Yksinkertaisemman koiranpidon jäljillä
Blogi koiraharrastuksen ja koiran kasvatuksen arjesta, sekä motivaatiosta tai sen puutteesta.
Blogi koiraharrastuksen ja koiran kasvatuksen arjesta, sekä motivaatiosta tai sen puutteesta.
… ja lopputuloksena liian laiha eläin. Kun puhutaan sisäelinsairauksien, usein munuaisten, maksan tai haiman hoidosta ruokavaliolla, lopputulos on usein liian laiha. Ja kun eläin laihtuu, elimistö ei enää jaksa – ja sen alkuperäisen syyn lisäksi alkaa pettää myös muut sisäelimet. Elukan päivät alkavat olla luetut, ja (vääränlainen) ruokavaliohoito tulkitaan tehottomaksi. Lähtökohtaisesti ongelma ei ole sairaus, vaan se ruoka. Ja tässä kohtaa en puhu ainoastaan koirista, sillä lihansyöjänä kissaan pätevät ihan samat lainalaisuudet, kuin koiraan. Ihmisen kohdalla asia ei ole monipuolisemman ruoka-ainevalikoiman vuoksi aivan yhtä yksioikoinen, mutta lähellä kuitenkin. (lisää…)
Marikan keittiössä tuohduttiin erään ”ruokinta-asiantuntijan” lausahduksista. Onko se asiantuntemusta, että osaa katsoa pakkauksen kyljestä, mitä siinä suositellaan, ja suositella tiettyyn elämänvaiheeseen tehtyä ruokaa? Tällä kertaa ”asiantuntijan” älynväläykset liittyivät pääasiassa kalsiumiin ja E-vitamiiniin. (lisää…)
Kukaan ei koskaan toivo, että jotain pahaa sattuisi. Vielä vähemmän omalle koiralle. Mutta joskus sattuu ja tapahtuu, ja silloin olisi syytä olla valmistautunut jollakin tavalla. Useimmilla on jonkinlainen lääkekaappi kotona ja osalla jopa koiralle oma ensiapulaukku – voit tutustua Katiskassa yhteen vaihtoehtoon mitä moinen voisi sisältää.
Koiranruokateollisuus keksii myynti- ja terveysväitteitä, joista iso on myös laittomia. Mukaanlukien eläinlääkärien funktionaaliset kuivamuonat.
Koirien superfoodit eivät ole gojimarjaa tai chian siementä. Koiran superfoodia ovat liha ja sisäelimet.
Nyt on taas somessa ollut pakko törmätä – oikeastaan aika pitkästä aikaa – perusbarffiin, sekä kuivamuonavalmistajien lobbauksen uhreihin, joille on saatua uskoteltua, että koira on sekasyöjä. Koiralla on kuitenkin kaikki lihansyöjän piirteet – ja edelleen – se pahoinvointi EI näy välttämättä ulospäin. Niinpä nämä väitteet saivat viettämään pitkän ja turhautuneen kahvikupin verran aikaa ihan perusfysiologisten piirteiden parissa.
Tervetuloa Marikan keittiöön – vihdoin ja taas. Tällä kertaa paineita puretaan aiheesta suhteet. Valmisteiden sisäiset, aineiden väliset, ja sellaiset, joita teorioissa viljellään, mutta joissa ei ole päätä, eikä häntää. Koiralla on sekä pää, että häntä, ja koiralla on myös olemassa tietyt tarpeet. Näiden tarpeidenkin välisiä suhteita voidaan laskea, mutta jos ne tarpeet pyritään kaikilta osin täyttämään, niin ruuan suhteethan kääntyvät automaattisesti oikein päin, eikö vain?
Kaikki tavat ruokkia koiraa perustuvat lihaan. Vegaaniratkaisut ovat oma maailmansa, mutta silloin kyse ei ole ruokinnasta, vaan eläinsuojelullisesta ongelmasta. Kuivamuonat mainostavat itseään milloin lihan osuutena proteiineista, milloin suhteellisena määränä raaka-aineista, olkoonkin, että toteutus välillä ontuu. Koiramaailman ainoa konsensus koskeekin lihaa koiran tärkeimpänä ruoka-aineena. Siihen se herttainen yksimielisyys sitten loppuukin.
Koiran aggressio on syystä riippumatta huolestuttava asia.
Tervetuloa Marikan keittiöön! Täällä tehdään koirille ruokaa, ja tutkitaan sitä – mikä nyt milloinkin sattuu allekirjoittanutta huvittamaan. Tässä videossa tehdään viisi erilaista annosta koiralle, ja ehkä hiukan ruoditaan niiden ongelmia ja hyviä puolia.
Kun olet ostamassa koiranpentua, niin älä tee yllätysvierailuja. Sovi aika, jolloin voit tulla katsomaan pentuja.
Julkaisin tämän jo aiemmin Katiskan-facebookryhmässä. Mutta Jagsterin tavoin myös minua ehti viikonlopun aikana korpeamaan se, että meitä purkkilisien käyttäjiä voidaan soimata haaskalinnuiksi ja ”oikeaoppisiksi” vain siksi, että emme purematta niele kaikenlaista huuhaata, mitä markkinoilla ja somessa pyörii.
Kuonokoppa on paras koiravakuutus, jonka saa pienellä rahalla. Eikä se häiritse koiraa, kunhan on sopiva,
Suututin aamuni ratoksi pienen porukan, kun taivastelin erään jalostuskoiran takakulmauksia. Minun mielestäni koiria, jotka ovat missään suhteessa kummallisen näköisiä, ei tulisi käyttää jalostukseen. Sama koskee mitä tahansa perinnöllistä terveysongelmaa, heikkoa pääkoppaa tai huonoa luustoa. Oikeasti, todella jalostuskelpoista materiaalia on naurettavan vähän.
Tiede kertoo tutkitusti mitä koira tarvitsee. Mutta tiede on myös hidas kehittymään ja osaamatta tulkita, sen perusteella voidaan myös heikentää koiran ravitsemusta.
Edes koira-asioita ei opi ellei kysy.
Olimme Juksun kanssa eilen meille kummallekin ihan ekoissa kunnollisissa tokotreeneissä. Ja katsoin kaffepaussin numero 33, eli Esa Tapion haastattelun. Joten nyt päässä kiertää jos jonkinlaista ajatusta, ja on vissiin vähän pakko avata omaa, henkilökohtaista koirataustaa ja oppimiskokemuksia.
Olen pitkään pitänyt suojaravintoaineiden puolella kolmea yli kaiken: sinkki, D-vitamiini ja A-vitamiini. Toki tuo on hieman eräällä tavalla epäreilu jako, koska kaikilla on tehtävänsä.
Mitäpä sen enempää tai vähempää kuin Hyvää Uutta Vuotta! Ja hieman vuodenvaihteen vakioihmettelyä raketeista, paukuista ja eläimistä 9:21 minuuttia. https://www.youtube.com/watch?v=7Lqd4SpZ0Io
Käytä koirasi ruokinnan suunnittelemiseen ja itsesi auttamiseen ainoastaan osaavia ammattilaisia. Kuten sellaisia, joita löytyy Katiskasta.
Koirat ovat nykymaailmanaikaan jo varsin suuri bisnes. Eikä ihme, elintason noustessa myös lemmikkiin on varaa tuhlata koko ajan enemmän. Uusia koirankoulutuksellisia tai ruokintaan liittyviä teorioita, kursseja, tuotteita, urheilulajeja ja apuvälineitä ilmestyy kuin sieniä sateella.
Tämä aihe on ihan vakiokamaa omien pohdintojeni joukossa. Tästä kaikkein helpoin ja yksinkertaisin, toimivin ja yleispätevin ohje on: pidä se turpasi kiinni. Mutta ehkäpä avaan kuitenkin hiukan, tuo yksinään saisi minut vaikuttamaan tosi tylyltä. Vaikka ihan hirveästi tekisi mieleni painaa jo nyt tuota ”julkaise”-namiskaa.
Ajattelin listata muutaman vakioselityksen, mitä kuulee ihan liian usein. Syyt eivät ole koirassa, vaan ihmisessä siellä hihnan päässä. Aina ja poikkeuksetta, kun on kyse terveestä koirasta. Tämä mielipide ei varmaan tekstejäni lukeneille tule yllätyksenä.
Tein kesän aikana oman kyselyni raakaruokinnasta, sillä MUSHin kysely , tai oikeammin Helsingin yliopisto sen toteutti, antoi mielestäni harhaanjohtavia tuloksia. Hirvittävän positiivisia nimittäin.
Tästä tuli nyt jonkinlainen Kaffepaussin tyyppinen tekstivuodatus, koska näin viime yönä jopa unta koirien ruokinnasta. Unessani väänsin rautalankaa jälleen kerran siitä, miksi koiran kuuluu syödä lihaa. Unen väittelytoverini ovat ihan todellisia ihmisiä, ja myös todellisuudessa heillä on varsin eri käsitys koiran ruokinnasta kuin minulla.
Tulipa otsikoitua tämä teksti aika raflaavasti. Mutta toisaalta, ehkä tässä tekstissä on vähän saarnaamisen meininkiä. Joku voi heti otsikon perusteella lähteä väittelemään siitä, onko niitä oikeuksia vaiko eikö – mutta ihan niin kuin ihmis- tai lapsenoikeudet, koiran oikeudet ovat melko perusasioita.

Jupistaan ja maristaan vähän nyt näistä mieltäni kaihertavista ongelmakoirista – ja kun asuu lähiössä, niin niitä näkee varsin paljon. Mutta kuinka kasvatetaan lähiön kauhu, jonka kaikki tuntevat jo kaukaa? Näillä ohjeilla onnistut varmasti. Tämänkin tekstin innoittajana toimi… Ah, niin ihana lähiön koirapuisto.
Koirat ovat ihania siksi, että ne yleensä toimii juuri niin loogisesti, kuin me ihmiset olemme ne opettaneet. Käytännössä tarkoitan sitä, että jos koira tekee jotain, mistä et pidä, olet tahtomattasi rohkaissut sitä siihen. Ja toisaalta se tuntuu aina tietävän, milloin ajattelet antavasi sille ruokaa tai lähteväsi ulos sen kanssa. Koirat eivät lue ajatuksia, ne lukevat rutiineja.
Amerikkalainen Peta haluaa lopettaa lemmikkien pidon. Sitä ennen kissat ja koirat pitäisi muuttaa vegaaneiksi.
Olen aina kiukutellut kuivamuonameemiä vastaan, jossa kallis on halvempi, koska annetaan vähemmän. Kallis on aina kallis, eikä enemmän ole koskaan vähemmän. Sanotaan myös, että köyhällä ei ole varaa halpaan, koska kallis kestää pidempään. Tuo on meemi, jonka alunperin taisi kehittää suomalainen tekstiiliteollisuus taistellessaan idän halpatuontia vastaan. Nykyään ei ole enää kotimaista rätti- eikä kuivamuonateollisuutta, eikä hinta ole enää aikoihin ollut laadun tae.
Meillä ovat koirat syöneet jo pitkään 50/50-ruokinnalla. Tuokin on vain mallinnus, sillä aidompi suhde lienee 80/20 tai paikoin 100/0 lihan eduksi. Joskus jopa 0/0 jos meillä on paastopäivä. Riippuen aivan siitä miltä selkäytimessä tuntuu.
Koiran raakaruokinta, ja ruokinta yleisesti, on mahdutettavissa sääntöihin. Silti joutuu opettelemaan ja soveltamaan.
Aminohapot ovat siis elintärkeitä, ja niitä on luonnostaan hevosen luonnollisessa ravinnossa, luonnon kasveissa, hedelmissä, juureksissa, viljassa jne. Mutta niitä ei ole automaattisesti synteettisissä vitamiineissa eikä epäorgaanisissa mineraaleissa.
Sain kommenttina otsikon mukaisen toteamuksen artikkelista lonkat ja portaat. Toki olen saanut vastaavia ennenkin, yleensä huuhaahoitojen torppausten yhteydessä, mutta tämä oli hieman erilainen. Yleensä väitettä, että tiede ei tiedä kaikkea, käytetään perusteluna kun väitetään vaikka reikin ja sen keräilykortti-ideaan perustuvien energiahoitomuotojen kuitenkin toimivan. Nyt sitä käytettiin lällätyksenä, koska olin eri mieltä tutkijan kanssa – Lehtoselle niin kullan arvoinen tiede ei tiennytkään.
Tuulen koirat on (oli, se foorumi ei kestänyt aikaa) vinttikoiraorientoitunut foorumi. En ole enää aikoihin roikkunut siellä, koska ainakin aikoinaan siellä oli hyvinkin omituinen moderointikäytäntö – sellainen kotiinpäin vetävä – mutta se lienee kuitenkin netin suurin suomenkielinen vinttikoirayhteisö.
Koiran ruokinta ei ole rakettitiedettä, eikä edes vaikeaa. Laiskuus ei merkitse samaa kuin monimutkaisuus.
Ian Billinghurst, jonka eläinlääkörin usa oli lyhyt ja joka siirtyi huuhaahoitoihin, loi nykyisellään tunnetun luihin oerustuvan barf-ruokavalion koirille.
Koirarotujen jalostusta ei pilannut koiranäyttelyt, vaan että siitoseläimiä ei enää valikoitu. Roduista tehtiin samanlaisia.
PetExpo 2012 oli monellakin tapaa pettymys, mutta toki paikalla oli erilaisia lemmikkejä ja myyjiä
Katiska on auttanut koiranomistajia jo vuositolkulla. Koiran ruokintaa, ravitsemusta ja terveyttä on neuvottu ja valistettu useilla eri nimillä, joista Katiska on viimeinen. Aikaa on kuitenkin jo mennyt yli 20 vuotta.
Foorumimaailmassa on (taas) pari vääntöä. Aikaisemmin ne koskivat lähes aina kuivamuonia. Oikeammin brändejä ja niiden mainosväittämiä. Varsinaista ruokintakeskustelua saa täysravinnoista yhtä helposti aikaan kuin koirien jalostuksesta. Eli ei saa. Joko väännetään onko RC: n kana-riisi parempaa kuin jonkun muun kana-riisi, tai pitääkö Orijenin lihapitoisuudet paikkaansa. Nuo ovat kokonaisuuden kannalta yhä paljon lillukanlehtiä kuin ketjut joissa riidellään onko holististen ruokien takiaislisästä hyötyä.
Kemisti ei ole ravitsemuksen osaaja, ainakaan tässä tapauksessa.
Ruokinnalla ja ravitsemuksella pyritään pitämään keho kunnossa ja lihakset jaksamaan. Usein mainitaan, että ruokinta on kunnossa, jos koira jaksaa ja se on pirteä. Pirteydellä luultavammin tarkoitetaan – tai ainakin minä tarkoitan – henkistä intoa ja vireyttä. Kun kroppa on kunnossa, niin on toivoa, että myös nuppi pelaa. Tai toisin päin. Ruokintaa suunnitellessa, tai edes miettiessä, harvoin jos koskaan uhrataan ajatusaikaa siihen miten ruoka vaikuttaa aivoihin. Hyvin ymmärrettävää, koska kaikesta huolimatta henkeä pidetään erossa materiasta. Hidastaa sekin, ettei aiheesta oikeastaan tiedetä yhtään mitään.
Vietimme vuoden 2011 isäinpäivää Helsingin Messukeskuksessa. Lemmikkimessut taisi olla tapahtuman nimi. Olimme kahden greyhoundin ja yhden whippetin kanssa promoamassa Greyhound Racing Liittoa ja greyhound racingiä koiraurheiluna.
Minulta kysyttiin, että mikä minusta on suurin terveydellinen riski tällä hetkellä koirille, yleisesti ja isossa mittakaavassa. Vastaus ei ollut toivottu, ja tiedän, että se pahoittaa monen mielen. Menkööt silti. Suurin terveydellinen riski kaikille koiraroduillemme on sen omistaja.
Koira oppii odottamaan ihmiseltä apua, jos koira on opetettu työskentelemään ihmisen kanssa.
Jos haluaa menestyä koirallaan fyysisessä lajissa, niin pennun täytyy saada liikkua. Mutta sekään ei auta, jos perimä on hidas.