi olla tapahtuman nimi. Olimme kahden greyhoundin ja yhden whippetin kanssa promoamassa Greyhound Racing Liittoa ja greyhound racingiä koiraurheiluna.
Koira oppii odottamaan ihmiseltä apua, jos koira on opetettu työskentelemään ihmisen kanssa.
Meille tuli whippetin pentu. Ihan kuin greyhound, mutta pienempi. Hauska tapaus, ja jos suurin osa vipukoita on tämän tapauksen kaltaisia, niin en ollenkaan ihmettele niiden suosiota: greyhound taskukoossa.
Jostain oudosta syystä minulta kysellään koko ajan miten meillä koirat ruokitaan. Saattaa liittyä jotenkin tapaani arvostella tasapuolisesti kaikkia tyylejä[ref]toim. huom. kirjoitettu ennenkuin koirien ravitsemuksesta tuli täysipäiväinen ammatti[/ref]. Oikeammin kylläkin niiden katteettomia lupauksia, ylilyöntejä ja luuloja – mutta yhtä kaikki nuo niputetaan aina koko tyylin arvosteluksi.
Ihmiset pitävät erilaisista lyhenteistä. Jostain syystä kirjaimet tuottavat ihmisille turvallisuutta tai jotain. Ehkä syy on se jotain. Lyhennelmä on vähän kuin klubitakki tai prätkäjengin liivi – se luo yhteisöllisyyden tunteen. Ei ole yksin.
Greyhound on jalostuksellisesti nopea rotu, josta saa treenaamisella vielä nopeamman kilpakoiran.
Kypsennetty ravinto on kuollutta ravintoa. Vitamiinit, kivennäisaineet, entsyymit ja aminohapot tuhoutuvat osittain tai muuttuvat koiralle käyttökelvottomiksi. .. Keittäminen ja lämmittäminen itse asiassa muuttavat ruoan molekyylikoostumusta, sitoen ruoan molekyylit kovemmin toisiinsa ja tehden sen vaikeammin sulavaksi. Keitetyn ruoan sulaminen elimistössä kestää pidempään. .. Lämmittäminen tuhoaa myös antioksidantteja sekä entsyymejä .. Ikävä kyllä, koiran kehossa on rajoitetusti omia entsyymejä, joten sen elimistö on suunniteltu saavan niitä raa’asta ruoasta. Jos ruoka ei sisällä tarpeeksi entsyymejä, joutuu haima niitä tuottamaan. Haiman pitää silloin toimia yliteholla, mikä saattaa johtaa haimatulehdukseen.
Hyvä myyjä tietää, että tarve ja halu ovat kaksi eri asiaa – tarvetta ei voi muuttaa, halun kylläkin
Me saimme ostettua kohtuullisen edullisesti pari säkkiä Belcandoa messuilta. Voisin huijata itseäni sillä, että saimme hinnan alas koska kävimme ständillä juttelemassa, kun messutilaisuus veti viimeisiään. Aika monet pienemmät yrittäjät haluavat myydä silloin säkkinsä pois, koska eivät halua kantaa niitä takaisin autoon. Mutta ei tuo aivan pidä paikkaansa.
Koiranomistajan on selvitettävä koiransa ja harrastuksensa saloja. On pakko opetella ja oppia.
Somen maailma, Katiska mukaan lukien, huuteli uutta kotia nelivuotiaalle greyhoundurokselle. Se oli joutunut kehnoon tilanteeseen omistajansa menetettyä otteensa reaalimaailmaan (minun tulkintani) ja mopon karattua käsistä oikein kunnolla – ainakin lemmikkien hoidon suhteen.
Meillä on pääsääntöisesti vain hyviä tai normaaleja kokemuksia pentukaupoista. Koirat ovat lähteneet tavallisiin perheisiin, eikä siltä osin mitään ongelmia ole. Mutta aika ajoin asiat menevät eeppisesti perseelleen — onneksi ei edes joka vuosikymmen.
Ratalinjaisia greyhoundeja arvostellaan monesti siitä, että ne eivät ole rotumääritelmän mukaisia, että ratajalostus olisi hukannut greyhoundin tyypin. Kauneus on katsojan silmissä, samaten rotumääritelmän tulkitseminen. Voidaankin kysyä, että onko ns. geelien liioitteleva rakenne rotumääritelmän mukainen.
Tämä postaus on vanhempaa perua, ja löytyy aivan väärältä päivämäärältä. Se kertoo miten Lehtonen ja huusholli palasi Irlannista Suomeen. Tämä on osa suomalaisen greyhound racingin historiaa, ja siksi ansaitsee paikkansa Katiskasta. No okei, on se ainakin minun historiaani.
Vanha tarina monille. Moneen kertaan kerrottu. Mutta laitetaan näkyviin, maailmalle. Jotakuta se voi huvittaa, osaa varmasti vahingonilosta. Voi se olla opettavakin. Vaikka ei olekaan Aisopoksen satuja. Ei tässä ole moraaliopetustakaan. Eikä eläimiä, paitsi muutama greyhound. Ja me. Eikä tämä ole satukaan. Ihan aito tapahtuma. Se kertoo siitä, miten Ruotsista matkustetaan Irlantiin. Autolla Euroopan halki. Ja miten hommat eivät ihan aina mene niin kuin suunnittelee. Koska menisi?
JormaP heitti kysymyksen vanhan blogin puolella: Miksi teorian tuntemus estää käytännön osaamisen? Ei se ehkä mennyt ihan juuri noin, mutta niin minä sen nyt tulkitsen. Tällä kertaa. Minun on helppo takertua nimenomaan kysymyksen tuohon muotoiluun. Ajattelen itse noin. Oikeamminkin, ihmettelen samaa.
Greyhound, tai englanninvinttikoira, on maailman nopein pystylähtijä ja nisäkkäiden kakkonen gepardin jälkeen. Kennelmaailmassa koirat on jaettu tyypeittäin, ainakin periaatteessa, ja Kennelliitossa kaikki vinttikoirarodut kuuluvat samaan ryhmään. Ainakin periaatteessa.
Osta pentu ainoastaan tunnetulta ja menestyneeltä kasvattajalta. Suostu ainoastaan yleisiin ehtoihin. Ja osta aina pentusi rahalla.
Evira (edit: nykyään Ruokavirasto) ohjeistaa kuluttajapuolella uutisoinnissa: Nimen pitää yksilöidä elintarvike täsmällisesti.
Ihmisillä on kautta aikain ollut petovihaa. Oikeampaa olisi kylläkin puhua haittaeläinvihasta, koska antipatiat ja tappohalut eivät kohdistu läheskään aina nimenomaan petoihin. Jokainen eliö, joka uhkaa elämäämme, omaisuuttamme tai reviiriämme saa oman osansa. Eikä uhan tarvitse olla edes aito. Pelkkä kuvitelma riittää. Osa vihasta (tai pelosta) on atavistista perua.
Jokainen kaipaa joskus neuvoja. On epävarma tai ei tiedä. Tietämättömyys tietenkin edellyttää jotain pohjatietoa, koska muuten ei tiedä, ettei tiedä. Itsestäänselvyys, mutta tuppaa monelta unohtumaan. Mikään ei ole niin varmaa ja vankkumatonta kuin väärä varmuus – joka kasvaa ja versoo tietämättömyydestä.
Ei laadukkaan penturuuan lisäksi lihaa, koska kasvaa liian nopeasti ja luusto kärsii. Liha vasta täysikasvuisena.
Koirien omistajat ja kasvattajat uhraavat aikaa monimutkaisiin teorioihin koirista ja jalostuksesta. Silti yksinkertaisin selitys on usein oikea. Siitä syystä allergia ei saa olla koskaan ensimmäinen koiran diagnoosi.
Aina silloin tällöin törmää näkemykseen, että greyhound on monikäyttökoira – pentuja käyttöön ja näyttöön. Että sillä voi harrastaa mitä mielii. Periaatteessa näin onkin, sillä kyse on vain ja ainoastaan omistajan tavoitteellisuuden ja vaatimuksien tasoista. Toiset tyytyvät vähempään kuin toiset. On kuitenkin muistettava, että greyhoundia on jalostettu satoja vuosia tuhansien vuosien käyttötarkoituksen jälkeen vain yhteen suuntaan: juoksemaan kilpaa mahdollisimman nopeasti noin 30 sekuntia.
Esittelen auliisti näkemyksiäni nettimaailman turuilla ja toreilla. Osa perustuu faktaan. Osa on päätelty faktoista. Osa on mietitty kuvitelmista. Joukossa on puhdasta näkemystä. Minulta on muutamaan kertaan kysytty hoidon ja ravitsemuksen suhteen, että eikö ole vastuutonta neuvoa näkemättä ja tuntematta eläintä. Kyllä, sitä se nimenomaan on. Sen roolin aion pitääkin, täysin vastuuttoman.
Tieto luo tuskaa. Mutta vasta sitten, kun tietää ettei tiedä. Sitä ennen menee hilpeästi hoilotellen. Jossain vaiheessa elämääni minäkin uskoin väitteeseen, että kanamunaa ei saa antaa koiralle, koska se tekee kalvon vatsalaukkuun ja estää proteiinien imeytymisen.
Yleisessä koiranpidossa mikään ei herätä foorumeilla niin paljon tunteiden paloa kuin ruokinta ja ravitsemus. Paitsi ehkä allergiat. Surullisenhuvittavaa on, että nuo kaksi kulkenevat käsi kädessä.